7v ei ole kavereita eikä edes halua niitä. Pitäisikö tässä tehdä jotain? Mitä?

["huolissaan"]

Poika aloittaa syksyllä koulun. Ei ole isoissa ryhmissä viihtyvä tyyppi ollenkaan. Ei halua harrastuksiin, kaikki on loppunut itkuun ja ahdistukseen ( emmekä todellakaan voi pakottaa harrastamaan itkun kanssa ) Eskarissa puuhailee muiden kanssa ja siellä ryhmässä toimii hyvin.

On aina viihtynyt kotona. Kotona pikkusisko ja pikkuveli. Siskoon ikäero on pieni ja leikkivät aina yhdessä, ovat aina leikkineet. Ulkopuolisia kavereita eivät ole oikeastaan edes kaivanneet. Serkkuja ei ole. Tuttavaperheissä ei ole kuin ihan pieniä vauvoja.

Poika viihtyy muutenkin parhaiten tyttöjen kanssa. Tuntuu, että ei oikein osaa olla edes poikien kanssa ( tosin eskarissa kyllä touhuilee poikienkin juttuja )

Minua huolestuttaa koulun alkaminen. Luokalle ei tullut tuttuja oikeastaan ollenkaan ja kun sitä pojalta tiedustelin niin hän oli vaan tyytyväinen siihen. Hänen mielestään parasta oli kun opettaja oli mukava ja tyttöystävä ( eskarista ) tuli samalle luokalle.

ääähh...olen varmaan turhaa huolissani, mutta onko poikamme jotenkin epänormaali 7-vuotias? Tuntuu, että muilla pojilla on hirveästi kavereita ja harrastuksia ja yökyläilyjä

 

["vieras"]

Höps Koulusta niitä kavereita saa! Pikkainen lapsi kuitenkin vielä, opettelee vielä kavereiden kanssa olemista. Älä huoli.

 

["vieras"]

Nykyään monella vanhemmalla, menee yli harrastusten määrä lapsillaan. Ei osata vaan olla, ja rauhottua. Kaikki pitää olla niin hektistä.

Ja luonteetkin on erilaisia. En olisi huolissani, mutta kesänaikana kannattaa käydä leikkipuistoissa ym, että tulisi kuitenkin jonkun verran niitä muitakin lapsikontakteja, niin syksyllä ei ole niin shokki aloittaa koulua.

Ja kesällä on aikaa vielä kasvaa. Eskarin, ja koulun välissä lapset muuttuvat uskomattoman paljon. Ja hiljaisemmatkin rohkaistuvat. Ja jos ei, niin sitten opettajan kanssa miettimään, mitä voisi tehdä

 

[Anukkio]

heippa,
Sinuna en olisi huolissani, jos lapsi ei itse koe olevansa yksinäinen eikä kaipaa isoa joukkoa kavereita ympärilleen. Lapset, niinkuin me aikuisetkin, ovat luonteeltaan kovin erilaisia. Toinen ahdistuu jos ei ole koko ajan kaveriporukkaa ympärillä ja toinen viihtyy paremmin yksin tai yhden kaverin kanssa kerrallaan. Olen itse luokanopettaja ja tavannut monesti tällaisia rauhallisia lapsia. Koulussa on tärkeää osata toimia ryhmässä ja esim. tehdä pari- tai ryhmätöitä. Eskarissa sinulle oltiin kuitenkin kerrottu, että lapsesi toimii hyvin ryhmässä. Tämä on tosi hyvä merkki. Kyllä se siitä, älä huoli

 

[aaaappppp]

heippa,
Sinuna en olisi huolissani, jos lapsi ei itse koe olevansa yksinäinen eikä kaipaa isoa joukkoa kavereita ympärilleen. Lapset, niinkuin me aikuisetkin, ovat luonteeltaan kovin erilaisia. Toinen ahdistuu jos ei ole koko ajan kaveriporukkaa ympärillä ja toinen viihtyy paremmin yksin tai yhden kaverin kanssa kerrallaan. Olen itse luokanopettaja ja tavannut monesti tällaisia rauhallisia lapsia. Koulussa on tärkeää osata toimia ryhmässä ja esim. tehdä pari- tai ryhmätöitä. Eskarissa sinulle oltiin kuitenkin kerrottu, että lapsesi toimii hyvin ryhmässä. Tämä on tosi hyvä merkki. Kyllä se siitä, älä huoli

ihana kuulla ammattilaisen mielipide. Eskarissa tosiaan ei pojalla ole mitään ongelmia ollut. Sosiaalinen hän kyllä ei ole koskaan ollut.