Olen 34 vuotta ja nyt tuli se olo, että elämä on kohta ohi!

  • Viestiketjun aloittaja "a.p"
  • Ensimmäinen viesti
"a.p"
Tähän asti sitä on vain porskuttanut ikuisen nuoruuden tunnelmissa, ja nyt mulle iski joku ikäkriisi, että kohtahan tässä kuollaan! Vuodet 18-vuotiaasta 34-vuotiaaksi ovat menneet todella nopeasti. Jos loppuelämä kuluu samaa vauhtia, voin kohta ruveta varaamaan hautapaikkaa!
 
"sasa"
[QUOTE="a.p";26053971]Tähän asti sitä on vain porskuttanut ikuisen nuoruuden tunnelmissa, ja nyt mulle iski joku ikäkriisi, että kohtahan tässä kuollaan! Vuodet 18-vuotiaasta 34-vuotiaaksi ovat menneet todella nopeasti. Jos loppuelämä kuluu samaa vauhtia, voin kohta ruveta varaamaan hautapaikkaa![/QUOTE]

Kannattaa pitää kiirettä, ettet myöhästy hautajaisistasi.. Äkkiä se 40-50 vuotta vilahtaa.
 
ymmärrän
Mulla on ollut tuota fiilistä viimeiset pari vuotta. Mun elämä oli nyt tässä. Tiedän tasan tarkkaan, mitä tää tulee olemaan loppuelämäni. Tätä samaa. En ole hyvä missään, en ole saanut elämässäni mitään todellista aikaan, olen hukannut koko elämäni. Enkä saa edes ajatuksistani huolimatta mitään aikaiseksi. Todellinen luuseri.
 
"vieras"
Elämä alkaa olla ihanan tasaista 34-vuotiaana ja elämän suurimmat valinnat jo tehtynä. Voi keksiä jotain hauskaa yllättävää elämän toiselle puoliskolle ja nauttia eletyn elämän tuomasta kokemuksen varmuudesta.
 
Mä olen 33v. ja kyllähän noi vuodet vierii järkyttävää tahtia! Olen yhden lapsen puoliyh. joten sikäli on tunne et mitä vaan voi vielä tapahtua. Vuosisadan romanssi vielä löytämättä, ehkä se "ei koskaan enää"-toinen lapsikin vielä joskus syntynee, työurallakin oikeastaan avoimet ovet... No joo, tiedän kyllä tunteen, joskus vähän aikaa sitten samasta asiata tännekin päivittelin. Fiilikset pysyy parhaimpana kun keskittyy kulloinkin käsillä olevaan hetkeen.
 
"vieras"
Minä olen samanikäinen ja mulla on vähän samanlainen olo. Olen valmistunut yliopistosta pari vuotta sitten, ja olen nyt jatko-opiskelija, mutta muista syistä johtuen en juuri voi opiskella juuri nyt ja työelämässälään en ole kokoaikaisesti. Jotain pieniä töitä on, mutta ei kovin paljon. Omaa rahaa ei siis ole eikä uraa, ja se ahdistaa. Vaikka järjellä ajattelen, että mitkä ovat syyt tähän, se tunne on silti. Tuntuu, että en ole saanut mitään aikaan ja pelottaa, että muuttuuko mikään, koska elämän pitäisi olla tässä vaiheessa "ihanan tasaista", kuten joku sanoi, mutta entä jos se ei ole?
 
"vieras"
mulla oli tunne että elämä on ohi kun täytin 30v, kesti jonkun aikaa ja nyt on alkamassa uusi kriisi kun täytän ensi kuussa 39, mut ei vielä niin pahalle tunnu kun kohta 10 vuotta sitten, mut katotaas kun se 40 täyttyyy...
 
iuk
Mua myös jollain lailla ahdistaa ja ikää samat 34 vuotta kuin ap:llä. Mä olen ollut mieheni kanssa 15 vuotta ja meillä on kolme lasta (12v, 9v ja 5v), okt rakenteilla.

Mulla on yksi ammatti, jonka puitteissa olen töissä käynyt "lastenteon" (lapsiluku nyt täysi) ohella. Nyt olen vaihtamassa alaa unelma-alalleni ja valmistun 35-vuotiaana. Ja voi että mulla on jotenkin sellainen luuseriolo, etten vielä tähän ikään mennessä ole ollut ns. pysyvästi työelämässä. Kesätöitä olen tehnyt ala-asteelta lähtien, samoin opiskeluajat ja sen lisäksi olen lasten välilläkin tehnyt töitä. Mutta ainoastaan määräaikaisena eli ns. keikkaluonteisesti, vakityöpaikkaa en voinut ottaa vastaan (sitä kyllä tarjottiin), kun pääsin opiskelemaan tätä uutta alaani. En tajua. Periaatteessa mulla on kaikki hyvin, mutta tää työkuvio on jotenkin sellainen asia, jota jopa vähän häpeän.
 
a,p
Mua myös jollain lailla ahdistaa ja ikää samat 34 vuotta kuin ap:llä. Mä olen ollut mieheni kanssa 15 vuotta ja meillä on kolme lasta (12v, 9v ja 5v), okt rakenteilla.

Mulla on yksi ammatti, jonka puitteissa olen töissä käynyt "lastenteon" (lapsiluku nyt täysi) ohella. Nyt olen vaihtamassa alaa unelma-alalleni ja valmistun 35-vuotiaana. Ja voi että mulla on jotenkin sellainen luuseriolo, etten vielä tähän ikään mennessä ole ollut ns. pysyvästi työelämässä. Kesätöitä olen tehnyt ala-asteelta lähtien, samoin opiskeluajat ja sen lisäksi olen lasten välilläkin tehnyt töitä. Mutta ainoastaan määräaikaisena eli ns. keikkaluonteisesti, vakityöpaikkaa en voinut ottaa vastaan (sitä kyllä tarjottiin), kun pääsin opiskelemaan tätä uutta alaani. En tajua. Periaatteessa mulla on kaikki hyvin, mutta tää työkuvio on jotenkin sellainen asia, jota jopa vähän häpeän.
Taitaa tää kolkyt-nelkyt-vuosikymmenen taite olla sellanen kohta, jossa ihmiset tarkastelee elämänvalintojaan ja kokee puutteellisuutta, jos elämä ei ole mennyt niin kuin "pitäisi".
 
Aries 78
Tasan viikon päästä tulee 34v mittariin, itelläkin pieni "ikäkriisi" päällä. Haluaisin vielä yhden lapsen saattaa maailmaan ja kasvattaa hänet, sitten kun kolmeviis tulee mittariin niin en usko että sen jälkehen alan lapsia kenenkhän kanssa tekemään.. Yllättävän nopiasti mennyt tuo aika kaksvitosesta tähän ikhän.
 
iuk
Taitaa tää kolkyt-nelkyt-vuosikymmenen taite olla sellanen kohta, jossa ihmiset tarkastelee elämänvalintojaan ja kokee puutteellisuutta, jos elämä ei ole mennyt niin kuin "pitäisi".
Huvittavinta tässä oikeastaan on se, että samanikäinen ystäväni, joka on tehnyt uraa viimeiset 10 vuotta, kertoi, että hän taas on aina kadehtinut minua. Sitä, että löysin mieheni jo 19-vuotiaana ja että olemme yhä edelleen yhdessä. Ja että meillä on jo kolme lasta, jotka alkavat olla jo mukavan "isoja".

Taitaa siis olla niin, että jokainen "kadehtii" sitä, mitä itseltä vielä uupuu. :D
 
Mulle tuli se olo viime kesänä. Olin ihan oikeasti sekaisin tuon asian takia, niin typerältä kuin se kuulostaakin.

Sitten täytin loppukesästä 35 v ja kas kummaa, elämä jatkui. Kriisi oli ohi.
En sanoisi olevani sekaisin tai muutakaan, mutta kieltämättä jysähti tajuntaan jotenkin kovemmin, kun täytti 34. Mulla ei ollut varsinaista kolmenkympin kriisiä eivätkä vuodet ole tähän mennessä tuntuneet missään, mutta jostakin syystä 34 alkoi yhtäkkiä tuntua paljolta. Ei sitä enää ihan tyttönen ole, vaikka mieli nuori onkin :).
 
Aikansa kutakin
:D Mulla on ikää 47v eikä olo tunnu ollenkaan vanhalta. Tää on mahtavaa aikaa elämässä: lapset ovat muuttaneet omilleen ja meillä miehen kanssa menee kaikin puolin hyvin. Nautin täysin siemauksin jokaisesta päivästä. Elämä on ihanaa! :)
 

Yhteistyössä