Ä
"äiti"
Vieras
Lapsi oli kaverilla useita tunteja. Soitin, ja käskin tulla kotiin jolloin tää alko inttään, ettei tuu kun on jutut kesken. Sanoin, että on tultava ja tää tuumas, että ok, tullaan tullaan. No, meni 5min kun lapsi soitti ja sano, että eikö hän vois mennä suoraan kaverilta harrastukseen joka siis oli alkamassa puolen tunnin päästä. Ajattelin, että samapa tuo ja annoin luvan mennä suoraan sieltä sinne. No, arvasinhan minä, ettei tällä ollu aikomustakaan mennä sinne harrastukseen. Selvitin asian ja niinhän siinä kävi, ettei tää ollu menny sinne vaan jäi kaverille siksi aikaa kun harrastus olis kestäny. Kun tää tuli kotiin mä vielä sanoin, että aion selvittää oliko hän siellä (en kertonu, että tiedän jo ettei se ollu siellä). Kysyin, että mitähän mulle mahdetaan sanoa kun kysyn oliko hän siellä niin tää kirkkain silmin valehteli ja sano, että "ne sanoo, että olin siellä".
No niin, eli miten teillä toimittais tässä tilanteessa? Mä annoin viikon kotiarestia. Onko liikaa? LIian vähän?
Entäs sit tänään: ois ollu harrastukseen meno ja tämä sit jätti menemättä koska en antanu lupaa lähteä pyörällä ilman kypärää. Mies oli sitä mieltä, että oisit antanu mennä. Miten teidän mielestä? Mä kun oon sitä mieltä, ettei harrastus voi olla kovin rakas jos on valmis jäämään kotiin sen takia, että pitäs laittaa kypärä päähän...?
No niin, eli miten teillä toimittais tässä tilanteessa? Mä annoin viikon kotiarestia. Onko liikaa? LIian vähän?
Entäs sit tänään: ois ollu harrastukseen meno ja tämä sit jätti menemättä koska en antanu lupaa lähteä pyörällä ilman kypärää. Mies oli sitä mieltä, että oisit antanu mennä. Miten teidän mielestä? Mä kun oon sitä mieltä, ettei harrastus voi olla kovin rakas jos on valmis jäämään kotiin sen takia, että pitäs laittaa kypärä päähän...?