Kokemukset päiväkodista 4 päivän jälkeen, missäköhän on ne itkevät ja surulliset lapset?

Lapset ovat olleet nyt 4 päivää hoidossa ja vielä en ole niitä itkeviä äitiään ikävöiviä lapsia nähnyt. Tuo oma 1,5v on pienten ryhmässä ja siellä kaikki mitä olen tavannut ovat iloisia ja reippaita lapsia, meidän lisäksi siellä on toinenkin vasta aloittanut, eikä sekään miltään reppanalta näytä. Hoitajat siellä on aivan ihania, syliin pääsee kun siltä tuntuu. Oma kuopus on aamuisin vähän itkenyt mun perään, mutta en ole ehtinyt ovesta mennä edes ulos kun on jo hiljentynyt ja erittäin naurava poika siellä on ollut, kun olen lapset käynyt hakemassa.

Esikoinen taas on 3-5v ryhmässä ja reippaan näköisiä lapsia sielläkin.

Omat lapsenikin ovat siis hyvin sopeutuneet joukkon, toki voihan se olla, että näin alkuhelppouden jälkeen tulee joku takapakki, mutta sehän on ihan normaalia.

 

Ihana kuulla
Voin samaistua tilanteeseesi.
Meillä olisi lapsilla 5v ja tuolloin 3v edessä päiväkodin aloitus kesän lopulla/syksyn vaihteessa.
Minua jännittää ihan kamalasti. Isomman vien ilolla, mutta tuon pienemmän puolesta mulla se jännitys onkin. On ollut aina vähän sellanen äitin poika. Siis todella iloinen ja leikkiväinen vesseli ja tulee juttuun naapurein ja tuttujen kanssa jne, mutta kuitenkin siellä villiviikarin sisällä asuu sellainen äidinpoika.
Todella taitava on ikäisekseen, että tulee varmasti pärjäämään. Kyse onkin varmaan enempi minusta
Enää 3-4kk ja tää aikakausi on nähty :'(
Haikeaa ja kivaa. Sekavat, todella sekavat fiilikset.

 

Mulla tyttö jää iloisena hoitoon, mutta joku pieni poka siellä itkeee joka päivä ;(

 

Jaa-a... Täältä luulisi löytyvän vastauksen kun kerta palstan mukaan päiväkodit on täynnä äitien perään itkeviä taaperoita jne. Itse 5,5v ja kahden lapsen kokemuksella paha sanoa. Toki joskus jotain sattuu tai muuten harmittaa, tulee ikävä jne mutta pääsääntöisesti nuo muksut ainakin näiden päiväkodissa tuntuvat viihtyvän loistavasti.

 

Elokuussa voisi näyttää vähän erilaiselta..

 

Et ole koko päivää siellä päiväkodissa eli et näe läheskään kaikkea! Vanhemmat näkevät vain hyvin hyvin vähän todellisuutta. Paha sanoa mutta totta se on Enkä nyt tarkoita, että kaikilla olisi asiat huonosti tai että kaikki paikat olisivat huonoja. Vaan sitä, että monesti vanhemmilla on liian ruusuinen kuva hoitopaikasta juurikin koska eivät näe kuin pieniä otteita päivästä. T. Hoitaja

 

meillä ihan sama.. puoli vuotta muksut ollu, enkä kertaakaan ole hakenut itkeviä lapsia, ja päiväkotiin mennään tosi reippaasti

 

No tuota... 4 päivää ei kyllä kerro sulle koko tilanteesta mitään, etenkään jos et ole koko päivää paikalla yleensä itkuisimmat hetket on joko aamuisin tai ennen ruokailua, kun lapset väsyy ja tulee nälkäisiksi, silloin se ikävä muistuu mieleen.

Tosin en kyllä tajua mistä olet saanut päähäsi että pk olisi täynnä itkeviä lapsia. Kyllä se ikävä näyttäytyy muillakin tavoin kuin parkumisella, jos sellainen vaivaa.

 

Et ole koko päivää siellä päiväkodissa eli et näe läheskään kaikkea! Vanhemmat näkevät vain hyvin hyvin vähän todellisuutta. Paha sanoa mutta totta se on Enkä nyt tarkoita, että kaikilla olisi asiat huonosti tai että kaikki paikat olisivat huonoja. Vaan sitä, että monesti vanhemmilla on liian ruusuinen kuva hoitopaikasta juurikin koska eivät näe kuin pieniä otteita päivästä. T. Hoitaja

Totta. Kyllä me useinmiten aamulla istumme aamupuurolla sulassa sovussa ja naamat hymyssä. Sen vanhemmat näkevät. Mutta he eivät näe mitä tapahtuu päivänmittaan. Ikäväitkujakin on ja naamoja nurinpäin monesta syystä. Oman 4v ryhmässä on ollut aamuitkuja jne ja on edelleen. Töissä satunnaisesti joku paapero itkee aamulla.

 

Kyllähän niitä joskus näkee. Omani oli tietämättäni välillä itkeskellýt perääni. Kuulin tästä siis myöhemmin vasta Pääasiassa tuolla kuitenkin on iloisia ja reippaita muksuja. Enkä tiedä mistä ketjusta nyt on kyse, että päiväkodit olisi muka täynnä itkeviä lapsia.

 

No jos olisit vienyt hoitoon syksyllä, milloin useammat lapset aloittavat hoitosuhteen. Olisit nähnyt niitä itkeviäkin lapsia..

 

Et ole koko päivää siellä päiväkodissa eli et näe läheskään kaikkea! Vanhemmat näkevät vain hyvin hyvin vähän todellisuutta. Paha sanoa mutta totta se on Enkä nyt tarkoita, että kaikilla olisi asiat huonosti tai että kaikki paikat olisivat huonoja. Vaan sitä, että monesti vanhemmilla on liian ruusuinen kuva hoitopaikasta juurikin koska eivät näe kuin pieniä otteita päivästä. T. Hoitaja

Peesi.

T: toinen hoitaja


Ps. Tästä syystä omani eivät koskaan menneet päiväkotiin.

 

Et ole koko päivää siellä päiväkodissa eli et näe läheskään kaikkea! Vanhemmat näkevät vain hyvin hyvin vähän todellisuutta. Paha sanoa mutta totta se on Enkä nyt tarkoita, että kaikilla olisi asiat huonosti tai että kaikki paikat olisivat huonoja. Vaan sitä, että monesti vanhemmilla on liian ruusuinen kuva hoitopaikasta juurikin koska eivät näe kuin pieniä otteita päivästä. T. Hoitaja

Omasta puolestani voisin sanoa että olen viettänyt tuolla aika paljon aikaa mihin aikaan päivästä milloinkin (2 erityislasta joilla paljon erilaisia palavereja yms, välissä hoitopäivät päättyivät jo puoliltapäivin jne) ja törmännyt noihin päiväkotimme ryhmiin usein muuallakin (ulkoilevat harvemmin päiväkodin omassa pihassa) eikä henkilökunta ole mitään kaunistelevaa tyyppiä. Siltikin on jäänyt kuva että muksut viihtyvät.

Sen verran vedän takaisin että kun joku tuossa mainitsi että elokuussa on eri meno niin täällä viimesyksy oli kaoottista aikaa. Päiväkotipaikoista oli todellinen pula, ryhmät vedettiin ylitäysiksi ja hyvin pieniä lapsia siirrettiin isojen ryhmään niin että pienten puoli täyttyi 1v päivähoidon aloittajista ja sen ikävä kyllä huomasi. Rankkaa niin lapsille kuin hoitajillekin ja itse olin kiitollinen mahdollisuusestani hoitaa kuopusta kotona pitkään. Nyt keväällä on kylällä avattu uusi päiväkoti ja syksyksi om tulossa useampia, toivottavasti tilanne siitä tasaantuu.

 

[QUOTE="Lastenhoitaja";26271922]Peesi.

T: toinen hoitaja


Ps. Tästä syystä omani eivät koskaan menneet päiväkotiin.[/QUOTE]

No mä tosiaan ihmettelisin jos esim. 1,5v ei koskaan itkisi päiväkodissa kun kotonakin on lähes joka päivä joku kiukun/itkun aihe. Mistä olet saanut pääähäsi että itku ja tunteiden näyttäminen on pahasta?

 

[QUOTE="Lastenhoitaja";26271922]Peesi.

T: toinen hoitaja


Ps. Tästä syystä omani eivät koskaan menneet päiväkotiin.[/QUOTE]

Se mikä oikeasti unohtuu monesti näissä kirjotiteluissa on ne TOISET LAPSET. Monet tenavathan ovat kivoja, mutta hoidossa on paljon niitäkin joilla kotiolot ovat surkeat, joten lasten kielenkäyttö on karua, ovat väkivaltaisia, ilkeitä jne.

Monesti noita pieniä on tosi helppo ohi mennen satuttaa (lyödä, purra, haukkua, nauraa, potkaista) eikä pienet välttämättä oikein edest ajua mitä tapahtui tai ainakaan sitä kerro. Hoitajat eivät näe kaikkea (eivätkä kaikki edes välitä) eikä se kielto monesti auta vaan sama toistuu monta kertaa päivässä. Jonnekin ne vaikeatkin lapset vaan on laitettava...

 

[QUOTE="uhmis";26271986]No mä tosiaan ihmettelisin jos esim. 1,5v ei koskaan itkisi päiväkodissa kun kotonakin on lähes joka päivä joku kiukun/itkun aihe. Mistä olet saanut pääähäsi että itku ja tunteiden näyttäminen on pahasta?[/QUOTE]

Peesi. Mua kanssa ihmetyttää se, miten jotkut tuntuu pitävän päiväkoteja jonain helvetin esikartanona sillä perusteella, että lapsi itkee siellä joskus. En mä kuvittele, että siellä aina niin täydellisen ruusuista on, mutta ei se sitä ole kotonakaan. Tuskin meidän kaksivuotiaan lapsen elämässä vielä itkutonta päivää on koettu.
Itse olin päiväkodissa viime syksynä useamman tunnin päivittäin kahden viikon ajan, ja oikein hyvillä mielin sinne lapseni hoitoo jätin tuon tutustumisen jälkeen.

 

En minäkään törmännyt tällaisiin, vaikka olin töissä päiväkodissa kesän. Yksi isompi poika otti kylläkin tämän vakavemmin ja itkeskeli.

 

[QUOTE="Lastenhoitaja";26271922]Peesi.

T: toinen hoitaja


Ps. Tästä syystä omani eivät koskaan menneet päiväkotiin.[/QUOTE]
Meillä ei ollut tällaista, ehkä ammattitaitoisemmat hoitajat sitten.
t.kolmas hoitaja

 

En ole nähnyt koskaan mitään kummallista ja vähän vaikea uskoa että olisin ollut aina ihan sattumalta silloin vain paikalla kun ketään ei hakata ja huudeta. Jotain pientä "yhyyyy toi otti mun lelun" -juttuja on tullut näettyä, mutta eikö teillä kotona tosiaan koskaan lapset muka riitele? Heti jos se tapahtuu pk:ssa se on traumatisoivaa ja kamalaa.

 

Siis päiväkodit tekee vain ja ainoastaan mahtavaa lapsen kehitykselle ja kaikki lapset pääsääntöisesti viihtyy siellä loistavasti. Viekää vain lapsenne sinne jo 9 kk:n iästä alkaen, ja pitäkää mahdollisimman pitkiä päiviä, nehän on lapselle käytännössä huvikeskuksia ette te kotona kumminkaan mitään sais aikaiseksi.

 

Oma lapseni on ollut kohta 5 vuotta päiväkodissa, enkä ole vielä kohdannut sitä kamaluutta, mistä aina pelotellaan.

 

No enhän minä sitä tarkoittanut, että siellä kaikki olisi aina naamat kuin naantalin auringolla, tottakai lapsille tulee harmistuksia ja itkujakin, mutta vielä en ole noihin törmännyt. Omani menevät hoitoon jo aamulla ennen seitsemää ja siellä on jo ennen meitä useampi lapsi ja hyväntuulisia lapsia olen siis tähän mennessä nähnyt.
Omista lapsistani voin sen sanoa, että nuo ovat niin tottuneita vieraisiin ihmisiin, että heidän maailmansa ei kaadu, jos ei äidin kanssa voi olla koko ajan. Pienempi tänäänkin kun sen hain, niin siinä se hoitajan kanssa lattialla leikki ja minut nähdessään hihkui riemusta, hymyili minulle ja hoitajillekin ja kuulemma on todella hyväntuulinen pieni mies. Päiväunille käyminen ei ole ollut vaikeaa, kun jätkä nukahtaa kuulemma lautasen ääreen joka kerta, vetelee kuulemma sormin kamalaa kyytiä ruokaa suuhunsa, että ehtii syömään, kun väsyttää niin kamalasti.

Ei minulle ainakaan vielä ole tullut sellaista tunnetta, että olipa huono juttu viedä lapset päiväkotiin.

Tänään sitten törmäsin yhteen tuttuun, jonka poika on samassa päiväkodissa, mutta eri ryhmässä kuin minun lapseni ja sanoi, että tuo pienten ryhmä on tuolla aivan yliveto, siellä on ehdottomasti parhaat hoitajat ja syliin pääsee aina kun haluaa ja on tarvetta ja isompien puolella paras hoitaja on tuon esikoisen ryhmässä, paikan ainoa miespuolinen hoitaja.

 

Joo siis eihän pidäkään olla itkutonta ja pelkkää iloa ja onnea ne päivät, ei varmasti ole kotonakaan sellaista. Mä olen ollut itse päiväkodissa töissä. Kyllä siellä yksi lapsi huusi kaksi viikkoa ihan oikeasti koko päivän. Mutta sen jälkeen alkoi tottumaan. Onhan se karua, mutta kun ammattimaiset hoitajat osaavat sen tilanteen hoitaa oikein, ei lapselle kyllä varmasti traumoja saa. Ja kunhan vanhemmat ovat rakastavia ja näyttävät kotona sen. Ei se nyt tietenkään ihannepaikka ole lapselle olla isossa ja äänekkäässä ryhmässä, mutta ei se nyt kyllä niiin kamalaakaan ole. Kyllä ne lapset siellä oikeasti pärjäävät, ja itkeäkin todellakin saa ja silloin lohdutetaan.
Meillä kotona on paljon rakkautta, luottamusta, kunnioitusta ja lasten kanssa keskustelua. Kyllä lapset pärjäävät päivän, koska tietävät että kotona saa rakkautta. Oppivat myös luottamaan hoitajiinsa ja tietävät, että heihin voi turvautua jos päivän aikana tulee ikävä. Ja ikävänkin saa itkeä ja hoitajilta lohtua. Onneksi meidän päiväkodissa on syliä ja turvaa ja ammattimaiset hoitajat. En kuvittele sen olevan ruusuista siltikään.

 

No jo on outoja kommentteja päiväkodin hoitajilta! Oletteko lapsettomia, vai miksi teitä ihmetyttää lapsen itku? Itkee meillä tämä 1,5v kotonakin välillä, milloin väsyä, kiukkua, herkkupalaa, syliä, jne. Olishan se outoa, jos sitten päiväkodissa yhtäkkiä ei itke ollenkaan! Kannattaa lukea joitain kasvatusoppaita, varsinkin jos olette töissä lasten kanssa, niin ei tule kaikki niin yllätyksenä

 

Kiintymyssuhde ei ole kohdillaan, jos lapsi ei osaa kaivata vanhempaansa. Jos lapsi rakastaa vanhempiaan, hän myös osaa heitä kaivata ja ilmaista ikävänsä itkulla. Tuollainen teippaus on enemmänkin oireellista; onneksi omat lapseni reagoivat hoidon aloitukseen ja ilmaisivat kiintyneensä minuun.