Toggle sidebar

Tarvisin halauksen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minni:)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Minni:)

Minni:)

Aktiivinen jäsen
28.12.2011
4 645
7
38
Tää paikka luultavammin väärä, mut tarttisin nyt pikkasen lohdutusta ja myötätuntoa.

Kirjotin tossa aiemmin ongelmista exän kanssa ja se todella masentaa tällä hetkellä.

En ole vielä koko erosta täysin toipunut, vaikka elämä onkin ehdottomasti parempaa yksin kun sen narsistin kanssa. Lisäksi läheinen on hiljan käynyt läpi todella ison ja vaikean leikkauksen. Toipumaan päin on, mutta koskaan ei voi varmaksi sanoa. Sitten on vielä kova stressi opintojen kanssa, duunikuviomurheita ja e-pillerit, jotka ovat alkaneet aiheuttamaan kahden viikon menkkoja.

No joo, oon tässä porskuttanut eteenpäin, yrittänyt olla reipas lapsen ja sairaalassa olevan läheisen takia ja pitää positiivista mieltä yllä vaikka väkisin, mut nyt just on sellanen tunne ettei jaksais. Tekis mieli nojata jonkun olkaa vasten ja itkeä, mut ketään ei ole. Vanhemmilleni voin onneksi jonkin verran puhua, mut paljoa en viitsi heidänkään harteilleen kaataa.

Jotenkin koen aina huonoa omatuntoa jos jotain omia juttujani valitan, kun aina on niitä joilla asiat huonommin. Silti ei jaksa aina olla niin helvetin positiivinenkaan.

Tarvii halin eikä paskaa kiitos.
 
Suuret kiitokset! :heart:

Padot aukes täällä ja se kans tuntui auttavan. Pitäis varmaan antaa ittensä itkeä vähän useammin.

Joskus sitä kans vaan tarvii vähän teetä ja sympatiaa. En tosiaan tajua mikä siinäkin on, et pitää potea vielä huonoa omatuntoa siitä et on allapäin? Kuin ei ilman sitä ois jo tarpeeksi kurja mieli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minni:):
Suuret kiitokset! :heart:

Padot aukes täällä ja se kans tuntui auttavan. Pitäis varmaan antaa ittensä itkeä vähän useammin.

Joskus sitä kans vaan tarvii vähän teetä ja sympatiaa. En tosiaan tajua mikä siinäkin on, et pitää potea vielä huonoa omatuntoa siitä et on allapäin? Kuin ei ilman sitä ois jo tarpeeksi kurja mieli.
Click to expand...

Saiko teillä kotona tuntea kielteisiä tunteita? :) Voi olla opittu tapa, peittää tunteensa.
 
[QUOTE="vieras";26142841]Saiko teillä kotona tuntea kielteisiä tunteita? :) Voi olla opittu tapa, peittää tunteensa.[/QUOTE]

Isosiskollani on ollut syntymästään asti vaikea sairaus ja varmaan senkin takia tulee aina semmoinen olo, että ei saa valittaa kun on kuitenkin terve jne. ja että huonomminkin voisi olla. Voi olla että vanhemmatkin ihan näin sanoivat, etenkin isä. En suoraan sanottuna täysin muista, mutta tällainen kuva jäänyt. Jäänyt myös sellainen tunne, että omat murheet on jotenkin tyhmiä ja vähempiarvoisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minni:):
Isosiskollani on ollut syntymästään asti vaikea sairaus ja varmaan senkin takia tulee aina semmoinen olo, että ei saa valittaa kun on kuitenkin terve jne. ja että huonomminkin voisi olla. Voi olla että vanhemmatkin ihan näin sanoivat, etenkin isä. En suoraan sanottuna täysin muista, mutta tällainen kuva jäänyt. Jäänyt myös sellainen tunne, että omat murheet on jotenkin tyhmiä ja vähempiarvoisia.
Click to expand...

Mutta murheita ja kärsimyksiä ei voi mitata. Jollain voi olla syöpä, mutta silti jonkun pieni murhe, esimerkiksi mahapömpöstä huomauttaminen voi nousta korkeallekin levelille, eikä kellään ole oikeutta sanoa, että "pienetpä on sinunkin murheesi."
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Karhunkantaja:
Joskus saa -ja pitääkin- heittäytyä maahan, huutaa, potkia ja parkua. Sitten voi taas nousta ylös ja jatkaa matkaa.
Click to expand...

Tää on niin totta. Olen huomannut et usein tulee sinniteltyä jonkin vaikean vaiheen yli jollain yltiöreippaudella ja sit kun sen vaiheen yli on päässyt ni sit vasta iskee se parkumisen tarve. Viime aikoina ollut semmosia hetkiä et tekis mieli parkua, mut sit on jotenkin niellyt sen millon mistäkin syystä. Parun nyt viikon ja sit jatkan taas meininkiä. :)
 
[QUOTE="vieras";26142935]Mutta murheita ja kärsimyksiä ei voi mitata. Jollain voi olla syöpä, mutta silti jonkun pieni murhe, esimerkiksi mahapömpöstä huomauttaminen voi nousta korkeallekin levelille, eikä kellään ole oikeutta sanoa, että "pienetpä on sinunkin murheesi."[/QUOTE]

Näinhän se järjellä ajatellen on. Mut vaikka sen miten tiedostaisi niin silti jostain luikertelee syyllisyys.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa