Mielenkiintoista tietoja naimisiin menneiden sukunimivalinnoista

[Akaatti]

Viime vuonna avioituneista 24 % piti oman sukunimensä. Noin 67 % otti miehen nimen ja reilut 7 % naisista yhdysnimen. 1,57 % valitsi yhteiseksi sukunimekseen naisen nimen ja vain 0,13 % miehistä otti yhdysnimen.

Vertailun vuoksi vuonna 1986, ainoastaan 7,5 % piti oman nimensä. Tuo sukunimilakihan uudistui tuossa vaiheessa, vuoteen 1985 asti oli pakko naisen ottaa miehen sukunimi tai vähintään yhdysnimi.

Tarkemmat tilastot löytyvät täältä:
Nimet - Väestörekisterikeskus

Alhaalla on tiedosto Puolisoiden sukunimivalinnat 1986-1998 ja 2002-2011.

 

[Rollolainen]

mä tiedän yhden miehen joka otti vaimonsa sukunimen ja yhden miehen jola on yhdysnimi. JOkainen päättäköön itse.

 

[Istafra]

Suurin osa ystävistäni näyttäisi kuuluvan tuohon 24%, minä en aio mennä naimisiin ollenkaan.

 

["vieras"]

Tuostahan puuttuu kokonaan nykyään yleistyvä trendi, että otetaan kokonaan uusi yhteinen sukunimi molemmille.

 

["silakka"]

Mä tiedän yhden miehen joka on aina ottanut naisen sukunimen... ollut naimisissa kolme kertaa.

 

["Nitta"]

No, minä päädyin siihen perinteiseen kastiin eli otin mieheni sukunimen, mutta ei niin, ettei muitakin vaihtoehtoja olisi mietitty (yhdessä):

- yhdysnimi meidän sukunimillä (jotka itsessään ovat ihan norminimiä)-> liian huumori, että sitä jaksaisi itsekään kovin pitkään
- mies ottaisi minun sukunimeni -> veljelläni on sama etunimi, joten ei vaan viitsi tehdä elämää hankalaksi

Joten, otin siis mieheni nimen, ilman mitään "pakkoa" tai sisäänleivottua automaatiota

 

[Panacea]

[QUOTE="vieras";26028077]Tuostahan puuttuu kokonaan nykyään yleistyvä trendi, että otetaan kokonaan uusi yhteinen sukunimi molemmille.[/QUOTE]

Tämä ei näy tilastoissa sen takia, että molempien puolisoiden nimen vaihtaminen yhtä aikaa avioliiton solmimisen yhteydessä ei onnistu, vaan asian voi hoitaa kahdella tavalla:

1) joko mennään naimisiin omilla sukunimillä ja vaihdetaan sitten molempien sukunimi uuteen yhteiseen avioliiton solmimisen jälkeen tai

2) toinen vaihtaa nimeään etukäteen ja toinen sitten ottaa tämän nimen eli vaihtaa sukunimeään avioliiton solmimisen yhteydessä.

Meillä toimittiin jälkimmäiseen tapaan eli minä vaihdoin sukunimeni yhdessä päättämäämme (minun suvustani löytyneeseen) sukunimeen ennen avioliittoa ja mieheni sitten otti minun nimeni kun menimme naimisiin.

 

[Blue]

Tuskin kukaan enää ottaa miehen nimeä pakosta tai "automaatiosta". Jokainen naimisiin menevä nainen varmasti tietää vaihtoehdot ja mahdollisuudet.

 

[maitovara]

Mun täytyy kyllä myöntää, että mulle oli itsestäänselvyys ottaa miehen sukunimi, en edes miettinyt muita vaihtoehtoja.

 

[Blue]

Mun täytyy kyllä myöntää, että mulle oli itsestäänselvyys ottaa miehen sukunimi, en edes miettinyt muita vaihtoehtoja.

Mutta olit kuitenkin tietoinen muistakin vaihtoehdoista?

 

[astrolabe]

Olisi outoa heittää identiteetti romukoppaan ja ottaa uusi tilalle. En tiedä vaihtaisinko. En tietääkseni ole menossa naimisiin, joten ei tartte ees harkita.

 

["vieras"]

No silloin ei ollut vaihtoehtoja, kaksoisnimi olisi ollut tyyliin törky-turpanen

 

[Blue]

Olisi outoa heittää identiteetti romukoppaan ja ottaa uusi tilalle. En tiedä vaihtaisinko. En tietääkseni ole menossa naimisiin, joten ei tartte ees harkita.

Sun identiteetti on kiinni sukunimestä? Miltä tuntuu se että minuun on oikeasti noin heikoilla kantimilla?

 

[gfd]

Tämä ei näy tilastoissa sen takia, että molempien puolisoiden nimen vaihtaminen yhtä aikaa avioliiton solmimisen yhteydessä ei onnistu, vaan asian voi hoitaa kahdella tavalla:

1) joko mennään naimisiin omilla sukunimillä ja vaihdetaan sitten molempien sukunimi uuteen yhteiseen avioliiton solmimisen jälkeen tai

2) toinen vaihtaa nimeään etukäteen ja toinen sitten ottaa tämän nimen eli vaihtaa sukunimeään avioliiton solmimisen yhteydessä.

Meillä toimittiin jälkimmäiseen tapaan eli minä vaihdoin sukunimeni yhdessä päättämäämme (minun suvustani löytyneeseen) sukunimeen ennen avioliittoa ja mieheni sitten otti minun nimeni kun menimme naimisiin.

ihan mielenkiinnosta kysyn että miksi päädyitte moiseen ratkaisuun?

 

[astrolabe]

Sun identiteetti on kiinni sukunimestä? Miltä tuntuu se että minuun on oikeasti noin heikoilla kantimilla?

Ei ole kiinni kokonaan, tietenkään. Haastatsie riitaa tänä iltana vai onko se aika kuusta, ku suutahtelet monessa ketjussa?

Minuuteni ei roiku vain sukunimestä, mutta mitä sitä vaihtamaan, kun se on osa minua. Ja mielestäni sukunimeni on yksi kielemme kauneimpia, joten jo esteettisesti harva muu sukunimi tarjoaisi "upgreidausta".

Hyvät yöt vaan siullekin.

 

["vieras"]

Otin miehen sukunimen ihn siksi, että haluan että koko meidän perheelläon yksi ja sama sukunimi. yhdysnimeä enhalunnut, koska etunimet on jo muutenkin pitkät ja minun sukunimeä ei mies taas halunnut, koska se lasketaan myös etunimeksi ja olisi kuulostanut hassulta

 

[maitovara]

Mutta olit kuitenkin tietoinen muistakin vaihtoehdoista?

Olin kyllä.

 

[Blue]

Ei ole kiinni kokonaan, tietenkään. Haastatsie riitaa tänä iltana vai onko se aika kuusta, ku suutahtelet monessa ketjussa?

Minuuteni ei roiku vain sukunimestä, mutta mitä sitä vaihtamaan, kun se on osa minua. Ja mielestäni sukunimeni on yksi kielemme kauneimpia, joten jo esteettisesti harva muu sukunimi tarjoaisi "upgreidausta".

Hyvät yöt vaan siullekin.

Missä mä nyt suutahtelen? :O

En mä riitaa haasta. Mä vaan halusin tietää miten sun identiteetti on kiinni nimessä (kun aika vahvasti sanottu että heittäisit nimen myötä identiteettisi romukoppaan). Mut eihän se oikeasti olekaan kun olihan siihen ihan syykin miksi et sitä lähtisi vaihtamaan.

 

[Panacea]

ihan mielenkiinnosta kysyn että miksi päädyitte moiseen ratkaisuun?

Halusimme perheelle yhteisen sukunimen ja kumpikaan ei ollut kovin hottina toisen sukunimestä

(Miehen sukunimi oli tosi tavallinen ja mun taas melko ruma...)

 

[astrolabe]

Missä mä nyt suutahtelen? :O

En mä riitaa haasta. Mä vaan halusin tietää miten sun identiteetti on kiinni nimessä (kun aika vahvasti sanottu että heittäisit nimen myötä identiteettisi romukoppaan). Mut eihän se oikeasti olekaan kun olihan siihen ihan syykin miksi et sitä lähtisi vaihtamaan.

Niin noh, on se kiinni siitä. Kuten tossa toisessa nimiketjussa sanoin, nimi on sukutilamme nimi myös. Se on siis myös fyysinen paikka, minun sukunimeni. Olen osa sitä sukua, joka on kasvanut ja elänyt ja yhä on tilalla. Se on jatkumo - se on osa minuuttani. Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta paikkaan ja sukuuni. Siksi minusta olisi hurjaa katkaista se ja "esittää" kuuluvani toiseen huoneeseen ja perheeseen, jonka osa en kuitenkaan olisi kuin laillisesti ajatellen, mutta en jakaisi samoja geenejä enkä historiaa.

 

[Blue]

Niin noh, on se kiinni siitä. Kuten tossa toisessa nimiketjussa sanoin, nimi on sukutilamme nimi myös. Se on siis myös fyysinen paikka, minun sukunimeni. Olen osa sitä sukua, joka on kasvanut ja elänyt ja yhä on tilalla. Se on jatkumo - se on osa minuuttani. Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta paikkaan ja sukuuni. Siksi minusta olisi hurjaa katkaista se ja "esittää" kuuluvani toiseen huoneeseen ja perheeseen, jonka osa en kuitenkaan olisi kuin laillisesti ajatellen, mutta en jakaisi samoja geenejä enkä historiaa.

Tunnetko kuuluvasi myös äitisi sukuun, vaiko vain isäsi? Tai toisinpäin? Riippuen siitä kumman vanhemman sukunimi sinulla on.

 

[astrolabe]

Tunnetko kuuluvasi myös äitisi sukuun, vaiko vain isäsi? Tai toisinpäin? Riippuen siitä kumman vanhemman sukunimi sinulla on.

Minulla on äitini tyttönimi. Kaipa siihen ne vahvemmat siteet ovat. Isäni ei tuntenut omaa isäänsä ja se puoli sukua on muutaman vanhan sukulaisen varassa isäni äidin puolelta. Matrilineaarista meininkiä?

 

[Blue]

Minulla on äitini tyttönimi. Kaipa siihen ne vahvemmat siteet ovat. Isäni ei tuntenut omaa isäänsä ja se puoli sukua on muutaman vanhan sukulaisen varassa isäni äidin puolelta. Matrilineaarista meininkiä?

Ok. Sun valintasi ymmärrän, hyvät perustelut.

Koska tää mua hämää aina että sanotaan että kuuluu (on syntynyt) johonkin sukuun, joka yleensä on vielä se isän suku. Mutta oikeestihan niitä sukuja on kaksi tasa-arvoista joista ei yleensä voi valita parempaa. Äitihän on yleensä luopunut omasta sukunimestään jotta voi lapselle taata sen "oman" yhtenäisen suvun. Miksi lapsi sitten dissaisi äitinsä valintaa ilmoittamalla että "minä en ainakaan luovu omasta sukunimestäni (ja suvustani) kun menen naimisiin".

Eri asia tietty jos on oikeasti miettinyt asiaa (eikä vain ollakseen "hieno ja moderni nainen" tee sitä). Tai on vahvat perustelut "suosia" vain toista sukua.

 

[vaihdoin molemmat]

Olisi outoa heittää identiteetti romukoppaan ja ottaa uusi tilalle. En tiedä vaihtaisinko. En tietääkseni ole menossa naimisiin, joten ei tartte ees harkita.

Minä vaihdoin kerrasta kunnolla ja otin naimisiin mennessä mieheni sukunimen sekä vaihdoin myös etunimeni samalla. Ongelma tuli kiitoskortteja kirjoittaessa, kun vieraat olivat olleet eri nimisen naisen häissä, joka kirjoitti kiitoskortit. Oli siinä sit vierailla ihmettelemistä