Melkein perhesurman uhri paikalla, haluatko kysyä jotain?

Täällä näkee usein vastaavankaltaisia aloituksia, joten minäkin päätin laittaa omani. Aihe on minulle niin tärkeä, että jos pystyn vastaamaan yhteenkin kysymykseen ja näin auttamaan jotakuta, olen valmis laittamaan itseni likoon. Kokemukseni on myös ollut niin järkyttävä ja hämmentävä, etten mitenkään voi antaa asian olla vaikka sitten nöyryyttäisin itseäni muiden silmissä lisää. Siitä en enää välitä, vaan minulle on tärkeintä edes yrittää säästää viattomien lasten ja muiden asianosaisten henki ja terveys. Niin ja minä olen hoitoalalla ja mieheni oli samankaltainen "nallekarhumainen" insinööri kuten viimeisimmässä Bulevardin perhesurmassa, joten ei liene syytä huudella siitä kuinka pitää valita seuransa paremmin jne.

 

olen todella pahoillani puolestasi. Eipä mulla muuta. Itse olin n. 5v kun henki meinasi mennä. Isältä meni. Muut jäätiin henkiin.

 

Tässä nyt ei vielä mitenkään kerrottu sitä, kuinka olisit ollut lähellä perhesurmia tai surmaa? Ehkäpä avaat kokemustasi vielä hieman lisää? Kuka tahansa meistä, joka on kokenut helvetillisen perhesuhteen, eron ja kaikki "härpäkkeet" päälle voi väittää olleensa lähellä perhesurmia, mutta se ei siltikään ole totuus, vaan vain se oma tunne.

 

mua oikeesti kans pelottaa,et millon jotain meillä tapahtuu... mies ollu aina vähän arvaamaton..omassa mielessä oon miettiny,en uskalla muille puhua kun ei kukaan uskois kuitenkaan...mietin mielessä et kirjoitan sala kirjeen johonkin jos jotain tapahtuu niin joku löytäis sen...

 

Aloittaja,mitä sulle sitten tapahtui?

 

Puuttuiko viranomaiset tilanteeseen? Saiko väkivallantekijä tuomion teostaan? Miten selvisitte tilanteesta?

 

Äiti4kertaa, älä enää mieti, vaan lähde suhteesta. Ajattele paitsi itseäsi, myös lapsiasi! Mitäpä se jonkun löydettäväksi tarkoitettu kirje enää auttaa, jos jotain on tapahtunut. Valitettavasti sairaiden ihmisten uhreiksi päätyvät useimmiten juuri heille läheisimmät, eivät mitkään satunnaiset kadun tallaajat.

 

Tässä nyt ei vielä mitenkään kerrottu sitä, kuinka olisit ollut lähellä perhesurmia tai surmaa? Ehkäpä avaat kokemustasi vielä hieman lisää? Kuka tahansa meistä, joka on kokenut helvetillisen perhesuhteen, eron ja kaikki "härpäkkeet" päälle voi väittää olleensa lähellä perhesurmia, mutta se ei siltikään ole totuus, vaan vain se oma tunne.

No mies esimerkiksi sanoi autoa ajaessaan että minä en mahda mitään sille, jos hän ajaa tuohon kallioon ja tekee sen mieluusti jne. Ja tätä oli seurannut äärimmäisen uhkaava tilanne ja keskustelu eikä tämä suinkaan ollut ainoa tai edes pahin, mutta sitähän sinä et ehkä usko eikä tarvitsekaan. Meillä on hajonnut ikkuna kun mieheni on yrittänyt heittää minua raskailla esineillä. Hän on lähtenyt autolla uhakailujen kera vieden lapsen mukanaan. Hän on uhannut tuhota minut eron halutessani jne. Vaikea edes selittää välillä kaikkea on tapahtunut. Ja provosoida en ole uskaltanut vuosiin, sillä huomasin mihin hän kykenee eli riidasta ei ole ollut kyse.

 

eipätaida uskaltaa miestä "hankkia" ku tie millanen siitäkin paljastuu

 

[QUOTE="a p";26278973]No mies esimerkiksi sanoi autoa ajaessaan että minä en mahda mitään sille, jos hän ajaa tuohon kallioon ja tekee sen mieluusti jne. Ja tätä oli seurannut äärimmäisen uhkaava tilanne ja keskustelu eikä tämä suinkaan ollut ainoa tai edes pahin, mutta sitähän sinä et ehkä usko eikä tarvitsekaan. Meillä on hajonnut ikkuna kun mieheni on yrittänyt heittää minua raskailla esineillä. Hän on lähtenyt autolla uhakailujen kera vieden lapsen mukanaan. Hän on uhannut tuhota minut eron halutessani jne. Vaikea edes selittää välillä kaikkea on tapahtunut. Ja provosoida en ole uskaltanut vuosiin, sillä huomasin mihin hän kykenee eli riidasta ei ole ollut kyse.[/QUOTE]

Lähde nyt äkkiä sinne turvakotiin lasten kanssa. Älä jää tuollaisiin oloihin.

 

mua oikeesti kans pelottaa,et millon jotain meillä tapahtuu... mies ollu aina vähän arvaamaton..omassa mielessä oon miettiny,en uskalla muille puhua kun ei kukaan uskois kuitenkaan...mietin mielessä et kirjoitan sala kirjeen johonkin jos jotain tapahtuu niin joku löytäis sen...

Yritä turvata selustasi kaikin tavoin. Jos susta vähänkään tuntuu tuolta, kirjoita kirje tai mitä tahansa. Varmista, että se löydetään eli laita vaikka useampi kappale talteen, lompakkoon tmv. Ota myös asia puheeksi, sillä nyt kun asioista vihdoin surullisten tapahtumien myötä puhutaan, voi se turvata sinunkin tilannettasi. Vaikka sinua ei ehkä otettaisi vakavasti, yritä kestää nöyryytys ja tee se itsesi ja lastesi vuoksi.

 

[QUOTE="a p";26279027]Yritä turvata selustasi kaikin tavoin. Jos susta vähänkään tuntuu tuolta, kirjoita kirje tai mitä tahansa. Varmista, että se löydetään eli laita vaikka useampi kappale talteen, lompakkoon tmv. Ota myös asia puheeksi, sillä nyt kun asioista vihdoin surullisten tapahtumien myötä puhutaan, voi se turvata sinunkin tilannettasi. Vaikka sinua ei ehkä otettaisi vakavasti, yritä kestää nöyryytys ja tee se itsesi ja lastesi vuoksi.[/QUOTE]


Jäätte oikeen odottamaan että joku hullu ukko tappaa teidät??ja teette oikeen kirjeen valmiiksi???ei taida teilläkää oikee paljon olla järkeä päässä.

 

Aloittaja,mitä sulle sitten tapahtui?

Alkoi pitkä ja vaikea huoljuustaistelu sekä taloudellinen ahdinko, josta yritän nyt selvitä. Hengissä ollaan muttei elossa, ainakaan vielä. Valitettavasti.

 

Jos noilla määritellään "melkein perhesurman uhri" ni sit mä voin olla kanssa.

 

Jäätte oikeen odottamaan että joku hullu ukko tappaa teidät??ja teette oikeen kirjeen valmiiksi???ei taida teilläkää oikee paljon olla järkeä päässä.

No kun se ei ole ihan noin yksinkertaista. Eroaminen on tällaisissa tilanteissa aina valtava riski ja se tulisikin yrittää hoitaa mahdollisen ulkopuolisen avun turvin, muuten voi tosiaan lähteä vaikka henki. Eroa järjestellessä on kirjeen kirjoittaminen aivan loistava ajatus, että oikeus ja kohtuus toteutuisi vaikka sitten edes jälkikäteen.

 

Miten ne miehet sitten käyttäytyy jos teillä käy vieraita?käytte sukulaisilla? juhlissa?entä jos lapset hoidossa ja olisi tarkotus viettää aikaa kaksin?

Anteeksi,paljon kysymyksiä...

 

[QUOTE="a p";26279100]No kun se ei ole ihan noin yksinkertaista. Eroaminen on tällaisissa tilanteissa aina valtava riski ja se tulisikin yrittää hoitaa mahdollisen ulkopuolisen avun turvin, muuten voi tosiaan lähteä vaikka henki. Eroa järjestellessä on kirjeen kirjoittaminen aivan loistava ajatus, että oikeus ja kohtuus toteutuisi vaikka sitten edes jälkikäteen.[/QUOTE]

Miksei sitä ulkopuolista apua muka voi sitten hommata?

 

Ap, minkä ikäiset lapset?

 

Jos noilla määritellään "melkein perhesurman uhri" ni sit mä voin olla kanssa.

Voi ei suinkaan pelkästään noilla perusteilla vaan mieheni on todettu olevan narsistinen, jopa lähes psykopaattinen. Eihän tähän teksti- ja kertomusmäärään ole mitenkään voinut mahtua kaikki oleellinen informaatio, mutta kuten edellä, ei sinunkaan tarvitse uskoa minua, minä en siitä välitä. Älä silti ihmettele ja väheksy kun saamme taas lukea uusista tapauksista.

 

tunnistatko muita samassa tilanteessa olevia? siis onko sulla psykolgoinen silmä?

(sori ehkä turhis)

 

Miten ihmeessä te otatte riskin, että joku TAPPAA TEIDÄN LAPSENNE?? Siis oikeasti, ihan sama mielestäni, jos aikuinen ei sen verran älyä, että lähtee karkuun jos joku uhkaa tappaa. Mutta kuinka idiootti voi ihminen olla, että altistaa lapsensa vaaraan, hengenvaaraan? Itse en ikinä vaarantaisi lapseni turvallisuutta, en ikinä, ja mielestäni sellaiselta tulisi ottaa lapset pois, joka ei lastensa puolesta uskaltaisi taistella.

 

riittävästi tukea tilanteeseesi? onko teillä esim henkivartija, turvakoti tai muu numero johon voi soittaa koska tahansa? Pelkäätkö vielä vai oletko jo turvassa? Oletko harkinnut nimenmuutosta tai ulkomaille muuttoa?

 

Miten ne miehet sitten käyttäytyy jos teillä käy vieraita?käytte sukulaisilla? juhlissa?entä jos lapset hoidossa ja olisi tarkotus viettää aikaa kaksin?

Anteeksi,paljon kysymyksiä...

Meillä mies esittää. mummuni on jo onneksi vähän alkanut huomata ja kyseli multa eräänä iltana asioista puhelimessa..melekin jo murruin ja kerroin kaikki mut enoi vielä...mies sano et se tietää mitä tekee jos otan eron ja lapsetmut en jaksa nyt miettiä sitä...viikonloppu oli yhtä helvettiä .ukko rikko kannettavan ym ihan palasiksi ,en voi nettiin kirjotella kun aavistaa et siitä kirjotan,,,ajattelin että kun ensiviikolla menen äidilleni kerron kaikki!!! nyt en voi enempää kirjottaa et ei huomaa...poistan sivuhistorian..

 

Puuttuiko viranomaiset tilanteeseen? Saiko väkivallantekijä tuomion teostaan? Miten selvisitte tilanteesta?

Yritin lähes turhaan kertoa tilanteestamme mm. sosiaalitoimeen, kuten monissa näistä tapauksista eli läheskään aina ei voi puhua yllätyksestä tmv. Koska perhesurmat ovat kuitenkin väestömäärän nähden suhteellisen harvinaisia ja narsistinen ihminen pystyy käytännössä vakuuttamaan lähes kenet tahansa, en saanut juuri mitään apua. Todistajien puutteessa nykyisin entinen mieheni ei joutunut minkäänlaiseen vastuuseen teoistaan.

 

minä uskon sinua ap kukaan ei voi käsittää jos ei itse koe samanlaista helvettiä!!!!