miksi vitus parisuhteet ei kestä ja ihmiset eroaa koko ajan?

en tajua. mikä siinä voi olla niin vaikeaa nykyaikana. ennen oltiin yhdessä hamaan hautaan asti ja uskollisia ja ongelmat ratkaistiin yhdessä.

olemme olleet naimisissa kohta yli 30 vuotta ja hyvin menee. en ikinä vaihtaisi, en sitten ikinä.

 

Mä luulen, että nykyisin parisuhteelta odotetaan ja vaaditaan enemmän kuin aikaisemmin.

 

kertakäyttökulttuuri, erotaan kun toisella on väärän väriset alushousut..

 

hmm.. joo no toi, en mäkää vaihtais, mut ei taida olla paljon vaihtoehtoja ku ukko on sitä mieltä..

 

[QUOTE="jorma";26087541]en tajua. mikä siinä voi olla niin vaikeaa nykyaikana. ennen oltiin yhdessä hamaan hautaan asti ja uskollisia ja ongelmat ratkaistiin yhdessä.

olemme olleet naimisissa kohta yli 30 vuotta ja hyvin menee. en ikinä vaihtaisi, en sitten ikinä.[/QUOTE]Never say never. Ma olin naimisissa 30v kans ja niin loppui kuin kanan lento.
Mun kohdalla se syy oli itsekkyys, luulisin.

 

Ennen ei uskallettu erota niin helposti vaikka suhde olisi ollut suoraan helvetistä ja kaikkien etu olisi ollut ero.

Mä en tajua tuota, että joidenkin mielestä yhdessä pysyminen on ainoa vaihtoehto. Mä olen itse läheltä nähnyt kuinka lapset ovat kärsineet kun vanhemmat ovat väkisin yhdessä (perusteluna ettei erota lasten takia!) ja koko aika kamalaa riitelyä. Joskus on todellakin lasten etu, että vanhemmat eroaa.

Enkä nyt tarkoita, että pitäisi liian heppoisista syistä erota, mutta joskus ne syyt on niin raskaat että parempoi vain erota. Ei se ole mitään elämää jos koko perhe voi pahoin.

 

ennen vanhaan ei vaan erottu vaikka oliskin ollut asiat huonosti koska ennen vanhaa avioero oli häpeä ja tabu. siks oltiin hautaan asti yhdessä. nykyään saa erota jos ei toimi.

 

Never say never. Ma olin naimisissa 30v kans ja niin loppui kuin kanan lento.
Mun kohdalla se syy oli itsekkyys, luulisin.

Siis minkä ikäinen sä olet? En ole ajatellut sua sen ikäiseksi, että olisit ehtinyt olla 30 vuotta naimisissa. :O

 

[QUOTE="Felicia";26087564]Siis minkä ikäinen sä olet? En ole ajatellut sua sen ikäiseksi, että olisit ehtinyt olla 30 vuotta naimisissa. :O[/QUOTE]

Oisko viiskymppinen? Ihan vain oma arvelu.

 

Oisko viiskymppinen? Ihan vain oma arvelu.

Ehkä vähän päälle. Alle viisviis kuitenkin.

 

Tuli vain mieleen. Et naapurin 64-vuotiaalla rouvalla on vähän päälle 40-vuotias rakastaja. Joka viettää siellä useita öitä viikossa vaikka rouvan mieskin on kotona. Naimisissa ovat olleet nelisenkymmentä vuotta. Naisen tyttärelt kuulin et nainen ei halua kuitenkaan erota. Maukasta naapuri stalkkausta parhaimmillaan.

 

Koska mitkään arvot eivät enää merkitse mitään, eletään kuin pellossa, naidaan kännissä vaikka talonmiestä...

 

[QUOTE="Felicia";26087559]Ennen ei uskallettu erota niin helposti vaikka suhde olisi ollut suoraan helvetistä ja kaikkien etu olisi ollut ero.

Mä en tajua tuota, että joidenkin mielestä yhdessä pysyminen on ainoa vaihtoehto. Mä olen itse läheltä nähnyt kuinka lapset ovat kärsineet kun vanhemmat ovat väkisin yhdessä (perusteluna ettei erota lasten takia!) ja koko aika kamalaa riitelyä. Joskus on todellakin lasten etu, että vanhemmat eroaa.

Enkä nyt tarkoita, että pitäisi liian heppoisista syistä erota, mutta joskus ne syyt on niin raskaat että parempoi vain erota. Ei se ole mitään elämää jos koko perhe voi pahoin.[/QUOTE]

Ei se tee erosta lasten etua, jos ei osata olla. Pitää opetella olemaan. Kuka noillekin paukapäille oli antanut luvan tapella niin? Jos olisivat oikeasti olleet sitä mieltä, että ovat yhdessä vain lasten takia, niin olisivat myös olleet lasten takia tappelematta.

Mutta kun ihmiset eroavat ylpeydestä, niin ei ymmärretä mitään muuta kuin sellainen ajatustapa, että kun minua on loukattu, minulla on velvollisuuskin häipyä.

Jos ei olla ylpeydellä käyviä, niin niitä yhdessä pitäviä syitä on paljon vielä silloinkin, kun puolisot itse eivät osaa niitä luetella. Silloin saatetaan jatkaa rähinää vanhaan malliin, mutta kumpikaan ei ihan oikeasti halua lähteä. Sitten laitetaan lapet tekosyyksi jäämiselle, ja huokaistaan hartaasti kun on löytynyt käypä tekosyy.

 

Koska mitkään arvot eivät enää merkitse mitään, eletään kuin pellossa, naidaan kännissä vaikka talonmiestä...

Talonmiehiä ei ole ollut enää vuosikymmeniin, joten kyllä se oli ennenwanhaan kun ihmeteltiin, miksi Virtasen poika näyttää niin kovasti talonmieheltä.

 

Koska mitkään arvot eivät enää merkitse mitään, eletään kuin pellossa, naidaan kännissä vaikka talonmiestä...

Seksin suhteen tuskin arvoja on ollut ikinä. Isännät on jyystäneet piikoja minkä ehtivät ja emäntä asian on tienny mutta se on vaiettu koska ei ero tullt kuuloonkaan. Nykyään saa haluta parisuhteen missä tahtoo olla, ei sellasta missä on pakko olla lasten tai lainan takia.

 

Toista ei voi pakottaa jäämäänkään. En ole koskaan lähtenyt suhteeseen erotakseni, enkä usko, että muutkaan tekevät niin.

Toisaalta elämä on muuttunut. Ennen vanhaan oltiin juurruttu tiettyyn yhteisöön, tiettyyn elämäntapaan - kaikki oli ennalta selvää. Ihminen jatkoi usein vanhempiensa urapolulla, asui vanhassa kotitalossaan tai sen liepeillä ja ihmispiiri pysyi samana koko elämän. (veikkaan että aika sama meno edelleen käynnissä niillä Suomen alueilla, joissa matalimmat eroprossat?)

Urbaani elämä on vähän toisenlaista. Uusia mahdollisuuksia tulee vastaan, mutta mikä mielestäni tärkeintä: ihmiset muuttuvat nopeastikin. Ammatti vaihtuu, asuinpaikka muuttuu, myöskään elämä ei seuraa tuttuja latuja kun keski-ikäinenkin voi palata kouluun yms. Jos on eri ihminen kuin suhteen aloittaessaan, ehkei suhde ole enää sopiva?

Elämä on liian lyhyt käytettäväksi kärsimykseen, jonka voi välttää.

Toki siihen uuteen ihmiseenkin (joksi puoliso muuttunut) voi tutustua ja hänestä pitää, mutta jos molemmat muuttuvat eri suuntiin, kohtaaminen voi olla vaikeampaa.

 

Osittain noinkin ettei ero ollut ennen vaihtoehto. Nykyään ollaan muutenkin itsekkäämpiä. Toista ei tarvitse huomioida parisuhteessa mitenkää, jos sillä on paha olla niin mitä sitten. Kukaan ei halua tehdä kompromissejä ja ongelmiin ensimmäinen ratkaisu on ero.

 

tätä palstaa kun lukee vähän aikaa selviää miksi parisuhteet ei kestä nykyään.

 

Mäkin veikkaan, että parisuhteelta vaaditaan enemmän eikä parisuhteen ongelmat ole enää tabu. Mummoni on joskus puhunut suhteestaan pappaani, joka kuoli 20 v sitten. Hän kertoi, että eihän parisuhde huono ollut, vaikkeivat he puhuneet juuri keskenään. On myös kertonut, että hänelle selviää vieläkin uusia puolia miehestään, kun tuttavat ovat kertoneet väleistään pappaani. Isäni taas on sitä mieltä, että pappani oli narsistinen eikä hänen mielestään naisten tulisi jäädä sellaisiin parisuhteisiin. Kuinka moni nainen nykyään vielä pysyisi sellaisessa suhteessa? Aina ei ole huono asia, että vaaditaan enemmän.

 

Vaatimukset on nouseet, pidetään rimaa niin älyttömän korkealla, siinä yksi syy.

Toinen on maailman muuttuminen. Sä voit pettää surutta vaikka siinä koti sohvalla. Ei muuta kuin menet deitti sivustoille tai chattäät fb:ssä...ihan miten vaan. Houkutusten määrä on kasvanut ja tullut todella lähelle. Kiusaukset lisääntyneet. Nuorena kuvitellaan että osataa nuo kiusaukset vältää. Perustetaan se perhe kun vauvakuume on niin kova että ei osata nähdä metsää puilta. Sitten iskee todellisuus, lapsiperhe arki. Samalla seurataan kavereiden menoa ja tuloa. Ja altaan miettiä - olisko jossain sittenkin ollut jotain parempaa? Omassa puolisossa ei niin mitään suurta vikaa ole, mutta kun ei oikein muusta tiedä. Uteliaisuus muuttuu hiljalleen teoiksi.

 

Arvostus toista kohtaan ja yrittämisen halu on pitkälti hävinneet, kuten jo muutamassa kirjoituksessa on todettu. Hyvinvointiyhteiskunnassa yksilön oma vastuu elämästään on laskettu minimiin, kyllä viranomaiset hoitaa jos et itse jaksa. Uskon että se heijastuu myös parisuhteisiin, katsotaan passiivisesti vierestä kun puoliso muuttuu vieraaksi tai odotetaan sen kuuluisan "jonkun muun" ratkaisevan ne ristiriidat perheen sisällä.

 

Biologian kannalta parisuhteen kesto ihmisillä on ollut sen verran, että lapsi on saatu ekojen elinvuosiensa ajan yhdessä elätettyä ja sitten ero. Joidenkin teorioiden mukaan ihmiselle on kehittynyt puhekykykin vain siksi, että tätä suhteen aikaa voisi pidentää.

 

Noh, jos ihmisen käytöksen tulisi perustua puhtaasti biologiaan me syötäis marjoja aamusta iltaan ja annettais kainolokarvojen rehottaa valtoimenaan Yhtenä syynä ihmiskunnan menestykseen muihin lajeihin verrattuna mä näkisin kyvyn hallita viettejä ja toimia pitkän tähtäimen suunnitelmien mukaan.

 

Osittain noinkin ettei ero ollut ennen vaihtoehto. Nykyään ollaan muutenkin itsekkäämpiä. Toista ei tarvitse huomioida parisuhteessa mitenkää, jos sillä on paha olla niin mitä sitten. Kukaan ei halua tehdä kompromissejä ja ongelmiin ensimmäinen ratkaisu on ero.

Nykyään ollaan ONNEKSI itsekkäämpiä. Isänkin vaaditaan oelmaan isä ja osallistumaan perheen arkeen. Kyllähän niitä konflikteja sillloin syntyy enemmän kuin ennen.

Mä en tajua miten jotkut haluaisivat palata perheissä sille tasolle mitä se on ennen ollut.

 

En mä tiedä. Mä tulen suvusta jossa on edelleen pitkiä, onnellisia liittoja miltei kaikilla.

Mä olen 33v, olen ollut mieheni kanssa yhdessä 17vuotta. Siskoni on 41v ja on ollut miehensä kanssa yhdessä yli 25vuotta.

Roolimalli pätee musta tässäkin. Jos lapset näkevät että ristiriidat selvitetään ja on halua jatkaa liittoa vaikka normaaleja vaikeuksia on, niin saahan siitä omaankin elämään mallia eikä ole aina ensimmäisenä pitämässä hanskoja naulaan kun tulee riitaa. Toki kumppanikin pitää valita hyvin, ei kukaan hakkaajan tai alkkikisen kanssa halua riitoja selvittää kovinkaan montaa kertaa..