Kertokaa kaikki mahdolliset burnoutin oireet?

[...]

 

[niko06]

Työuupumus (engl. Burnout) on työelämään liittyvä väsymys-stressi-oireyhtymä, jonka vuoksi työntekijä ei kykene täysipainoisen työpanoksen antamiseen vaan kokee uupumusta ja usein masennusta. Muita oireita ovat sosiaalisten kontaktien heikkeneminen, voimakas muutosvastarinta ja jopa harhaisuus. Työpaikan ilmapiirillä katsotaan olevan ratkaiseva vaikutus työuupumuksen syntyyn.

 

[niko06]

Uupumuksen alle jäänyt ihminen ei tunnu saavan energiaa enää mistään. Voimia ei tule yhtään enempää lepäämällä. Ihminen tuntee ahdistuvansa, koska raastava väsymys seuraa aina ja kaikkialla. Masennusoireet koputtelevat ovella. Mielenkiinto eri asioihin tuntuu katoavan yhdellä napsautuksella. Jäljelle jää vain epämääräisen toivoton olo. Ihminen tuntee ajautuneensa pimeään umpikujaan, jossa hän kantaa selässään koko maailman kaikkia tekemättömiä töitä. Vatsaa pistelee oudosti, pää on kuin lyijypallo, koko ruumiskin alkaa tuntua pian kantajastaan kuin olisi teräspuku yllään kaiken aikaa.

Uupuneen ihmisen olo on epätodellinen. Usein hän ei hahmota omaa tilaansa aivan heti, hänestä tuntuu ehkä, että menossa on parhaillaan jonkinasteinen masennuskausi. Inspiraatiota ei ole oikein mihinkään ja olo on kaikenaikaa aikaansaamaton, vaikka olisikin itse asiassa enemmän tehtävää kuin koskaan aikaisemmin elämässä. Loppuunpalamisen kynnyksellä ihminen syyttää itseään. Tässä vaiheessa olisi syytä herätä tiedostamaan oma tilansa viimeistäänkin.


Useimmiten valonpilkahduksen näkee, jos kykenee aloittamaan ongelmiensa ratkaisun. Ratkaisujen kautta tilanne kääntyy loppujen lopuksi voitoksi. Joskus loppuunpalaminen voi olla jopa uuden elämän alku. Odotukset itsensä ja toisten taholta on syytä listata ja pohtia tärkeysjärjestystä uudestaan. Ihminen havahtuu ehkä tässä vaiheessa ja huomaa kasanneensa listalle aivan liikaa ja loppujen lopuksi listalla on paljon sellaista, jonka voi jättää kaikessa rauhassa poiskin.

Uupuneille ihmisille järjestetään nykyisin jopa kuntoutuskursseja, joiden kautta voimia kasvatetaan saman tilanteen kokeneiden kanssa ja ammattilaisten ohjauksessa. Ruumiillinen toiminta, älylliset aktiviteetit, tunne-elämän palasten järjestäminen ja läpikäyminen ja yhteisöllinen toiminta auttaa loppuunpalamisen kokenutta löytämään ympäriltään uudestaan myönteisiä näkökulmia elämään. Samalla hän saa uuden otteen kaikesta, josta hän jo luuli päästäneensä kokonaan irti.

 

[...]

Kertokaa omia/läheisten oireita? miten on hoidettu? ym.

 

[...]

Uupumuksen alle jäänyt ihminen ei tunnu saavan energiaa enää mistään. Voimia ei tule yhtään enempää lepäämällä. Ihminen tuntee ahdistuvansa, koska raastava väsymys seuraa aina ja kaikkialla. Masennusoireet koputtelevat ovella. Mielenkiinto eri asioihin tuntuu katoavan yhdellä napsautuksella. Jäljelle jää vain epämääräisen toivoton olo. Ihminen tuntee ajautuneensa pimeään umpikujaan, jossa hän kantaa selässään koko maailman kaikkia tekemättömiä töitä. Vatsaa pistelee oudosti, pää on kuin lyijypallo, koko ruumiskin alkaa tuntua pian kantajastaan kuin olisi teräspuku yllään kaiken aikaa.

Uupuneen ihmisen olo on epätodellinen. Usein hän ei hahmota omaa tilaansa aivan heti, hänestä tuntuu ehkä, että menossa on parhaillaan jonkinasteinen masennuskausi. Inspiraatiota ei ole oikein mihinkään ja olo on kaikenaikaa aikaansaamaton, vaikka olisikin itse asiassa enemmän tehtävää kuin koskaan aikaisemmin elämässä. Loppuunpalamisen kynnyksellä ihminen syyttää itseään. Tässä vaiheessa olisi syytä herätä tiedostamaan oma tilansa viimeistäänkin.


Useimmiten valonpilkahduksen näkee, jos kykenee aloittamaan ongelmiensa ratkaisun. Ratkaisujen kautta tilanne kääntyy loppujen lopuksi voitoksi. Joskus loppuunpalaminen voi olla jopa uuden elämän alku. Odotukset itsensä ja toisten taholta on syytä listata ja pohtia tärkeysjärjestystä uudestaan. Ihminen havahtuu ehkä tässä vaiheessa ja huomaa kasanneensa listalle aivan liikaa ja loppujen lopuksi listalla on paljon sellaista, jonka voi jättää kaikessa rauhassa poiskin.

Uupuneille ihmisille järjestetään nykyisin jopa kuntoutuskursseja, joiden kautta voimia kasvatetaan saman tilanteen kokeneiden kanssa ja ammattilaisten ohjauksessa. Ruumiillinen toiminta, älylliset aktiviteetit, tunne-elämän palasten järjestäminen ja läpikäyminen ja yhteisöllinen toiminta auttaa loppuunpalamisen kokenutta löytämään ympäriltään uudestaan myönteisiä näkökulmia elämään. Samalla hän saa uuden otteen kaikesta, josta hän jo luuli päästäneensä kokonaan irti.

Kiitti

 

[...]

Kertokaa omia/läheisten oireita? miten on hoidettu? ym.

?

 

[niko06]

löysin noita googlesta haulla, työuupumus ja loppuunpalaminen.
Itsellä oli vauva-aikana todella lähellä palaa loppuun :ashamed:
Onneksi pikkuhiljaa alko valo paistaa risukasaankin

 

[mie]

heippa!mulla on loppuunpalaminen,ja oireilen aaltoilevasti eli uupumus saattaa joskus tosi harvoin olla esim 3kin pv pois kunnes alan tunnistaa oireista että nyt alkaa taas uupumus,se alkaa ensin sairauden tunteena ihan kuin olisi kuumetta,sit tulee särkyjä kuin kuumeessa,viluttaa,sitten ne oireet on pari tuntia sit alkaa vapina se kestää jonkin aikaa ja vaihtuu sitten uneliaaseen tokkuraiseen oloon mikä tuntuu päässä ja pää on jotenkin sekavan unelias,sit tulee lihasheikkous eli jalat ja kädet on maitohapoilla pienenkin työn jälkeen.jne jne.eli kierre,ja tämä on kamala toivoisin että tämä jo menisi pois,olen myös ahistunu ja ärsyynnyn pikku asioista enkä jaksa mitään kuin maata sohvalla.joskus on myös pahoinvointia ja päänsärkyäkin.

 

[Mursu]

heippa!mulla on loppuunpalaminen,ja oireilen aaltoilevasti eli uupumus saattaa joskus tosi harvoin olla esim 3kin pv pois kunnes alan tunnistaa oireista että nyt alkaa taas uupumus,se alkaa ensin sairauden tunteena ihan kuin olisi kuumetta,sit tulee särkyjä kuin kuumeessa,viluttaa,sitten ne oireet on pari tuntia sit alkaa vapina se kestää jonkin aikaa ja vaihtuu sitten uneliaaseen tokkuraiseen oloon mikä tuntuu päässä ja pää on jotenkin sekavan unelias,sit tulee lihasheikkous eli jalat ja kädet on maitohapoilla pienenkin työn jälkeen.jne jne.eli kierre,ja tämä on kamala toivoisin että tämä jo menisi pois,olen myös ahistunu ja ärsyynnyn pikku asioista enkä jaksa mitään kuin maata sohvalla.joskus on myös pahoinvointia ja päänsärkyäkin.

...ja et ilmiselvästi osaa kirjoittaa ollenkaan.

 

[Mintsi_]

...ja et ilmiselvästi osaa kirjoittaa ollenkaan.

Mursu.. kyllähän tuosta selvän saa. Oletko ihminen, joka haluaa ahdistaa ihmistä, joka on jo ahdistunut oman sairautensa vuoksi, lisää?? Onko sinulla vara siihen? Mutta pikku seikkoja noi kirjoitusvirheet, ainakin sairastuneiden silmissä, sinulle ne tuntuvat olevan koko elämä. Toisten kirjoitusvirheet. Sinulla ilmeisesti ei ole empatiakykyä muita ihmisiä kohtaan. Jätä sitten kommentoimatta kokonaan.

PS. ettei kellekkään jää epäselväksi, niin en minäkään osaa kirjoittaa täysin oikein, mutta eihän tämä mikään kieliopillinen koe ollutkaan.

 

[sivusta seurannut]

mursu vois hakeutua hoitoon, taitaa flipata aikas pahasti.

 

["kokenut"]

Itselläni tuli loppuunpalaminen kolmisen vuotta sitten. Työ- ja lapsentekostressi varmasti suurimpina syinä. Alkoi univaikeuksilla, oli väsymystä huimausta ja sellanen epätodellinen olo. Ahdisti toisinaan, niin ettei meinannut saada hengitettyä. Välillä näkö oli sumeana. Joka paikkaa kolotti ja särki. Niska- ja hartiaseutu olivat varsinkin tosi kipeinä, varmaan siitä jännittyneestä olotilasta. Alkuun luulinkin, että sieltä mun kaikki oireet johtuu. Lepopulssikin oli tosi korkea ja iltaisin en saanut nukahdettua kun tuntui ihme muljahtelua sydämmessä ja kuin olisi jäänyt lyöntejä välistä. Kädet tärisi. Lopulta kerran töihin lähtiessä huimasi niin paljon, etten voinut lähteä. En päässyt edes omin avuin terveyskeskukseen.
Tutkittiin kilpirauhasta, niskan seutua ja miljoonasti verikokeita. Lopulta aivojen magneettikuvaus. Mulla oli sellainen olo, että olen fyysisesti sairas. Ensimmäinen lääkäri kyllä sanoi kyseessä olevan stressireaktio. Aloin saada paniikkikohtauksia, kun niin paljon pohdin mahdollista sairauttani. Kummia pelkotilojakin ilmeni.
3kk sairaslomalla ja miljoonasti tutkimuksia, joissa ei mitään vikaa ja aloin voida paremmin. Nyt taas samat oireet tuntuu palanneen, joskin lievempinä. Rankka vauvavuosi alkaa pian olla takana ja synnytyksen jälkeisenä masennuksena nyt hoidetaan. Käyn psykologilla ja syön mielialalääkkeitä. Tuntuu, että tällä kertaa pääsen helpommalla ja olen kuitenkin pystynyt hoitamaan lapset ja muut jutut. Ekalla kertaa meni liki toimintakyky.
Jollain tälläinen kai iskee helpommin ja nyt jatkossa koitan tunnistaa itsessäni jo ne ensimmäiset oireet.

Miten tälläistä voi ehkäistä ja itse hoitaa?

 

[vierailija]

Itselläni tuli loppuunpalaminen kolmisen vuotta sitten. Työ- ja lapsentekostressi varmasti suurimpina syinä. Alkoi univaikeuksilla, oli väsymystä huimausta ja sellanen epätodellinen olo. Ahdisti toisinaan, niin ettei meinannut saada hengitettyä. Välillä näkö oli sumeana. Joka paikkaa kolotti ja särki. Niska- ja hartiaseutu olivat varsinkin tosi kipeinä, varmaan siitä jännittyneestä olotilasta. Alkuun luulinkin, että sieltä mun kaikki oireet johtuu. Lepopulssikin oli tosi korkea ja iltaisin en saanut nukahdettua kun tuntui ihme muljahtelua sydämmessä ja kuin olisi jäänyt lyöntejä välistä. Kädet tärisi. Lopulta kerran töihin lähtiessä huimasi niin paljon, etten voinut lähteä. En päässyt edes omin avuin terveyskeskukseen.
Tutkittiin kilpirauhasta, niskan seutua ja miljoonasti verikokeita. Lopulta aivojen magneettikuvaus. Mulla oli sellainen olo, että olen fyysisesti sairas. Ensimmäinen lääkäri kyllä sanoi kyseessä olevan stressireaktio. Aloin saada paniikkikohtauksia, kun niin paljon pohdin mahdollista sairauttani. Kummia pelkotilojakin ilmeni.
3kk sairaslomalla ja miljoonasti tutkimuksia, joissa ei mitään vikaa ja aloin voida paremmin. Nyt taas samat oireet tuntuu palanneen, joskin lievempinä. Rankka vauvavuosi alkaa pian olla takana ja synnytyksen jälkeisenä masennuksena nyt hoidetaan. Käyn psykologilla ja syön mielialalääkkeitä. Tuntuu, että tällä kertaa pääsen helpommalla ja olen kuitenkin pystynyt hoitamaan lapset ja muut jutut. Ekalla kertaa meni liki toimintakyky.
Jollain tälläinen kai iskee helpommin ja nyt jatkossa koitan tunnistaa itsessäni jo ne ensimmäiset oireet.

Miten tälläistä voi ehkäistä ja itse hoitaa?

 

[vierailija]

Hei
Millaisia pelkotiloja sulla oli. Itseä ahdistaa kauppaan meno ja kaikki julkiset paikat. Olen ollut 3 kk sairaslomalla ja erakoitunut eli nyt ahdistaa myös ihmisten pariin meno

 

[papumössö]

Hei
Millaisia pelkotiloja sulla oli. Itseä ahdistaa kauppaan meno ja kaikki julkiset paikat. Olen ollut 3 kk sairaslomalla ja erakoitunut eli nyt ahdistaa myös ihmisten pariin meno

Mulla on ollut ihan samanlaista, mutta aika auttoi siihen. Se tuskin kuitenkaan auttaa kaikkia. Fiksuinta olisi hakeutua mielenterveyshoitoon, jos mahdollista. Onneksi olet saanut sairaslomaa. Koita pitää ystävistä kiinni, vaikka tuntuukin ahdistavalta mennä ovesta ulos.

 

[vierailija]

Tämä dokumentti kannattaa katsoa, vaikkei ihan samaa aihetta olekaan:

--vai onko sittenkin jotain samaa?