Pelkäätkö jotain puolisossasi?

Tajusin tänään, että minä oikeasti pelkään miestäni, en niinkään fyysisesti vaan henkisesti.

Pelkäätkö sinä jotain puolisossasi? Mitä ja miksi?
Oletko harkinnut eroa tai jo eronnut sen vuoksi?

 

"pelkään", tavallaan, että se jättää mut, olen aika kelvoton tyyppi toisinaan...

 

Jos ajattelen viimeisintä miestä, joka elämässäni ollut (sainpas itseni kuulostamaan suureltakin seireeniltä), niin ei. En pelännyt yhtään.

 

[QUOTE="elli";26146328]Tajusin tänään, että minä oikeasti pelkään miestäni, en niinkään fyysisesti vaan henkisesti.

Pelkäätkö sinä jotain puolisossasi? Mitä ja miksi?
Oletko harkinnut eroa tai jo eronnut sen vuoksi?[/QUOTE]

En ja en ole harkinnut.

 

En oo pelännyt enkä harkinnut eroa.

 

En ole pelännyt koskaan, en fyysisesti enkä henkisesti. Jos olisin edes sekunnin joskus pelännyt, olisin ottanut jo hatkat, ei omaa puolisoa pitäisi kenenkään pelätä.

 

Ainoa mitä pelkään että se ei pian jaksa mun kanssa koska oon aikas vaikee tapaus.. Enkä oikein tiijä mitä tässä alkais itteä rauhottaan. :/

 

Pelkään että hermostuu tyhjästä. Ei ole väkivaltainen fyysisesti.

Olen harkinnut eroa.

 

Tavallaan joo - pelkään että hän kuolee liian aikaisin. En halua menettää rakkaintani vielä vuosi kymmeniin.

 

Juu kyllä.

 

en todellakaan pelkää nykyistä miestäni milläänlailla. edellisen miehen kanssa elin monta vuotta nyrkin alla ja peläten koko ajan. nyt en enää sellaseen suhteeseen lähtis ollenkaan missä joutuisin edes henkisesti jotakin pelkäämään

 

En osaa pelätä mitään hänessä.

Ehkä korkeintaan sitä, että hänen koti-ikävänsä jossain vaiheessa kasvaa ylitsepääsemättömäksi, niin että hänen on pakko palata kotimaahansa. Mulle tosin sopisi ihan hyvin sekin, että perheemme eläisi jonkin aikaa eri maissa.

 

Pelkään että sairastaa erästä vakavaa sairautta, jota nyt tutkitaan.
Mitään muuta en ole pelännyt, hän on minun tuki ja turva.

 

En pelkää. Enkä ikinä voisi asua avioliitossa/samassa taloudessa ihmisen kanssa, ketä pitäisi pelätä.

 

Olen pelännyt että hän ei kykenisi vähentämään juomista.

ja olen aikanaan harkinnut eroa hyvinkin usein.

 

[QUOTE="vieras";26146448]Pelkään että sairastaa erästä vakavaa sairautta, jota nyt tutkitaan.
Mitään muuta en ole pelännyt, hän on minun tuki ja turva.[/QUOTE]

Mua itketti tämä. Haluaisin että mun mies olisi mun tuki ja turva, mutta se on useimmiten surun lähde, enkä tiedä mikä meni pieleen.

 

se joka on tuki ja turva jolle voi sanoa kaikki mitä päässä liikkuu. Ja voit olla oma ihtes. Niitä on harvassa ei kaikki osaa.

 

en ja jos pelkäisin,niin ihan oman ja lasten turvallisuuden vuoksi olisin eronnut jo ajat sitten.

 

En osaa pelätä mitään hänessä.

Ehkä korkeintaan sitä, että hänen koti-ikävänsä jossain vaiheessa kasvaa ylitsepääsemättömäksi, niin että hänen on pakko palata kotimaahansa. Mulle tosin sopisi ihan hyvin sekin, että perheemme eläisi jonkin aikaa eri maissa.

Eri maissa keskenänne, vai jonkin aikaa toisessa maassa? Pystyisitkö asua eri maassa kuin lapsesi?

 

[QUOTE="vieras";26146758]Eri maissa keskenänne, vai jonkin aikaa toisessa maassa? Pystyisitkö asua eri maassa kuin lapsesi?[/QUOTE]
Eri maissa keskenämme, ja kyllä me koko perheenä voitaisiin varmaan jossain muuallakin jonkin aikaa asua, jos käytännön jutut (lue: lasten koulu) saataisiin järjestymään.

En mä asuisi eri maassa kuin lapseni.

 

Ehkä sitä, että haluaa saada kokemusta. Olen nimittäin ensimmäinen seurustelusuhteensa, sekä sänkypartneri. Hän ei ole minun ensimmäiseni. Vaikea ajatella että loppuelämänsä ei halua kokeillakaan muuta, siksi olen tavallaan antanut jo luvankin.. Silti pelottaa

 

Ehkä sitä, että haluaa saada kokemusta. Olen nimittäin ensimmäinen seurustelusuhteensa, sekä sänkypartneri. Hän ei ole minun ensimmäiseni. Vaikea ajatella että loppuelämänsä ei halua kokeillakaan muuta, siksi olen tavallaan antanut jo luvankin.. Silti pelottaa

Oho, aika rohkeaa sinulta, jos oikein ymmärsin.

 

Ehkä sitä, että haluaa saada kokemusta. Olen nimittäin ensimmäinen seurustelusuhteensa, sekä sänkypartneri. Hän ei ole minun ensimmäiseni. Vaikea ajatella että loppuelämänsä ei halua kokeillakaan muuta, siksi olen tavallaan antanut jo luvankin.. Silti pelottaa

Miksi pitäsi olla muita? Minä ja mieheni olemme toistemme ainoat ja ensimmäiset seksikumppanit, eikä harmita yhtään.

 

[QUOTE="jaa";26146894]Miksi pitäsi olla muita? Minä ja mieheni olemme toistemme ainoat ja ensimmäiset seksikumppanit, eikä harmita yhtään.[/QUOTE]

No ei pidäkään, jos mies olis myös mun ainoani niin tilannehan ois just passeli.
Mutta koska mulla on ollut yksi aiemmin, sekin oli pidempi seurustelusuhde ja miehellä ei ole ollut mitään, uskoisin että hälle tulee jossain vaiheessa mieleen "tasata tilejä". Itseäni varmaankin häiritsisi jos hän olisi ainoani, mutta hällä ollut aiemmin muita..

 

En osaa pelätä mitään hänessä.

Ehkä korkeintaan sitä, että hänen koti-ikävänsä jossain vaiheessa kasvaa ylitsepääsemättömäksi, niin että hänen on pakko palata kotimaahansa. Mulle tosin sopisi ihan hyvin sekin, että perheemme eläisi jonkin aikaa eri maissa.

En usko pätkääkään (vaikka miten vakuuttelisit) että teidän suhteessa on rakkautta. En tämän, enkä aiempien kirjoitustesi perusteella.