Minäkin olin sellainen vastuullinen ja rauhallinen, aikava nuori. Ehkä juuri siksi tajusin itsekin 14v että olin vielä ihan lapsi, siitäkin huolimatta että olin jo toista vuotta asunut sisäoppilaitoksessa ja kantanut vastuuta monista asioista mitä ikätovereiden vanhemmat tekivät puolestaan. Olin ossllistunut viiden nuoremman sisarukseni sekä monien sukulais- ja tuttuvaperheiden lasten hoitoon ja siksi sellainen käytännön pärjääminen vauvan kanssa ei ollut vierasta. Toisaalta taas ehkä juuri siksi ymmärsin että on eri asia olla äitinä vastuussa lapsesta kuin olla hoitamassa ja leikittämässä tätä silloin kun itse haluaa.
16v iässä koin jo olevani paljon aikuisempi, vuotta myöhemmin muutin yksin asumaan ja aina olen hyvin pärjännyt. Siinä 16-17v alkoi myös vauvakuume ja pystyin jo kuvittelemaan että kykenisin itse huolehtimaan lapsesta. Onneksi ymmärsin että elämään kuuluu muutakin ja lasten saaminen on järkevämpää siinä vaiheessa kun on tulevaisuudensuunnitelmat ja koulut edes jossain vaiheessa. Haaveilin tulevani kuitenkin nuorena äidiksi, onneksi jouduin kuitenkin odottelemaan tuonne lähemmäs 30v ikään.
Olisi se loppupelissä ollut aika pommi saada siinä 16-17v iässä kaksi vammaista lasta (puhumattakaan 14-15v). En ole mitään ihmeellistä menovaihetta elänyt koskaan mutta ammatin ja työn hankkimisen lisäksi näen kohdallani ihan hyvänä sen että sai rauhassa aikuistua ja keretä elämään tietyllä lailla vapaata elämää ennen vastuuta lapsista.
16v iässä koin jo olevani paljon aikuisempi, vuotta myöhemmin muutin yksin asumaan ja aina olen hyvin pärjännyt. Siinä 16-17v alkoi myös vauvakuume ja pystyin jo kuvittelemaan että kykenisin itse huolehtimaan lapsesta. Onneksi ymmärsin että elämään kuuluu muutakin ja lasten saaminen on järkevämpää siinä vaiheessa kun on tulevaisuudensuunnitelmat ja koulut edes jossain vaiheessa. Haaveilin tulevani kuitenkin nuorena äidiksi, onneksi jouduin kuitenkin odottelemaan tuonne lähemmäs 30v ikään.
Olisi se loppupelissä ollut aika pommi saada siinä 16-17v iässä kaksi vammaista lasta (puhumattakaan 14-15v). En ole mitään ihmeellistä menovaihetta elänyt koskaan mutta ammatin ja työn hankkimisen lisäksi näen kohdallani ihan hyvänä sen että sai rauhassa aikuistua ja keretä elämään tietyllä lailla vapaata elämää ennen vastuuta lapsista.