Kellään muulla tällaista miestä? (ehkä asperger)

Tänään on taas sellainen päivä, että argh. Olen itse ollut kipeänä useamman päivän, sellaisessa kunnossa etten ole pystynyt syömään, nousemaan sängystä ym. Tänään sitten nousin ja jouduin toteamaan, että ellen itse tee, ei tee kukaan. Kaikki hujan-hajan, tiskit sentään onnistuttu laittamaan koneeseen. Meillä on kaksi pientä lasta jotka olivat huomattavan osan viikonloppua hoidossa vanhemmillani, sillä tiesin että jäävät kotona ilman tarvitsemaansa huomiota.
Esimerkki: lapset heräävät seitsemältä. Mies nukkuu yhteentoista. Nukkuisi varmaan pidempäänkin ellen herättäisi ja vaatisi laittamaan AAMIAISTA muksuille. Siis lounasaikaan! Siihen asti katselivat telkkaria ja pelasivat pelejä. Itse oksentelin. Sitten toinen siis herää nyreänä laittamaan aamiaista, vähät välittäen toisen lapsen lääkityksistä ennen käskyä sängyn pohjalta. Sitten lapset onneksi hoitoon.

Esimerkki 2: lapset siis olleet kaksi päivää hoidossa. Tänään olivat päiväkodissa ja sen jälkeen toinen taas mummolassa toisen harrastuksen ajan. Pyydän miestä sen jälkeen tuomaan lapset kotiin, jottei menisi myöhäiseksi työiltana. Mies kilahtaa puhelimessa koska "kiellän" häntä laittamasta toistakin muksua mummolaan illaksi jotta hän saisi vapaa-aikaa. Hän sanoo, ettei kukaan ajattele häntä joka joutuu tekemään TUPLAtyötä koko illan. Itse olen siis vielä vajaakuntoinen.

Kaiken huippu on, että mies on TYÖTÖN eikä siis raskaan työpäivän uuvuttama.

Voisin kertoa hämmästyttäviä tarinoita vaikka kuinka paljon. Asian ydin on kuitenkin se, että hän on täydellisen, hämmästyttävän, totaalisen itsekeskeinen.
 
Eniten näissä tällaisissa ukoissa ihmetyttää se, että miten ne on ylipäätään päätyneet naisen kanssa suhteeseen saati sitten lapsiperheen isäksi? Kun naisilla kerran on kaikki valta maailmassa päättää siitä, kenen kanssa niitä lapsia tehdään, miksi h-vetissä sitten just tuollaisten kanssa?
 
o_O
No meillä mies kyllä tekee ja hakee lasta jos pyydän mutta ei automaattisesti tapahdu sitten mitään!! Mie siivoan, vien roskat, teen ruoan, hoidan lapsen. Mies käy töissä mut kaikki vapaa-ajat pelaa jotain ihme nettipeliä. Kaivelee kikkeliä, pieree ja röyhtäilee, syö sängyssä, sukat jää olohuoneen lattialle, astiat tiskipöydälle, kaapit aukoo ei saa niitä edes kiinni. Mie kävelen perässä ja pistän tavarat järjestykseen. Mulla on tällähetkellä kyllä kaksi lasta vaikka luulin yhden saavani.
 
Kyllä varmaan pitäisi itselleni hakea joku ylikiltin pölkkypään diagnoosi tai todellisuudesta vieraantuneen paperit.

Tähän tilanteeseen jouduttiin siten, että vaikka fiksumpi olisi ehkä aikaisemmin hoksannut, niin itselleni kaikki varoitusvalot syttyivät vasta lasten myötä. Sitä ennen elimme omammenäköistä elämää jossa molemmilla oli omat kiinnostuksen kohteensa ja hommansa. Elettiin kumpikin vähän omalla planeetalla, enkä niin paljon nähnyt niitä varoitusmerkkejä silloin, koska suurimmaksi osaksi ne tulivat ilmi työssä ja muualla.

Välillä on ollut parempiakin aikoja, mutta palataan sitten kuitenkin tähän. Jotenkin ikävintä on se, ettei tuo tyyppi edes tule tajuamaan miksi ihmeessä tulen ehdottamaan avioeroa. Häneltä puuttuu kyky arvioida omia toimiaan ulkopuolisen silmin.

Ennen kaikkea suren lasten puolesta. Heille hän on kuitenkin rakas ja paras isä, vaikka onnistuukin välillä totaalisesti ignoreeraamaan heidän ruumiilliset ja tunne-elämän tarpeensa.
 
tunnen monia
Voipi ollakin asperger-piirteinen, mistä sen tietää...

Esimerkkisi oli niin kapea, että tuosta on täysin mahdotonta vetää johtopäätöstä aspergeriuteen.

Aspergerit ei automaattisesti kyllä ole kusipäitä tai täysin itsekkäitä!
 
Kyllä varmaan pitäisi itselleni hakea joku ylikiltin pölkkypään diagnoosi tai todellisuudesta vieraantuneen paperit.

Tähän tilanteeseen jouduttiin siten, että vaikka fiksumpi olisi ehkä aikaisemmin hoksannut, niin itselleni kaikki varoitusvalot syttyivät vasta lasten myötä. Sitä ennen elimme omammenäköistä elämää jossa molemmilla oli omat kiinnostuksen kohteensa ja hommansa. Elettiin kumpikin vähän omalla planeetalla, enkä niin paljon nähnyt niitä varoitusmerkkejä silloin, koska suurimmaksi osaksi ne tulivat ilmi työssä ja muualla.

Välillä on ollut parempiakin aikoja, mutta palataan sitten kuitenkin tähän. Jotenkin ikävintä on se, ettei tuo tyyppi edes tule tajuamaan miksi ihmeessä tulen ehdottamaan avioeroa. Häneltä puuttuu kyky arvioida omia toimiaan ulkopuolisen silmin.

Ennen kaikkea suren lasten puolesta. Heille hän on kuitenkin rakas ja paras isä, vaikka onnistuukin välillä totaalisesti ignoreeraamaan heidän ruumiilliset ja tunne-elämän tarpeensa.
Kuulostaa niin tutulta... Meillä oli ihan samanlainen alku ja ihan samanlainen alku lapsiperheenäkin. Mutta onneksi paljon on muuttunut. Mies on oppinut paljon, mutta on edelleen "potkittava", ei älyä mennä edes nukkumaan, jos en tuupi edeltä. Onneksi häntä saa nykyään potkia eteenpäin, ennen raivostui pienimmästäkin yrityksestä.

Meillä mies on ihan selkeä asperger-tapaus, tosin tajuttiin se vasta nyt, kun esikoisemme sai saman diagnoosin.
 

Yhteistyössä