Ärsyttävä elatussopimusriita!

Kiitos noitten termien selvittämisestä. Ei oikein ole vielä kaikki hahmottunut sanavarastoon...

Isä pystyy ottamaan lapsen kerran viikossa varmasti. Silloin tarkoittaa, että hakee lapsen maanantai-iltana klo 21 ja tuo tiistaina klo 15.
Jos taas joustaisin ja eläisimme miehen menojen mukaan, saattaisi lapsi voida olla isällään enemmänkin, mutta sillä ehdolla, että olisin valmis olemaan lapsen kanssa passissa vuorokauden varoajalla ja olemaan lapselle olkapää kun isä ei tulekaan vaikka lupasi.

Mies tekee ammatikseen jääkiekkotöitä. En kerro sen enempää onko pelaaja vai valmentaja, mutta jompi kumpi.

No tuossa nyt yksi säännöllinen aika nyt ainakin, mitäs jos alottaisitte tuolla ja voisitte sitten sopia keskenänne (ilman että lapsi kuulee, lapselle ei isänkään tarvitse sanoa että tulen hakemaan viikonlopuksi jos ei voi olla 110% varma siittä) kaikki tuon lisäksi tulevat tapaamiset? Se, mitä lapsi ei tiedä luvatun, ei myöskään hänelle sitten tuota pettymystä jos se ei tapahdukkaan. Kukaan ei voi teitä lapsen kanssa pakottaa olemaan lähtövalmiina jos isälle vaikka sopiikin, sen täytyy myös sinun exäsi ymmärtää. Ja sen sanoo teille myös lastenvalvoja. Lapsen ei tarvitse olla passissa odottamassa etävanhempaa.

Kun käsitin niin että isä kuitenkin lapsensa kanssa nimenomaan haluaa olla niin silloin ei kannata lähteä riitelemään niistä muista mahdollisista tapaamisista. Kuitenkin tuossa tulee jo joka viikko vähintään se päivä minkä lapsi isäänsä tapaa ja mahdollisuuksien mukaan sitten kesällä ja lomilla vähän enemmän.

 

No tuossa nyt yksi säännöllinen aika nyt ainakin, mitäs jos alottaisitte tuolla ja voisitte sitten sopia keskenänne (ilman että lapsi kuulee, lapselle ei isänkään tarvitse sanoa että tulen hakemaan viikonlopuksi jos ei voi olla 110% varma siittä) kaikki tuon lisäksi tulevat tapaamiset? Se, mitä lapsi ei tiedä luvatun, ei myöskään hänelle sitten tuota pettymystä jos se ei tapahdukkaan. Kukaan ei voi teitä lapsen kanssa pakottaa olemaan lähtövalmiina jos isälle vaikka sopiikin, sen täytyy myös sinun exäsi ymmärtää. Ja sen sanoo teille myös lastenvalvoja. Lapsen ei tarvitse olla passissa odottamassa etävanhempaa.

Kun käsitin niin että isä kuitenkin lapsensa kanssa nimenomaan haluaa olla niin silloin ei kannata lähteä riitelemään niistä muista mahdollisista tapaamisista. Kuitenkin tuossa tulee jo joka viikko vähintään se päivä minkä lapsi isäänsä tapaa ja mahdollisuuksien mukaan sitten kesällä ja lomilla vähän enemmän.

Meillä aikoinaan exä saattoi töistä tullessaan soittaa ja kysyä, sopisiko, jos hän tulisi laittamaan pojan nukkumaan. Ja totta mooses mulle oli helpotus, kun pääsin viemään koiran yksin iltalenkille eikä tarvinnut ottaa poikaa mukaan.

 

Sinullahan niitä oikeuksia ei olekkaan mutta lapsellanne on. Mie tekisin nyt sinuna niin että kysyisin lastenvalvojalta neuvoa, pyytäisin sieltä sitä neuvotteluapua, meette sinne yhessä tai sinä yksin. Kyllä tuohon teiän tilanteeseen joku tolkku varmasti löytyy mutta se on sitten eri asia että noudattaako tai pystyykö isä noudattamaan sopimusta. Ja siihen sinä et voi vaikuttaa. Jos isä toistuvasti jättää noudattamatta tapaamissopimusta niin ainahan voit ehottaa sopimuksen tarkistamista uudelleen.

Tärkeintä ois nyt että exäsi tajuais myöskin ettei lapsen maailma pyöri hänen pillinsä mukaan vaan tietty säännönmukasuus on oltava, muuten saattaa käydä niin että lapsi kokee olonsa turvattomaksi. Se taas sitten saattaa enteillä ongelmia myöhemmällä iällä.

Nyt tulin siihen lopputulokseen, että lopetan miettimisen tältä illalta ja teen kuten sinä neuvoit. Varaan huomenna ajan lastenvalvojalle ja hän toivottavasti osaa tämän sotkun kanssa auttaa. Mies saa osallistua sopimuksen tekoon, mutta ei kokonaan määrätä tahtia kuten nyt on tehnyt.

Nukuttaakin niin pirusti ja tuo pieni lintunen sängyssään taitaa jo jokusen tunnin päästä herätellä uuteen aamuun, joten nyt kiitän nöyrästi teitä kaikkia ja menen nukkumaan.

Oli ilo saada mielipiteitä asiaan. Kiitos.

 

Niin. Tässä vain on se ongelma meidän kohdalla, että ilman puntaroimista me kaikki perheessä tiedämme, että työ menee näissä jutuissa lapsen edelle ja minä olen se k*usipää kun en suostu joustamaan vaikka se olisi lapselleni parhaaksi.

Minä sain tänään melko varman kusipään leiman ottaani kun en suostunut muuhun kun lapsen edun mukaiseen tapaamissoppariin. Mutta elämä on, olen mieluummin kusipää loppuelämäni kun korjailen sitten rikkimennyttä lasta. Meidän vanhempien homma on toimia lapsen parhaaksi ja jos ei toinen siihen pysty niin toisen on pystyttävä ja oltava vahva nimenomaan lapsen edun vuoksi.

Mulla on ihan samankaltasia kokemuksia takana noista tapaamisista kun sullakin ap ja nyt niihin tuli muutos kertaheitolla. Liian montaa vuotta ei jaksa tommosta katella eikä elää omaa elämäänsä etän ehdoilla. Siihen ei tartte suostua koska se ei ole lapsenkaan etu.

 

mä muistan edelleenkin miltä se tuntui koko päivän kurkkia ikkunoista ja pakata tavaroita ja odotella, lapsena odottavan aika on todella pitkä! ja sitten kas kummaa isipä ei nyt pääsekkään, eli parempi sopia tarkkaan ja sillä tavalla että sopimusta noudatetaan kuin että pikkuinen joutuu odottelemaan ja kaikki on epävarmaa.

 

Tässä tuntuu nyt aikuiset olevan kovapäisiä, mutta entäpä lapsen näkökulmasta? Ja jos isän tehtävä on sitten omalla vuorollaan huolehtia joku hoitamaan lasta, jos ei itse pysty; niin kuulostaa aika sekavalta, ellei ole sitten lapsen sukulainen tms.

Ja vaikka kuinka paperille pistetään sopimuksia, niin keskusteluväleissä olevat vanhemmat kuitenkin toimivat, kuten parhaaksi katsovat

 

Minusta on ihan koominen ajatus, että jos tekee lapsia epässäännöllistä työtä tekevän miehen kanssa ja ero tulee, niin yhtäkkiä siitä epäsäännöllisyydestä pitäisi muka saada joku oikeutettu vapautus. Kyllä se todellisuudessa vaan menee niin, että senkin jälkeen joutuu sopeutumaan moneen asiaan, koska lapsella on oikeus tavata isäänsä. Taikavarvulla ei olemassaolevia tosiasioita taiota pois. Eli jos on tehnyt lapsia jääkiekkoilijan tai valmentajan kanssa, niin on aivan lapsellista, että erotilanteessa sitten ajattelee, että no ottakoon jonkun kahdeksasta neljään toimistotyön, jos haluaa olla hyvä vanhempi ja tavata lasta. Lapsi ei tuossa vaiheessa siitä epäsäännöllisyydestä juurikaan kärsi, jos hänelle ei anneta ennakko-odotuksia siitä, että milloin tapaamisten on tarkoitus tapahtua. Kouluiässä on sitten eri juttu.

 

Ots painin samankaltaisen tilanteen kanssa ja miettikääs millasta se on lapselle kun ei etukäteen tiedä millon iskää näkee. Miun mielestä se on parasta kaikille että on tietty sopimus ja selkeä aikataulu tapaamisista. Kyllä mä sen niinnäen että aikuiset joustaa lapsen parhaaksi. Vaikka se sitten aiheuttaa vaikeuksia töidEn järjestelyssä. Olen minäkin järjestänyt lasten aikataulujen mukaan tulevaisuuttani vaikka se tarkoittaa että hetkeksi luovun ammatillisesta haaveestani.

 

Ots painin samankaltaisen tilanteen kanssa ja miettikääs millasta se on lapselle kun ei etukäteen tiedä millon iskää näkee. Miun mielestä se on parasta kaikille että on tietty sopimus ja selkeä aikataulu tapaamisista. Kyllä mä sen niinnäen että aikuiset joustaa lapsen parhaaksi. Vaikka se sitten aiheuttaa vaikeuksia töidEn järjestelyssä. Olen minäkin järjestänyt lasten aikataulujen mukaan tulevaisuuttani vaikka se tarkoittaa että hetkeksi luovun ammatillisesta haaveestani.

Niin meinaat, että jääkiekkoilija pitää muutaman vuoden tauon tai jotakin.

 

[QUOTE="vieras";26055414]Niin meinaat, että jääkiekkoilija pitää muutaman vuoden tauon tai jotakin.[/QUOTE]

Aika marginaali esimerkki mutta sen kun. Tai sitten sopimuksessa on ajat niin että ne sopii aikatauluun. Painotan tässä vain sitä että jotkin ajat sovitaan, ei sen tarvii olla joku jokatoinen vkonloppu tai viikko-viikko systeemi. Joku joka toimii ja josta pidetään kiinni. Ei niin että toinen vain ilmottaa että nyt sopis ja nyt ei. En tiiä osaanko selittää

 

Aika marginaali esimerkki mutta sen kun. Tai sitten sopimuksessa on ajat niin että ne sopii aikatauluun. Painotan tässä vain sitä että jotkin ajat sovitaan, ei sen tarvii olla joku jokatoinen vkonloppu tai viikko-viikko systeemi. Joku joka toimii ja josta pidetään kiinni. Ei niin että toinen vain ilmottaa että nyt sopis ja nyt ei. En tiiä osaanko selittää

Ehkä lapsen eduksi on kuitenkin se, että isällä on oma työpaikka ja tulot kuin että lähtee johonkin hanttihommiin, että olisi joka lauantai vapaana. Jos ei ole oikeasti mahdollisuutta sopia mitään, niin ei sitä silloin voi sopia. Kai se ap:n on itse järjellä mietittävä, ettei ihan naurettavia yritä.

 

Lapsi on todennäköisesti jo tähän mennessä tottunut siihen että isällä on epäsäännöllinen työ,se tuskin lasta sen kummemmin hetkauttaa.Äiti voi halutessaan ja sopiessaan menonsa ,varmistaa että hänellä on lapsenvahti jos isällä onkin töitä eikä pääse tulemaan jos on niin sovittu.
On olemassa töitä jotka on tehtävä silloin kun niitä on ja minusta on tyhmää silloin toiselta osapuolelta olla joustamatta.Olis eri asia jos lapsen etävanhempi ei tapaisi lasta lainkaan vedoten siihen ettei pääse kun on töitä mutta käsitin että tässä tapauksessa etävanhempi tapaa lasta paljon ja säännöllisen epäsäännöllisesti.
Lapselle ei tarvi etukäteen kertoa että isi ehkä tulee jos täyttä varmuutta ei ole.Näin välttää pettymyksen tuottamisen.

 

Me ei olla exän kanssa tehty mitään tapaamissopimuksia, juuri tuon epäsäännöllisyyden vuoksi ja myös siinä on se, että exä asuu niin kaukana, että sieltä ei ole järkeä lähteä vähän väliä ajamaan hakemaan lasta pariksi päiväksi. Esikoinen menee isälleen, kun isälle sopii, elikkä 2-3kk välein 1-2 viikoksi kerrallaan.

 

Hah, työ ei ole syy jättää lapsi huomiotta. Suosittelisin vaihtamaan työpaikkaa jos ei ole yksityisyrittäjä, koska elämä liian lyhyt siihen, että odottaa parin pv / päivän viiveellä työvuorotietoja. Varsinkin jos ei ole senttiäkään firman toiminnassa kiinni.

Kukkahattutädeille ampiaispesä tökättäväksi ( työhän on se mitä on tehtävä oman terveyden kustannuksellakin, eikö? )

Voimia vain.

Ps. Kuulostaa kuljetusalan hommilta, niitä tehneenä vieläkin teen mutta järeämmällä kalustolla, ja joustavalla työnantajalla

 

Se, että nyt ärsyttää ja ymmärrän sen, mutta entäpä sitten monen vuoden päästä, kun se onkin lapsi, jota ärsyttää ja kysyy, miksi tapaaminen tehtiin ehdointahdoin hankalaksi?

Miksi eron jälkeen isän pitäisi muuttaa työtään? Ja elämäänsä äidin menojen mukaan? Eikö samaa silloin voisi vaatia äidiltä?

Jos mies on töissä jääkiekkopiireissä, niin se työ on epäsäännöllistä ja menee turnausten ja kausien mukaan. Tämä varmaan on ollut tiedossa, kun lapsi on tehty? Ja lapsi on tottunut siihen. Kukaan ei pakota menemään isän mukaan, asiat voi järjestää niin, ettei isän epäsäännöllinen työ sanele äidin elämää (järjestely kysymys) ja vaatii molemmilta sitten joustoa.

Lapsi ei mene rikki, jos lapselle sanoo 10 min ennen kuin isä tulee, että "Hei, isi tulee nyt hakemaan sut, eikö olekkin kivaa!". Ja se mitä lapsi ei tiedä, siitä se ei rikki mee. Eli jos tapaamiset ei voi varmaksi sanoa, kuin vasta puolituntia ennen, niin ne kerrotaan vasta sitten, kun 100% varmasti tiedetään.

Kaikkein reiluinta olisi sopia niin, että jos lapsen kanssa äiti on tehnyt jo suunnitelmia jollekkin pävälle tai päiville (ja ne on tärkeintä) niin niistä pidetään kiinni, eli isä saa niiden jälkeen. Ja taasen isän suhteen tapaamiset järjestetään silloin, kun isällä sitä vapaata on, ellei ole em. matkaa ym. äidin ja lapsen osalta jo sovittu.

Itselläni on viikko viikko systeemi lasten isän kanssa, mutta tapaamset meillä saattaa muuttua, eli isälle saattaa tulla reissua, jolla haluaa käydä tai itselle jotain. Ja muutellaan niitä sitten sen mukaan. Ei siksi, että olisi pakko (koska voihan sitä aina kieltäytyä) vaan, koska se on mukavaa, että molemmilla on hyvä olla. Silloin on lapsillakin ja kaikki voittaa.

 

Se, että nyt ärsyttää ja ymmärrän sen, mutta entäpä sitten monen vuoden päästä, kun se onkin lapsi, jota ärsyttää ja kysyy, miksi tapaaminen tehtiin ehdointahdoin hankalaksi?

Miksi eron jälkeen isän pitäisi muuttaa työtään? Ja elämäänsä äidin menojen mukaan? Eikö samaa silloin voisi vaatia äidiltä?

Jos mies on töissä jääkiekkopiireissä, niin se työ on epäsäännöllistä ja menee turnausten ja kausien mukaan. Tämä varmaan on ollut tiedossa, kun lapsi on tehty? Ja lapsi on tottunut siihen. Kukaan ei pakota menemään isän mukaan, asiat voi järjestää niin, ettei isän epäsäännöllinen työ sanele äidin elämää (järjestely kysymys) ja vaatii molemmilta sitten joustoa.

Lapsi ei mene rikki, jos lapselle sanoo 10 min ennen kuin isä tulee, että "Hei, isi tulee nyt hakemaan sut, eikö olekkin kivaa!". Ja se mitä lapsi ei tiedä, siitä se ei rikki mee. Eli jos tapaamiset ei voi varmaksi sanoa, kuin vasta puolituntia ennen, niin ne kerrotaan vasta sitten, kun 100% varmasti tiedetään.

Kaikkein reiluinta olisi sopia niin, että jos lapsen kanssa äiti on tehnyt jo suunnitelmia jollekkin pävälle tai päiville (ja ne on tärkeintä) niin niistä pidetään kiinni, eli isä saa niiden jälkeen. Ja taasen isän suhteen tapaamiset järjestetään silloin, kun isällä sitä vapaata on, ellei ole em. matkaa ym. äidin ja lapsen osalta jo sovittu.

Itselläni on viikko viikko systeemi lasten isän kanssa, mutta tapaamset meillä saattaa muuttua, eli isälle saattaa tulla reissua, jolla haluaa käydä tai itselle jotain. Ja muutellaan niitä sitten sen mukaan. Ei siksi, että olisi pakko (koska voihan sitä aina kieltäytyä) vaan, koska se on mukavaa, että molemmilla on hyvä olla. Silloin on lapsillakin ja kaikki voittaa.

Haa, en tiedä piikititkö, mutta enhän puhunut että isän pitää vaihtaa, enkä suoraan ko. ex-pariskunnan tilanteeseen, vaan yleisesti. Miksi tehdä lapsia jos työ niin tärkeä. Ja muuten kyllä samaa mieltä, tuskin ottaa nokkiinsa jos lyhyellä varoajalla jompikumpi hakee tai jos ei tiedä muuttuneista suunnitelmista / suunnitelmista etukäteen

Mutta, meitähän on moneksi, ja kaikki tyylillään. Minä en ainakaan ole kenellekään oikeutettu sanomaan mikä oikein mikä väärin elän täysillä, ongelmien keskelläkin