Kuinka paljon sanojasi olet joutunut syömään vuosien varrella?

Joskus esikoista odottaessa tai ennen sitäkin (lapsettomana siis) oli aika jyrkkiä mielipiteitä, eniten lastenkasvatuksesta.
Kauhistelin pillimehuja. No joo, niitä on mun lapset juonut aika monia vaikkei meillä mehu ole jokapäiväistä eikä jokaviikkoista juomista, pillimehu on kätevä matka-/retkijuoma.
Kauhistelin kuinka joidenkin lapset pelasivat pleikka-yms.pelejä paljon. No nyt tiedän kuinka ne koukuttavat lapsen ja meillä kyllä edelleen minä määrään kuinka paljon lapset pelaavat, tai he ymmärtävät pelipäivät eikä riitelyä tule.
Esimerkkejä tulee varmasti vielä mieleen mutta haluisin kuulla teidän jyrkistä kasvatusnäkemyksistä ennen omaa kokemusta!

 

Mielestäni kuulosta -ja kuulostaa edelleen- kamalalta kun lapsen ei tarvitse totella.

No, harvemminhan ne nyt aina ja heti tottelee, mutta siis tarkoitan tälläsiä; "Älä ota pullaa vielä, odotetaan että kaikki on valmista, ai otitkin jo, no ota sitten" ja "tuo se tänne, ai jaa heititkin sen sinne, no olkoot". Jotka saattaa olla tavallaan turhia "komentoja" mutta ne tulee vaan sanottua ääneen, eikä sitten viitsi vaatia lapselta sitä mitä oli pyydetty koska sillä ei juurikaan ole merkitystä.

Tähän olen syyllistynyt itsekkin mut parhaani mukaan pyrin tietoisesti välttämään turhia komentoja.

 

en vielä paljonkaan

 

Mielestäni kuulosta -ja kuulostaa edelleen- kamalalta kun lapsen ei tarvitse totella.

No, harvemminhan ne nyt aina ja heti tottelee, mutta siis tarkoitan tälläsiä; "Älä ota pullaa vielä, odotetaan että kaikki on valmista, ai otitkin jo, no ota sitten" ja "tuo se tänne, ai jaa heititkin sen sinne, no olkoot". Jotka saattaa olla tavallaan turhia "komentoja" mutta ne tulee vaan sanottua ääneen, eikä sitten viitsi vaatia lapselta sitä mitä oli pyydetty koska sillä ei juurikaan ole merkitystä.

Tähän olen syyllistynyt itsekkin mut parhaani mukaan pyrin tietoisesti välttämään turhia komentoja.

No joo tuo on kyllä typerää kieltää mutta sitten ei oo sisua katsoa että kielto menee perille. Antaa vanhemmasta vähän lepsun kuvan. Vaikka kyllä sitä joskus itekin tulee oltua lepsumpi jos vaikka on vieraita yms. mut mulla ei oo kyllä lasteni kans mitään ongelmia oikeastaan koska he tietävät säännöt ja rajat eivätkä niitä kyseenalaista missään tilanteissa. Ja oon aika rento mutsi joten mikään komentoora tai diktaattori en oo, oon vaan tehnyt kovan duunin silloin pikkulapsiaikana joten nyt on helppoo kun perusjutut on lapsilla selvänä.

 

En keksi mitään :ashamed:

 

Mun mielestä oli aivan järkyttävää, että äidit oli niin tylsiä ja tiukkapipoisia, että kaikki kellotettiin lasten päiväunien mukaan ja ne piti vielä mieluusti nukkua kotona. Oli minusta ihan hohhoijaa-osastoa. Että miten ne piltit ei muka voi nukkua siinä vaihtopenkillä/kaverin sängyllä/kenkälaatikossa.

Tää asia ja unien tärkeys tuli hyvin selväksi, kun oma lapsi tuli kuvioihin : / KAIKKI mahdollinen rauhan ja unen puolesta :heart:

 

Mun mielestä oli aivan järkyttävää, että äidit oli niin tylsiä ja tiukkapipoisia, että kaikki kellotettiin lasten päiväunien mukaan ja ne piti vielä mieluusti nukkua kotona. Oli minusta ihan hohhoijaa-osastoa. Että miten ne piltit ei muka voi nukkua siinä vaihtopenkillä/kaverin sängyllä/kenkälaatikossa.

Tää asia ja unien tärkeys tuli hyvin selväksi, kun oma lapsi tuli kuvioihin : / KAIKKI mahdollinen rauhan ja unen puolesta :heart:

Juu unet on tärkeet mutta mä oon aina ollut enemminkin pitkien yöunien kannattaja ja joskus meidän muksut on päiväuniaan vedellyt vähän missä sattuu, mä en oo oikein mikään aikatauluttaja. Mutta toki, nukkuminen on sama kuin laittaisi rahaa pankkiin!

 

Minä mietin ennen lapsia, että MINÄ en ole sellainen itsensä unohtanut hiekkalaatikkoäiti. Semmoinen, joka juttelee lasten vatsavaivoista puklut omilla rinnuksillaan tukka takussa.

Mutta kappas vain, kyllä löysin itseni tekemästä juuri tuota. Kun allergiset muksut on valvottaneet ja ripuloineet, olen kysellyt muilta äideiltä juurikin mahavaivoista ja ripulikakoista. Vaatteet kun pysyivät puhtaana sen 5min päällelaittamisen jälkeen, tuli hyvin nopeasti vähemmän tarkaksi pukluttomuudesta. Parit puklut sinne tänne. Ja kun itkeviltä vauvoilta pääsi hädin tuskin suihkuun, jäi jotkut meikkaamiset ja tukan suoristamiset kohtuupaljon vähemmälle. Hiekkalaatikollakin on vietetty tuntimäärissä varsin paljon aikaa, ja on tullut ymmärrettyä ettei ne muutkaan äidit siellä itseään varten sinänsä ole.

Myös nuo PaulKohelon mainitsemat unirytmit on korostaneet merkitystään.

 

Juu unet on tärkeet mutta mä oon aina ollut enemminkin pitkien yöunien kannattaja ja joskus meidän muksut on päiväuniaan vedellyt vähän missä sattuu, mä en oo oikein mikään aikatauluttaja. Mutta toki, nukkuminen on sama kuin laittaisi rahaa pankkiin!

No osittain meinasin just totakin mun kommentilla, että sillä ei oo hevon heinän väliä onko äiti aikataulutaja vai ei, jos se lapsi EI ole.

 

Ja sitten ajattelin myös, etten minä halua huutaa lapsille. Mutta onhan se ääni kohonnut.

 

Parikymppisenä niin topakasti ilmoitin etten koskaan aio tehdä lapsia enkä ikinä mene naimisiin enkä ainakaan ikinämuuta omakotitaloon... No kaikki tullut pyörrettyä vuosien varrella. Lisäksi tietenkin ne perinteiset kun lapsia alkoi tulemaan, meillä ei sitten syödä karkkia/roskaruokaa ennen kun on iso(5v tjs.) no...

 

Ja sitten ajattelin myös, etten minä halua huutaa lapsille. Mutta onhan se ääni kohonnut.

Heh, aika harvassa taitaa semmoinen vanhempi olla joka ei koskaan ole lapselleen kohottanut ääntä. Tai no 2v esikoisen äidit tietty nyt kauhistelevat mutta odottakaas vaan 4v uhmaa, siitä se lähtee kohti teini-ikää

 

Parikymppisenä niin topakasti ilmoitin etten koskaan aio tehdä lapsia enkä ikinä mene naimisiin enkä ainakaan ikinämuuta omakotitaloon... No kaikki tullut pyörrettyä vuosien varrella. Lisäksi tietenkin ne perinteiset kun lapsia alkoi tulemaan, meillä ei sitten syödä karkkia/roskaruokaa ennen kun on iso(5v tjs.) no...

Jep, koskaan ei passaa sanoo ei koskaan. Samoin esikoisen äitinä tulee helposti kauhisteltua joidenkin menoa, esim kauhistelin pienen vauvani kanssa kun eräällä huoltsikalla viereisessä pöydässä 1v napero dippas ranskiksia hyvällä ruokahalulla. No, sitten kun meillä oli kaks lasta niin eipä mennytkään enää kuopukselle läpi "Ota bansku"-jutut jos muut söi jotain muuta hyvää...

 

3 pojan äitinä en ymmärtänyt, miksi jotkut työntävät kylmänrauhallisina vaunuissa huutavaa vauvaa..., kunnes syntyi tyttö ja yliväsyneelle tytölle se oli ainut vaihtoehto saada hänet uneen/rauhoittumaan. Tytön myötä myös tajusin, että joilakin vauvoilla/taaperoilla on isompi imemisen tarve ja en enään ihmetellyt, jos osalla 2 vuotiaista on vielä uni/rauhoittumistutti käytössä.

 

Kyllähän noita riittää mullakin; vastaavia ku muillakin vastanneilla.

 

En muista, että olisin montaakaan kertaa. Oikeastaan en muista kertaakaan syöneeni sanojani. Toki on tullut sellasia, että mitä tuli sanottua tilanteita omasta mielestäni ja myös perheen mielestä ja välillä jopa kavereiden, mutta en oo silti syönyt sanojani. Anteeksi olen pyytänyt joskus harvoin, mutta eihän sitä lasketa tai ihan sama, mutta en nykyään harrasta paskan puhumista kuten ennen.