9-vuotias lapsi ja käytös

[hermot lopussa]

Siis voiko tuon ikäisellä olla joku esipuberteetti ikä?
Käytös on muuttunut nyt viimesten viikkojen aikana ihan hirveäksi, kyseenalaistaa kaiken mitä vanhemmat sanoo, paiskoo ovia, muljauttelee silmiä kun kehottaa jotain tekemään, puhisee ja puristelee käsiä nyrkkiin.. siis ja mikään ei tehoa, ei juttelu, ei hyvällä eikä pahalla.. sama meno vain jatkuu
Jos ei saa elää oman tahdon mukaan on elämä ja kotiolot kuulemma surkeeta..
Kohtahan tuo sama käytös tarttuu jo noihin kahteen pienempään..

Aiemmin tuo on ollut niin äärimmäisen rauhallinen ja tasainen luonteeltaa, nyttuntuu että meille on muuttanut joku aivan ventovieras lapsi.

 

["jes"]

joo aika tutulta kuulostaa, sillä erotuksella että lapsi on ollut haastava koko ikänsä. mutta juurikin noita piirteitä on käytöksessä

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Meillä noihin aikoihin esikoispoika aloitti käsittämättömän ärsyttelykampanjan minua eli äitiään kohtaan - isäkin sai toki osansa. Suorastaan pelkäsin pojan koulustatuloa, sitä, että joudun näkemään ja kuulemaan jälleen kerran sietämätöntä ärsyttelyksi tarkoitettua liikehdintää ja ääntelyjä. Olin todella väsynyt siihen tunteeseen, että aina poika ehti ensin! En ehtinyt olla ystävällinen ja jutella koulupäivästä...

Kausi kesti muutaman kuukauden ja se loppui oikeastaan siihen, että näytin lapselleni raivoni täydessä mitassaan joka kerta kun yritti olla ikävä. Sittemmin mukaan on tullut omituisia kiukutteluja, uhitteluja ja vanhempien nimittelyä. Välillä taas on tosi suloinen poika, jonka kanssa on hauska jutella ja pohtia asioita.

Jotain esimurkkuilua? En tiedä. Pojan isällä on murrosikä tullut varhain. Fyysisiä muutoksia ei toki vielä ole.

 

[hermot lopussa]

Huh.. en näköjään ole ainoa joka asian kanssa painii

 

["vieras"]

Täällä koko talvi ollu yhtä kiukuttelua. Vuoronperään suututaan ja itketään ihan tyhjästä. Mitään ei kärsi sanoa. Lisänä vielä haastava 11v (ollu ikänsä) , ongelmainen 14v ja murkkuikää aloitteleva 13v.
Just tulin tähän rauhottumaan kun ei taas tuu noiden kans mistään mitään.

 

[Tiuski]

Kuulostaa tutulta, kai se on joku ikään liittyvä asia ja menee aikanaan ohi. Tsemppiä vaan kaikille.

 

[HippuTAR]

Tätä ketjua lukiessa tuli tosi hyvä mieli Nimittäin meidän 9v. poika on kans alkanut käyttäytyä noin, eikä usko MITÄÄN.

Mutta poika on kehitysvammainen ja henkinen kehitys n. 5-6 vuotiaan tasolla testien mukaan. Tässä asiassa kuitenkin taitaa sitten kehitys olla iän mukaisella tasolla. On vähän hassu tilanne olla iloinen moisesta käytöksestä.

 

[onneton äiti]

Vamhaketju mut löytyi kun etsin apua omaan ongelmaan.

Meillä reilu 8v poika jonka käytös ollut minua (äitiään) kohtaan jo pidemmän aikaa aivan kamalata. Saan uhitteluja, raivoa, silmien muljauttelua, puhinata, kamlata raivoa ym osakseni päivittäin. Välillä tuntuu ettei poika osaa minulle puhua ollenkaan oikein kuin ihminen ihmisella

Välillä(harvoin) poika näyttää tykkäävän minusta mut suurimman osan aikaa koen olevani vain huono äiti. Ksukaan häntä harrastuksiinja yritän olla kiinnostunut hänen koulusta, kavereistaan, kaikesta. Mut kun kysyn saan vaan läällättelyä, silmien muljuttelua, ärjyntää vastaukseksi. Monesti nämä voimistuu kun ympärillä hänen kaverit - esiintymistä.

olen pitänyt tätä jonain esi murkkuikänä ja yrittänyt vaan jaksaa. Nyt tuli soitto koulusta. poika ollut ihan muusta syystä koulukuraattorin puheilla ja kuraattori ollut aika huolestunut kun poikani ei ollut osannut käyttäytyä ollenkaan aikuisen seurassa. oli vaan ilveillyt ym kun kuraattori oli yrittänyt puhua/kysellä.
koskaan aiemmin ei ole näin tapahtunut. Opettajan mukaan poika käyttäytyy koulussa hyvin ja asiallisesti. Uhittelua tapahtuu siis minulle ja isälleen joskus ja jsokus mummolleen kun on esim ollut hoitamassa. Minulle tää on koko aikaista.

Puhuttu on ettei aikuiselle ihmiselle puhuta noin. Ei kenellekkään. Vaan toista kunnioitetaan jne. Uhakailtu, kiristetty... Ei mikään auta. Joo. joo muistan mt sit heti unohtuu.

Välillä sit äiti kelpaa. Esim yöllä kömpisi vaikka joka yö viereen nukkumaan.

Laitoin jo soittopyyntöä neuvolaan et saatas aikaa perheneuvolaan tmv mis päästäs puhumaan.
Tunnen kyl itseni täysin epäonnistuneeksi
Olen itsekkin luonteeltani hyvin äkkipikainenräyhääjä. Olenko tartuttanut sen poikaan? Hivenen samoja oireita olen alkanut huomata myös 7 vuotiaassa tytössäni.
Voi miksi en osaa olla äiti!

 

["jaja"]

Vamhaketju mut löytyi kun etsin apua omaan ongelmaan.

Meillä reilu 8v poika jonka käytös ollut minua (äitiään) kohtaan jo pidemmän aikaa aivan kamalata. Saan uhitteluja, raivoa, silmien muljauttelua, puhinata, kamlata raivoa ym osakseni päivittäin. Välillä tuntuu ettei poika osaa minulle puhua ollenkaan oikein kuin ihminen ihmisella

Välillä(harvoin) poika näyttää tykkäävän minusta mut suurimman osan aikaa koen olevani vain huono äiti. Ksukaan häntä harrastuksiinja yritän olla kiinnostunut hänen koulusta, kavereistaan, kaikesta. Mut kun kysyn saan vaan läällättelyä, silmien muljuttelua, ärjyntää vastaukseksi. Monesti nämä voimistuu kun ympärillä hänen kaverit - esiintymistä.

olen pitänyt tätä jonain esi murkkuikänä ja yrittänyt vaan jaksaa. Nyt tuli soitto koulusta. poika ollut ihan muusta syystä koulukuraattorin puheilla ja kuraattori ollut aika huolestunut kun poikani ei ollut osannut käyttäytyä ollenkaan aikuisen seurassa. oli vaan ilveillyt ym kun kuraattori oli yrittänyt puhua/kysellä.
koskaan aiemmin ei ole näin tapahtunut. Opettajan mukaan poika käyttäytyy koulussa hyvin ja asiallisesti. Uhittelua tapahtuu siis minulle ja isälleen joskus ja jsokus mummolleen kun on esim ollut hoitamassa. Minulle tää on koko aikaista.

Puhuttu on ettei aikuiselle ihmiselle puhuta noin. Ei kenellekkään. Vaan toista kunnioitetaan jne. Uhakailtu, kiristetty... Ei mikään auta. Joo. joo muistan mt sit heti unohtuu.

Välillä sit äiti kelpaa. Esim yöllä kömpisi vaikka joka yö viereen nukkumaan.

Laitoin jo soittopyyntöä neuvolaan et saatas aikaa perheneuvolaan tmv mis päästäs puhumaan.
Tunnen kyl itseni täysin epäonnistuneeksi
Olen itsekkin luonteeltani hyvin äkkipikainenräyhääjä. Olenko tartuttanut sen poikaan? Hivenen samoja oireita olen alkanut huomata myös 7 vuotiaassa tytössäni.
Voi miksi en osaa olla äiti!

Miten sun miehes/lasten isä kohtelee sua? Jos kohtelee epäkunnioittavasti? Voisitko yrittää muuttaa omaa käytöstäsi, jos kerran epäilet sen vaikuttavan lapsiin?

En usko, että olet huono äiti. Veikkaan, että saatat olla liian "hyvä" eli uhrautuva äiti. Suomalaisäitien yleinen synti. Annetaan kaikki perheelle ja uhraudutaan, sitten katkeroidutaan, kun ei saada kiitosta.

Muista, että sinulla on oikeus vaatia lapsiltasi kunnioitusta. Teet selväksi, että sua ei kohdella noin, eikä sulle puhuta noin. Ota kylmä keskustelu käyttöön ja kysy, miksi lapset kohtelevat sinua niin. Lopeta se passaaminen, niin alkaa ääni muuttua kellossa..ehkä?

 

[onneton äiti]

Mies ohtelee minua hyvin. Kunnoittaa. Yrittää auttaa kaikin tavoin.

Juu tossa tunnistan itteni - uhrautuja Yritän tehdä kaiken itse. Psytyä kaikkeen. Marttyyri-asenne.

Oma käytökseni on varmasti syynä tähän. Voi millä mä osaisin hillitä itseni enkä aina räjähtäs!

 

["vieras"]

Miten voit sietää lapselta tuollaista käytöstä?? Kerrot kuskaavasi lasta esim. harrastuksiin. No kuule, meillä auto kääntyisi oitis kohti kotia jos lapsi alkaisi siinä matkalla lällättelemään tai uhittelemaan. Seuraavalla kerralla katsottaisiin sitten uudestaan, että päästäänkö nätisti perille asti...

Ja tämä sama ihan kaikessa. Lapsella on oikeus olla eri mieltä asioista ja on oikeus olla huonolla tuulella, mutta kokoaikainen "silmillehyppiminen" ja huono käytös ei ole ok. Et vaan ole osannut olla jämäkkä, vaan lepsuilullasi mahdollistanut sen että lapsi uskaltaa noin röyhkeästi olla epäkunnioittava ja huonokäytöksinen. Nyt sitten alkaa jo kodin ulkopuolellakin testaamaan, että mitäs siihen venkoiluun muut aikuiset suhtautuvat, kun kerran kotona ei rajoja osata asettaa...Ikävä tilanne, mutta täysin korjattavissa kunnon kurinpalautuksella.

 

[onneton äiti]

^Totta

Minusta on vaan aina tuntunut et meillä on niin kiireistä arki etten halua lapsien harrastuksien kärsivän. Asutaan syrjässä kaikesta. kavereita ei lähellä, pyöritetään kahta yritystä miehe kanssa, meillä on suurperhe jne jne. Löydän syitä monia miksi toimin näin vaikka tiedän järjellä et toimin väärin. mies aina yrittää et nyt ei viedä harrastuksiin ym mut minä vaan aina kuskaan

Mun on nyt pakko jämäköityä! Tänään keskutstellaan ja harkat jää väliin.

 

["vieras"]

^Totta

Minusta on vaan aina tuntunut et meillä on niin kiireistä arki etten halua lapsien harrastuksien kärsivän. Asutaan syrjässä kaikesta. kavereita ei lähellä, pyöritetään kahta yritystä miehe kanssa, meillä on suurperhe jne jne. Löydän syitä monia miksi toimin näin vaikka tiedän järjellä et toimin väärin. mies aina yrittää et nyt ei viedä harrastuksiin ym mut minä vaan aina kuskaan

Mun on nyt pakko jämäköityä! Tänään keskutstellaan ja harkat jää väliin.

Ei, ei, ei... Nyt menee taas metsään. Jos etukäteen varoittamatta perut lapselta harjoitukset, hän kokee sen mielivaltaisena ja uhma vain kasvaa. Keskustelet lapsen kanssa hänen käytöksestään ja ilmoitat, että jos ennen harjoituksia ja matkalla sinne hän ei osaa olla asiallisesti, harjoitus jää väliin ja tulette suoraa päätä kotiin keskustelemaan vähän lisää käytöstavoista.

Jämäkkä ja johdonmukainen kasvattaja ei jakele mielivaltaisesti rangaistuksia. Kun lapsi tietää etukäteen mitä häneltä odotetaan, hän voi itse käytöksellään vaikuttaa lopputulokseen.

 

[onneton äiti]

^Kiitos.

Anna lisää vinkkejä. Sinulla tuntuu olevan tietoa, osaamista

 

["bebe"]

en väitä, ettei itselläkin olisi parantamisen varaa jämäkkyydessä. Mutta ne lapset ei tosiaan ole meidän pomoja. 9-vuotiasta on vielä noin neljä vuotta aikaa kasvattaa, sitten ei enää kuuntele mitään.

 

[vierailija]

Meillä noihin aikoihin esikoispoika aloitti käsittämättömän ärsyttelykampanjan minua eli äitiään kohtaan - isäkin sai toki osansa. Suorastaan pelkäsin pojan koulustatuloa, sitä, että joudun näkemään ja kuulemaan jälleen kerran sietämätöntä ärsyttelyksi tarkoitettua liikehdintää ja ääntelyjä. Olin todella väsynyt siihen tunteeseen, että aina poika ehti ensin! En ehtinyt olla ystävällinen ja jutella koulupäivästä...

Kausi kesti muutaman kuukauden ja se loppui oikeastaan siihen, että näytin lapselleni raivoni täydessä mitassaan joka kerta kun yritti olla ikävä. Sittemmin mukaan on tullut omituisia kiukutteluja, uhitteluja ja vanhempien nimittelyä. Välillä taas on tosi suloinen poika, jonka kanssa on hauska jutella ja pohtia asioita.

Jotain esimurkkuilua? En tiedä. Pojan isällä on murrosikä tullut varhain. Fyysisiä muutoksia ei toki vielä ole.

Olen yh,tyttö kohta 10v ja kamalaa käytös

 

[viisikymppinen isoäiti]

Tutun kuuloista. Rajat ja rakkaus. Ja osoitus, että kiukuttelu ei mitään auta