Turkilmas
Kaikkihan lähti siitä, kun viime syksynä menetin unelmieni työpaikan ja siihen en siis voinut itse mitenkään vaikuttaa.
Sitten oli niitä työhaastatteluja, joissa jäin aina täpärästi kakkoseksi.
Talvella soitettiin ja kysyttiin olisinko kiinnostunut eräästä määräaikaisesta työpaikasta. Kerrottiin työn kesto ja palkka ja olin kovasti menossa. Lopulta selvisi, että palkka onkin pienempi ja työn kesto riippuu sääolosuhteista. En ottanut työtä vastaan.
Jokin aika sitten olin jo saamassa yhden työn, mutta sitten jälleen kerran kohtalo puuttui tilanteeseen ja menetin työn, jälleen minusta riippumattomista syistä.
Ja nyt. Perjantaina soi puhelin ja mulle tarjottiin pienellä varauksella vakituista työtä. Työ olisi alkanut jo parin viikon päästä. Ilmoitin että olen ilman muuta kiinnostunut. Tuo varaus oli vaan se, että työntekijä, joka oli irtisanoutumassa ja jolla oli siis uusi paikka tiedossa, ilmoittaisi tällä viikolla lähteekö vaiko eikö. Ja äsken sain puhelun: työntekijä ei ollut lähtenytkään. Eli mä menetin senkin paikan.
Ei tässä voi oikeesti enää edes harmistua, tämä kun alkaa olla ihan mun hallintani ulkopuolella . En keksi enää muuta selitystä kuin että mun ilmeisesti on ihan pakkokin alkaa yrittäjäksi. Sitä kun on vihjattu monin eri tavoin ja suunnilleen tuupattu syliini. Huh huh, oikeesti
Sitten oli niitä työhaastatteluja, joissa jäin aina täpärästi kakkoseksi.
Talvella soitettiin ja kysyttiin olisinko kiinnostunut eräästä määräaikaisesta työpaikasta. Kerrottiin työn kesto ja palkka ja olin kovasti menossa. Lopulta selvisi, että palkka onkin pienempi ja työn kesto riippuu sääolosuhteista. En ottanut työtä vastaan.
Jokin aika sitten olin jo saamassa yhden työn, mutta sitten jälleen kerran kohtalo puuttui tilanteeseen ja menetin työn, jälleen minusta riippumattomista syistä.
Ja nyt. Perjantaina soi puhelin ja mulle tarjottiin pienellä varauksella vakituista työtä. Työ olisi alkanut jo parin viikon päästä. Ilmoitin että olen ilman muuta kiinnostunut. Tuo varaus oli vaan se, että työntekijä, joka oli irtisanoutumassa ja jolla oli siis uusi paikka tiedossa, ilmoittaisi tällä viikolla lähteekö vaiko eikö. Ja äsken sain puhelun: työntekijä ei ollut lähtenytkään. Eli mä menetin senkin paikan.
Ei tässä voi oikeesti enää edes harmistua, tämä kun alkaa olla ihan mun hallintani ulkopuolella . En keksi enää muuta selitystä kuin että mun ilmeisesti on ihan pakkokin alkaa yrittäjäksi. Sitä kun on vihjattu monin eri tavoin ja suunnilleen tuupattu syliini. Huh huh, oikeesti