Mulla on lapsi romanimiehen kanssa. (Suomen romanista siis kysymys.) Lapsi on vielä niin pieni, että vasta perustaitojen opettelut on meneillään, mutta kasvaessaan tietysti tulee oppimaan asioita sekä valtakulttuurista että romanikulttuurista.
Vääntöä asioista ei ole tähän mennessä ollut, hyvin on pystytty keskustelemaan ja päättämään asioista lapsenkasvatukseen ja muihinkin asioihin liittyen.
Ollaan päädytty siihen, että emme halua kasvattaa lastamme ajattelemaan ensisijaisesti sitä, onko hän romani, valkolainen vai jotakin siltä väliltä - vaan ennenkaikkea siihen, että hän tietää juurensa, mutta mieltää itsensä ennen kaikkea suomalaiseksi, eurooppalaiseksi, maailmankansalaiseksi.
Romanikulttuurista tulee tietysti oppimaan joitakin asioita; miehen mielestä ensisijaisesti tärkein on kaikkien vanhempien ihmisten kunnioitus. Ja tämä siis lähinnä ilmentyy siinä, miten käyttäytyy, puhuu ja pukeutuu. Lapsi on tarkoitus kasvattaa siten, että isommaksi kasvettuaan (murkkuikä) osaa esim. isovanhempiaan tavatessaan pukeutusa säädyllisesti, mutta romanivaatteita häntä ei ole tarkoitus ohjata pitämään. Lisäksi on tarkoitus opettaa symbolisen puhtaan ja likaisen ero, mutta lähinnä sillä tavalla yksinkertaisesti, ns. liiallisuuksiin menemättä, kuten mies asian ilmaisee.
Perheen ja suvun merkitys mielletään usein romanikulttuuriin, mutta niiden merkitys on olennainen sekä minulle että miehelle... joten varmasti sellainen tietty yhteisöllisyys tulee näkymään omalla tavallaan lapsenkin arjessa. Että sukulaisia nähdään usein ja yhteyttä pidetään. Jne.
Hmm... Hengelliset asiat ja uskon kunnioittaminen on romaneille tosi tunnusomaista, vaikka eivät varsinaisesti uskossa olisikaan. Ja tämä kuuluu myös niihin asioihin, joka lapselle tullaan opettamaan; eli siis kunnioitus muiden uskoa kohtaan, vaikka itse ei uskoisikaan.
Valtakulttuurissa koulutuksen hankkimista pidetään tärkeänä ja itsestäänselvänäkin, ja se nyt tietysti tulee olemaan yksi niistä asioista ja ajatuksista, jonka haluan omalle lapselleni siirtyvän.
Muuten kai meillä on aika perusmeininkiä; arki ei hirveästi eroa siitä, mitä se on kahdella valkolaisellakaan. Ripauksia sieltä, ripauksia täältä.
Kerrotko mulle mitä haittaa pojan esinahan poistamisesta on?[/QUOTE]
Ei se mikään peikko ole, vaan täysin turhake. Tosin esikoinen ainakin jo on sillä kannalla, että känninen on tosi nolo. Suomessa tämäkin on yksi haaste heille lisää, mutta eipä se minullekaan ole ollut vaikeaa kasvaa/elää ilman viinaa.