Valitettavasti joudun tunnustamaan että en näe edellisissä kolmessa kuvassa yhdessäkään haamua tai edes viivanpaikkaa. Mutta tiedän kyllä tunteen mitä tulee varhaiseen testaamiseen ja haamujen/roskishaamujen tiiraamiseen. Itsekin olen joskus testannut toiveikkaana liian aikaisin. (Kun palstalla saa silloin tällöin lukea miten joillakin on haamuja näkynyt herkimmissä testeissä jo DPO 10) Sitten sitä yrittää tiirata tikkua valoa vasten ja joka kulmassa, jos siinä sittenkin näkyisi edes se kaikkien haamujen esiäiti...
Kolmatta kaipaavien TOUKOKUU
- Viestiketjun aloittaja Liljan Kukka
- Ensimmäinen viesti
UniQuePopPy, valitettavasti en minäkään haamuja noissa kuvissa näe. Mutta aikastahan vielä on, joten kaikki on mahdollista.
Itse olen nyt päättänyt tehdä testin sunnuntaina dpo 13. Ehdin sitten rauhassa surra sen sunnuntain, eikä tartte heti töihin testin jälkeen lähteä. Koska negahan sieltä todennäköisesti kuitenkin tulee...
Mutta jännäilen ehdottomasti ja haluan nyt olla raskaana kunnes toisin todistetaan
Jännäilystä ja piinailusta sen verran, että meillä eka yritysvuosi meni aika rennosti tjottaillen, mutta aina kuitenkin kierron lopussa jännäilin ja testailinkin. Toisena vuonna kiersin r-testit kaukaa, mutta käytin ovistestejä. Jännäily väheni, kun huomasi, että tästä taitaakin tulla pidempi projekti. Kolmantena vuonna aloitettiin sitten tutkimukset. Sinä vuonna kävin varmaan läpi ne raskaimmat pettymykset ja välillä jo heitin hanskat kehään ja itkin.
Sitten se toivo kuitenkin taas ties monennenko kerran löytyi ja alkoi tarkan ajoittamisen aika. Lasta siis tehtiin...
Nyt on menossa viides vuosi (kaikki kierrot eivät siis ole olleet yrityskiertoja, kun tähän pitkään aikaan on mahtunut niin monenlaisia vaiheita). Ja lääkitysten myötä olen taas löytänyt toivon. Lääkkeiden takia olen myös joutunut aloittamaan taas r-testien käytön.
Ja toisaalta olen myös nyt päättänyt, että aion nauttia tästä odottamisen odotuksesta ja myös tästä jännäilystä, kun voi hyvinkin olla etten koskaan tätä lähemmäs toivettani pääse.
Mutta nyt siis hyvillä mielin ja jännitellen eteenpäin
Itse olen nyt päättänyt tehdä testin sunnuntaina dpo 13. Ehdin sitten rauhassa surra sen sunnuntain, eikä tartte heti töihin testin jälkeen lähteä. Koska negahan sieltä todennäköisesti kuitenkin tulee...
Mutta jännäilen ehdottomasti ja haluan nyt olla raskaana kunnes toisin todistetaan
Jännäilystä ja piinailusta sen verran, että meillä eka yritysvuosi meni aika rennosti tjottaillen, mutta aina kuitenkin kierron lopussa jännäilin ja testailinkin. Toisena vuonna kiersin r-testit kaukaa, mutta käytin ovistestejä. Jännäily väheni, kun huomasi, että tästä taitaakin tulla pidempi projekti. Kolmantena vuonna aloitettiin sitten tutkimukset. Sinä vuonna kävin varmaan läpi ne raskaimmat pettymykset ja välillä jo heitin hanskat kehään ja itkin.
Sitten se toivo kuitenkin taas ties monennenko kerran löytyi ja alkoi tarkan ajoittamisen aika. Lasta siis tehtiin...
Nyt on menossa viides vuosi (kaikki kierrot eivät siis ole olleet yrityskiertoja, kun tähän pitkään aikaan on mahtunut niin monenlaisia vaiheita). Ja lääkitysten myötä olen taas löytänyt toivon. Lääkkeiden takia olen myös joutunut aloittamaan taas r-testien käytön.
Ja toisaalta olen myös nyt päättänyt, että aion nauttia tästä odottamisen odotuksesta ja myös tästä jännäilystä, kun voi hyvinkin olla etten koskaan tätä lähemmäs toivettani pääse.
Mutta nyt siis hyvillä mielin ja jännitellen eteenpäin
Viimeksi muokattu:
Ei oo kuvaa laitta, josko huomenna, koska tuskin maltan näppejä erossa testeistä pitää..
Onko teillä kauemman yrittäneillä kumminkin nuo kaksi edellistä raskautta alkaneet normaalisti/luomuna? Ehkä minunkin pahin pelkoni on se, että kolmas ei tulekkaan helposti... Mulla on toinen munasarja monirakkulainen(vai miksikä sitä sanottiin) ja endometrioosiakin olen jo monta vuotta epäillyt... Itseasiassa jo nyt päätin, etten lähde kyllä enää vakituiseen jännäämiseen tämän kierron jälkeen, jos ei nyt tärppää niin lupaan itselleni unohtaa koko asian tai tjot-meiningillä jatketaan. En jaksa taas sitä jatkuvaa kuumeilua ja piinailua, kun se mulla meinaa mennä välillä ihan yli hilseen ja jää suurinpiirtein kotityötkin tekemättä sen takia :ashamed:
Ja olen sanaton lukiessani teidän kauan yrittäneiden juttuja, tunnen itseni ihan tyhmäksi kun jännään jotain ensimmäistä yrityskertaa kun teillä niitä on jo niin monta Toivotaan, että tämä kevät olisi jotenkin ihmeellinen ja toisi teille tosi kauan toiveilleille niitä plussia!! =)
Ja olen sanaton lukiessani teidän kauan yrittäneiden juttuja, tunnen itseni ihan tyhmäksi kun jännään jotain ensimmäistä yrityskertaa kun teillä niitä on jo niin monta
Toivotaan, että tämä kevät olisi jotenkin ihmeellinen ja toisi teille tosi kauan toiveilleille niitä plussia!! =)Kengumamma, ilmoittelehan huomenna mitä testi näytti. Toukokuulle plussia!
P12, mulla ei tietääkseni ole kemiallisia ollut. Mutta varma en voi olla, kun suurin osa kierroista on mennyt testaamatta. Eikä siis keskenmenojakaan. Ei mitään. Sulle suuret pahoittelut monista kemiallisista :hug:
Kaikki perustutkimukset mulle on yksityisellä tehty; aukiolotutkimus, verikokeita ja monia monia ultrauksia kierron eri vaiheissa, en muista oliko muuta...Mutta mitään selkeää syytä ei ole löytynyt. Simpat myös tutkittu.
Lääkejutut alotin vasta viime syksynä, kun siihen asti meille vakuuteltiin, että kaikki on kunnossa ja varmasti se raskaus ihan pian alkaa...Olisin tietysti voinut vaatia aiemminkin.
Mutta Clomeilla siis sitten alotin ja kavereiksi Pregnyl ja Luget. Tällä mentiin kolme kuukautta, mutta Clomit aiheutti mulle kystia, joten piti lopettaa. Sitten jouduinkin pari kiertoa syömään Primolutia, joilla saatiin kystat häviämään nopeammin. Nyt tässä kierrossa olen tökkinyt Gonal-f-ää ja lisäksi edelleen Pregnyl ja Luget.
Tämän koktailin toivon nyt tuovan tulosta
Lääkäri sanoi, että kovempien hoitojen (esim. IVF) yhteydessä vois tulla joku syy esille, mitä ei muuten huomata. Esim. muniksilla liian kova kuori tms. Mutta mies ei mihinkään isompaan hoitoon suostu ja ymmärrän kyllä. Onhan meillä kuitenkin kaksi ihanaa lasta. Tilanne ois ihan toinen, jos ei vielä olis lapsia.
UniQuePopPy, jännäile ihmeessä ekaa yrityskertaa, siinä ei ole mitään tyhmää, päinvastoin. Eiköhän meistä kauan yrittäneistäkin ole kaikki alussa tehneet niin. Anna palaa vaan! Ja musta on tosi kiva elää nyt mukana myös toisten jännäilyissä. Ja nyt tuntuu olevan sellanen vaihe, että on ihana katsella noita toisten plussakuviakin =)
Niin ja kaks ekaa tulivat luomuna (eka ekasta ja toka tokasta kierrosta). Luultiin olevamme hyvinkin helposti raskautuvia...
P12, mulla ei tietääkseni ole kemiallisia ollut. Mutta varma en voi olla, kun suurin osa kierroista on mennyt testaamatta. Eikä siis keskenmenojakaan. Ei mitään. Sulle suuret pahoittelut monista kemiallisista :hug:
Kaikki perustutkimukset mulle on yksityisellä tehty; aukiolotutkimus, verikokeita ja monia monia ultrauksia kierron eri vaiheissa, en muista oliko muuta...Mutta mitään selkeää syytä ei ole löytynyt. Simpat myös tutkittu.
Lääkejutut alotin vasta viime syksynä, kun siihen asti meille vakuuteltiin, että kaikki on kunnossa ja varmasti se raskaus ihan pian alkaa...Olisin tietysti voinut vaatia aiemminkin.
Mutta Clomeilla siis sitten alotin ja kavereiksi Pregnyl ja Luget. Tällä mentiin kolme kuukautta, mutta Clomit aiheutti mulle kystia, joten piti lopettaa. Sitten jouduinkin pari kiertoa syömään Primolutia, joilla saatiin kystat häviämään nopeammin. Nyt tässä kierrossa olen tökkinyt Gonal-f-ää ja lisäksi edelleen Pregnyl ja Luget.
Tämän koktailin toivon nyt tuovan tulosta
Lääkäri sanoi, että kovempien hoitojen (esim. IVF) yhteydessä vois tulla joku syy esille, mitä ei muuten huomata. Esim. muniksilla liian kova kuori tms. Mutta mies ei mihinkään isompaan hoitoon suostu ja ymmärrän kyllä. Onhan meillä kuitenkin kaksi ihanaa lasta. Tilanne ois ihan toinen, jos ei vielä olis lapsia.
UniQuePopPy, jännäile ihmeessä ekaa yrityskertaa, siinä ei ole mitään tyhmää, päinvastoin. Eiköhän meistä kauan yrittäneistäkin ole kaikki alussa tehneet niin. Anna palaa vaan! Ja musta on tosi kiva elää nyt mukana myös toisten jännäilyissä. Ja nyt tuntuu olevan sellanen vaihe, että on ihana katsella noita toisten plussakuviakin =)
Niin ja kaks ekaa tulivat luomuna (eka ekasta ja toka tokasta kierrosta). Luultiin olevamme hyvinkin helposti raskautuvia...
Viimeksi muokattu:
Sunflower11
P12 oon pahoillani Mulla nyt ilmeisesti 4 takana :/ Toivottavasti selviäis syy ja saisitte hoidettua!
Mulla nyt ilmeisesti 4 takana :/ Toivottavasti selviäis syy ja saisitte hoidettua!Mokoma täysikuu kun taas valvottaa...
Vainoharhaisen päiväkirjasta: Eilen ja tänään tuntunut erinäisiä nippailuja alavatsalla. Nämähän lasketaan ensimmäisiksi raskausoireiksi, eikös niin? Nyt kun edellisestä piinailusta on taas 4 kk aikaa, niin näköjään jaksaa innostua jännäämään taas ihan uudella tapaa.
Ja nyt kun tuli puheeksi, niin melkoisella innolla minäkin niitä ensimmäisiä kiertoja jännäsin. Jos muistan oikein, niin neljännessä kierrossa ostin elämäni ensimmäiset ovistestit, kun aloin epäillä mahdanko ovuloida ollenkaan. Kunnon plussaa ei niihin ovistikkuihin ilmestynytkään. Silloin epäilin olisiko syy ollut imetyksessä. (Vaikka toisaalta eipä imetys ollut esikoisenkaan jälkeen ovulointia/raskaaksi tuloa estänyt.) Nyt vuotta myöhemmin epäilen stressin olleen suurimpana syynä. Samoihin aikoihin menossa oli lähiomaisen saattohoito ja sen jälkeen hautajaisjärjestelyt. Johan se olisi ihme jos ei tuollainen prosessi herkän ihmisen kroppaan mitenkään vaikuttaisi.
Vainoharhaisen päiväkirjasta: Eilen ja tänään tuntunut erinäisiä nippailuja alavatsalla. Nämähän lasketaan ensimmäisiksi raskausoireiksi, eikös niin? Nyt kun edellisestä piinailusta on taas 4 kk aikaa, niin näköjään jaksaa innostua jännäämään taas ihan uudella tapaa.
Ja nyt kun tuli puheeksi, niin melkoisella innolla minäkin niitä ensimmäisiä kiertoja jännäsin. Jos muistan oikein, niin neljännessä kierrossa ostin elämäni ensimmäiset ovistestit, kun aloin epäillä mahdanko ovuloida ollenkaan. Kunnon plussaa ei niihin ovistikkuihin ilmestynytkään. Silloin epäilin olisiko syy ollut imetyksessä. (Vaikka toisaalta eipä imetys ollut esikoisenkaan jälkeen ovulointia/raskaaksi tuloa estänyt.) Nyt vuotta myöhemmin epäilen stressin olleen suurimpana syynä. Samoihin aikoihin menossa oli lähiomaisen saattohoito ja sen jälkeen hautajaisjärjestelyt. Johan se olisi ihme jos ei tuollainen prosessi herkän ihmisen kroppaan mitenkään vaikuttaisi.
Liljankukka Minä kans huomasin toista "tehdessä", että se jatkuva pohtiminen ja asioiden stressaaminen vaikutti todella paljon. Kun pakotin itseni unohtamaan tuon vauvan yrityksen ja yritin keksiä uusia harrastuksia ym. Niin johan plussa tupsahti! Alettiin suunnitella mökkiviikonloppua, että lähdettäis kaveriporukalla sinne vähän juhlimaan... Niin eikös siinä sitten käynyt niin, että kun tuli perjantai ja aika lähteä mökille nauttimaan vähän alkoholipitoisiakin juomia, niin samana päivänä tein plussatestin enkä voinutkaan sitten juoda
hopsan :hug: Älä luovuta... Minullakin tyylipuhtaita negoja ollut... : /
ON: minä heitän jo hanskat tiskiin, tänään tullut jo verensekaista vuotoa ja eihän se muuta voi mulla tässä vaiheessa (dpo12?) tarkoittaa, kuin sitä että menkathan sieltä hetkenä minä hyvänsä tupsahtaa
hopsan :hug: Älä luovuta... Minullakin tyylipuhtaita negoja ollut... : /
ON: minä heitän jo hanskat tiskiin, tänään tullut jo verensekaista vuotoa ja eihän se muuta voi mulla tässä vaiheessa (dpo12?) tarkoittaa, kuin sitä että menkathan sieltä hetkenä minä hyvänsä tupsahtaa
Viimeksi muokattu:
Pitääpä taustalta korkata tämä toukokuun pino, että löytyykin sitten helpommin, kun tulen kuulumisianne lukemaan.
Hopsan, teillä kyllä kovin pitkä taival jo takana. Teille jos kelle soisin kyllä sen plussan jo. Ikävää, että taas joudut suuntaamaan ajatuksen seuraavaan kiertoon
Kiitos vinkistä Liljan Kukka, olinkin ihmetellyt, miksi ihmeen kauan kestänyt hyvän nukkumisen kausi loppui muutama yö sitten. Kuupa hyvinkin.
Omasta navasta sen verran, että toista lääkkeellistä kiertoa mennään. Ovis oli mahdollisesti tän viikon puolen välin maissa. Pitkä on siis odottavan aika kierron loppuvaiheille.
Hopsan, teillä kyllä kovin pitkä taival jo takana. Teille jos kelle soisin kyllä sen plussan jo. Ikävää, että taas joudut suuntaamaan ajatuksen seuraavaan kiertoon
Kiitos vinkistä Liljan Kukka, olinkin ihmetellyt, miksi ihmeen kauan kestänyt hyvän nukkumisen kausi loppui muutama yö sitten. Kuupa hyvinkin.
Omasta navasta sen verran, että toista lääkkeellistä kiertoa mennään. Ovis oli mahdollisesti tän viikon puolen välin maissa. Pitkä on siis odottavan aika kierron loppuvaiheille.
niinpä se vuoto sitten alkoikin kunnolla, mutta tuli kyllä ennen aikoja
Minulle saa siis laittaa kp 1/34..................yk2
Täällä jotkut ovat puhuneet siitä, että käyttävät lääkkeitä avuksi raskautumiseen... Itsekin on tässä nyt miettinyt, että saisinkohan minäkin mahdollisesti jotain lääkitystä tuohon ovikseen, kun se tulee niin harvoin? Ovulaation olen iät ja ajat tunnistanut 2-5kertaa vuodessa ja se kipu on sellaista, että saa joskus ihan kippurassa maata sängyllä. Muutenkin olen usein tarkkaillut itseäni ja paha aavistus on että tuo oikeastikkin tapahtuu vain noin harvoin. Toinen munasarja kuulemma normaali ja toisessa paljon rakkuloita. Ja onko noissa lääkkeissä aina se kaksosraskausriski? Ja miten herkästi nuo lääkkeet saa vai ovatko ne oikeasti niille, jotka eivät ovuloi ollenkaan?
muoks. niin ja jos minulla tapahtuu ovis, niin se on ihan kierron lopussa, kp 28-31 on olleet päivät jolloin olen raskaaksikin tullut. Ovulaatiokiertoina monesti siis venyy tuo kiertokin yli 44:jään päivään.
Minulle saa siis laittaa kp 1/34..................yk2
Täällä jotkut ovat puhuneet siitä, että käyttävät lääkkeitä avuksi raskautumiseen... Itsekin on tässä nyt miettinyt, että saisinkohan minäkin mahdollisesti jotain lääkitystä tuohon ovikseen, kun se tulee niin harvoin? Ovulaation olen iät ja ajat tunnistanut 2-5kertaa vuodessa ja se kipu on sellaista, että saa joskus ihan kippurassa maata sängyllä. Muutenkin olen usein tarkkaillut itseäni ja paha aavistus on että tuo oikeastikkin tapahtuu vain noin harvoin. Toinen munasarja kuulemma normaali ja toisessa paljon rakkuloita. Ja onko noissa lääkkeissä aina se kaksosraskausriski? Ja miten herkästi nuo lääkkeet saa vai ovatko ne oikeasti niille, jotka eivät ovuloi ollenkaan?
muoks. niin ja jos minulla tapahtuu ovis, niin se on ihan kierron lopussa, kp 28-31 on olleet päivät jolloin olen raskaaksikin tullut. Ovulaatiokiertoina monesti siis venyy tuo kiertokin yli 44:jään päivään.
Viimeksi muokattu:
Hopsanille pahoittelut tädistä. :hug: Teidän yrityksen rinnalla tuo oma vuoden mittainen yritysjakso tuntuu vielä varsin vaatimattomalta.
Onko teillä muilla pidempään yrittäneillä tuttavapiirissä paljon odottavia/lähiaikoina vauvan saaneita? Itsestä on välillä tuntunut vaikealta kun vauvauutisia on aika ajoin tulvinut ovista ja ikkunoista. Tietysti olen vielä "siinä iässä" että useimmat ikätoverit saavat juuri tässä vaiheessa lapsia. Tällä hetkellä esimerkiksi neljä tuttuani odottaa lasta syntyväksi samoihin aikoihin kun itsellä olisi ollut ekan keskenmenneen raskauden laskettu aika. Yksi taas samaan aikaan kun tokan km:n laskettu aika. Ja kolme tuttua on synnyttänytkin tällä välin. (Vain muutaman esimerkin mainitakseni.)
Tokan keskenmenon jälkeen jouduin toistaiseksi jättämään lasten kanssa avoimessa päiväkodissa käymisenkin kokonaan. Jokusen kerran yritin, mutta joka kerta tuli itku, ja loppupäivä tuntui olevan pilalla käynnin jälkeen. Siellä kun näkee aina raskaana olevia pienten lasten äitejä, joilla kaikilla pienin saman ikäinen tai nuorempi kuin itsellä. Olen jo aiemmin sanonutkin, että muuten olen sinänsä vielä ihan toiveikkain mielin uuden raskauden alkamisen suhteen. Surutyötä olen tehnyt lähinnä siitä, että se toivomani pieni ikäero toisen ja kolmannen välillä ei toteutunut.
Onko teillä muilla pidempään yrittäneillä tuttavapiirissä paljon odottavia/lähiaikoina vauvan saaneita? Itsestä on välillä tuntunut vaikealta kun vauvauutisia on aika ajoin tulvinut ovista ja ikkunoista. Tietysti olen vielä "siinä iässä" että useimmat ikätoverit saavat juuri tässä vaiheessa lapsia. Tällä hetkellä esimerkiksi neljä tuttuani odottaa lasta syntyväksi samoihin aikoihin kun itsellä olisi ollut ekan keskenmenneen raskauden laskettu aika. Yksi taas samaan aikaan kun tokan km:n laskettu aika. Ja kolme tuttua on synnyttänytkin tällä välin. (Vain muutaman esimerkin mainitakseni.)
Tokan keskenmenon jälkeen jouduin toistaiseksi jättämään lasten kanssa avoimessa päiväkodissa käymisenkin kokonaan. Jokusen kerran yritin, mutta joka kerta tuli itku, ja loppupäivä tuntui olevan pilalla käynnin jälkeen. Siellä kun näkee aina raskaana olevia pienten lasten äitejä, joilla kaikilla pienin saman ikäinen tai nuorempi kuin itsellä. Olen jo aiemmin sanonutkin, että muuten olen sinänsä vielä ihan toiveikkain mielin uuden raskauden alkamisen suhteen. Surutyötä olen tehnyt lähinnä siitä, että se toivomani pieni ikäero toisen ja kolmannen välillä ei toteutunut.
UniQuePopPy: Itsellä ei ole sen enempää aiheesta kokemusta, kuin että aikoinaan e-pillereiden lopettamisen jälkeen minullakin oli välillä tooosi pitkiä kiertoja. Muistan että yksikin kesä meni kokonaan ilman menkkoja. Olin asian tiimoilta saanutkin jo lähetteen naistentautien polille tutkimuksiin, mutta sitten pääsikin tuo ensimmäinen raskaus yllättämään. (Ja kyseessä oli siis vahinko.)
Palstalta olen lukenut, että hyvin erilaisia käytäntöjä kuuluu siinä olevan, millä perusteella lääkärit esim. clomeja määräävät. Yleensä kai suositellaan kontrolliultrassa käymistä lääkkeellisten kiertojen aikana, koska ne voivat lisätä monikkoraskauden riskiä. Mikäli teillä on miehesi kanssa kaksi yhteistä lasta (kuten olen ymmärtänyt), niin silloin apua taitaa olla saatavissa ainoastaan yksityiseltä puolelta. Mikä ei tietenkään ole ihan ilmaista. Yksityislääkärillä käynnistä saa yleensä pulittaa ainakin 70, ja siihen ultra päälle. (Nyt en muista paljonko keskimäärin maksaa.) Clomit maksavat muistaakseni noin 60, ja siihen taas päälle kontrolliultra. Enemmän varmasti pystyvät kertomaan sellaiset joilla on itsellä aiheesta kokemusta.
Palstalta olen lukenut, että hyvin erilaisia käytäntöjä kuuluu siinä olevan, millä perusteella lääkärit esim. clomeja määräävät. Yleensä kai suositellaan kontrolliultrassa käymistä lääkkeellisten kiertojen aikana, koska ne voivat lisätä monikkoraskauden riskiä. Mikäli teillä on miehesi kanssa kaksi yhteistä lasta (kuten olen ymmärtänyt), niin silloin apua taitaa olla saatavissa ainoastaan yksityiseltä puolelta. Mikä ei tietenkään ole ihan ilmaista. Yksityislääkärillä käynnistä saa yleensä pulittaa ainakin 70, ja siihen ultra päälle. (Nyt en muista paljonko keskimäärin maksaa.) Clomit maksavat muistaakseni noin 60, ja siihen taas päälle kontrolliultra. Enemmän varmasti pystyvät kertomaan sellaiset joilla on itsellä aiheesta kokemusta.
Keskenmenoja ja kemiallisia mahtuu minun historiaani 2+3. Esikoinen tuli kerrasta, mutta pari kertaa oli uhkaava km ennen rv 12. Sitten vuorossa oli projekti pikkukakkonen. Ekasta kierrosta raskaaksi -> km 6+2. Syke näkyi vuodon jo alettua, mutta tuli muutaman tunnin päästä ulos. Taukokierto, hutikierto ja raskaaksi -> kemiallinen, raskaaksi -> keskeytynyt km, koko oli 6+, ulos tuli kolmen viikon odottelun jälkeen 12+0, taukokierto, hutikierto, raskaaksi -> kemiallinen, Lääkärin määräämä paussi 2 kiertoa, raskaaksi -> kemiallinen, raskaaksi -> vauva.
Tekikö kipeää nähdä vauvamahoja? Kyllä. Ja pienet vauvat. Meillekin piti tulla lapset noin kahden vuoden ikäerolla, mutta tulihan tytöt hyvin tarkkaan kolmen vuoden välillä. En valita, pääasia, että tuli. Kotiin en jäänyt, mutta ehkä en ihan jokaisen raskautta osannut kunnolla riemuita. Tai kaikkia vastasyntyneitä. Toivottavasti asianosaiset ymmärtävät sen nyt jälkeenpäin, kun ovat saaneet tietää, missä siperiassa meillä oltiin (ekan ja vimpan km välillä oli 364 päivää...). Jossain vaiheessa keskenmenoja ja siis laskettuja päiviä oli niin paljon, ettei niitä enää vaan muistanut. Sen ihan ensimmäisen kyllä muistan, samoin sen pisimmälle ehtineen, mutta paljon aiemmin kuolleen. Muistan myös ikuisesti sen, miltä tuntui kantaa kuollutta, kun lääkäri vielä antoi toivoa (niin kaunis ja tasainen ruskuaispussi), mutta sydän tiesi kuolleeksi.
Omalla kokemuspohjallani en osaa enää nimittää oviksen jälkeisiä päiviä piinapäiviksi. Minulle piinaviikot alkavat plussasta, raskaustestiplussasta. Tämänkertainen vauvahaave menee edellisen kokemuspohjan kautta. Jalat hyvin tiukasti maassa. Kauheasti en osaa iloita, toivoa vaan parasta. Ja varautuen hyvin tiukasti siihen, että pikkusisko jää pikkusiskoksi. Koska meillä on jo kaksi lasta, emme enää hoitoihin lähde. Jos Luget yms. hyvin kevyt riitä, olkoon keskenmenot ehkäisymenetelmämme.
Ja nyt suunnataan kohti ovis-viikkoa. Oikealla nipistelee jo tärinässä.
Tekikö kipeää nähdä vauvamahoja? Kyllä. Ja pienet vauvat. Meillekin piti tulla lapset noin kahden vuoden ikäerolla, mutta tulihan tytöt hyvin tarkkaan kolmen vuoden välillä. En valita, pääasia, että tuli. Kotiin en jäänyt, mutta ehkä en ihan jokaisen raskautta osannut kunnolla riemuita. Tai kaikkia vastasyntyneitä. Toivottavasti asianosaiset ymmärtävät sen nyt jälkeenpäin, kun ovat saaneet tietää, missä siperiassa meillä oltiin (ekan ja vimpan km välillä oli 364 päivää...). Jossain vaiheessa keskenmenoja ja siis laskettuja päiviä oli niin paljon, ettei niitä enää vaan muistanut. Sen ihan ensimmäisen kyllä muistan, samoin sen pisimmälle ehtineen, mutta paljon aiemmin kuolleen. Muistan myös ikuisesti sen, miltä tuntui kantaa kuollutta, kun lääkäri vielä antoi toivoa (niin kaunis ja tasainen ruskuaispussi), mutta sydän tiesi kuolleeksi.
Omalla kokemuspohjallani en osaa enää nimittää oviksen jälkeisiä päiviä piinapäiviksi. Minulle piinaviikot alkavat plussasta, raskaustestiplussasta. Tämänkertainen vauvahaave menee edellisen kokemuspohjan kautta. Jalat hyvin tiukasti maassa. Kauheasti en osaa iloita, toivoa vaan parasta. Ja varautuen hyvin tiukasti siihen, että pikkusisko jää pikkusiskoksi. Koska meillä on jo kaksi lasta, emme enää hoitoihin lähde. Jos Luget yms. hyvin kevyt riitä, olkoon keskenmenot ehkäisymenetelmämme.
Ja nyt suunnataan kohti ovis-viikkoa. Oikealla nipistelee jo tärinässä.
Tillukas: Osuvastipa osasit sanoa tuon, miten keskenmenojen myötä todelliset piinapäivät alkavat vasta positiivisen raskaustestin jälkeen. Ja sitä piinaa kestääkin paljon pidempään. Oviksen jälkeen ei tarvitse jännätä kuin pari viikkoa, mutta plussan jälkeen pari kuukautta. (Eikä senkään jälkeen tietenkään mikään ole varmaa, mutta tarkoitan nyt sitä kriittisintä 12 viikon rajaa.)
Tänään DPO 9. Ulkona kaunis ja lämmin sää, mutta siitä huolimatta alkoivat yllättävät vilunväristykset. Ihan meinasi tippa tulla linssiin, kun tiedän mitä se saattaa tarkoittaa. Mutta katsotaan nyt...
Tänään DPO 9. Ulkona kaunis ja lämmin sää, mutta siitä huolimatta alkoivat yllättävät vilunväristykset. Ihan meinasi tippa tulla linssiin, kun tiedän mitä se saattaa tarkoittaa. Mutta katsotaan nyt...
Eipä testit oo mitään näyttäny, tais olla ihan hutitesti..
Mutta eipä vielä oo menkkojakaan, jo neljä päivää särkeny ennakoivasti, mutta ei oo vielä alkanu kumma kyllä.. No ei niiden tarttekkaan vielä.. Täytyy vaan odotella, missä en oo kauheen hyvä =)
Mutta eipä vielä oo menkkojakaan, jo neljä päivää särkeny ennakoivasti, mutta ei oo vielä alkanu kumma kyllä.. No ei niiden tarttekkaan vielä.. Täytyy vaan odotella, missä en oo kauheen hyvä =)
Kyllä minutkin sai keskenmeno miettimään, ettei se raskaus ole sillä selvä, kun plussan saa : / Minullekin tuli hieman katkera olo, kun tiedän yhden, joka samaan aikaan odotti kuin minäkin... Tämä henkilö on vaan kohdellut esikoistaan aika kaltoin... ja tuolloin kun sain kesken menon, kummitteli mielessä ajatus, että tuollaiset ihmiset ne vaan voi paksusti, itse menetin juuri lapsen, kun olisin taatusti voinut antaa lapselle paremman lapsuuden... Jotkut ei ymmärrä noita ajatuksia ja siitähän joskus sain kuraa niskaani tuolla "Mitäs nyt" puolella, kun purin tunteitani, kun en sitä ääneen kehdannut kauheasti huudella. Enkä uskonut ikinä noin ajattelevanikaan, mutta jostain syvältä se ajatus sitten kumpusi, kun olin jo ajatukseen kolmannesta lapsesta tottunut.
Paljon voimahaleja paljon keskenmenoja kokeneille :hug:
Paljon voimahaleja paljon keskenmenoja kokeneille :hug:
Onpas täällä ollut aktiivista, kiva.
Pettunia, kiitos. Mitäs lääkitystä sulla on? Voi ei, miltä tuo kuulostaa :kieh:
UniQuePopPy, pahoittelut tädistä. Mietit lääkityksiä...Julkisella tuntuvat välillä aika helpostikin Clomeja määräävän, tosin vasta sitten kun on vuosi yritystä tullut täyteen. Ja musta on aika kamalaa, ettei aina ole sitten edes kontrolliultraa...Yksityisellä missä me käydään, ollaan aika tarkkoja siitä, että kaikki tutkimukset on tehty ja myös simpat tutkittu, ennen kuin mitään lääkityksiä aloitetaan. Paitsi jos siis selvästi syy on esim. ovuloimattomuudessa.
Mutta "turhaanhan" ei tietenkään kannata mitään lisähormooneja käyttää. Onhan niissä kaikissa aina riskinsäkin.
Mutta jos sua mietityttää ovulointi, niin kannattaa varmaan ensin käyttää jonkin aikaa ovistikkuja ja seurailla saako niillä plussia ja käydä vaikka mittauttamassa progesteroniarvo kierron loppupuolella. Luulis, että sellasen simppelin verikokeen voi saada ihan jonkun terveyskeskuksen kauttakin. Se loppukierron progesteronin määrä kertoo siitä, onko ovulaatiota tapahtunut.
Lilja,n Kukka, meillä on paljon sikiäviä tuttuja ja maha pystyssä käveleviä työkavereita. Yritän katsoa muualle...
Täällä palstoilla iloitsen kyllä toisten plussista ja oikeasti olen ihan nauttinut plussatestikuvista, mutta sitten ihan tän arkielämän raskausuutiset saa välillä tipan linssiin...Varsinkin kun joku odottaa just kolmatta tai neljättä...
).( Mulla piinapäivät on siis päättyneet ja hanskat taas tiskissa tän kierron osalta. Mutta kuten aiemmin kirjoitin, niin en ole vieläkään valmis luovuttamaan. Nöyryyttä ja kärsivällisyyttähän tämä kyllä aika kovalla tavalla opettaa...Mutta tämänkin kierron negasta selvisin parin päivän suremisella. Eihän tässä kiukuttelu auta.
Surkeinta nyt on vaan se, että seuraavat tärppipäivät näyttäis osuvan sellaiseen aikaan, että ollaan miehen kanssa eri kaupungeissa, argh. Hitsi kun noita miehiä ei tarviis tähän hommaan :kieh:
Niin ja menkathan mulla ei ole vielä alkaneet. Eikä varmaan vielä pariin päivään alakaan. Mulla Luget aina viivästyttää niitä...
Pettunia, kiitos. Mitäs lääkitystä sulla on? Voi ei, miltä tuo kuulostaa :kieh:
UniQuePopPy, pahoittelut tädistä. Mietit lääkityksiä...Julkisella tuntuvat välillä aika helpostikin Clomeja määräävän, tosin vasta sitten kun on vuosi yritystä tullut täyteen. Ja musta on aika kamalaa, ettei aina ole sitten edes kontrolliultraa...Yksityisellä missä me käydään, ollaan aika tarkkoja siitä, että kaikki tutkimukset on tehty ja myös simpat tutkittu, ennen kuin mitään lääkityksiä aloitetaan. Paitsi jos siis selvästi syy on esim. ovuloimattomuudessa.
Mutta "turhaanhan" ei tietenkään kannata mitään lisähormooneja käyttää. Onhan niissä kaikissa aina riskinsäkin.
Mutta jos sua mietityttää ovulointi, niin kannattaa varmaan ensin käyttää jonkin aikaa ovistikkuja ja seurailla saako niillä plussia ja käydä vaikka mittauttamassa progesteroniarvo kierron loppupuolella. Luulis, että sellasen simppelin verikokeen voi saada ihan jonkun terveyskeskuksen kauttakin. Se loppukierron progesteronin määrä kertoo siitä, onko ovulaatiota tapahtunut.
Lilja,n Kukka, meillä on paljon sikiäviä tuttuja ja maha pystyssä käveleviä työkavereita. Yritän katsoa muualle...
Täällä palstoilla iloitsen kyllä toisten plussista ja oikeasti olen ihan nauttinut plussatestikuvista, mutta sitten ihan tän arkielämän raskausuutiset saa välillä tipan linssiin...Varsinkin kun joku odottaa just kolmatta tai neljättä...
).( Mulla piinapäivät on siis päättyneet ja hanskat taas tiskissa tän kierron osalta. Mutta kuten aiemmin kirjoitin, niin en ole vieläkään valmis luovuttamaan. Nöyryyttä ja kärsivällisyyttähän tämä kyllä aika kovalla tavalla opettaa...Mutta tämänkin kierron negasta selvisin parin päivän suremisella. Eihän tässä kiukuttelu auta.
Surkeinta nyt on vaan se, että seuraavat tärppipäivät näyttäis osuvan sellaiseen aikaan, että ollaan miehen kanssa eri kaupungeissa, argh. Hitsi kun noita miehiä ei tarviis tähän hommaan :kieh:
Niin ja menkathan mulla ei ole vielä alkaneet. Eikä varmaan vielä pariin päivään alakaan. Mulla Luget aina viivästyttää niitä...
Arhh! mä tuun hulluksi näistä menkkakivuista mutta ferraria ei oo vielä kurvannu!! Nyt piti nöyrtyä särkylääkkeenkin pariin jo..
Noista lapseettomuus jutuista sen verran että laitan näin:
Minä anoin erääseen sairaalaan ja he eväsivät tarpeen tutkimuksille tahi toimenpiteille siitä syystä että meillä oli jo yksi 3½v lapsi. Empä mennyt synnyttämään kakkosta siihen mestaan..
kengu
Noista lapseettomuus jutuista sen verran että laitan näin:
Minä anoin erääseen sairaalaan ja he eväsivät tarpeen tutkimuksille tahi toimenpiteille siitä syystä että meillä oli jo yksi 3½v lapsi. Empä mennyt synnyttämään kakkosta siihen mestaan..
kengu
Kiitos hopsan ja liljankukka infosta Voisin aloittaa ihan sillä ovistikku asialla ja sekin hyvä idea, että kävisin verikokeen otattamassa kierron lopussa Minua on vain aina häirinnyt tämä minun pimee kierto tai kropan toiminta. On olo, että ehkä jotain pientä häikkää on mutta mitään selkeätä vastausta ei tule mistään. Kunnallisella lääkärillä kävin joskus kakkosta toiveillessa, kun tuhruvuotoa tuli yli kuukausi ja kroppa oli ihan sekasin. Silloin tämä lääkäri kertoi tuosta, että toisessa munasarjassa näyttää olevan paljon rakkuloita. Ja en muista oliko sama käynti kerta vai jokin muu, niin sanoi että limakalvoa on kohdunsuun ulkopuolella, niin tuo sitten hieman vahvisti sitä endo epäilyäni, mutta ei ole siis itsellä tietoa että voiko tuo olla ihan normaaliakin...
Kengumamma mmh, mulla tulee vain yksi ja ainut vaihtoehto mieleen noista sinun vatsakivuista, jos ei kerran vuotoakaan ole vielä näkyvissa tai ettei se haalea plussa olisi tarkoittanut sinun raskaustestissä ovista?? Kun joskushan se r-testikin näyttää oviksen (haamuna), kun tekee sen silloin kun ovistikkukin näyttää plussaa...
liljankukka Minä pidän peukkuja pystyssä! Ihan täysillä täällä toivon, että onni nyt olisi myötä ja kaikki menisi hyvin
Voisin aloittaa ihan sillä ovistikku asialla ja sekin hyvä idea, että kävisin verikokeen otattamassa kierron lopussa Minua on vain aina häirinnyt tämä minun pimee kierto tai kropan toiminta. On olo, että ehkä jotain pientä häikkää on mutta mitään selkeätä vastausta ei tule mistään. Kunnallisella lääkärillä kävin joskus kakkosta toiveillessa, kun tuhruvuotoa tuli yli kuukausi ja kroppa oli ihan sekasin. Silloin tämä lääkäri kertoi tuosta, että toisessa munasarjassa näyttää olevan paljon rakkuloita. Ja en muista oliko sama käynti kerta vai jokin muu, niin sanoi että limakalvoa on kohdunsuun ulkopuolella, niin tuo sitten hieman vahvisti sitä endo epäilyäni, mutta ei ole siis itsellä tietoa että voiko tuo olla ihan normaaliakin... Kengumamma mmh, mulla tulee vain yksi ja ainut vaihtoehto mieleen noista sinun vatsakivuista, jos ei kerran vuotoakaan ole vielä näkyvissa
tai ettei se haalea plussa olisi tarkoittanut sinun raskaustestissä ovista?? Kun joskushan se r-testikin näyttää oviksen (haamuna), kun tekee sen silloin kun ovistikkukin näyttää plussaa... liljankukka Minä pidän peukkuja pystyssä! Ihan täysillä täällä toivon, että onni nyt olisi myötä ja kaikki menisi hyvin
UniQuePopPy:Sen mitä olen "Mitäs nyt" palstan keskusteluja lueskellut, niin siellä saa lähes takuuvarmasti kuraa niskaansa aiheesta kuin aiheesta. Varsinkin jos on jostain tunteita herättävistä asioista kyse. Keskenmenoihin ja muihin yrityksen aikaisiin pettymyksiin liittyy niin paljon monenlaisia tunteita. "Miksi minulle? Miksei hänelle?" kysymykset ovat pyörineet minullakin mielessä.
Vaikeimpia tunteita minulla herätti kenties yksi kaukaisempi tuttu, joka plussasi samana päivänä kuin minä. (Minulla se raskaus meni kesken heti alkuunsa.) Hän julisti asiaa heti testin tehtyään facebookissa kaikille tutuilleen, ja jatkuvasti tuli sen jälkeen jotain raskausaiheista hehkutusta. Itseäni ärsytti ehkä eniten hänen "varmuutensa" siitä että kaikki menisi hyvin. Samoin kuin kehuskelu siitä miten helposti tämäkin raskaus oli alkanut. Kyseisellä ihmisellä ei tietääkseni ole yhtään keskenmenoa takana, ja kaikki raskaudet alkaneet helposti. Monenlaisia katkeruuden ja vihan tunteita sain siinäkin käydä läpi. Huomasin jopa toivovani että hänenkin raskautensa päättyisi keskenmenoon tai jotain vielä kamalampaa. Itsekin oikein pelästyin näitä ajatuksia.
Olin toki aina ymmärtänyt, että keskenmeno on ikävä juttu. En kuitenkaan olisi ikinä uskonut miten koville se voi ihan oikeasti ottaa. Miten vaikeita tunteita joutuu käymään läpi. Eikä tuska ole mitenkään verrannollinen raskausviikkojen määrään. Minulle nuo rv 4+ koettu kemiallinen km ja rv 12 paljastunut tuulimunaraskaus olivat henkisesti ihan yhtä kovia koettelemuksia.
Nyt on ehkä alkanut jo hieman helpottaa. Viime viikolla kuulin jälleen yhdet vauvauutiset, eikä tuntunut ollenkaan pahalta. Tietysti yksi syy ehkä sekin, että tämä kaveri odottaa ensimmäistä. Kuten Hopsankin totesi, niin yleensä ne kolmatta tai neljättä odottavien vauvauutiset ovat "oikeassa elämässä" vaikeinta kestää.
Vaikeimpia tunteita minulla herätti kenties yksi kaukaisempi tuttu, joka plussasi samana päivänä kuin minä. (Minulla se raskaus meni kesken heti alkuunsa.) Hän julisti asiaa heti testin tehtyään facebookissa kaikille tutuilleen, ja jatkuvasti tuli sen jälkeen jotain raskausaiheista hehkutusta. Itseäni ärsytti ehkä eniten hänen "varmuutensa" siitä että kaikki menisi hyvin. Samoin kuin kehuskelu siitä miten helposti tämäkin raskaus oli alkanut. Kyseisellä ihmisellä ei tietääkseni ole yhtään keskenmenoa takana, ja kaikki raskaudet alkaneet helposti. Monenlaisia katkeruuden ja vihan tunteita sain siinäkin käydä läpi. Huomasin jopa toivovani että hänenkin raskautensa päättyisi keskenmenoon tai jotain vielä kamalampaa. Itsekin oikein pelästyin näitä ajatuksia.
Olin toki aina ymmärtänyt, että keskenmeno on ikävä juttu. En kuitenkaan olisi ikinä uskonut miten koville se voi ihan oikeasti ottaa. Miten vaikeita tunteita joutuu käymään läpi. Eikä tuska ole mitenkään verrannollinen raskausviikkojen määrään. Minulle nuo rv 4+ koettu kemiallinen km ja rv 12 paljastunut tuulimunaraskaus olivat henkisesti ihan yhtä kovia koettelemuksia.
Nyt on ehkä alkanut jo hieman helpottaa. Viime viikolla kuulin jälleen yhdet vauvauutiset, eikä tuntunut ollenkaan pahalta. Tietysti yksi syy ehkä sekin, että tämä kaveri odottaa ensimmäistä. Kuten Hopsankin totesi, niin yleensä ne kolmatta tai neljättä odottavien vauvauutiset ovat "oikeassa elämässä" vaikeinta kestää.
Hei taas pitkästä aikaa. :wave: Meillä on nyt tilanne muuttunut niin, että minut saisi ottaa pois tuolta listalta. Kuopuksen pitkäaikainen sairaus ja siihen liittyvät arjen haasteet ovat saaneet miehen hylkäämään haaveet kolmannesta lapsesta. Saadaan olla syvästi kiitollisia näistä jo olemassa olevista lapsista. :heart: Kaikella on jokin tarkoitus, myös niillä asioilla, joita ei haluaisi elämässään kohdata.
Kaikkea hyvää teille jokaiselle! :hug: Ne vauvat, joiden on tarkoitus tulla, tulevat kylllä omalla ajallaan.:heart:
Kaikkea hyvää teille jokaiselle! :hug: Ne vauvat, joiden on tarkoitus tulla, tulevat kylllä omalla ajallaan.:heart:
UniQuePopPy
Jep, ovisviiva vahvistui tänäaamuna mutta r-testi oli ihan blanco eli -. Lisäksi mulle iski eilen jo migreeni eli takuuvarma ovis tulossa. Mulla ovis vaan ei oo ikinä kipeä, mutta saattaahan tuo juuri synnytettynä vaikuttaa.
Mutta nyt tulikin kinkkinen kysymys:
Ensinnäkin mulla on pienet mahdollisuudet aina raskautua tällä meidän historialla joten haluanko hyödyntää tämän oviksen ja jännitellä 10% mahdollisuutta vai odottaa kesäkuun jälkeisiin kuukausiin, jos vaikka onnistuisin raskautumaan niin että saisin sen ihanaisen vasta kesäksi?
Tosin tätä mä tein sillon ennen kakkostakin niinä vuosina. Pistin mahdottoman yrityksen päälle aina syksyllä, mitä pysty vielä kiristää siitä aktiivisesta yrityksestä. Eipä tuottanu ikinä tulosta.
Liljan Kukka:
Mullapa on ollu ihan samoja ajatuksia, oikeesti tosi kateellisena aina onnittelin muita plussaajia, mutta silti iloisena jos vähänkin tiesi jonkun sen ansaitsevan.. Ja mun raskaudet päätty aina keskenmenoon. Mulla oli tästä kakkosen raskaudesta ihan hurja tunne jatkuvasti vielä vkolle 26-27 asti ettei siellä mitään ole mahassa ja ilmaa synnytän. Hurjalta kuullostaa mutta se oli tunne jonka oli kokenu jo niin monta kertaa niin ei mieltäny millään odotusta todeksi.. Ihan oikea potra poika tuli kuitenkin
Jep, ovisviiva vahvistui tänäaamuna mutta r-testi oli ihan blanco eli -. Lisäksi mulle iski eilen jo migreeni eli takuuvarma ovis tulossa. Mulla ovis vaan ei oo ikinä kipeä, mutta saattaahan tuo juuri synnytettynä vaikuttaa.
Mutta nyt tulikin kinkkinen kysymys:
Ensinnäkin mulla on pienet mahdollisuudet aina raskautua tällä meidän historialla joten haluanko hyödyntää tämän oviksen ja jännitellä 10% mahdollisuutta vai odottaa kesäkuun jälkeisiin kuukausiin, jos vaikka onnistuisin raskautumaan niin että saisin sen ihanaisen vasta kesäksi?
Tosin tätä mä tein sillon ennen kakkostakin niinä vuosina. Pistin mahdottoman yrityksen päälle aina syksyllä, mitä pysty vielä kiristää siitä aktiivisesta yrityksestä. Eipä tuottanu ikinä tulosta.
Liljan Kukka:
Mullapa on ollu ihan samoja ajatuksia, oikeesti tosi kateellisena aina onnittelin muita plussaajia, mutta silti iloisena jos vähänkin tiesi jonkun sen ansaitsevan.. Ja mun raskaudet päätty aina keskenmenoon. Mulla oli tästä kakkosen raskaudesta ihan hurja tunne jatkuvasti vielä vkolle 26-27 asti ettei siellä mitään ole mahassa ja ilmaa synnytän. Hurjalta kuullostaa mutta se oli tunne jonka oli kokenu jo niin monta kertaa niin ei mieltäny millään odotusta todeksi.. Ihan oikea potra poika tuli kuitenkin
jep ja voi aaargghh, minun tuo tuttu oli ihan samanlainen. Varaili jo fb:ssä hoitopöytiä ja vaunuja, kun ei ollut vielä viikkoja 12:kaan täynnä. Kertoi siitä melkein kaikille ja KEHUSKELI "heti yhdestä ainoasta kerrasta tärppäsi, minä tulen kyllä raskaaksi jo pelkkiä miehen alushousuja ajattelemalla", minua ärsyttää myös anoppi joka on kans ihan samaa mieltä, että "kyllä ennen vanhaan sitä tultiin raskaaksi niin helposti ja blaablaablaa", kuvittelee että hormonipillerit aiheuttaa jotain vaikeuksia saada lapsia jne... Ja joskus erehdyin sanomaan tälle, että minulla ei niin suuret mahdollisuudet ole saada lapsia kuin muilla, niin eikö tuo joskus vauvoista puhuttaessa möläyttänyt vieraiden kuullen kahvipöydässä "****kaan ei voi tulla helposti raskaaksi!", ihan kuin se nyt olisi joku muille kuuluva ja kuulutettava asia :O Mutta kyllä minua ärsyttää tuo tuttava, joka odottaa toista lastaan. Hän on aika lapsentasolla monessa asiassa ja kuvittelee, että raskaaksikin tullaan kun laitetaan vaan värkit yhteen ja odotetaan 9kuukautta :kieh: heh, kuulostaa katkeralle, mutta miettisi edes kenen kuullen laukoo noita "minä olisin varmasti samantien raskaana kun ottaisin kierukan pois!" :headwall:
sinuna minä koittaisin nyt heti onnea =) Mahdollisuus se on pienikin
Minä olen nuo kaksi lasta saanut kivuliaimmista oviksista, nämä miedot pikku tuikkimisovikset, ei ole tuottaneet mitään toivottua tulosta...