Miten puhua isovanhemmille rajoista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Perhesuhde-apua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Perhesuhde-apua

Vieras
Tilanne on se, että höyry nousee korvista omien vanhempieni kanssa. He ovat useasti, tietoisesti, toiminut minun ja miehen ohjeita vastaan / jättänyt noudattamatta, ja vaikka tiedän tähän tulevan sata "ei se siihen kuole"-vastausta,niin ei varmaan kuole - mutta tää on periaatekysymys. Viimeisimpänä antoivat alle 1-vuotiaalle makkaraa, vaikka varsin hyvin tietävät ettemme eineksiä käytä puhumattakaan suolasta jne mitä ei vauva tarvitse.

Haluan lapselle suhteen isovanhempiinsa,mutten aio alistua heidän ylikäveltäväksi, kun tietoisesti eivät kunnioita mua ja miestä vanhempina. Mitä siis teen? Heiltä noita samoja "ei se siihen kuole"-juttuja riittää.
 
Minä sanoin aikanaan omille ja appivanhemmille, että jos ei meidän säännöt lasten suhteen käy, niin sitten emme käy enää ollenkaan. Alkoivat kunnioittamaan meidän kasvatusta. Kyllähän joskus sopii olla "löysemmin", mutta meilläkin tämä oli todellinen ongelma ja lapset muuttuivat aivottomiksi Eemeleiksi isovanhemmilla käytyä. Aivan hirveää.
 
Löysää nyt sinä ensinnäkin nutturaa, elämä on muillakin osa-alueilla paljon helpompaa kun ei pikkuasioista ota noin vakavia että höyry nousee päästä. Taitaa olla esikoisesta kyse? Kirjoitit etteivät kunnioita teitä vanhempina, onko siihen joku syy? Ei tuohon muu auta kuin keskustelu, kerro että heidän käyttäytymisensä tuntuu pahalta ja loukkaa sinua.
 
[QUOTE="vieras";25947088]mitäs pidät hoidossa lastasi siellä? et tuskin sun eessä ovat antaneet kerran kiellät.[/QUOTE]

Lapsi ei ole hoidossa siellä, asuvat kauempana. Joko minä tai mies tai molemmat ollaan aina oltu mukana, tosin ei välttämättä samassa huoneessa (muutenhan olisi kielletty heti)
 
[QUOTE="vieras";25947094]Löysää nyt sinä ensinnäkin nutturaa, elämä on muillakin osa-alueilla paljon helpompaa kun ei pikkuasioista ota noin vakavia että höyry nousee päästä. Taitaa olla esikoisesta kyse? Kirjoitit etteivät kunnioita teitä vanhempina, onko siihen joku syy? Ei tuohon muu auta kuin keskustelu, kerro että heidän käyttäytymisensä tuntuu pahalta ja loukkaa sinua.[/QUOTE]

Nii-i, en mä oikein tiedä? Niin kuin sanoin, tiedän varsin hyvin ettei vauva kuole jäätelöön. Ja jos kysyttäisi lupa, varmaan antaisin jo esim. 10kk vanhan maistaakin lusikallisen. Mut ongelmani nyt onkin se, että tietävät ihan hyvin kasvatusperiaatteemme, ja tietoisesti toimivat niitä vastaan sekä vähättelevät tekojaan jälkikäteen. Lähinnä tämä on periaatteellinen kysymys mulle, he vähät välittävät siitä kuinka paljon suutumme tai olemme suuttumatta jos he vaikka syöttävät lapselle jotain kiellettyä.
 
[QUOTE="aapee";25947130]Nii-i, en mä oikein tiedä? Niin kuin sanoin, tiedän varsin hyvin ettei vauva kuole jäätelöön. Ja jos kysyttäisi lupa, varmaan antaisin jo esim. 10kk vanhan maistaakin lusikallisen. Mut ongelmani nyt onkin se, että tietävät ihan hyvin kasvatusperiaatteemme, ja tietoisesti toimivat niitä vastaan sekä vähättelevät tekojaan jälkikäteen. Lähinnä tämä on periaatteellinen kysymys mulle, he vähät välittävät siitä kuinka paljon suutumme tai olemme suuttumatta jos he vaikka syöttävät lapselle jotain kiellettyä.[/QUOTE]

Ne on sun äiti ja isä, ehkä pitävät sua vielä lapsena eivätkä näe sua äitinä. Auktoriteettikysymys, riitaa en lähtisi tosta asiasta tekemään mutta kantani tekisin selväksi. Sano ääneen että tuntuu pahalta!! Ehkä saatte antoisankin keskustelun aikaiseksi :)
 
Nooo..Ihan vaan reilusti puhutte asiasta, kunnolla..

Mutta mutta..Mä esikoisen tullessa n. vuoden ikään pauhasin et kuinka meidän tapoja pitää melkein pilkulleen noudattaa jne jne..Nyt kun esikoinen on kasvanut ja toinenkin jo syntynyt, huomasin että minä en voi enkä halua kontrolloida kaikkea ja että mummolassa saa olla jotain juttuja mitä ei kotona ole tai tehdä, koska...Kliseisesti, ei se lapsi siihen kuole ja se on se niiden juttu.. :)

Eli kannattaa oikeasti miettiä et mistä asioista alkaa pauhaamaan ja että onko ne oikeasti sen arvoisia juttuja et kannattaa pahoittaa toisten mieli ja mahdollisesti etäännyttää niitä isovanhempia..
 
  • Tykkää
Reactions: Kuperkeikka
Nooo..Ihan vaan reilusti puhutte asiasta, kunnolla..

Mutta mutta..Mä esikoisen tullessa n. vuoden ikään pauhasin et kuinka meidän tapoja pitää melkein pilkulleen noudattaa jne jne..Nyt kun esikoinen on kasvanut ja toinenkin jo syntynyt, huomasin että minä en voi enkä halua kontrolloida kaikkea ja että mummolassa saa olla jotain juttuja mitä ei kotona ole tai tehdä, koska...Kliseisesti, ei se lapsi siihen kuole ja se on se niiden juttu.. :)

Eli kannattaa oikeasti miettiä et mistä asioista alkaa pauhaamaan ja että onko ne oikeasti sen arvoisia juttuja et kannattaa pahoittaa toisten mieli ja mahdollisesti etäännyttää niitä isovanhempia..

Niinkuin sanoin, mä en noudata edes itse omia ohjeitani orjallisesti, enkä ole turhan tarkka niiden "lapselle ei saa antaa sitä ja tätä"-sääntöjen kanssa MUTTA - jos asenne on se, että "me vähät välitään susta, sun ohjeista tai siitä jos sä suutut", niin siinä mulla tulee ongelma.

Ehkä ne joo pitää mua vielä lapsena (olen 30v), koittavat muutenkin sekaantua esim. tekemiimme talokauppoihin jne.

Haluan lapselle/lapsille suhteen isovanhempiin, mutta vasta kun voimme miehen kanssa luottaa heihin. Jotenkin tää kaikki näyttää siltä, että tulevaisuudessa isovanhemmat liittoutuvat lasten kanssa vanhempia vastaan (tätäkin olen nähnyt) ja sitten voikin olla ainekset jo välirikkoon.

Jospas nyt pitäisimme vaikka hetken taukoa vierailuista ja kysyttäessä ilmoitan, että tulemme jos ovat valmiit keskustelemaan siitä keillä viimeinen sana on...
 
^no joo, en minäkää pitäis siitä jos asenne on se et viitataan kaikelle kintaalla..

Pieni pesäero ja aika sekä kunnolla asioista puhuminen on varmaan ainoa vaihtoehto..

Tsemppiä, noi on niin veemäisiä tilanteita, kokemusta on..
 
Itse yritin selittää asian kuin aikuinen aikuiselle. Että mikä siemen niissä rajoissa oikein itää, miksi lapsi ei voi poukkoilla ruokapöydän ja leikkimisen väliä miten sattuu, tai mitä muuta pienet nyt keksiikään. Eli tulevaisuutta ajatellen ampuvat itseään jalkaan, heidänkin on myöhemmin helpompi olla lasten kanssa kun tottuvat siihen että myös mummilassa on "kuri ja järjestys". Äitini lähinnä pelkäsi kai lasten loukkaantuvan säännöistä, mutta kerroin niiden lopulta kuitenkin tuovan sitä turvaa.

Itsehän olen suht vapaan kasvatuksen hedelmä, ja minussa ei kyllä ole mitään järkeä :D
 
Muista etta isovanhemmilla patee eri saannot ja he kasvattavat lapsenlastaan omilla tavoillaan. Lapsen elaman kannalta on vain hyva nahda erilaisia kaytantoja ja suhde isovanhempiin on paljon tarkeampi kuin mita han siella ollessa syo.

Totta tämäkin, talo elää tavallaan, ja tietyt vapaudet on meilläkin mummilassa sallittuja :) Mutta sitten on tiettyjä asioita mistä tingitä, käytöstavat on oltava.
 
joojoo.. "ei se siihen kuole" tai "pitää olla joku mummolajuttu, mitä ei kotona ole".. MIKSI SEN PITÄÄ AINA OLLA JOTAIN SYÖTÄVÄÄ?????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mikä ihme se on et pitää olla tunkemassa toisen suuhun koko ajan jotain? Varsinkin sitä mitä ei saisi.
'
 
Kannattaa ärähtää oikein kunnolla, tämä ainakin toimi meillä. Todella ärsyttävää, kun molemmat mummot olivat alle vuoden ikäiselle koko ajan tunkemassa pullaa, keksiä, suolaista ruokaa yms.
Ei tuollaisen tähden kannata lapsen ja isovanhempien suhdetta katkaista, nuo tuollaiset "älä vie sitten sinne" neuvot ovat aivan naurettavia. Mutta isovanhempien on ymmärrettävä, että vanhemmat tekevät lopulliset päätökset. Ja monesti se ei mene perille, ellei painokkaasti sitä vanhuksille kerro.
 
lataa kovat pöytään, asia on joko tai, saavat itse valita. Jos eivät kunnioita teidän kasvatusta, jää lapset näkemäti.

Se on jännä, miten tuokin asia kulkee suvussa. Toisissa perheissä se välien katkominen omiin vanhempiin on suoranainen tapa.

Ihminen on välillä liiankin fiksu apina, ottaa kaikesta mallia hyvässä ja pahassa. Se taitaa olla tärkein asia, mikä lasta kasvattaessa pitäisi pitää mielessä.
 
mä olen sanonut isovanhemmille aina vaan lapsen päiväuni ja yöuniajat ja muista asioista olen sanonut että luotan heidän arvostelukykyyn, ei siis mitään ohjeita sen kummemmin. tietysti jos mummot ja ukit vetää homman ihan överiksi niin sit pitää puuttua mut en mä tuosta makkarasta lähtis nipottamaan..ei tarvii meillä ainakaan stressata :)
 
Muista etta isovanhemmilla patee eri saannot ja he kasvattavat lapsenlastaan omilla tavoillaan. Lapsen elaman kannalta on vain hyva nahda erilaisia kaytantoja ja suhde isovanhempiin on paljon tarkeampi kuin mita han siella ollessa syo.
Mun vanhemmat sanoivat aikoinaan, että mummolassa on mummolan säännötä ja kotona sitten kodin säännöt ja mikäli asia ei mulle sovi, niin ei ole mikään pakko käydä mummolassa. Kyllä se mulle sopi, koska omassa lapsuudessanikin mummolassa oli mummolan säännöt ja kotona kodin säännöt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25947296:
Mun vanhemmat sanoivat aikoinaan, että mummolassa on mummolan säännötä ja kotona sitten kodin säännöt ja mikäli asia ei mulle sovi, niin ei ole mikään pakko käydä mummolassa. Kyllä se mulle sopi, koska omassa lapsuudessanikin mummolassa oli mummolan säännöt ja kotona kodin säännöt.

Mä en kyllä tuollaisessa mummolassa kävisi. Rasittavia tuollaiset jääräpäät, joilla ei ole mitään käytöstapoja. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata huomioida toiset ihmiset ja heidän toiveensa.

Jos mummo olisi niin typerä, että ei osaa kunnioittaa toisten tahtoa, niin jättäisin vierailut väliin ja käskisin mummon tulla sitten meillä käymään.
 
[QUOTE="...";25947323]Mä en kyllä tuollaisessa mummolassa kävisi. Rasittavia tuollaiset jääräpäät, joilla ei ole mitään käytöstapoja. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata huomioida toiset ihmiset ja heidän toiveensa.

Jos mummo olisi niin typerä, että ei osaa kunnioittaa toisten tahtoa, niin jättäisin vierailut väliin ja käskisin mummon tulla sitten meillä käymään.[/QUOTE]
No mä kävin lapsena oikein mielelläni mummolassa ja osittain ihan siksi, että siellä ei ollut niin tiukat rajat kuin kotona. Enkä nähnyt mitään syytä, miksei omatkin lapseni saisi nauttia isovanhempiensa hemmottelusta.
 
Mä kyllä nipottaisin makkarasta vähän isommankin lapsen kohdalla, vaikka siihen ei kuolekaan. Mun mielestä isovanhempien on kunnioitettava lasten vanhempien tapoja jo alusta alkaen ja siinä olen ehdottoman samaa mieltä aloittajan kanssa - kyllä se on lapsen äiti ja isä, jotka lapsen asioista päättävät! Mitäs siitä sitten tulee kun lapsi on isompi ja lapsi aivopestään omia vanhempiaan vastaan tyyliin -> "ei kerrota äidille ja isälle, että saat tänään syödä vain karkkia" tai "ei kerrota äidille ja isälle, että saat mennä nukkumaan kun haluat" tai "ei kerrota äidille ja isälle, että saat tehdä täällä mitä haluat" ja sitten se ikääntyvä sukupolvi ihmettelee jälkeen päin kun nykyajan lapset ja nuoret eivät osaa käyttäytyä! No niinpä, miksköhän?!? Mun mielestä toisten kunnioittaminen on just sitä, ettei astuta varpaille tahalleen ja lapsethan oppii tuosta sitten sen mallin miten toimitaan... Onneksi mun ex-appivanhemmat on mahdottoman ihania ja antavat tilaa, mutta tarvittaessa ovat lähellä niin henkisesti kuin fyysisestikin - edeelleen <3 Nykyisestä anopista ei tosin voi sanoa samaa, voin kuvitella kuinka kohta alkaa just tollanen "ei kerrota äidille ja isälle"- juttu, melkoisen tekopyhän oloinen hän on muutenkin suhteessa niin omaan lapseensa (mieheeni), kuin lapsenlapseensa. Mutta en siitä sen ihmeemmin aio hiuksiani harmaannuttaa, kasvatusvastuu lapsesta on kuitenkin meillä vanhemmilla ja siitä me kyllä pidämme huolen, tykkää anoppi siitä tai ei. Ilmaisemme asiat yleensä siinä keskustelun lomassa mahdollisimman luontevasti, toivottavasti onnistuu jatkossakin :D
 

Yhteistyössä