Ihmiset ei useimmiten tajua, millaista on kun lapsi ERITTÄIN temperamenttinen...

["vieras"]

No miksi ostitte edes sen halvemman. Vaihtoehtoisesti olisi voinut olla ilman.

kiitti vaan myötätunnosta.

 

["virvaliekki"]

Semmoista vain tuli mieleeni, että onkohan kärsimättömiltä ja huutavilta lapsilta mietitty allergiat? Nimittäin omani huusi laitokselta asti, ja oli tosi kärttyinen. Heräili, nukkui lyhyitä unia, itkeskeli, aamulla heräsi anivarhain itkemään eikä enää nukkunut uudestaan. Sitten jossain vaiheessa (liian myöhään) aloin miettimään allergioita, ja kun maito jätettiin pois, oli ero kuin yö ja päivä.

Nyt 2,5v iässä tyttö voi syödä juustoja ja maitoa ruoan seassa. Jogurttikin menee jos ei liikaa syötä. Taas jäätelö ja raaka maito saavat vatsan kipeäksi ja löysälle. Eikä pinna ole enää niin kireällä.

 

[Aamuäree]

Tai luulevat että se on vain kasvatuksen puutteesta kiinni kaikki...... :headwall:

 

[Koivunkäpy]

neiti on ny 9vee, alkaa sen verran järki pakottaa päätä että voidaan jo jostain keskustellakkin..
äiteeltä periny luonteen :xmas:

 

["Vieras"]

Siis kirjoitatteko te näitä ihan tosissaan, vai?

Mun mielestäni nää on ihan normaalin kuuloisia juttuja. Tai sitten mä en ole osannut ajatella meidän poikaa mitenkään erittäin temperamenttisena. Vähän vahvempitahtoinen luonne vaan kuin sisarensa.

Nyt on jo kyllä paljon helpompaa ja pojan hyvää käytöstä kehutaan koulustakin. Mutta poika onkin jo 7-vuotias ja itsehillintää on opeteltu vuosikausia.

 

[no entäs tämä]

Onko normaalia että 5-vuotiasta saa käskeä ruokapöytään noin sata kertaa, ja toiset sata kertaa pitää sanoa että pysyy pöydässä...

 

["Tiinukka"]

Ohhoh. Palstalaisilla näyttää olevan paljon tuollaisia häiriökäytöksisiä lapsukaisia. Kummallista.

 

[Madicken04]

Itse tykkään että vaativuutta ei tee pelkästään ne lapsen haastavat puolet vaan siihen kokemukseen vaikuttaa myös niiden normaalien positiivisten puolien, tyytyväisyyden ja sellaisen vastakaiun puuttuminen.

Itse ihmettelin aikanaan kun kakkonen tuntui niin haastavalta vauvalta/taaperolta kehitysvammaiseen isoveljeensä verrattuna. Kun noista arjen haasteista puhui vähintään joka toinen totesi siihen että tuollainen meidänkin lapsi oli että ihan normaalia. Mietin välissä vähän häpeissänikin miksi koin normaalin lapsen niin voimia vievänä.

Oikeastaan autismidiagnoosin myötä aloin ymmärtää mikä tuossa mätti. Se normaali kiukuttelu ja tyytymättömyys jota muilla "samaa" kokeneiden lapsilla oli satunnaisempaa oli meillä lähes jatkuvaa. Meiltä puuttui se vauvan normaali kommunikointi ja vastaaminen vanhemman seurusteluun, ne hyvät pienet hetket mitkä normaalisti antaa voimia tulevaan.

Mitä myöhemmin muiden autistilasten vanhempien kanssa olen puhunut niin meillä päästiin vielä helpolla, monilla on ollut huomattavasti rankempaa ja tosissaan hekin ovat saaneet lähipiiriltään kuulla että "tuollainen meidän Nikokin oli, ihan samanlainen!".

 

["Vieras"]

Onko normaalia että 5-vuotiasta saa käskeä ruokapöytään noin sata kertaa, ja toiset sata kertaa pitää sanoa että pysyy pöydässä...

Tuokin voi olla pelkästään kasvatuksen puutetta tai virheellistä kasvatusta. Eli ihan mahdoton sanoa, mistä tuollainen johtuu ja onko se normaalia, onko se kasvatuksen puutetta, väärin kasvatettu vai onko kyseessä joku käytöshäiriöinen.

 

[viuhtivouhti]

[QUOTE="Tiinukka";26177872]Ohhoh. Palstalaisilla näyttää olevan paljon tuollaisia häiriökäytöksisiä lapsukaisia. Kummallista.[/QUOTE]

Temperamenttisuus=häiriökäyttäytyminen :headwall: Anna mun kaikki kestää...

Meillä kans toka lapsi erittäin temperamenttinen, jo laitoksella huomasi että asiat on tapahduttava NYT eikä kolmen sekunnin kuluttua. Päiväunet olivat todella huonoja ekan 6 kk ajan, oli jo vauvana tosi "aktiivisen" oloinen. Pienenkin risauksen kuultuaan kääntyy äänen suuntaan kuin joku pieni kärpänpoika. Saati sitten jos on paljon virikkeitä ympärillä, poika pyörii kuin mikäkin hyrrä Nousi seisomaan 7 kk iässä, käveli alle vuoden ikäisenä. Puhuu nyt reilun vuoden ikäisenä useita sanoja. Ja syömistä pitää tulla JUST HETI, ja syöttötuoliin meneminen on ihan kauheeta taistelua. Onneksi usein auttaa, että laittaa jotain naposteltavaa pöydälle jo valmiiksi. Sitten heti kun herralla on maha täynnä, alkaa kauhea KARJUNTA (ihan oikeasti, todella kova ääni) kun pitää päästä saman tien pois. Vaatteiden ja vaipan pukeminen on tosi haastavaa kun ei pysy aloillaan, vaikka lelulla houkuttelisi. Koko ajan kiipeilemässä tuoleille ja pöydille, ja jotain pitäis olla koko ajan näpertämässä tai räpläämässä. Jos ei jonnekin saa mennä tai jotain tavaraa saa ottaa, heittäytyy lattialle ja monesti satuttaa päänsäkin siinä samalla Välillä mukamas "hakkaa" päätä seinään tai lattiaan kun harmittaa... Onneks paljon leikkii sisaruksensa kanssa ja viihtyy hyvin leikeissään. Että ei suinkaan jatkuvasti ole huutamassa

Isosisarus on myös todella vilkas ja utelias, muttei läheskään noin temperamenttinen. Nyt kun on uhmaikäkin, niin tietysti kokeilee rajojaan, mutta ikinä ei varsinaisesti raivoa tai jos huutakin joskus jostain syystä, "kohtaus" menee todella nopeasti ohi.

 

[Ttppii]

Ymmärrän. Meillä tyty 13v (keskimmäinen lapsi) on juurikin tuollainen ja on aina ollut. Tuo on todella tuttua, että tunteet vaihtuvat ilosta suruun sekunneissa, tosin hän onkin vaakalapsi, eikä siis koskaan tasapainossa. !

Sitä saa mitä kylvää. Jos on jonkin taikauskoisen huuhaan vuoksi ennakkkoasenne, niin se voi toteutua. Vain täydelliset tyhmät looseri-idiootit tekevät päätelmiä horoskooppien mukaan.

 

["Satu"]

Sitä saa mitä kylvää. Jos on jonkin taikauskoisen huuhaan vuoksi ennakkkoasenne, niin se voi toteutua. Vain täydelliset tyhmät looseri-idiootit tekevät päätelmiä horoskooppien mukaan.

Täällä ilmoittautuu yhden vaakalapsen äiti, ja varmastikin olen tuollainen täydellisen tyhmä looseri- idiootti (ja sehän on vain sinun mielipiteesi), mutta olen ajatellut perustaa "pelastakaa vaakalasten äidit- ry:n"...
Toki hieman läppänä, mutta totta toinen puoli. Kavereillani ja siskollani on myös vaakalapsia, ja heillä on tosiaankin paljon yhdistäviä tekijöitä...