hoidosta suositeltiin perheneuvojaa! Miksi? Mitä olen tehnyt väärin?

[QUOTE="alkup";26374182]Meillä on juurikin näin, eli hyvä/paha huomio ei auta mihinkään tilanteeseen.


Esimerkki meiltä: Pyykinpesukone on päällä, kuten joka päivä, lapsi menee katsomaan konetta. Minä sanon, että ei saa koskea siihen koneeseen, menee rikki. Saman tien lapsi alkaa tuhottomalla vaihdilla painella nappeja ja kiekkoa ja joudun kirjaimellisesti irroittamaan pojan pesukoneen kimpusta koska sanat eivät tehoa.


Vaikkakin kaikki haukkui tästä, niin toisaalta, tämä lapsi ymmärtää pitkiä pyyntöjä ja kehoituksia. Auttaa mielellään ja todella hyvin esim. tiskien ja pyykkien kanssa. Osaa laskea esim kiviä 20:een sekoilematta laskuissa. Osaa kirjoittaa oman nimensä mallista, piirtää hyvin tunnistettavia kuvia jne. Mutta on levoton, sotkee usein sisarustensa leikit, kokee itsensä ulkopuoliseksi ja leikkiikin paljon yksin. En ymmärrä miten yksi ja sama lapsi voi olla välistä niinkin erilainen. Silloin kun piirtää tai tekee palapeliä, edes jalat ei vispaa, ja saattaa tehdä 6 kertaa saman palapelin uudelleen kunnes vaihtaa.

näillä esimerkeillä olen esim neuvolassa puhunut ja saanut vain positiivista palautetta siitä kuinka hyvin kehittynyt lapsi tämä on ja vilkkaus ja levottomuus on ohimenevää ja ikäkauteen kuuluvaa. Olen puhunut lapsen levottomuudesta neuvolassa jo 2 vuotta ja kaivannut neuvoja/tietoa tällaisen lapsen ohjaamisesta yms. mutta on vain sanottu tällaisen "levottomuuden" menevän ohi... Tämä on surkeaa![/QUOTE]

Minusta kuulostaa ihan normaalilta 3-vuotiaalta joka koittelee rajojaan.

 

No tuota, itse voin näin "tiskin tältä puolen" sanoa, että ei kaikki koulutuksen saaneet ja päiväkodissa/koulussa työskentelevät "ammatti-ihmiset" ole välttämättä aina oikeassa. He tekevät asioista ja tilanteista omat tulkintansa, jotka saattavat välillä mennä metsään. Satunnainen kurkkuun tarraaminen ei tee lapsesta epänormaalia, jatkuva agressiivinen käytös on taas eri juttu. Sitäpaiti meitä koulutetaan myös siihen, että osaisimme esittää vaikeatkin asiat rehellisesti, asiallisesti ja hienotunteisesti. On totta, että alalle hakeutuu myös paljon niitä, joiden yksi elämäntehtävä on vain päästä pätemään.

Mutta ap, käyhän juttelemassa penessä. Ei se ole mikään "askel kohti sosiaalihuoltoa" vaan tarkoitettu ihan vain perheiden tukemiseen.

 

Perheneuvola ei ole paha asia.

Toisen lapsen kuristaminen ei ole sellainen asia, että sen voi vain lakaista maton alle.

 

Sekin tässä kaihertaa, että tämä elto on käynyt joka toinen kuukausi ja lapsemme on ollut nyt vuoden hoidossa. On siis seurattu jo kauan sieltä eikä ennen tätä ole tapahtunut tällaista.

Se vielä tapahtuneesta, että pienet (alle 3.5v:aat) olivat päässeet käsiksi askartelutavaroihin joita saa käyttää vain hoitajan läsnäollessa. Hoitaja ei ollut tilanteessa heti läsnä vaan ehti väliin kun riehuminen useamman lapsen välillä oli käynnissä. Kännykällä oli vaikea tänne kirjoittaa kaikkea selvästi. Ja nyt sitten tämän tapahtuneen (tai en tiedä kaikkea edelleenkään) oli elto jättänyt kaavakkeita täytettäväksi ja sitten sinne PeNaan... Mä en ymmärrä, miksi kaikki, joille olen puhunut lapsen vilkkaudesta yms. ovat vain kuitanneet tilanteet ikään viitaten. Myös siis hoidossa olen alusta asti sanonut ko. lapsen vilkkaudesta ja siitä että tarvitsee aivotyötä esim juuri palapelejä ja piirtämistä sekä askartelua koska ryhmäleikki ei niinkään onnistu!

Ja ehkä tämä on kolaus itsetuntoon, olen mielessäni miettinyt esim. ADHD:n mahdollisuutta (Entodellakaanhalua että lapseni jonkun diagnoosin saisi), ja nyt yhtäkkiä saattaakin lapsessani olla vikaa.

Tämä lapsi on kokenut liian paljon pahoja juttuja ikäänsä nähden, nekin voi vaikuttaa... Todellakin aion käydä juttelemassa, en sitä ole vastaan, mutta pelottaa että meistä ollaan tekemässä jotain sosiaaliperhettä lapsen vilkkauden takia.

 

Ei sitä diagnoosia anneta ellei ole tarvetta henkilökohtaiseen avustajaan tai muihin tukitoimiin. Ja mitä aikaisemmin tilanteen saa hallintaan, on tulevaisuuskin auvoisempi. Parasta on että saa tietoa kuinka toimia. Eikä lapsessa mielestäni vikaa ole vaikka olisikin joku nykypäivän diagnooseista. Sellaisia lapsia on ollut iän kaiken ilman mitään asiantuntija lausuntoja. Niitä on pidetty ennen vain luonteenpiirteinä. Mutta diagnoosi antaa tietoa kuinka lapsen kanssa saa asiat sujumaan. Ei tosin kolme vuotiaalle mitään diagnooseja edes tehdä. Pääasiassa lasta yritetään ohjata kasvultaan oikeaan suuntaan.

Hyvin kaikki menee kun olet avoin. Ja lapsesi on edelleen se sama lapsi, tapahtuipa mitä tahansa.

 

On niin tuhottoman paha mieli lapsenkin puolesta... Kävin muuten lukemassa noita vinkkejä mitä tossa tuli, eikä helpottanut mun oloa yhtään. Ahdistus vain lisääntyi. Mutta kaippa ne ottaa sitten siellä huomioon kaiken sen mitä tämä lapsi on jo lyhyessä elämässään kokemaan... Esim. laboratoriossa näytteen otossa lapsi sanoo ettei aio itkeä kun pistetään. Eikä se sitten itke. Surullista, kun lapsi ei enää pelkää neuloja yms.

Juuri kun edellisestä murheesta pääsee eroon niin eiköhän jo uutta puske toisesta päästä. No pitää odottaa mitä huomenna sanotaan.

Vielä lisäys tapahtuneesee, että tilanne on tapahtunut jo ennemmin ja nyt minulle siitä vasta kerrottiin. En ole nyt varma kerroinko jo tapahtuma-ajankohdan mut muutama päivä sitten tapahtui jo, ja tänään vasta muistettiin siitä sanoa...

Itku tulee pian lapsen takia.

 

Lopeta nyt yöksi herran tähden tuo märehtiminen.

Erityisen tempperamenttisilla ja vilkkailla lapsilla on usein hankaluuksia ryhmässä, mutta ryhmäänhän heidänkin on tietysti sopeuduttava, jos meinaavat maailmassa elää. Tämmöinen lapsi voi olla kasvattajalle (sekä päikkätädille että myös vanhemmille!!!) haastava tapaus, niin kuin sinunkin pikkuinen nyt ilmeisesti on. Ei varmasti tee pahaa käydä ammatti-ihmisen kanssa asiasta juttelemassa. Ja aika uupunut taidat olla itsekin, kun tämmöinen suositus ja tapaus näyttää saavan sinut ihan tolaltasi... ehkä on muutakin uupumusta ja tuen tarvetta, äidillä?

 

Erityislastentarhanopettaja ei välttämättä ole käynyt katsomassa juuri teidän lasta, vaan ehkä ryhmää yleisesti. Tuskinpa eltokaan suosittelee PeNeä vain yhden kuristamistapauksen takia, taustalla on varmaan muutakin. Jos isojen ryhmässä on 21 lasta, eivät aikuiset mitenkään pysty valvomaan jokaista lasta joka sekuntti. Ei tarvitse kuin sen, että lähtee pyyhkimään yhden takapuolta vessaan, toinen on ehkä yhden ryhmän kanssa toisessa huoneessa ja yksi ihminen jää yksin 10 lapsen kanssa....

Itse kyllä sanoisin, että jos näkisin 3 vuotiaan kuristavan toista lasta, järkyttyisin, vaikka olen nähnyt kaikenlaista.Lapset kyllä tönivät toisiaan, ottavat leluja kädestä, lyövätkin... leikin tiimellyksessä, mutta harvemmin leikissä alkavat kuristaa toista. Mä en ala mitään diagnoosia arvailemaan lapsellesi, mutta tuollainen käytös osoittaa että lapsella on todella paha olo, syystä tai toisesta. Ja lapsen etu on, että selvitetään mistä tuo paha olo johtuu. Tuntuu pahalta kuulla lapsestaan tuollaista, mutta henkilökunta ajattelee vain lapsen parasta. Kukaan ei voi teitä PeNeen pakottaa, mutta jos lapsella on selviä ongelmia ja vanhemmat kieltäytyvät hoidosta, voidaan perheestä tehdä lastensuojeluilmoitus.

 

Myönnettäköön että lapsen "tempperamentin" takia arki on aika haastavaa... Tällanen mä oon, ku tollanen asia kerrotaan ip:llä viimeiseksi. Se vaivaa mua siihen asti kunnes kuulen ns. "totuuden" asiasta jotain tietäviltä...

 

[QUOTE="alkup";26376914]Myönnettäköön että lapsen "tempperamentin" takia arki on aika haastavaa... Tällanen mä oon, ku tollanen asia kerrotaan ip:llä viimeiseksi. Se vaivaa mua siihen asti kunnes kuulen ns. "totuuden" asiasta jotain tietäviltä...[/QUOTE]

Eli otat aika isosti asiat sinäkin?

Vähän säätelyhäiriötä kuulostaa olevan perheessä. Mutta toivottavasti siihen löytyy keinoja; eikä ne nyt tarvi olla siis mitään kemiallisia keinoja eli lääkkeitä, yleensä keskustelukin auttaa. Diagnooseja ei perheneuvolassa välttämättä aseteta ollenkaan, jos niitä ei tarvita jotain etuutta varten (esimerkiksi henkilökohtainen avustaja päiväkotiin, kelan hoitotuki, jonkun terapiamenetelmän rahoitus tms.). Diagnoosi on vain jonkinlainen ytimekäs kuvaus asiasta luokittelua varten - itse lasta se ei muuta miksikään, sama lapsi hän on koko ajan.

 

[QUOTE="hmh";26376937]Eli otat aika isosti asiat sinäkin?

.[/QUOTE]

Hillitsen itseäni. Eli päässä kohisee mutta ulkoisesti ei havaittavissa mitään...

 

No onks sun mielestä normaalia että 3-vuotias kuristaa kaveria?

Jos mun 3-vuotias tekisi noin, olisin onnellinen että saa apua jostain, ennen kuin olisi liian myöhäistä.

 

Minun esikoiseni oireili eroa ja elämänmuutoksia (ja äidin väsymystä) ja mahdoton uhma siivittämässä koko soppaa. Sain kultaakin kalliimman neuvon lapsen kummilta joka tekee työtä erityislasten kanssa. Kun kiellot, komentaminen, jäähyt - MIKÄÄN ei tuottanut tulosta - neuvoi ystävä välttämään nimenomaan sitä ei - sanaa, ja kehotti käyttämään kiertoilmaisuja sekä "vetoamaan lapsen järkeen". Koska sitä myös meillä löytyy, jätkän pää leikkaa kuin kuuma veitsi voita, mutta ei osannut vielä ilmaista itseään riittävän hyvin ja tämä mm. aiheutti meillä eripuraa.

Eli käytännössä - EI mene lätäkköön! = Kierrä lätäkkö!

Ja puhu puhu puhu! lapsesi kanssa, varsinkin niinä hetkinä kun on rauhallista ja mukavaa. Lisäksi mieti että voisiko vaikkapa päiväkodissa olla kertakaikkiaan liian suuri ryhmäkoko?

Niin ja maanantaina esikoinen täyttää 4 vuotta. Viimeisen vuoden olen saanut suorastaan nautiskella olostani ja suhteestamme, "hankalasta lapsesta" on kasvanut hemmetin fiksu ja toiset huomioon ottava rakastava pikkumies

 

Tuskinpa tuo kuristaminen yksin on syy tilanteeseen.
Ymmärsin että erityislastentarhan opettaja joka käy ainakin meidän päiväkodissa vain kerran 2 kuukaudes on perheneuvolan kannanlla muista syistä. Kyllä se on ammatti ihminen tekemään arvioita lapsen tarpeista ja mahdollisista ongelmista.

Itse olen sitä mieltä että kaikki apu mikä on tarjolla kannattaa hyödyntää. Loppujen lopuksi kaikella on tarkoitus vaan kartottaa tarvitseeko lapsesi tukea ym. Mitä aikaisemmassa vaiheessa tukea saa sen tasapainoisempi lapsesta tulee. Ja kokemusta mulla on omasta takaa.
Paljon kamalampi tilanne olisi jos ei apua saisi jos sitä selkeesti tarvitaan.

Eli sinuna ottaisin positiivisen asenteen asiaan. Ei siel oo tarkotus suo haukkua tai moittia kasvattajana. Muistetaan et aina lapsen ongelmat ei johdu vanhempien kasvatuksesta. Siihen kun vaikuttaa suuresti lapsen persoona.

 

Minäkin näen että rauhallisin mielimn menisitte sinne perheneuvolaan ja rehellisesti kerrotta miten asiat kotona sujuu. Jos kaikki on ok ja voitte sinne hyvällä omallatunnolla mennä, en usko että on aihetta paniikkiin tai pelkoon

 

Avoimin mielin keskusteluun ja siitä sinne perheneuvolaan!

Minullekin särähti korviin se, että "kaikkia lapsia kasvatetaan samalla tavalla, mutta yksi on erilainen". Jokainen lapsi on yksilö ja kaikkiin eivät samat kasvatusmedotit vaan tehoa. Nyt olisi tärkeä löytää ne niksit, mitkä helpottaisivat arkea teidän 3veen kanssa.

Minulla itselläni on kolme poika, syntyneet viiden vuoden sisällä, kaikilla yllin-kyllin omaa tahtoa, jääräpäisyyttä ja räiskyvä temperamentti. Mutta siltikin jokainen on luonteeltaan ihan omanlaisensa, käsittelee asioita omalla tavalla ja erittäin nopeasti tuli selväksi, että ne keinot mitkä tehosivat raivoavaan eiskoiseen, eivät tehonetkaan enään 1,5v nuorempaan pikkuveljeen. Eli minusta ei kannattaa niin kovasti tuutitautua siihen, että muut lapset ovat tällä kasvatuksella kilttejä ja tottelevaisia.

Esikoisella on puhumisen ja puheen ymmärtämisen vaikeus, josta syystä hän oli päiväkotia aloittaessaan (vajaa 4v) aika väkivaltainen: sai silmittömiä raviareita, jossa sitten pyrki lyömään aikuisia. Ei vaan lapsen sanallinen taito riittänyt kuvastamaan tunteita. Siinä tehtiin tiukasti yhteistyötä päiväkodin, kodin ja puheterapeutin kesken. Myös elto tarkkaili poikaa ja antoi vinkkejä. Se oli raskasta aikaa. Perheneuvolaa ei meille suositellut kukaan, mutta kenties siitä syystä, että meillä olivat jo tarvittavat tukitoimet käydössä. Ja kyllä mä koen, että poika pysyi mulla tilanteessa kun tilanteessa hallinnassa.

 

nooh, voit esittää, että kaikki on kullannupullasi hyvin ja hän on vain vähän kovapäinen.Salaat hänen kovan tempperamenttinsa kesksutelussa ja esität pärjääväsi vaikka lapsesi aiheuttaa huolta ammatti ihmisissä.
Mutta älä hae apua tulevaisuudessa jos nyt ei apu kelpaa. Lapsellasi voi tuen tarvetta tunteiden säätelyssä ja niiden hallinassa. Mutta sinun kullannuppua ei tarvii auttaa ?

Kuulehan nytten me haettiin joka paikasta apua lapsen impulsiivisuuteen=apu oli siis sitä että tilanne muuttuisi. väärin. Sillä lapsella on adhd ja psykiatrikin totesi viimeksi eettä sen kanssa on VAAN ELETTÄVÄ!

terv. se kenen lapsi aiheutti huolta päiväkodissa, niin kun eivät järjestäneet lapsen tarvitsemia tukitoimia(pienryhmä ja avustaja), niin päivän lyhennys oli se mikä rauhoitti tilannetta(mutta mä en voinut mennä töihin kun lapsi sai olla vain 4tuntia päiväkodissa, jep jep subjektiivinen hoito-oikeus).

 

[QUOTE=" kokemusta on";26377597]Tuskinpa tuo kuristaminen yksin on syy tilanteeseen.
Ymmärsin että erityislastentarhan opettaja joka käy ainakin meidän päiväkodissa vain kerran 2 kuukaudes on perheneuvolan kannanlla muista syistä. Kyllä se on ammatti ihminen tekemään arvioita lapsen tarpeista ja mahdollisista ongelmista.

Itse olen sitä mieltä että kaikki apu mikä on tarjolla kannattaa hyödyntää. Loppujen lopuksi kaikella on tarkoitus vaan kartottaa tarvitseeko lapsesi tukea ym. Mitä aikaisemmassa vaiheessa tukea saa sen tasapainoisempi lapsesta tulee. Ja kokemusta mulla on omasta takaa.
Paljon kamalampi tilanne olisi jos ei apua saisi jos sitä selkeesti tarvitaan.

Eli sinuna ottaisin positiivisen asenteen asiaan. Ei siel oo tarkotus suo haukkua tai moittia kasvattajana. Muistetaan et aina lapsen ongelmat ei johdu vanhempien kasvatuksesta. Siihen kun vaikuttaa suuresti lapsen persoona.[/QUOTE]

Juu mullakin on kokemusta ja mistään ei vieläkään ole löytynyt niitä keinoja millä tilanne muuttuis kaikilla on vaan ne samat juut,jotka on tiedetty vuosia sitten.

 

Juu mullakin on kokemusta ja mistään ei vieläkään ole löytynyt niitä keinoja millä tilanne muuttuis kaikilla on vaan ne samat juut,jotka on tiedetty vuosia sitten.

siis jutut.

Lääkitys auttoi,mutta sitä ei saa ilman dg ja diagnoosin saa aikasintaan 5v(tosin meillä 6v vasta).

Päiväkoti ei yhtään pärjännyt aikoinaan lapsen kanssa. Perheneuvolassa olivat sitä mieltä että ihan normaali lapsi joskin tempperamenttinen.

Mä olin sitä mieltä että jotain on ja onneksi eskarivuonna tuli koulupsykologi mukaan ja hän teki lausunnon jossa painotettiin neurologin tutkimuksiin pääsyä(pyynnöstäni) ja sitten tk lääkäri kirjoitti lähetteen. Tapaus täytti niin selkeästi ihan kaikki adhd:n kriteerit(vaikak siis riittää että tietty osa täyttyy, mut meillä täytty kaikki),että diagnoosin saimme heti ekan kerran jälkeen(oli kyllä kaikennäköistä lausuntoa, ja lisäksi pinkka oirekaavakkeita täytetty+1tunnin haastattelu+lapsen tutkiminen).

TÄmä psykologi ei osannut antaa mitään toimintavinkkejä. Perheneuvoja totesi että on liian haastava lapsi että hän osaisi sanoa mitä pitäs tehä(kun kaikki olikin jos osattu tehä mitä hän ehdotti), neurologilta ei tullut juurikaan uutta(paitti se että kiroiluun ei kannata puuttua, tai voi jopa pyytää kiroamaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan kunnes kyllästyy. Mut teknisesti sitä ei oo mahollista toteuttaa koska pikkuset ottais isommasta mallia).

Psykiatrilta ei tullut uutta, ainakaan toistaiseksi.

Mutta se hyöty näistä on ollut että kukaan ei voi tulla syyttämään minua/kasvatusta syypääksi lapsen käytökseen kun kaikki on todenneet että vika ei ole vanhemmuudessa!

 

Ja Nellien, sekin hyöty toivottavasti, että kun lapsellesi on pyritty hankkimaan kaikki mahdolliset tukitoimet, hän ehkä kehittyy paremmin kuin mitä hän olisi voinut kehittyä huonommassa tapauksessa (huudetaan vaan...). Ja saa ehkä helpommin niitä tukitoimia myös myöhemmin koulussa.

 

No onks sun mielestä normaalia että 3-vuotias kuristaa kaveria?

Jos mun 3-vuotias tekisi noin, olisin onnellinen että saa apua jostain, ennen kuin olisi liian myöhäistä.

No mutta sä siis omaat sellasen helpon tempperamentin lapen ja ilmeisesti ilman mitään neurologista ongelmaa. Hyvä.

Minusta ei vielä ole kovin hälyttävää jos 3vuotiaalla menee toiminta joskus yli. eriasia jos kyseessä olisi vaikka 7vuotias(vaikka meidän lapsi 7vuotiaana saattoi kyllä suuttuessaan tehä mitä hyvänsä, just just sai pidettyä kiinni, kun yritti lyödä,purra,potkia,sylkeä,raapia= impulssikontrollin puute.)

Mut hei viimenen viikko onkin mennyt ilman yhtään fyysistä tappelua(täytyykin muistaa kehua kaveria kunnolla heti kun tulee koulusta. Yleensä suuttuu pienemmälle sisarukselleen ja vähintään huitaisee kerran viikossa, yleensä saan estettyä että jää yritykseksi).

Mut meillä on kehitytty paljon, ennen tää kaveri tappeli n.10kertaa päivässä niin et joutu kiinni pitää.

 

[quote="sanna";26373767]jos tuon ikäisenä jo kuristaa toisia, niin tulevaisuuden urana on varmasi kouluampuja tai vastaava. En ymmärrä, miksi on niin vaikeaa myöntää, että oma lapsi tarvitsee ammattiapua. Ottakaa ihmeessä sitä vastaan, kun kerran tarjotaan.

Jos jonkun pikku hellantelttu kuristaisi minun lastani, niin olisin varmasti soittamassa jo lastensuojeluun. Valitettavasti tällaisia 'sokeita' ja välinpitämättömiä vanhempia on nykyään aivan liikaa. He eivät näe omassa kullannupussaan mitään vikaa, vaikka tämä terrorisoi ja pahoinpitelee jatkuvasti muita lapsia. Häiriköinti kuitataan vain sillä, että kun se pikkuinen on vähän temperamenttinen ja vilkas. Ottakaa pää pois pensaasta ja alkakaa kasvattaa niitä lapsianne.[/quote]

peesi ja peukku !!

 

[QUOTE="näinpä";26377920]Ja Nellien, sekin hyöty toivottavasti, että kun lapsellesi on pyritty hankkimaan kaikki mahdolliset tukitoimet, hän ehkä kehittyy paremmin kuin mitä hän olisi voinut kehittyä huonommassa tapauksessa (huudetaan vaan...). Ja saa ehkä helpommin niitä tukitoimia myös myöhemmin koulussa.[/QUOTE]

ei saanut ekassa koulussa ollessaan ja meni ihan kaaokseksi lopulta homma. Joulun jälkeen vaihtokoulua jossa oli tukitoimet suunniteltu ennakkoon ja nyt on mennyt 99%hyvin

Kato kun ekan koulun rehtori ajatteli jopa että voidaan integroida isoon ryhmään kun on oppimistaidoiltaan niin hyvä. Minuahan ei kuunneltu, joten ei saanut sitä avustajaakaan. (lisäksi luokassa oli yht. 8adhd lasta että "hyvä" yhtälö).

Onneksi koulunvaihto kannatti ja kaikki alkoikin sujumaan(ei oo koko 5kk aikana soitettu hakemaan kotiin, edellisessä koulussa soittivat parhaimmillaan 5min päästä siitä kun oli mennyt kouluun taksilla).

 

peesi ja peukku !!

mä oon keskustellut 3ootteeseen lastensuojelun kanssa, eikä oo ollut aihetta lastensuojelulle!