Neljä lasta, onko ihan järjetöntä?

["haave"]

Emme ole miljonäärejä. Tiedän etten pysty kustantamaan kolmelle lapsellemme teineinä kaikkia niitä merkkivaatteita joita mahdollisesti tulevat haluamaan tai jokaista muutakaan vinkaisemaansa asiaa. Toisaalta olemme tiivis ja rakastava perhe joka tulee muuten toimiin (omasta mielestään hyvin). Meillä on aina ruokaa kaapissa, laskut maksettu ja hieman rahaa jemmassa. Hyvän suunnittelun ansiosta pystymme kesäisin tekemään perheen yhteisiä matkoja ja muutenkin vietämme laatuaikaa yhdessä.

Kolme lastamme ovat vielä alle kouluikäisiä ja olemme miehen kanssa haaveilleet neljännestä. Jotenkin tuntuisi että sen pitäisi tulla tähän samaan syssyyn ja sitten voisi vain keskittyä tähän lasten kasvamiseen. Neljä lasta on kuitenkin jo aikamoinen kööri! Olemme kovasti miettineet asian taloudellista puolta, jaksamisesta en niinkään ole huolissani ja rakkautta perheessämme riittäisi vielä neljännelle vipeltäjälle.

Onko neljä lasta jo ihan älytöntä? Täällä palstallakin monesti puhutaan juuri näistä taloudellisista asioista ja siksi otin sen näkökulman heti aluksi esille. Se ehkä eniten mietityttää. Tiedän että pärjäämme neljännen kanssa taloudellisestikin, mutta kaikkea meillä ei ole varaa kustantaa! Onko väärin tehdä lapsi talouteen jossa ei tule olemaan varaa kaikkiin kalliisiin harrastuksiin yms. vaikka perusasiat olisivatkin turvattuja?

 

[Nooh]

Mulla tulee aina auton vaihto mieleen kun joku kasvattaa lapsimäärää kolmesta neljään...

 

[tytönjapoikienmamma]

Lapset kyllä nykyään vaativat aika paljon ja aina se lisälapsi tuo lisähaastetta ja vastuuta, vie aikaa jo olemassa olevilta ja rahaakin kuluu toki. Kolme lasta on jo aika paljon sekin, joten itse en enää tekisi. Haluan, että aikaa ja huomiota riittää kaikille hyvin ja sitä rahaakin....ja sitten kun ei voi tietää tuleeko terve ja minkälainen muutenkin lapsi sieltä tulee, josko jotain erityishaastetta...

 

["vieras"]

Me ollaan mietitty jo jonkin aikaa neljättä lasta. Nyt päästiin siihen tulokseen, että kolme riittää. Ei huoleta raha eikä rakkaus. Enemmän ajatellaan sitä, että aikaa on tarpeeksi kaikille lapsille. Päätös tuntuu hyvältä, onhan kolmekin lasta jo aika paljon!

 

["vieras"]

En ole ikinä ymmärtänyt niitä perheitä joissa lapsille annetaan kaikki mahdollinen sne tähden koska on rahaa!
Mikä pakko on lapsille opettaa että pitää olla kalliitta harrastuksia, merkkivaatteita jne?

Ei raha tee onnelliseks, kyllä ne on muut arvot jotka sen onnellisuuden tekee. Tietenkni on niitä perheitä joissa vain ja ainoastaan raha on se mikä merkitsee, mutta onko niissä perheessä onnellisia lapsia? Löytyykö sieltä tarpeeks aikaa perheelel, kun rahaa pitää takoa minkä kerkeää.

Itse olen sitä mieltä että vähemmälläkin pärjää ja että lapsille on tärkeää opettaa, että raha ei ole se ainoa asia joka onnelliseks tekee.

Itselläni oli onnellinen lapsuss vaikken saanu kaikkea periks harrastusten tai merkkivaatteitten suhteen. Emme olleet mikään rikas perhe, mutta mulla oli ihanat vanhemmat jotka rakastivat toisiaan ja antoivat aikaa meille lapsille.
Parasta oli perheen yhteiset elokuvaillat, uimaretket ja pihahommat. Eikä niihin rahaa tarvittu. Käytiin joskus etelässä jne. Mutta kyllä parhaimpina muistoina on jääny mieleen se ihan tavallinen arki. <3

 

["lauri"]

Lapset ovat ihania ja on sitä parempi mitä enemmän niitä on. Kaikille riittää kyllä rakkautta ja kaksin verroinhan sitä saa takaisin, riippuen toki siitäkin missä elämänvaiheessa lapsi on. Aikuisenakin lapsiaan rakastaa ainaa vaan enemmän.

 

[suuren perheen lapsi]

Hei. Mielestäni lapsi ei tarvitse niitä merkkivaatteita ym. hömppää mitä teini-iässä olisi tarjolla. Itse ison perheen lapsena en ole saanut kuin harvoin jotain hienoa mitä todella halusin. Muuten vaatteni olivat siskojeni vanhoja ja hieman halvempia. Nykyään on onneksi noita halpisketjuja niin paljon missä myydään hienoja vaatteita niin se teini tykkää varmasti niistäkin. Niin ja myös miten lapsen kasvattaa, vaikuttaa siihen millainen siitä teininä tulee. Tuollainen rakastava perhe, missä touhutaan ja ollaan yhdessä, on lapselle varmasti paljon antoisampaa kuin kaupassa shoppailu ja ne kalliit tavarat ja vaatteet. Ymmärrän sen kyllä että haluaisi tarjota lapsilleen parasta ja antaa mitä he haluavat (kohtuuden rajoissa) mutta ei se määrä vaan se laatu. Siis tarkoitan sillä, ettei tavarat ja raha tee lasta onnelliseksi. Vanhempien tehtävä on kuitekin kasvattaa lapsista kunnollisia kansalaisia ja rajat on rakkautta. Väärin on mieletäni antaa lapselle kaikkea mitä nyky yhteiskunta tarjoaa. Lapsen pitää oppia siihen ettei kaikkea saa ja kyllähän niitä harrastuksia ym on halvempiakin. Ei se lapsen elämä sen huonompaa ole vaikka ei kaikkia mahdollista saakkaan mitä on tarjolla. Kun vain peruselämän pystyy tarjota ja hieman ekstraa.

 

["vieras"]

Ei neljä vielä, mutta 5 on ihan järjetöntä... =D

(meillä on 5)

 

["vieras"]

Me mietittiin aikoinaan ihan samaa, ja meille sitten syntyi se neljäs lapsi, ja sen jälkeen vielä viides ja kuudeskin (esikoinen oli silloin 8v). Oikein hyvin on mennyt, aikataulutus vaatii järjestelmällisyyttä että aika riittää kaikkeen tarpeelliseen. Monesta asiasta joutuu tinkimään, mutta loppujen lopuksi kaikkihan ei ole tarpeellista. Ja meidän lapset harrastaa useaa kohtuuhintaista harrastusta.

Ainoa ongelma on ollut monen pikkulapsen nukkumaan laitto ajoissa, lasten rauhallinen nukkumaanlaitto vie edelleen 2 tuntia joka ilta.

 

[as if]

Neljäs lapsi on kynnys siihen että tarvii isomman auton ja jos haluaa kaikille lapsille omat huoneet niin 5h+k-asuntoja isompia on tarjolla kovin vähän.
Mun äiti on joskus sanonut mulle että kolme on jo niin paljon että sen jälkeen on ihan sama kuinka paljon muksuja tulee (mä olenkin ainokainen)

T: Kuudes tulossa =)

 

["haave"]

Tuo raha on ehkä minulle arka aihe, koska itse olen kasvanut kolmilapsisessa perheessa jossa oli TODELLA tiukkaa. En ole ikinä päässyt ulkomaille, ja meillä oli oikeasti tiukkaa ihan ruokalaskunkin suhteen. Muistan kuinka halusin päästä ratsastamaan monta monta vuotta ja kuinka inhottavaa oli kun se ei ikinä ollut mahdollista... Tosin sanottakoon, että isäni ei ollut läsnä ja äiti kärsi pahasta masennuksesta joten ei meillä sitä perheen yhteistä aikaakaan juuri vietetty. En ole itsekään sitä mieltä että lapsen pitää saada kaikki mitä vähänkin vinkaisee, mutta kyllä haluaisin pystyä tarjoamaan lapsilleni joitakin "luksus"asioitakin.

Toisaalta me olemme nyt miehen kanssa sellaisessa vaiheessa elämässä, että mies on juuri valmistunut ammattiin ja vakiinnuttanut asemansa työelämässä, samoin itselläni on vakituinen ja hyvä työpaikka, kumpikaan ei "joudu" tekemään vuorotöitä (miehellä kyllä päivystyksiä, mutta se ei haittaa kun toinen on normi päivätyöläinen). Lisäksi olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta ja voisi sanoa, että parisuhteemme on vakaa. Jos vielä lapsen tekisimme niin nyt olisi kai hyvä aika?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25930403]En ole ikinä ymmärtänyt niitä perheitä joissa lapsille annetaan kaikki mahdollinen sne tähden koska on rahaa!
Mikä pakko on lapsille opettaa että pitää olla kalliitta harrastuksia, merkkivaatteita jne?

Ei raha tee onnelliseks, kyllä ne on muut arvot jotka sen onnellisuuden tekee. Tietenkni on niitä perheitä joissa vain ja ainoastaan raha on se mikä merkitsee, mutta onko niissä perheessä onnellisia lapsia? Löytyykö sieltä tarpeeks aikaa perheelel, kun rahaa pitää takoa minkä kerkeää.

Itse olen sitä mieltä että vähemmälläkin pärjää ja että lapsille on tärkeää opettaa, että raha ei ole se ainoa asia joka onnelliseks tekee.

Itselläni oli onnellinen lapsuss vaikken saanu kaikkea periks harrastusten tai merkkivaatteitten suhteen. Emme olleet mikään rikas perhe, mutta mulla oli ihanat vanhemmat jotka rakastivat toisiaan ja antoivat aikaa meille lapsille.
Parasta oli perheen yhteiset elokuvaillat, uimaretket ja pihahommat. Eikä niihin rahaa tarvittu. Käytiin joskus etelässä jne. Mutta kyllä parhaimpina muistoina on jääny mieleen se ihan tavallinen arki. <3[/QUOTE]

Samaa mieltä olen. Ja itse ostan lapsilleni kyllä merkkivaatteitakin, mutta kirpputorilta. En ymmärrä miksi lapsillekaan pitää olla kalliita vaatteita kun itselläkään ei ole. Kirpparivaatteet olisi itsellenikin ok, mutta tällä hetkellä omaa kokoani ei ole siellä kuin harvoin. Oikeastaan olen alkanut haaveilla tulevaisuudesta ja miettiä olisiko joskus mahdollista olla sijaisperheenä tai muuna vastaavana. Nykyinen asunto ei valitettavasti ole niin iso, että tähän pystyisin. Haluaisin tarjota muillekin lapsille sitä aikaa ja yhteisiä hetkiä vaikka metsäretkillä. Rivitalokolmio on näihin haaveisiin vaan liian pieni

 

[kaffetauko]

Niin, aika harvahan niitä lapsia sitten 'saa' tehdä.

Maailman rikkaimpaan prosenttiin pääsee 2 805 euron palkalla | Kepa.fi
"Suomalaisten keskiansio on ylitse "superrikkauden" rajan, kun asiaa tarkastellaan globaalisti."

Onko se sitten millään tavalla tavoiteltavaa tai eettisesti oikeinkaan, että ne neljä lastasi saisivat kaikki merkkivaatteensa ja loputtoman kulutusjuhlan? Onhan siinä ajatuksessa jotain surullista, että vain alle prosentilla maailman ihmisistä on mahdollisuus elää onnellinen ja arvokas elämä. ("Maailman rikkaimpaan prosenttiin pääsee 2 805 euron palkalla")

 

["haave"]

Niin, aika harvahan niitä lapsia sitten 'saa' tehdä.

Maailman rikkaimpaan prosenttiin pääsee 2 805 euron palkalla | Kepa.fi
"Suomalaisten keskiansio on ylitse "superrikkauden" rajan, kun asiaa tarkastellaan globaalisti."

Onko se sitten millään tavalla tavoiteltavaa tai eettisesti oikeinkaan, että ne neljä lastasi saisivat kaikki merkkivaatteensa ja loputtoman kulutusjuhlan? Onhan siinä ajatuksessa jotain surullista, että vain alle prosentilla maailman ihmisistä on mahdollisuus elää onnellinen ja arvokas elämä. ("Maailman rikkaimpaan prosenttiin pääsee 2 805 euron palkalla")

Veikkaan että tuohon laskelmaan ei ole suhtautettu sitä kuinka paljon Suomessa maksaa asuminen ja ruoka yms. Voin sanoa, että kumpikaan meistä ei tienaa bruttona tuota summaa. Mies ehkä jonakin päivänä, minä tuskin.

 

[Herrarouva Anonyymi]

Kyllä neljäs lapsi rahaa kysyy.

Meillä on neljä lasta, ja juuri tuon neljännen takia oli pakko vaihtaa tila-autoon. Eikä siinä mitään, mutta jotta kaikille olisi (perhesovun nimissä) omat huoneet, jouduimme muuttamaan halvempien neliöhintojen perässä entistä kauemmas pääkaupungista. Ja aika iso talo tarvittiin, että on vähintään se 5 makuuhuonetta plus muut huoneet. Lainaa on melkein eläkeikään saakka.

Ja nyt kun asumme sitten maaseudulla, on etäisyys oikeastaan mihin tahansa pitkä. Ja autoilu sen kun kallistuu, varsinkin tila-autolla ajelu.

Sitten vielä tämä vanhempien töissäkäynti: itse olen jäänyt kotiin (nuorin 5-vuotias), muut eskarissa/koulussa). Koulutaksi jättää eskarilaisenkin 2 km päähän, joten vien ja haen koululaiset päivittäin kumpaankin suuntaan. Näiden vuosien aikana olen käytännössä pudonnut pois työelämästä enkä todennäköisesti tule enää saamaan alani töitä.

Että kyllä aika kalliiksi on tullut. Toisaalta mitäpä niillä rahoilla, ehkä lapset on parasta mitä voi saada...?

 

["vieras"]

Itse laskisin ennemmin sen varaan tuon taloudellisen puolen, että onko meillä varaa tukea lapsia taloudellisesti opiskeluissa ja sitten, kun nämä ovat muuttamassa pois kotoa. Myöskin harrastaminen on sellainen asia, josta en haluaisi lasteni joutuvan tinkimään, etelän matkat ja kalliit merkkivaatteet eivät niinkään ole tärkeitä. Meidän rahkeet riittävät näihin kahteen lapseen mitä meillä on, vaikka kolmaskin olisi kiva, niin halutaan ennemmin tarjota näille kahdelle mahdollisuus harrastaa ja välillä lomailla kotimaan matkoja ym. pikkulomia, kuin kyhjöttää kolmen kanssa kotona kun ei ole varaa mihinkään.

 

["vieras"]

Meilläkin haaveillaan neljännestä. Auto on ainut mikä sitten joudutaan vaihtamaan, mutta tila autonkin saa ihan huokealla hinnalla kun ei vaadi parasta ja kalleinta
Kotia ei onneksi täydy vaihtaa, tilaa on ihan riittämiin.
Ja kotonahan ei ole pakko kyhjöttää vaikkei olisikaan varaa harrastaa joka ilta. Mielikuvitus siinäkin vain on rajana.