V
Kun läheinen kuolee; miten kauan ollaan pois töistä?
- Viestiketjun aloittaja Lentokala
- Ensimmäinen viesti
V
"vieras"
Vieras
Neljä päivää olin poissa, ihan vain siksi ettei itkusta tullut loppua. Käytännön järjestelyitä hoitanut työn ohessa, vaikka hankalaa on ollut löytää sopivaa välikköä maratonpuheluille keskusrekisteriin, hautaustoimistoon, seurakuntaan yms. Ja multa siis kuoli äiti viime kuussa, yllättäen ja suht' nuorena. Edelleen hautajaisjärjestelyt vaiheessa.
V
"vieras"
Vieras
Suru ei ole sairaus eikä diagnoosi. Sinänsä siis sairaslomaa ei päivääkään, mutta usein yksi päivä annetaan esim. hautajaisjärjestelyjä varten. Ainoastaan, jos omainen saa esim. niin pahan shokkireaktion, että on oikeasti työkyvytön, niin hän tarvitsee sairaslomaa. Ei normaaleihin elämän asioihin tarvitse mitään sairaslomia, ellei oikeasti sairastu itse asian vuoksi. Mun isäni kuoli, kun olin vasta parikymppinen ja ihan normaalisti jatkoin opintoja.
Riipppuu niin paljon tilanteesta ja ihmisestä, kuolintavasta (oliko yllättävä kuolema vai odotettu), siitä miten läheinen ihminen oli jne. Kun mun äiti kuoli liikenneonnettomuudessa niin kyllä mä olin 2 viikkoa saikulla ja kun isä kuoli äkillisesti sairaskohtaukseen niin olin kans kaks viikkoa. En vaan ois mitenkää pystyny olemaan töissä, ajatukset oli niin sekasin ku noin läheinen ihminen kuoli nuorena ja äkillisesti, aivan odottamatta. Taas kun isovanhempiani on kuollut ja muita vastaavia niin en oo ollu päivääkään poissa, heidän poismeno on ollu niin erilainen asia kuin isän ja äidin poismeno. Mun mielestä tähän ei voi vetää mitään yleistä linjaa, se on täysin tapauskohtainen asia. Ja riippuu myös mielestäni työn laadustakin, millasta työtä tekee.
Mulla on äidin kuoleman jälkeinen saikku F-koodilla :O
2 viikkoa alkuun, siitä sitten jatkui vielä 10 päivää ja tässä nyt tosin pääasiallinen syy poskiontelontulehdus. Kuitenkin tässäkin saikkulapussa mulla myös tuo F43.
Mulla kyllä töissä semmonen tilanne että lääkäri katsoi tarpeelliseksi jatkaa.
H
hps
Vieras
Olin työkkärin kirjoilla vielä, kun äiti kuoli oman käden kautta. Soitin etten aio mennä johonkin hiivatin rekrytilaisuuteen seuraavana päivänä, niin uhkasivat karenssilla. Ensimmäistä kertaa koskaan huusin puhelimessa virkailijalle, että kuvittelepas itsesi asemaani - sain kaksi viikkoa aikaa järjestää asioita. Töihin menin vasta/jo 2kk päästä.
H
"huh"
Vieras
[QUOTE="vieras";26055325]Mun paras ystävä kuoli ja sain tietää siitä kesken työpäivän. Pomo soitti (oltiin eri toimistoissa) ja kysyi miksi olen niin myrtsi ja käski piristyä. Sanoin että vaikea piristyä, kun paras ystävä kuoli. Pomo kysyi mihin kuoli ja totesi sitten: "Jaa jaa, no sellasta sattuu ja se kuuluu elämään. Kyllä se unohtuu ku keskittyy työhön".
Exä kun tappoi itsensä, en edes kertonut pomolle.[/QUOTE]
Et ole tosisasi :O olisiko sinusta sinulle muka kuulunut palkallista vapaata kun hyvä ystäväsi kuoli tai kun ex- tappo itsensä? Ei hemmetti...
Exä kun tappoi itsensä, en edes kertonut pomolle.[/QUOTE]
Et ole tosisasi :O olisiko sinusta sinulle muka kuulunut palkallista vapaata kun hyvä ystäväsi kuoli tai kun ex- tappo itsensä? Ei hemmetti...
[QUOTE="huh";26055628]Et ole tosisasi :O olisiko sinusta sinulle muka kuulunut palkallista vapaata kun hyvä ystäväsi kuoli tai kun ex- tappo itsensä? Ei hemmetti...[/QUOTE]
Missä kohtaa siinä semmosta luki? Siinähän kerrottiin pomon täydellisestä empatiakyvyttömyydestä ton kirjoittajan tilanteessa.
Missä kohtaa siinä semmosta luki? Siinähän kerrottiin pomon täydellisestä empatiakyvyttömyydestä ton kirjoittajan tilanteessa.
V
"vieras"
Vieras
M
"MiMeira"
Vieras
Kun isäni kuoli yllättäen ihan työikäisenä, olin 25-v. Olin silti poissa töistä pari viikkoa. Olen hoitaja, en olisi jaksanut toisten murheita kuunnella - työni oli silloin sentyyppistä, lisäksi silloin oli joulun aika, hyvän joulun toivotukset ja joulumieli eioikein luonnannut. Se oli ihan hyvä ratkaisu silloin. Kun mummut tms ovat kuolleet, ei sairaslomia ole ollut.
Ja muuten en sairaslomilla ole ollutkaan, eli ei tuo ollut mikään "hyvä syys" olla poissa niin pitkäänkuin mahdollista.
Ja muuten en sairaslomilla ole ollutkaan, eli ei tuo ollut mikään "hyvä syys" olla poissa niin pitkäänkuin mahdollista.
[QUOTE="vieras";26055467]Suru ei ole sairaus eikä diagnoosi. Sinänsä siis sairaslomaa ei päivääkään, mutta usein yksi päivä annetaan esim. hautajaisjärjestelyjä varten. Ainoastaan, jos omainen saa esim. niin pahan shokkireaktion, että on oikeasti työkyvytön, niin hän tarvitsee sairaslomaa. Ei normaaleihin elämän asioihin tarvitse mitään sairaslomia, ellei oikeasti sairastu itse asian vuoksi. Mun isäni kuoli, kun olin vasta parikymppinen ja ihan normaalisti jatkoin opintoja.[/QUOTE]
No minusta tällasta asiaa ei voi kuittaa tolleen että ei tartte ja plaaplaa. Kukin on oamssa tilanteessaan ja mielentilassaan kun läheinen kuolee. Suru voi olla itsessään niin musertavaa ettei kykene vaikkei se sairaus olekaan. Ja kuvittelisin itse että jos vaikka lapseni tai mieheni menettäisin niin tilanne ois toinen verrattuna vaikka omaan äitiin/isään jotka ovat jo iäkkäitä ja aika huonokuntoisia. Kyllä se on asianosaisen ja lekurin asia määritellä.
No minusta tällasta asiaa ei voi kuittaa tolleen että ei tartte ja plaaplaa. Kukin on oamssa tilanteessaan ja mielentilassaan kun läheinen kuolee. Suru voi olla itsessään niin musertavaa ettei kykene vaikkei se sairaus olekaan. Ja kuvittelisin itse että jos vaikka lapseni tai mieheni menettäisin niin tilanne ois toinen verrattuna vaikka omaan äitiin/isään jotka ovat jo iäkkäitä ja aika huonokuntoisia. Kyllä se on asianosaisen ja lekurin asia määritellä.
T
tuhlaajatytär
Vieras
Surun kokee jokainen omalla tavallaan. Läheisen kuolema ei ole sairaus.Lääkäri voi kirjoittaa sairauslomaa, mutta esimiehen ei ole pakko edes hyväksyä tätä. Palkatonta varmaan saa.
Enpä tiedä. Kyllä minun vävyni oli poissa töistä aika pitkään lapsensa kuoltua yllättäin vesirokkoon...
Minun mieheni kuoltua lapset olivat poissa koulusta muutaman viikon ja esimerkiksi veljeni ottivat kyllä töistä vapaata ja tulivat ensin sairaalaan hyvästelemään ja sitten meille auttamaan käytännön järjestelyissä.
Jne.
S
sukua tai ei
Vieras
Minusta on väärin sekin että kuka määrittelee sen kuka on sinulle läheinen.
Minulle on ihan yhtä läheinen naapurin mummo kuin omat vanhempanikin ja itse olin ihan maassa kun ex anoppi kuoli omaa palkatonta vapaata oli pakko ottaa kun en saanut lomaa juuri sen takia kun vedottiin ettei ole sukulaisuhdetta minusta jokainen pitäsi ottaa yksilönä minä kun olen tunteellinen ihminen ja otan muutenkin aika raskaasti kaikkien minun minulle läheisteni kuoleman oli sukulaisuutta tai ei
Minulle on ihan yhtä läheinen naapurin mummo kuin omat vanhempanikin ja itse olin ihan maassa kun ex anoppi kuoli omaa palkatonta vapaata oli pakko ottaa kun en saanut lomaa juuri sen takia kun vedottiin ettei ole sukulaisuhdetta minusta jokainen pitäsi ottaa yksilönä minä kun olen tunteellinen ihminen ja otan muutenkin aika raskaasti kaikkien minun minulle läheisteni kuoleman oli sukulaisuutta tai ei
V
"vieras"
Vieras
Se, että otetaan sairaslomaa elämän kriiseissä kertoo vääristyneestä kulttuurista. Aika harva oikeasti menee sellaiseen shokkiin, että on työkyvytön. Jos menee, niin silloin sairasloma on ok. Muuten on suorastaan vain pelleilyä, että ei mä en voi mennä töihin, kun saattaisin vaikka itkeä. Haloo, itku ja suru kuuluu elämään. Miksi ne pitäisi piilottaa näkymättömiin? Hautajaisiinkin pitää mennä sellaisen lääkityksen kanssa, ettei vain itkisi. Yhteisöstä saa myös voimaa. Kun menee töihin, niin voi kyllä sanoa, mitä on tapahtunut ja muut ottavat osaa ja huomioivat asiaa tarpeen mukaan esim. työtehtävissä.
no se on selvä että rokulia jokainen voi ottaa niinkuin parhaaksi näkee
Toki. Palkallista vapaata kuitenkin oli työantajiensa valinnasta.
Enkä minä "rokuliksi" vävynkään kotonaoloa mieltänyt.
Vaikka joku tulla sani "vääristyneeksi kulttuuriksi" sitä että ei kestetä elämän kriisejä niin kyllä se kun ihmisen ainoa lapsi kuolee yllättäin vuoden ikäisenä vesirokkoon taitaa useimmalle mieleltään terveelle olla melkoinen trauma.
empä ole ennen kuullut työnantajasta joka antaa palkallista vapaata siksi koska työntekijän lanko on kuollut
tuo oman lapsen kuolema on kieltämättä aika rankka juttu, taannoin yhden alaiseni pikkuvauva kuoli ja hän oli varmaan pari kuukautta poissa töistä
V
"vieras"
Vieras
Mummeliisalle: En viitannut vävysi tapaukseen. Tuollaiset tekevät varmasti oikeasti työkyvyttömäksi joksikin aikaa. Viittaan yleiseen kulttuuriin, jossa suunnilleen kissan kuolemaan tarvitsee sairasloman.
E
ei ymmärrä
Vieras
[QUOTE="vieras";26055895]Mummeliisalle: En viitannut vävysi tapaukseen. Tuollaiset tekevät varmasti oikeasti työkyvyttömäksi joksikin aikaa. Viittaan yleiseen kulttuuriin, jossa suunnilleen kissan kuolemaan tarvitsee sairasloman.[/QUOTE]
Juuh.
Tuosta olen samaa mieltä.
Juuh.
Tuosta olen samaa mieltä.
[QUOTE="vieras";26055849]Se, että otetaan sairaslomaa elämän kriiseissä kertoo vääristyneestä kulttuurista. Aika harva oikeasti menee sellaiseen shokkiin, että on työkyvytön. Jos menee, niin silloin sairasloma on ok. Muuten on suorastaan vain pelleilyä, että ei mä en voi mennä töihin, kun saattaisin vaikka itkeä. Haloo, itku ja suru kuuluu elämään. Miksi ne pitäisi piilottaa näkymättömiin? Hautajaisiinkin pitää mennä sellaisen lääkityksen kanssa, ettei vain itkisi. Yhteisöstä saa myös voimaa. Kun menee töihin, niin voi kyllä sanoa, mitä on tapahtunut ja muut ottavat osaa ja huomioivat asiaa tarpeen mukaan esim. työtehtävissä.[/QUOTE]
Riippuu työpaikasta. Itse jos oisin menny töihin niin se ois ollu turvallisuusriski koska ajatukset ei ollenkaan toimineet ja oisin voinu tehdä pahojakin hoitovirheitä sen takia. Isäni kun kuoli niin olin sillon yksityisessä firmassa töissä (en kunnallisella puolella kuten nyt oon) ja kun kerroin työnantajalle isäni äkillisestä kuolemasta niin hän sano vaan että oo pois vaan ihan niin kauan kuin susta tuntuu ja tuu sitte takas töihin. Suhtautuminen johtu ehkä siitä että työnantaja itsekin oli menettäny isänsä samankaltaisesti kuin minä joten sillä oli jotain käsitystä siitä miltä silloin tuntuu. Sitä asiaa ei sellaiset tahdo ymmärtää jotka ei itse oo ketään läheistä menettäneet.
Riippuu työpaikasta. Itse jos oisin menny töihin niin se ois ollu turvallisuusriski koska ajatukset ei ollenkaan toimineet ja oisin voinu tehdä pahojakin hoitovirheitä sen takia. Isäni kun kuoli niin olin sillon yksityisessä firmassa töissä (en kunnallisella puolella kuten nyt oon) ja kun kerroin työnantajalle isäni äkillisestä kuolemasta niin hän sano vaan että oo pois vaan ihan niin kauan kuin susta tuntuu ja tuu sitte takas töihin. Suhtautuminen johtu ehkä siitä että työnantaja itsekin oli menettäny isänsä samankaltaisesti kuin minä joten sillä oli jotain käsitystä siitä miltä silloin tuntuu. Sitä asiaa ei sellaiset tahdo ymmärtää jotka ei itse oo ketään läheistä menettäneet.
V
"vieras"
Vieras
Similar threads
- Ylpeä Isukki ov
- Aihe vapaa
- Ylpeä Isä ov
- Aihe vapaa