En vaan viihdy noissa perhekerhoissa

Lapsen takia siellä käynkin ja muutaman mukavan äidinkin olen tavannut joiden kanssa ollu jotain yhteistäkin. Kerhossa pitää tietenkin olla sitten yksi äityli jonka naama on ******** ja joudun tietty tällaisen äidin silmätikuksi. Mielestäni kerhoon pitäs mennä rennolla asenteella eikä olemaan töykeä toisille äideille. Itsellä on myös melko rankkaa arki lapseni kans, mutta kerhoon en mene näyttämään hapanta naamaa. Antakaa äidit olla ne toiset iloisella asenteella tulleet äidit rauhassa.

 

No älä välitä yhdestä ikävästä ihmisestä, keskity mukaviin

 

Minäkin entinen perhekerhon kävijä. Olin ainut(!) joka leikki lapsensa kanssa, toiset juorus tai oli ylväästi omalla jalustallaan. Minusta tuli lastenpiika, ei kiitos. Pitäkää kerhonne.

 

Minäkään en ole koskaan viihtynyt missään "mammakerhoissa". Se meno on aina jotenkin vaan niin pinnallista ja tekopirteää. Ainoat jutunaiheet ovat luokkaa "ai kun teidän Maijalla on nätti pusero" tai "joko teillä tehdään hampaita". Varmaan moni noistakin äideistä olisi ihan ok, jos heihin tutustuisi vaikka työn kautta.

Koen itseni jotenkin vialliseksi, kun en löydä "mammakavereita" tuolla tyylillä. Jotenkin tuntuu, että tuollaiset kerhot soveltuvat vain ylipirteille ja sosiaalisille ihmisille.

 

Minäkin entinen perhekerhon kävijä. Olin ainut(!) joka leikki lapsensa kanssa, toiset juorus tai oli ylväästi omalla jalustallaan. Minusta tuli lastenpiika, ei kiitos. Pitäkää kerhonne.

Mä menen sinne, että lapseni saa leikkiä toisten lasten kanssa ja saan itse tavata muita äitejä. Äidin kanssa lapseni voi leikkiä muutenkin. Puutun konfliktitilanteisiin, mutta muuten annan touhuta ihan itsekseen. En ymmärrä niitä, jotka ohjaavat lapsensa leikkiä koko ajan.

 

Juu, liian pinnallista höpöttelyä mulle niissä kerhoissa. Mä vaan en jaksa jauhaa sitä tyhjää mikä haalari merkki onkaan nyt paras tai mikä vatsapöpö on liikeellä. Ei vaan ollut mun paikka, lasten vuoksi miekin siellä kävin. Mutta se aikuiskontakti - juu, en sen takia. Ehken ole tarpeeksi vihkiintynyt äitiyteen?

 

Jaah, mä käyn siellä perhekerhoissa että lapsilla olis muista lapsista leikkiseuraa. En siis leiki omien kanssa eityisemmin, aj jutustelen just sellaista "kiva pusero teidän Emmillä"-tyylillä.
Mulle se perhekerho ei ole elämää suurempi juttu, ja pitäähän työpaikallakin tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja harrastaa smalltalkia.
Ja en ole mikään erityisen ylipirteä, jos on väsynyt päivä, en kamalasti juttele vaan ihan vaan katselen kun lapset leikkii.
Mut toki jos perhekerhosta odottaa löytävänsä henkeviä keskusteluja tms joka kerta niin voi pettyä.

 

Minäkin menen sinne vain koska lapsi viihtyy. En ole edes kiinnostunut rupattelemaan muiden äitien kanssa. Vastaan toki ystävällisesti jos joku minulle puhuu, mutta koska en istu sivussa muiden joukossa vaan seurailen lapseni puuhia niin harva minulle juttelee. Hyvä niin.

 

[QUOTE="niin";26104698]Mä menen sinne, että lapseni saa leikkiä toisten lasten kanssa ja saan itse tavata muita äitejä. Äidin kanssa lapseni voi leikkiä muutenkin. Puutun konfliktitilanteisiin, mutta muuten annan touhuta ihan itsekseen. En ymmärrä niitä, jotka ohjaavat lapsensa leikkiä koko ajan.[/QUOTE]

En mä "ohjaile", niinkuin hienosti kerroit. lapseni haluaa, että olen hänen lähellään. Siinäpä samalla voin leikkiä hänen kanssaan. En koe sitä rasitteeksi.

 

Miekii olen käynyt nyt kolme vuotta perhekerhoissa. Alunperin tosin siksi, että saisin uudelta paikkakunnalta uusia tuttavuuksia. Mutta kävikin niin, että täällä pienessä paikassa mammat olivatkin jo vanhoja tuttuja toisilleen ja suurin osa sukua jostain setän mummon kummin kautta vähintään. Yhtäkään kaveria en ole sieltä saanut. Puhuvat aina, siis ihan aina, inside-juttuja, joista en tietenkään mitään tiedä.

Lasteni annan siellä leikkiä ihan rauhassa kummemmin siihen sekaantumatta, tietty riitatilanteet on eri asia, onneksi niitä on hyvin harvoin. Lapset ehtivät kotonaankin leikkimään äidin kanssa ja olisi hyvä, että he edes sen kerran pari viikossa saisivat muita lapsikontakteja, kun tosiaan niitä kavereita meillä ei täällä ole.

 

Mulla taas on sellainen tunne että noihin mammakerhojen "porukkaan" on aika vaikea päästä sisään. Suurin osa puheista on ns "insidejuttuja" joihin ei ulkopuolinen osaa ottaa kantaa. Itse menen kerhoon avoimin mielin enkä haluaisi istua yksin vaan jutella muiden kanssa mutta jos menen juttelemaan, minulle ehkä vastataan lyhytsanaisesti ja sitten jatketaan taas omia juttuja.

 

musta noi kaikenmaailman mammakerhot ja puistopiirit oli ahdistavia. ihan kun ihmisiltä ois valuneet aivot tissien kautta ulos äideiksi tultuaan. ketä oikeasti VOI viikosta, kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen kiinnostaa puhua lasten pieruista ja kledjuista?? :O saatika sitten ne saakelin kynttilä-, kippo-, tissiliivi- ja lastenvaatekutsut!!! aaarrrggghhhhhhh!!!!!

 

[QUOTE="Niin";26104745]En mä "ohjaile", niinkuin hienosti kerroit. lapseni haluaa, että olen hänen lähellään. Siinäpä samalla voin leikkiä hänen kanssaan. En koe sitä rasitteeksi.[/QUOTE]

Vau. Vuoden äiti

 

Ymmärrän, että ainaiset 'kakanväri-keskustelut' rasittaa, mutta sehän se on se teitä yhdistävä asia, se lapsi. Niin tokihan sillä aloitellaan kun tiedetään että edes vähän iskee molempiin. Ihan niinkuin töissä työasioista ensin, harrastuksessa siitä harrastuksesta, jalkapallokatsomossa jalkapallosta. Ja jos tuntuu että jotain yhteyttä syntyy, niin jatketaan muihin aiheisiin.

Vai millä se keskustelu pitäisi aloittaa, millä te itse sen aloitatte jos jutella tahdotte mutta ette haalarimerkeistä?

 

Mammakerhot ovat kotihoidossa oleville lapsille tärkeä paikka oppia isommassa ryhmässä olemista.

En aina viihdy niissä tilanteissa, mutta tiedän lapsieni viihtyvän ja kerhotoiminta on meille siksi hyvin tärkeää. Koska olen valinut kotihoidon, niin jotenkinhan sitä pitää ne lapsien sosiaaliset taidot hankkia ja löytää niitä lapsiperheitä, joiden kanssa tehdä leikkitreffejä puistoon tai koteihin.

Ja luulen, että näiden parin kerhoiluvuoden aikana olen löytänyt ainakin kolme-neljä sellaista naista, jotka kutsun mielihyvin meille kylään ja joiden luona itse käymme myös. Itse asiassa yksi heistä oli meillä juuri tämän päivsydämeän, ja meillä kaikilla, niin kolmella lapsella kuin kahdella äidilläkin, oli hyvin miellyttävää keskenämme. Ja häntäkään en olisi ilman kerhotoimintaa löytänyt mistään.

Oma paikkani kerhossa vaihtelee asiaankuuluvasti lasten tekemisten mukaan. Joskus olen leikkimässä omien lasten tai isomman lapsipiirin kanssa, joskus juttelen pienessä tai isossa äitipiirissä, eli en suostu jumimaan yhteen asentoon.

 

[QUOTE="Niin";26104745]En mä "ohjaile", niinkuin hienosti kerroit. lapseni haluaa, että olen hänen lähellään. Siinäpä samalla voin leikkiä hänen kanssaan. En koe sitä rasitteeksi.[/QUOTE]

Ja kuitenkin sinua jotenkin vaivaa se, että muut äidit eivät leiki omiensa kanssa kerhossa? Jos sinä menet lattialle istumaan ja leikkimään oman lapsesi kanssa ja muut lapset tulevat siihen leikkimään, helposti se luiskahtaa juuri siihen että sinä sitten johdat sitä kaikkien lasten leikkiä. Mutta eivät ne muut äidit sinua siihen ole "lapsenpiiaksi" pakottaneet, itse sinä sinne menit.

 

[QUOTE="niin";26104698]Mä menen sinne, että lapseni saa leikkiä toisten lasten kanssa ja saan itse tavata muita äitejä. Äidin kanssa lapseni voi leikkiä muutenkin. Puutun konfliktitilanteisiin, mutta muuten annan touhuta ihan itsekseen. En ymmärrä niitä, jotka ohjaavat lapsensa leikkiä koko ajan.[/QUOTE]
Sama. Ei me perhekerhossa käytäis jollei lapsella olis siellä kavereita. Lapset saa mun kanssa leikkiä joka päivä, siksi hyvin harvoin kerhossa enää leikin. Puutun tietysti jos näen kaltoinkohtelua tms. Me käydään kahdessa eri perhekerhossa, toisessa on tosi hyvä henki ja ihania ihmisiä. Toisessa käy kaverusmammat jotka on suurisuisia ja huonokäytöksisiä, kuten lapsensa. Ja jos leikin lasteni kanssa niin leikin myös mielelläni muidenkin lasten kanssa.

 

Vau. Vuoden äiti

Niin. Miksi mennä perhekerhoon näkemään happamia naamoja, kun kaksplussakin on olemassa

 

musta noi kaikenmaailman mammakerhot ja puistopiirit oli ahdistavia. ihan kun ihmisiltä ois valuneet aivot tissien kautta ulos äideiksi tultuaan. ketä oikeasti VOI viikosta, kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen kiinnostaa puhua lasten pieruista ja kledjuista?? :O saatika sitten ne saakelin kynttilä-, kippo-, tissiliivi- ja lastenvaatekutsut!!! aaarrrggghhhhhhh!!!!!

Minäkin eilen kuuntelin kun mammat puhuivat aivan innoissaan eri huuhteluainemerkeistä ja missä asteessa mikäkin pitää pestä ja kuinka usein kone pitää pestä 90 asteessa tyhjänä.. Ennen minäkin pidin tämäntyyppisiä elämäntapakotiäitejä vain urbaanilegendoina, mutta kun omin korvin kuulin niin pakkohan se on uskoa että tällaisia oikeasti löytyy.

 

Mä kävin aikoinaan tytön kanssa perhekerhot sun muut, koska tyttö ei käynyt tarhassa, eikä näinollen muuten olisi saanut paljon sosiaalista kanssakäymistä ikäistensä kanssa. Itse samalla tutustuin jonkin verran täkäläisiin muihin äiteihin, ja vaikkei joukosta ihan nyt sielunheimolaisia löytynytkään, niin väliäkös tuolla. Samat äidit ovat nykyään tytön koulukaverien äitejä, ja ihan hyvä musta olla sen verran tuttuja keskenään.

 

Lapsen takia minäkin siellä käyn, ja yleensä leikin lasten kanssa kun se äitien leikki on aika kamalan tylsää ja pikkumaista... mut lapset on kyllä ihan pop.

 

Kerran oon käyny. Ei kiitos enää ikinä!

 

Ikävintä kerhoon on mennä uutena kun siellä jo on iso äiti ryhmä ja tulokkaana joutuu hetkeksi silmätikuksi muutenkin. Ymmärsin muutenkin, että suurin osa ryhmän äideistä on rikkaita kotirouvia ja itse eronneena yksin kaikesta huolehtivana en pääse oikeen samalle aaltopituudelle keskusteluissa. Suomalaisten äitien pitäs kyllä rohkeammin jutustella muidenkin kuin vaan oman piirin äitien kanssa.

 

[QUOTE="tuuli";26104728]Juu, liian pinnallista höpöttelyä mulle niissä kerhoissa. Mä vaan en jaksa jauhaa sitä tyhjää mikä haalari merkki onkaan nyt paras tai mikä vatsapöpö on liikeellä. Ei vaan ollut mun paikka, lasten vuoksi miekin siellä kävin. Mutta se aikuiskontakti - juu, en sen takia. Ehken ole tarpeeksi vihkiintynyt äitiyteen?[/QUOTE]

Taidat itse olla sellainen ihminen, ettei sinulle muusta uskalla puhua kuin yleisesti tutuista aiheista... Minä en nimittäin kertaakaan ole kerhossa tuhlannut aikaani haalareista puhumiseen yms. Miksi et itse aloita toista aihetta?