Onko mielestäsi pätevä syy olla imettämättä?

Musta on pätevä syy.
Ja mä olen täysimettänyt kolme lasta, yhden heistä niin et lapsi oli teholla ja mä päivystin päivät siellä imettäen, ja yöllä antoivat mun lypsämää maitoa pullosta ja ostettiin siis sähköpumppu kotiin jne. Eikä ollu edes esikoinen, eli tuon kaiken väänsin isompien hoitamisen lomassa.
Mutta mulla maitoa tuli ja koin imetyksen kuitenkin helpoksi, eikä lapsi montaa viikkoa teholla onneksi joutunut sitten olemaan.
Mä myös luovutin maitoa.

Mutta jos imetys ei yrityksistä huolimatta ole aiemmin sujunut, antaisin varmaan sitä rintaa alussa, ihan vaan "turvallisen olon luomisen" takia vauvalle, mut ravinnon varautuisin ihan suoraan antamaan pullosta korvikkeena. Eli rintaa jonkun viikon huvitutin kaltaisena, ruokana korvike.

Ei imetys ole hyvän äitiyden mitta!

 

En viitsisi tuossa ap:n tilanteessa edes yrittää. Imetys on alkuviikkoina niin syvältä, että varmasti jäisi paljon paremmat muistot, jos ei tuota kärsimystä ehdoin tahdoin lähde yrittämään.

 

Mutta meillä tuo imetys-ylistys, pelottelu ja pakolla yrittäminen saivat aikaan pahaa jälkeä perheessä. Niitä korjailtiin pitkään ja korjaillaan vieläkin. Stressiä olisi ilman muuta ollut tilanteessa muutenkin tarpeeksi, joten jos seuraava lapsi meille tulee, suljen heti korvani kaikelta imetykseen liittyvältä ja teen kuten itsestäni parhaalta tuntuu.

Kuka on sua on pakottanut? Ja pelotellut? Ihan täsmälleen, olisi kiva kuulla nimittäin.

Mua hieman hämää kun niin moni puhuu näin, mutta en ole koskaan törmännyt kehenkään ihmiseen enkä tahoon, joka olisi noin imetykseen suhtautunut. En sairaalassa, neuvolassa, imetystukijärjestössä enkä ystävien tai muiden äitien kesken. Olen kokenut vain kannustusta ja ymmärrystä. Jopa tässä ketjussa on pelkkää kannustusta!

Joten kuka on siis tämä salaperäinen taho, joka äitejä heidän mielestään aina imetyksellä ahdistelee? Minäpä kerron.

Se ei ole kukaan muu kuin äiti itse. Se on sun oma fiiliksesi, joka vetää mielen niin matalalle kun imetys ei onnistu. Äiti on itse itselleen pahin tässä asiassa.

 

[QUOTE="vieras";26209471]Jokaisella on hyvä syy imettää tai olla imettämättä. Pääasia että lapsi saa ruokaa. Imetät siellä laitoksella heti ne ekat tipat ja annat korivketta mitä tuota syytä väsytät itseäs kun tiedät ettei se ole aikasemminkaan onnistunu.
Onnea loppu odotukseen.[/QUOTE]

En jaksanut edes muita vastauksia lukea kun heti ekassa se järkevin jo tulikin!

Ei sitä voi kukaan muu sun puolesta tietää tai päättää, oman lapsesi kanssa teet niinkuin parhaaksi näet. Ei sitä imetystä kukaan sun puolesta tule hoitamaan, joten itse teet myös päätöksesi.

 

Kuka on sua on pakottanut? Ja pelotellut? Ihan täsmälleen, olisi kiva kuulla nimittäin.

Mua hieman hämää kun niin moni puhuu näin, mutta en ole koskaan törmännyt kehenkään ihmiseen enkä tahoon, joka olisi noin imetykseen suhtautunut. En sairaalassa, neuvolassa, imetystukijärjestössä enkä ystävien tai muiden äitien kesken. Olen kokenut vain kannustusta ja ymmärrystä. Jopa tässä ketjussa on pelkkää kannustusta!

Joten kuka on siis tämä salaperäinen taho, joka äitejä heidän mielestään aina imetyksellä ahdistelee? Minäpä kerron.

Se ei ole kukaan muu kuin äiti itse. Se on sun oma fiiliksesi, joka vetää mielen niin matalalle kun imetys ei onnistu. Äiti on itse itselleen pahin tässä asiassa.

Koin painostuksen imetykseen erittäin suurena. Sairaalan, neuvolan ja ympäristön osalta.

Sinä et kokenut.

Tilanteet ovat henkilökohtaisia.

En ymmärrä reaktiotasi ja tyyliäsi kommentoida.

 

[QUOTE="vieras";26209756]Jos maitoa ei tule, niin ei tule. Siinä ei sitten kenenkään saarnaamiset tärkeydestä auta. Korvikettakin on.....[/QUOTE]

:flower:

 

Ei sun tarvitse selittää miksi et imetä. Et ole velvollinen selittämään kenellekään, sinun oma asiasi.
Pääasia on, että lapsi saa ruokaa ja rakkautta, sen varmasti pystyt ilman rintojakin antamaan. Onnea tulevaan!

 

Esikoisen kohdalla minäkin koin aivan tajutonta halua ja tarvetta saada imetys onnistumaan. Olin hillittömän surullinen, kun se ei niin mennytkään. Pumppasin ja pumppasin ja koitin saada lasta rinnalle, mutta hä ei halunnut herutella maitoa. Se oli oikeasti ihan kamalaa aikaa, heräsin yöllä ahdistukseeni ja itkeskelin. Kun viimein päätin antaa imetyksen olla, helpottui tilanne koko perheessä. Miehen oli tosi vaikea ymmärtää mitä pillitin, kun hänelle se nyt oli se ja sama tuleeko se ravinto lapselle tissistä vai pullosta.

Ei kukaan koskaan sanonut minulle "sinun on pakko imettää" tai antanut ymmärtää etten olisi hyvä äiti muuten. Mutta sen sijaan paljon puhuttiin miten hyvä asia imetys on, miten tärkeää se on ja miten paljon terveempi lapsesta sitten kasvaa. Koin sellaista kannustuspainostusta, tai miten sen sanoisi. En siis moiti, mutta kyllä se ahdisti. Kun todellakin tahdoin antaa lapselleni kaiken hyvän ja hienon, mutta kun se nyt vain ei onnistunut! Siihen sotkuun vaikutti moni asia, mutta vyyhdistä tuli niin sotkuinen, ettei sitä millään inhimillisillä ponnisteluilla saatu enää selvitettyä.

Jeps, minusta on aivan täysin ok päättää olla imettämättä, vaikka vain ettei tissit rupsahtaisi. Lapselle on monta muuta asiaa imetystä tärkeämpiä. Se on jokaisen äidin oma asia.

 

Itse luulen että yrittäisin kuitenkin, ilman mitään onnistumispaineita ja siirtyisin sitten tarpeen mukaan korvikkeelle. Tietty paha sanoa kun omilla imetykset on onnistuneet. Tosin jos kokisin stressin jo valmiiksi niin suureksi ja ahdistavaksi että se varjostaisi alkuviikkoja väkisin niin voisin jättää imettämättäkin, tiedä häntä.

Mutta ymmärrän kyllä jos tilanteessasi et halua edes yrittää.

 

Koin painostuksen imetykseen erittäin suurena. Sairaalan, neuvolan ja ympäristön osalta.

Sinä et kokenut.

Tilanteet ovat henkilökohtaisia.

Mut mut... kun on kysymys henkilökohtaisesta kokemuksesta ja tulkinnasta, niin olisi tottakai mielenkiintoista tietää mitä toiminta siihen on johtanut. Toki ihan varmasti ammattilaisilla ja ihmisillä yleensä on aina kehittymisen varaa ilmaisuissaan, mutta se että joku kokee painostusta ja syyllisystä ei vielä tarkoita että joku olisi painostanut ja syyllistänyt. Enkä nyt väitä, etteikö sinua olisi voitu painostaa/syyllistää tms., mutta kuten itse sanoit, kysymys on omasta kokemuksesta ja silloin se on kiinni muustakin kuin siitä miten vastapuoli sanansa asettelee. Nimimerkillä hormoonihuuruissa pussillisen herneitä nenäänsä vetävä

 

Koin painostuksen imetykseen erittäin suurena. Sairaalan, neuvolan ja ympäristön osalta.

Sinä et kokenut.

Tilanteet ovat henkilökohtaisia.

En ymmärrä reaktiotasi ja tyyliäsi kommentoida.

Ymmärrän sinua täysin, sillä ei siinä hormonihöyryissä tarvita, kun yksi vino katse tai ns. mutta-lause, niin kyllä kannustus on muuttunut painostukseksi.

Itse olin esikoisen kanssa todella ahdistunut, kun täysimetys ei onnistunut. Toisen kanssa osasin jo ottaa rennommin, mutta silti tunsin, että minua painostettiin mainitsemiesi tahojen toimesta, kun täysimetys ei silloinkaan toiminut.

Itse asiassa vihaan koko nykyistä imetysvouhotusta. Uskon, että valtaosa äideistä tietävät äidinmaidon edut ja yrittävät parhaansa imetyksen onnistumiseksi. Kukapa äiti ei lapselleen parasta haluaisi?? Moni imetys on kuitenkin muuttunut silkaksi painajaiseksi ja ahdistumisen myötä loppunut kokonaan. Ja kiitos siitä kuuluu tälle nykyajan imetyshysterialle.

 

Mut mut... kun on kysymys henkilökohtaisesta kokemuksesta ja tulkinnasta, niin olisi tottakai mielenkiintoista tietää mitä toiminta siihen on johtanut. Toki ihan varmasti ammattilaisilla ja ihmisillä yleensä on aina kehittymisen varaa ilmaisuissaan, mutta se että joku kokee painostusta ja syyllisystä ei vielä tarkoita että joku olisi painostanut ja syyllistänyt. Enkä nyt väitä, etteikö sinua olisi voitu painostaa/syyllistää tms., mutta kuten itse sanoit, kysymys on omasta kokemuksesta ja silloin se on kiinni muustakin kuin siitä miten vastapuoli sanansa asettelee. Nimimerkillä hormoonihuuruissa pussillisen herneitä nenäänsä vetävä

Omalta kohdalta sanoisin, että meidän neuvolassa ei koskaan sanottu mitään tylyä tai painostavaa, mutta sitä kannustamista senkin edestä. Että yritä nyt vielä ja hei tsemppaa vielä ja koita vielä tätä tai tota ja pumppaa pumppaa kuningas jumppaa. Ja kun oli itse ihan poikki ja lapsi vain huuti tissillä ja tuntui epäonnistuneelta.. alkoihan se sitten painostukselta tuntua VAIKKA varmasti aivan hyvällä tahdolla auttamassa olivat. Ei siis sinänsä mun kohdalla ainakaan neuvolan syy, vaan – tosiaan kuten sanoit – se oli mun omaa tulkintaa ja halua siihen mielettömän hyvään äitiyteen.

Esikoista oli yritetty pitkään ja toivottu vielä pidempään, oma koulutus on lapsiin suuntautuvaa ja tietomäärä hyvästä vanhemmuudesta painoi takana. Tuntui pahalta sotkea jo imetys.

Eipä se enää tunnu missään, mutta aika rankkaa muistan sen olleen.

 

Minusta juuri aivan loistava syy olla imettämättä enää.
Itsekin säästelisin omaa mielenterveyttäni. En ymmärrä miksi ravinnon pitäisi tulla väenväkisin tissistä, kun se ei aina vaan tule, ja sitä saa onneksi muútenkin.
Turhaa vouhotusta koko imetys pitkälti, en usko edes äidinmaidon terveellisyyteen nykymaailmassa.

 

Mä kyllä koin suoranaisena painostuksena ja pelottelunakin, kun sanottiin että jos annat kerrankin lapselle korviketta ja pulloa, niin lapsi ei IKINÄ enää huoli rintaa. Ja tämä ihan sanansta sanaan näin.

Tämä "imetyskannustus" alkoi jo sairaalassa ja jatkui neuvolassa. Ja ympäristön jakeli samanlaisia ohjeita. Ainoastaan muutama läheinen oikeasti tuki siinä, että saataisiin homma toimimaan ja lapsi tyytyväiseksi. Ehkä useammankin tarkoitus oli hyvä, mutta pitäisi osata katsoa ko tilannetta, eikä vain jaella yleispäteviä neuvoja.

Myöskin pumppasin ja pumppasin ja koitin saada maitoa tulemaan. Lopulta pumppasin neuvolassakin näytiksi, kun eivät millään uskoneet, ettei sitä maitoanyt vaan tule tarpeeksi vaikka kaikkeni olin tehnyt. Ja lapsi huusi nälkäänsä, painoa tuli erittäin hitaasti lisää. Silti olisi pitänyt vaan jatkaa sitä yrittämistä ja ilman lisämaitoa.

Minulla ei noussut maito ikinä kunnolla. Sitä päivää odottelin, että maito valuu ja tarvitaan liivinsuojuksia. Se kuulemma tapahtuu kaikilla aivan varmasti (= neuvola ja sairaala)

Meillä itki äiti ja vauva aivan liian pitkään tuon takia ja masennuin lopulta.

En toivo kellekään tuollaista tietä, jää nauttimatta monta kaunista hetkeä. Ja tämä olisi ollut autettu lisäravinnolla.

 

Mä kyllä koin suoranaisena painostuksena ja pelottelunakin, kun sanottiin että jos annat kerrankin lapselle korviketta ja pulloa, niin lapsi ei IKINÄ enää huoli rintaa. Ja tämä ihan sanansta sanaan näin.

Tämä "imetyskannustus" alkoi jo sairaalassa ja jatkui neuvolassa. Ja ympäristön jakeli samanlaisia ohjeita. Ainoastaan muutama läheinen oikeasti tuki siinä, että saataisiin homma toimimaan ja lapsi tyytyväiseksi. Ehkä useammankin tarkoitus oli hyvä, mutta pitäisi osata katsoa ko tilannetta, eikä vain jaella yleispäteviä neuvoja.

Myöskin pumppasin ja pumppasin ja koitin saada maitoa tulemaan. Lopulta pumppasin neuvolassakin näytiksi, kun eivät millään uskoneet, ettei sitä maitoanyt vaan tule tarpeeksi vaikka kaikkeni olin tehnyt. Ja lapsi huusi nälkäänsä, painoa tuli erittäin hitaasti lisää. Silti olisi pitänyt vaan jatkaa sitä yrittämistä ja ilman lisämaitoa.

Minulla ei noussut maito ikinä kunnolla. Sitä päivää odottelin, että maito valuu ja tarvitaan liivinsuojuksia. Se kuulemma tapahtuu kaikilla aivan varmasti (= neuvola ja sairaala)

Meillä itki äiti ja vauva aivan liian pitkään tuon takia ja masennuin lopulta.

En toivo kellekään tuollaista tietä, jää nauttimatta monta kaunista hetkeä. Ja tämä olisi ollut autettu lisäravinnolla.

:hug:

 

jokaisella on omat syynsä siihen ratkaisuun mihin päätyvät. Pääasia että vauva saa ruokaa enkä minä äitejä laita arvojärjestykseen sen perusteella tuleeko sapuska äidistä vai purkista.

 

Et ole huono äiti. Mutta se on erilaista joka kerta, joten maitoa saattaa siltikin tulla. Sinuna ottaisin sillä asenteella, että lopettaisin tekemästä sen kaiken mahdollisen, jotta maitoa tulisi. Kokeilisin imettämistä ilman paineita, siten, että katson, alkaako maitoa tulla vai ei. Ja jos ei, niin sehän ei haittaa, tuttu juttu sulle. Tsemppiä!

 

Ei kukaan koskaan sanonut minulle "sinun on pakko imettää" tai antanut ymmärtää etten olisi hyvä äiti muuten. Mutta sen sijaan paljon puhuttiin miten hyvä asia imetys on, miten tärkeää se on ja miten paljon terveempi lapsesta sitten kasvaa. Koin sellaista kannustuspainostusta, tai miten sen sanoisi. En siis moiti, mutta kyllä se ahdisti. Kun todellakin tahdoin antaa lapselleni kaiken hyvän ja hienon, mutta kun se nyt vain ei onnistunut! Siihen sotkuun vaikutti moni asia, mutta vyyhdistä tuli niin sotkuinen, ettei sitä millään inhimillisillä ponnisteluilla saatu enää selvitettyä.

Mulla oli myös täsmälleen näin. Mutta en tiedä mitä ne ammattilaiset olisivat voineet toisin tehdä, että mä en olisi tuntenut oloani niin kurjaksi kuin tunsin. Mule moni myös sanoi, että on ok olla imettämättä, mutta mun mielihän vaan jäi kiinni siihen, että pitäisi.

Tosiasia on, että pohjoismaissa noin 80% naisista imettää (tietenkin tosi suurpiirteinen luku) ja monissa muissa maissa, joissa sitä imetyskannustusta ei saa samalla tavalla vain noin kolmasosa naisista imettää.. Niin että on siinä kyllä todella huima ero! Parempi mun mielestä näin kuin että imetykseen ei juuri kannustettaisi tai autettaisi.

Mä luulen, että on mahdotonta ammattilaisten antaa neuvoja ilman, että juuri se hormonihuuruinen äiti, joka haluaa kaikkein parasta lapselleen ja jolta imetys ei onnistu, ei syyllistyisi. Ei vaikka he kuinka kauniisti asian esittäisi.

Mutta SILTI paljon parempi näin kuin toisin päin. Suurempi määrä saa kuitenkin kannustuksesta ja neuvoista apua kuin harmia.