S
suuri maailma edessä
Vieras
Olen kahden lapsen yh, 4- ja 5-vuotiaat lapset. Eronnut miehestäni alle vuosi sitten. Nyt valmistun alalle joka on kolmivuorotyötä. Olen ollut aivan loppu viimeisimmän harjoittelun jälkeen, jossa tein vuorotyötä, vastaten myös yksin kodista ja lasten hoidosta ja vuorohoitoon viemisistä.
En jaksa, enkä halua tehdä oman alani töitä enää, kun valmistun. Se ei vain valitettavasti minulta onnistu, en vain pärjää henkisesti yksin. Ala on sellainen, että pelkän päivävuoron pyytäminen saa työnantajat haukkomaan henkeään.
Minulla olisi työhaastattelu ensimmäiseen harjoitteluun paikkaani nyt heti alkuviikosta. En tiedä, miten käy kun ajattelin sanoa että ilta- ja yövuoroja en enää mielellään tekisi, olen lakkauttanut lasteni vuorohoitopaikankin viimeisimmän harjoittelun loputtua.
Ja nyt sitten työkkäri. Tiedän, olen kuullut että siellä on armoton meno. Lastenhoito ei saa olla ongelma, jos on aktiivinen työnhakija. Minun täytyisi siis hakea kaikkiin työkkärin sivuilla oleviin paikkoihin, jotka kaikki ovat sitä vuorotyötä, useimmiten vielä ilta- ja yötyötä (viimeisimmän mukaan). En pysty ja en jaksa vain sitä, saanko heti karenssia jos kerron tilanteen? Olen kyllä päättänyt hakea uudelleen opiskelemaan merkonomiksi, talous- ja liikepuolelle missä varmimmin saan päivätyön. Vaihtoehtoisesti minulla on myös harjoittelupaikka unelma-alalleni, jonka voisin hyödyntää? Onko mahdollista?
Millaista kohtelua siellä työkkärissä saa? Ottavatko ne yhtään huomioon sitä, jos kertoo että henkisesti ei ole kykenevä oman alan tehtäviin kahden lapsen yksinhuoltajana, vain elämmekö lasten kanssa vedellä ja näkkileivällä karenssin paukahtaessa? Katsovatko hyvällä toisen alan harjoitteluapaikkaa, olisihan se jotain? Ainakin aluksi.
Olen alkukeväästä asti hakenut päivätyötä muilta aloilta, mutta ei ole napannut.
Ihanaa kun valmistuu, mutta en tiennyt että tähän tilanteeseen päätyisin. Valmisutmisen iloa varjostaa niin moni asia...
Kiitän vastauksista jo etukäteen!
En jaksa, enkä halua tehdä oman alani töitä enää, kun valmistun. Se ei vain valitettavasti minulta onnistu, en vain pärjää henkisesti yksin. Ala on sellainen, että pelkän päivävuoron pyytäminen saa työnantajat haukkomaan henkeään.
Minulla olisi työhaastattelu ensimmäiseen harjoitteluun paikkaani nyt heti alkuviikosta. En tiedä, miten käy kun ajattelin sanoa että ilta- ja yövuoroja en enää mielellään tekisi, olen lakkauttanut lasteni vuorohoitopaikankin viimeisimmän harjoittelun loputtua.
Ja nyt sitten työkkäri. Tiedän, olen kuullut että siellä on armoton meno. Lastenhoito ei saa olla ongelma, jos on aktiivinen työnhakija. Minun täytyisi siis hakea kaikkiin työkkärin sivuilla oleviin paikkoihin, jotka kaikki ovat sitä vuorotyötä, useimmiten vielä ilta- ja yötyötä (viimeisimmän mukaan). En pysty ja en jaksa vain sitä, saanko heti karenssia jos kerron tilanteen? Olen kyllä päättänyt hakea uudelleen opiskelemaan merkonomiksi, talous- ja liikepuolelle missä varmimmin saan päivätyön. Vaihtoehtoisesti minulla on myös harjoittelupaikka unelma-alalleni, jonka voisin hyödyntää? Onko mahdollista?
Millaista kohtelua siellä työkkärissä saa? Ottavatko ne yhtään huomioon sitä, jos kertoo että henkisesti ei ole kykenevä oman alan tehtäviin kahden lapsen yksinhuoltajana, vain elämmekö lasten kanssa vedellä ja näkkileivällä karenssin paukahtaessa? Katsovatko hyvällä toisen alan harjoitteluapaikkaa, olisihan se jotain? Ainakin aluksi.
Olen alkukeväästä asti hakenut päivätyötä muilta aloilta, mutta ei ole napannut.
Ihanaa kun valmistuu, mutta en tiennyt että tähän tilanteeseen päätyisin. Valmisutmisen iloa varjostaa niin moni asia...
Kiitän vastauksista jo etukäteen!
Ihmisiä nekin virkailijat siellä vain ovat ja uskon että suhtautuvat kyllä myötämielisesti, varsinkin kun sulla on jo itselläsi ehdotuksia ja suunnitelmia tulevaisuuden suhteen! Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!