Onko mielestäsi pätevä syy olla imettämättä?

Kolme lasta ennestään, kaikkia yrittänyt 1-2kk imettää, koko aikana ei kenenkään kanssa ole maitoa alkanut tulla muutamia millejä enempää vaan käytännössä korvikkeella kaikki alusta asti kasvaneet.
Ja kaikki on kyllä alkuaikoina jokaisen kanssa tehty että maitoa alkaisi tulla mutta kun ei niin ei.
Niin ahdistavaksi olen tuon alun kokenut että nyt olen päättänyt nelosen kanssa mennä alusta asti pelkällä pullolla jo ihan oman mielenterveyteni vuoksi.

Olenko nyt siis palstan ja muun maailman silmissä huono äiti vai onko tässä mielestänne pätevä syy olla imettämättä?


avaan sateenvarjon valmiiksi..

 

Jokaisella on hyvä syy imettää tai olla imettämättä. Pääasia että lapsi saa ruokaa. Imetät siellä laitoksella heti ne ekat tipat ja annat korivketta mitä tuota syytä väsytät itseäs kun tiedät ettei se ole aikasemminkaan onnistunu.
Onnea loppu odotukseen.

 

Teet juuri niinkuin itsestäsi oikealta tuntuu. Lapsi kasvaa ja pysyy terveenä, kunhan saa tarpeeksi ravintoa, hellyyttä ja huolenpitoa.

 

On ja ei ole... Ahdistusta on turha kokea, mutta jos on avoimin mielin ja maito lähteekin herumaan, kun ei ole "pakko", kannattanee vaihtaa suunnitelmaa.

Äidinmaito on ehdottomasti parasta vauvalla, mutta äidin mielenterveyskin on tärkeä.

 

Kun kerran kysyt, niin mun mielestä ei ole pätevä syy olla yrittämättä imettämistä. Rennolla asenteella, tyyliin "kokeillaan nyt sitten", ilman paineita. Jos onnistuu niin kiva. Jos ei niin sitten ei, korvikkeet on olemassa.

Tosiasiassahan ratkaisu on vain ja ainoastaan sinun, eikä se kuulu kenellekään muulle. Miksi kukaan haluaa tietää, onko hän palstan silmissä maailman huonoin äiti...ei kukaan haluakaan, ainakaan tosissaan, toivon

 

Ei ole mutta jokainen tekee miten parhaaksi näkee ja turha siitä on muiden urputtaa.
Oletkos kysynyt neuvolassa tai lääkäriltä voisiko maidon nousemiseksi tehdä jotain heti synnytyksen jälkeen tai jo ennen, siis jos haluaisit imettää vähän kuulosti siltä.

 

jos päätät kuitenkin yrittää niin kannattaa ainakin aluks jättää ne korvikkeet kokonaan pois että se vauva imee tarpeeksi rintaa. eihän se maito muute nouse jos korvikettakin antaa.

 

Kun kerran kysyt, niin mun mielestä ei ole pätevä syy olla yrittämättä imettämistä. Rennolla asenteella, tyyliin "kokeillaan nyt sitten", ilman paineita. Jos onnistuu niin kiva. Jos ei niin sitten ei, korvikkeet on olemassa.

Tosiasiassahan ratkaisu on vain ja ainoastaan sinun, eikä se kuulu kenellekään muulle. Miksi kukaan haluaa tietää, onko hän palstan silmissä maailman huonoin äiti...ei kukaan haluakaan, ainakaan tosissaan, toivon

No, ekan kanssa uskoin imetyksen onnistumiseen kerralla, en ollut edes osannut ajatella etteikö onnistuisi mutta niin vaan kävi.
Ja tokan ja kolmosen kanssa olen lähtenyt juuri tuolla asenteella liikkelle "kokeillaan kuinka käy" mutta kyllä siitä parin-kolmen viikon sisällä on rentous hävinnyt kun ei vaan ole maitoa tullut.
Eli jos olisi esim. vasta yksi epäonnistunut imetys takana jaksaisin vielä uskoakin tuohon että ehkä nyt onnistuukin mutta kolmen kerran jälkeen en jaksa enää uskoa..

 

[QUOTE="alkup.";26209532]
Eli jos olisi esim. vasta yksi epäonnistunut imetys takana jaksaisin vielä uskoakin tuohon että ehkä nyt onnistuukin mutta kolmen kerran jälkeen en jaksa enää uskoa..[/QUOTE]

Ja juuri siksi sä et enää pety. Kun et enää usko, etkä aseta mitään odotuksia. Voit ainoastaan yllättyä positiivisesti, et enää pettyä - näin minä asian näen

Minä sinuna kokeilisin kyllä.

 

[QUOTE="mä";26209486]Ei ole mutta jokainen tekee miten parhaaksi näkee ja turha siitä on muiden urputtaa.
Oletkos kysynyt neuvolassa tai lääkäriltä voisiko maidon nousemiseksi tehdä jotain heti synnytyksen jälkeen tai jo ennen, siis jos haluaisit imettää vähän kuulosti siltä.[/QUOTE]

Edellisten kanssa on kokeiltu kaikkea Metopram lääkettä myöten, ilman tulosta..
Neuvolassa asiasta olen puhunut ja siellä oltiin sitä mieltä että edelliset kokemukset huomioon ottaen päätökseni jättä imettämättä tällä kerralla on ihan järkevä.

 

Eihän sillä ole mitään merkitystä, onko se MINULLE pätevä syy olla imettämättä, kun sinä olet se jonka pitäisi imettää ja sinun lapsesi se jota imetetään tai ei imetetä, niin raamit asetat juuri sinä.

Minulle se ei olisi. En ehkä ponnistelisi hiki hatussa jos uskoisin vakaasti että imetystaival on lyhyt yrityksistä huolimatta, mutta uskon kuitenkin että jo niillä ensimmäisten päivien pisaroilla on merkitystä ja haluaisin ne lapselle antaa. Vaikka imetys loppuisikin viikon, kuukauden tai kahden iässä tai vaikka lapsi saisi koko ajan rintamaidon lisäksi myös korviketta, niin imettäisin sen minkä voin. Ehkä ilman mitään hillitöntä yrittämistä.

Minä tiedän, että vaikka päällään seisoisi niin oma maito ei aina riitä. Mun maidonnousua on askarreltu sairaalan kätilön, neuvolan terveydenhoitajan, imetystukiryhmän, lääkärin, neuvolapuhelimen ja ties kenen ja minkä kanssa, ja silti pelkkä oma maito ei riittänyt kuin vasta 4kk iässä. Mutta yleensä jotain on aina kokeilematta, joten JOS haluaisit imettää, niin olethan pyytänyt apua?

 

Tosiasia on että kaikilta naisilta ei oikeasti vaan tule maitoa vaikka mitä tekisivät ja kuulostaa että ap kuuluu tähän ryhmään.
Jos kerran tunnet että imetyksen yritys aiheuttaisi enemmän ahdistusta kuin iloa niin sanoisin että päätöksesi on oikea.
Ja tämä palsta ei varmasti ole paras paikka etsiä vertaistukea tälaiseen asiaan, täällä tuomitaan ihmiset paljon vähemmästäkin.

 

[QUOTE="alkup.";26209544]Edellisten kanssa on kokeiltu kaikkea Metopram lääkettä myöten, ilman tulosta..
Neuvolassa asiasta olen puhunut ja siellä oltiin sitä mieltä että edelliset kokemukset huomioon ottaen päätökseni jättä imettämättä tällä kerralla on ihan järkevä.[/QUOTE]

Mä edes yrittäisin .
Kaksi olen imettänyt toisen kanssa oli ongelmia kun pojalla puhkesi allergia ja mulle pamahti imetysdietti päälle, silloin meinas maito loppua totaalisesti jo alussa .
Satsasin oman ruokani laatuun ja onneksi maito rupes nousee uudestaan.

 

Jos rohkaistutkin kokeilemaan, niin voin kertoa omasta puolestani että vasta neljännen muksun täysimetys onnistui ja imetinkin 8kk kunnes lapsi itse lopetti. Nyt viidennen kanssa on 5. imetyskuukausi menossa.

 

Ei ole huono syy. Minun äidilläni on monta lasta, eikä ketään meistä ole onnistunut imettämään. Kaikkia on yrittänyt.

En tiedä mikä hänen kohdallaan johtui tietämättömyydestä, mutta onko sillä väliä? Jos imetys on todella vaikeaa, on minusta ihan ok helpottaa muutenkin kuormittavaa vauva-aikaa korvikkeella.

Itseltäni imetyksen aloitus vaatii paljon ja maito nousee hi-taas-ti ja alkuun tarvitaan korvikkeita tueksi. Mutta toisen lapsen kohdalla osasin jo arvella niin olevan ja imetys sitten onnistui.

 

Mulle tuotiin tehokas pumppu heti sairaalassa sängyn viereen ja aloin pumppamaan mutaman tunnin välein, aluksi myös öisin. Samana päivänä kun pääsimme kotiin ostimme kotiin todella tehokkaan pumpun (=mies kävi hakemassa), jolla sai molemmat rinnat pumpattua yhtä aikaa (näin säästyy huomattavasti aikaa siinä pumppausrumbassa). Imetin myös vähän väliä (=todella usein ja paljon, vaikka paljon mitään sieltä ei aluksi tullut). Jokainen tippa joka saatiin irti annetiin lapselle ja siten korviketta päälle.

Lopulta maidontuotanto parantui ja saavutti hyvän tason ja sain tukihenkilöltä rohkaisun jättää korvikkeen pois. Lapsi jatkoi hyvin kasvuaan omalla maidolla, joten oltiin saavutettu piste, jossa oma maito riitti ja lapsi sai sen itse rinnasta. Jatkoin imetystä pitkään.

Olin itse todella tyytyväinen, että sain imetyksen toimimaan, mutta näin sen eteen PALJON vaivaa. Jos olet valmis näkemään tämän vaivan ja todella haluat imettää, suosittelen valmistautumaan etukäteen hankimalla pumpun ja ottamalla selvää mistä saat imetystukea (myös tukihenkilön kotiin tarvittaessa). Puhu asiasta sairaalassa. Jos et näe asiaa niin tärkeänä, että jaksaisit nähdä tämän vaivan, anna olla ja tarjoa pulloa vaan.

 

jos päätät kuitenkin yrittää niin kannattaa ainakin aluks jättää ne korvikkeet kokonaan pois että se vauva imee tarpeeksi rintaa. eihän se maito muute nouse jos korvikettakin antaa.

Periaatteessa olen samaa mieltä ja varoisin korvikkeiden kanssa, mutta omalla kohdalla maitoa on alkanut tulla tippoja enempää vasta hyvin yli viikon kuluttua synnytyksestä. Eli eipä oikein voinut antaa olla ilman korviketta, erityisesti kun nuoremmalla oli matalia sokeriarvoja.

Mutta hörpytin sitä maitoa, ettei tottuisi pulloon.

 

kyllä ne lapset korvikkeillaki kasvaa, ei se musta niin vaarallista ole. kaikilla on omat syynsä miksi imettää tai ei imetä. itse "imetin" 3vk ja siis tämä käsitti 5pv oikeasti rinnasta syöntiä ja loppu ajan pumppasin maitoa koska poika ei saanut rinnasta kunnon otetta ja siinä vaiheessa kun maito nous kunnolla niin ne oli niin pallot ettei rintakumiakaan saannut asennettua niihin.. että sen mun maidontuotannon puolesta ei kyl olis ollut ongelmaa, kun pumppas niin sain kaks 200ml pulloa täyteen alle 5min.. sisko katto kateellisena vieressä että ei oo totta. mut tietty koska poika ei ollut rinnalla niin se maidontuotanto loppu sitten sen 3vk jälkeen. kyllä jakso harmittaa päivän tai kaks mutta kyllä neuvolassa ja perhetyöntekijä oli sitä mieltä että no worries ja se tuntu hyvältä kun joku "ammattilainen" sanoi sen koska sitä kerkes piiskata itteensä aika rajusti. että jos se tuntuu vaikealta ja kaikki konstit on ollut käytössä ja silti yhtä pakkopullaa ja hirveää vääntöä niin ei kannata musta enään yrittää, tulee vaan ittelle hirveä olo ja vitutus. hyvää mieltä sinne siis

 

Tosiasia on että kaikilta naisilta ei oikeasti vaan tule maitoa vaikka mitä tekisivät ja kuulostaa että ap kuuluu tähän ryhmään.
Jos kerran tunnet että imetyksen yritys aiheuttaisi enemmän ahdistusta kuin iloa niin sanoisin että päätöksesi on oikea.
Ja tämä palsta ei varmasti ole paras paikka etsiä vertaistukea tälaiseen asiaan, täällä tuomitaan ihmiset paljon vähemmästäkin.

Se on totta, että kaikilta naisilta maitoa ei tule (ja ap:n kohdalla voi tietysti olla juuri näin), mutta tutkimusten mukaan heitä on vain pari prosenttia synnyttävistä naisista. Kaikkien muiden osalta imetys voi onnistua, jos on tarpeeksi tahtoa, sitkeyttä ja ennen kaikkea oikeanlaista tukea ja apua (ja apuvälineitä).

 

Se on totta, että kaikilta naisilta maitoa ei tule (ja ap:n kohdalla voi tietysti olla juuri näin), mutta tutkimusten mukaan heitä on vain pari prosenttia synnyttävistä naisista. Kaikkien muiden osalta imetys voi onnistua, jos on tarpeeksi tahtoa, sitkeyttä ja ennen kaikkea oikeanlaista tukea ja apua (ja apuvälineitä).

Ja sitten vielä se, että on myös osittaisimetyksen mahdollisuus, vaikka oma maito ei riittäisikään.

Imetyksen tuen "Perustietoa imetyksestä" -kurssin mukaan tuo pari prosenttia on vain arvaus, ei mikään tutkittu juttu.

 

Ja sitten vielä se, että on myös osittaisimetyksen mahdollisuus, vaikka oma maito ei riittäisikään.

Imetyksen tuen "Perustietoa imetyksestä" -kurssin mukaan tuo pari prosenttia on vain arvaus, ei mikään tutkittu juttu.

Jaa, tätä parin prosentin tietoa mulle tarjottiin tietona tässä toisessa EU -maassa, jossa asuin..

 

Periaatteessa olen samaa mieltä ja varoisin korvikkeiden kanssa, mutta omalla kohdalla maitoa on alkanut tulla tippoja enempää vasta hyvin yli viikon kuluttua synnytyksestä.

Sama juttu, maitoa ei vaan tullut ja lapsi huusi nälkäänsä. Aivan liian kauan meni, ennen kuin tajusin että lapselle jää nälkä, koska imetys kesti niiiiin kauan. Tuntuu että juoksin kotona vauva rinnoilla, yläosa paljaana 24/7. Moni asia loksahti paikoilleen, kun alettiin antaa lisämaitoa pullosta. Lapsi ei ikinä silti hyljeksinyt pulloa tai rintaa, kumpikin kelpasi.

Mutta meillä tuo imetys-ylistys, pelottelu ja pakolla yrittäminen saivat aikaan pahaa jälkeä perheessä. Niitä korjailtiin pitkään ja korjaillaan vieläkin. Stressiä olisi ilman muuta ollut tilanteessa muutenkin tarpeeksi, joten jos seuraava lapsi meille tulee, suljen heti korvani kaikelta imetykseen liittyvältä ja teen kuten itsestäni parhaalta tuntuu.

 

[QUOTE="alkup.";26209544]Edellisten kanssa on kokeiltu kaikkea Metopram lääkettä myöten, ilman tulosta..
Neuvolassa asiasta olen puhunut ja siellä oltiin sitä mieltä että edelliset kokemukset huomioon ottaen päätökseni jättä imettämättä tällä kerralla on ihan järkevä.[/QUOTE]

Joten miksi tulet tänne hakemaan itsellesi huono-äiti-fiilistä?

 

Sama juttu, maitoa ei vaan tullut ja lapsi huusi nälkäänsä. Aivan liian kauan meni, ennen kuin tajusin että lapselle jää nälkä, koska imetys kesti niiiiin kauan. Tuntuu että juoksin kotona vauva rinnoilla, yläosa paljaana 24/7. Moni asia loksahti paikoilleen, kun alettiin antaa lisämaitoa pullosta. Lapsi ei ikinä silti hyljeksinyt pulloa tai rintaa, kumpikin kelpasi.

Mutta meillä tuo imetys-ylistys, pelottelu ja pakolla yrittäminen saivat aikaan pahaa jälkeä perheessä. Niitä korjailtiin pitkään ja korjaillaan vieläkin. Stressiä olisi ilman muuta ollut tilanteessa muutenkin tarpeeksi, joten jos seuraava lapsi meille tulee, suljen heti korvani kaikelta imetykseen liittyvältä ja teen kuten itsestäni parhaalta tuntuu.

Meilläkin lapsi otti aina mielellään niin rinnasta kuin pullosta. Se on ihan mahdollista eikä ollenkaan hullumpi juttu jos vaan on niin onnellisesti, että lapsi molemmat hyväksyy. Ei pullo meillä ainakaan mikään mörkö ollut, itse halusin siitä pois lähinnä sen takia, että imetys oli niin paljon helpompaa kuin pullojen kanssa pelaaminen.

Eikö sulle muuten koskaan neuvottu pumppausta oman maidontuotannon vauhdittamiseksi ekalla viikolla? Mä ajattelin (ja yhä ajattelen) että kaikkihan sitä lisämaitoa ekalla viikolla joutuu antamaan ja sitten se oma maitokin sieltä tulee, vaikka sitten pumppauksen avustamana.

Mitään pakkoa tai pakotuksen tuntua ei saa imetykseen liittyä, mutta ihmettelen miksi niin moni ei näytä saavan kunnon apua, selkeitä ohjeita ja ohjausta imetyksen ekoilla viikoilla. Multa olisi jäänyt imetys sen sileän tien, jos mun olisi pitänyt yksin asia pähkäillä ja saada maidontuotanto riittäväksi.

 

Jos maitoa ei tule, niin ei tule. Siinä ei sitten kenenkään saarnaamiset tärkeydestä auta. Korvikettakin on.....