Mitä tehdä kun miehen exä ahdistaa? :(

[ruoste]

Mitä tehdä, kun miehen exä ahdistaa?

Löysin elämäni miehen, jota rakastan suunnattoman paljon. Menimme viime kesänä naimisiin ja nyt odotamme esikoistamme. Mutta onneamme varjostaa yksi asia..tai minun onneani. Nimittäin mieheni exä. Koskaan en tätä naista ole livenä nähnyt, mutta kuvissa kylläkin. Käyttää erittäin paljon meikkiä ja miehenkin sanojen mukaan oli/on todella pinnallinen ihminen..välitti vain omasta ulkonäöstään. Kulutti kaikki rahansa vaatteisiin, meikkeihin, feikkikynsiin, hiustenpidennyksiin jne...

He alkoivat aikoinaan yläasteikäisinä seurustelemaan ja yhdessä olivat useita vuosia. Mieheni on siitä suhteesta kertonut että eivät oikeastaan koskaan tehneet mitään yhdessä. Kyhjöttivät joko kotona tai tämä nainen ravasi opiskelukavereidensa kanssa baareissa. Oli jopa pettänyt..siitä huolimatta pysyivät yhdessä. Miehen mukaan heillä ei ollut mitään yhteistä, ei mitään yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Eron jälkeen hänelle vasta selkeni ettei ikinä tätä naista ole rakastanut ja ne vuodet mitä yhdessä olivat oli kuin hukkaanheitetty. Minulle on jäänyt sellainen kuva että tämä nainen on vain miestä käyttänyt silloin hyväksi. Mies hoitanut kaikki raha-asiat, käynyt töissä ja tuonut ruuan pöytään. Tämä nainen ei edes koskaan ruokaa kotona laittanut.

Siis kaiken järjen mukaan tuo suhde oli siis täysi floppi. Ja kyllä minä sen asian tiedostan, ettei mitään järkeä ole siinä että olen tälle naiselle kateellinen ja vain sen vuoksi että on kaunis, koska tällää itsensä viimeisen päälle. En vain voi uskoa kun mieheni sanoo minua kauniiksi kun tiedän miltä hänen exänsä näyttää. Varsinkin nyt kun olen viimeisilläni raskaana tunnen itseni todella rumaksi. Itsetuntoni on siis aivan pohjamudissa. Mies sanoo että minä olen luonnonkaunis etten edes tarvitsisi meikkiä ja minulla on kaunis naisellinen vartalo. Miksi siis vertaan itseäni tähän hänen exäänsä joka tarvitsee hirveän kerroksen pakkelia että uskaltaa lähteä ulos asunnosta?

Omat edelliset suhteeni ovat olleet kamalia. Olen kokenut henkistä väkivaltaa, minua petetty ja jätetty kuin nallikalliolle. Turhia, typeriä irtosuhteita on itselläni useampi takana, kun taas miehelläni on ollut vain tämä exä ennen minua. Seksi ei ole käytännössä merkinnyt minulle mitään, ei edes edellisissä parisuhteissa. Vasta sitten ymmärsin miten ihanaa seksi voi parhaimmillaan olla kun tapasin nykyisen mieheni. Hänen kanssaan sain ensimmäisen orgasmin ja seksi on todellakin taivaallista. Minulle tuli äärettömän paha olo kun sain tietää että miehen exäkin sai orgasmin hänen kanssaan. Minusta tuntuu niin väärältä että tuo nainen on nauttinut niin paljon. Ajattelenkin tyhmässä pikku päässäni, että mieheni on ollut sängyssä samanlainen häntä kohtaan kuin minuakin. Vaikka itse kyllä sanoo että se mitä heidän välillään on ollut, ei ole mitään siihen verrattuna mitä meillä on. Inhottaa edes kirjoittaa tästä asiasta, kun en ymmärrä miksi tämä asia minua näin paljon vaivaa.

Ja nyt kun luen tätä tekstiäni uudestaan ja uudestaan ymmärrän miten idiootti olen, mutta en mahda itselleni mitään. Miksi olen näin äärettömän mustasukkainen tuolle ihmiselle? Olen jopa käynyt pari kertaa psykologin luona, tosin eri syistä, mutta siellä olen myös tämän asian ottanut esiin. Eipä siitä apua hirveästi ole ollut. Välillä on sellaisia viikkoja etten ajattele tuota ihmistä ollenkaan. Sitten kun jälleen iskee itseinho alkaa sama rumba uudestaan. Tämä minun "pakkomielteeni" on alkanut myös vaikuttaa minun ja mieheni väleihin. Jotenkin vain minusta tuntuu että mies on minun kanssani vain siksi ettei minun kaikki aikani mene peilin edessä. Rakastan ruuanlaittoa ja kotityöt teen mielelläni. En voisi kuvitellakaan elämää ilman miestäni. Mutta mieheni on myös todella komea ja huomaan monesti miten naiset hänen peräänsä vilkuilee ja onpa moni tullut sanomaankin miten komea mies minulla on. Ihan kuin en itse sitä tietäisi... :/ en oikein tiedä miten minun pitäisi näihin kommentteihin suhtautua. Jotenkin vain saan silloin itseni jälleen ajattelemaan että ajatteleekohan muutkin ihmiset miksi hän on minun kanssani.

 

[astrolabe]

Hän on sinun kanssasi nyt, eikö se ole ainut, millä on merkitystä tällä hetkellä?

Toisaalta ikävää, että miehesi dissaa aiempaa suhdettaan noin kovalla kädellä. Ehkä se on jokin reaktio siihen, miten sinä suhtaudut asiaan.

Jos teillä nyt hyvä yhdessä, niin älä anna menneisyyden pilata teidän tulevaisuuttanne.

 

["jep"]

Joko olet todella lapsellinen tai sairaanloisen mustasukkainen. Eihän tuo kuulosta lainkaan terveen aikuisen naisen kirjoitukselta ja itsekkin sen jo totesit. Ehkä et ole henkisesti ihan tasapainossa.. Itse ruikutat että olet kaltoinkohdeltu aikaisemmissa suhteissa, mutta se on sinun näkemyksesi nämä exäsi voisivat olla eri mieltä, eli ethän tiedä miehen suhteestakaan muuta kuin miehen kertoman ja kuka nyt itseään haukkuisi. Elämä on elämistä varten.

 

["a p"]

[QUOTE="jep";25913037]Joko olet todella lapsellinen tai sairaanloisen mustasukkainen. Eihän tuo kuulosta lainkaan terveen aikuisen naisen kirjoitukselta ja itsekkin sen jo totesit. Ehkä et ole henkisesti ihan tasapainossa.. Itse ruikutat että olet kaltoinkohdeltu aikaisemmissa suhteissa, mutta se on sinun näkemyksesi nämä exäsi voisivat olla eri mieltä, eli ethän tiedä miehen suhteestakaan muuta kuin miehen kertoman ja kuka nyt itseään haukkuisi. Elämä on elämistä varten.[/QUOTE]


No kun minä sen tiedostan ettei käytökseni ole normaalia. Ja uskonkin että nämä tunteet johtuvat osaksi siitä että olen todellakin kaltoinkohdeltu edellisissä suhteissa ja nyt ne tunteet heijastuu avioliittoomme tällä tavoin.

 

[astrolabe]

Jos et itse saa asiaa käsiteltyä, hae ammattiapua.

 

["a p"]

Hän on sinun kanssasi nyt, eikö se ole ainut, millä on merkitystä tällä hetkellä?

Toisaalta ikävää, että miehesi dissaa aiempaa suhdettaan noin kovalla kädellä. Ehkä se on jokin reaktio siihen, miten sinä suhtaudut asiaan.

Jos teillä nyt hyvä yhdessä, niin älä anna menneisyyden pilata teidän tulevaisuuttanne.

Mikä siinä on mielestäsi ikävää?

 

["tyttönen"]

No totuushan on että mies jossain vaiheessa pettää ja ajatuksissa varmasti.. Varsinkin jos pitää kauniista huolitelluista naisista ja itse olet päässyt ajautunut utelevaksi matamimammaksi heti naimisiin päästyä varovarovasti

 

[astrolabe]

[QUOTE="a p";25913091]Mikä siinä on mielestäsi ikävää?[/QUOTE]

Vaikkakin voisin uskoa suhteen olleen sillä tasolla ajanhukkaa, että jos on viettänyt vuosia epäsopivan kumppanin kanssa, niin en voisi uskoa, että aiempi suhde ollut täysin yhdentekevä ja merkityksetön. Minusta olisi kauheampaa ajatella miehen olleen vuosia suhteessa välinpitämättömänä ja "pakosta" kuin tietää, että heidän välillään on joskus ollut jotain lämpimiäkin tunteita. Että joskus pari ollut toisiinsa kiintynyt, mutta aika ajoi sen ohi.

Toisaalta, epäilen, että olen runsaasti aapeeta vanhempi. Sitä tulee ymmärtäväisemmäksi ja sallivammaksi iän myötä, niin itseään kuin toisiakin kohtaan.

 

[ulkonainen]

En minakaan usko etta miehesi entinen suhde olisi ollut mitenkaan merkitykseton, tuo suhteen dissaaminen on vain miehesi reaktio mustasukkaisuuteesi. Varmasti heilla on ollut hyvia hetkia ja vaikka ex tykkaakin olla huoliteltu, se ei tarkoita etteiko hanella ollut muutakin annettavaa miehellesi.

En itse tykkaisi jos mieheni puhuisi noin rumasti ex-naisestaan, tietaisin etta han puhuisi samalla tavalla minusta sitten eron tullessa.

Anna menneisyyden olla, kaikilla meilla on menneisyys josta olemme oppimme ammentaneet.

 

["a p"]

Vaikkakin voisin uskoa suhteen olleen sillä tasolla ajanhukkaa, että jos on viettänyt vuosia epäsopivan kumppanin kanssa, niin en voisi uskoa, että aiempi suhde ollut täysin yhdentekevä ja merkityksetön. Minusta olisi kauheampaa ajatella miehen olleen vuosia suhteessa välinpitämättömänä ja "pakosta" kuin tietää, että heidän välillään on joskus ollut jotain lämpimiäkin tunteita. Että joskus pari ollut toisiinsa kiintynyt, mutta aika ajoi sen ohi.

Toisaalta, epäilen, että olen runsaasti aapeeta vanhempi. Sitä tulee ymmärtäväisemmäksi ja sallivammaksi iän myötä, niin itseään kuin toisiakin kohtaan.

Tiedätkö, minä olen sinun kanssasi samaa mieltä tästä asiasta. Minustakin tuntuu että mies liioittelee kun puhuu edellisestä suhteestaan niin paljon pahaa. Siksi minusta pahalta tuntuukin, koska en usko että kukaan niin kauan on suhteessa jossa ei mitään tunteita ole. Mutta niin hän väittää. Kertonut että elämä on ollut harmaata arkea, ovat eläneet kuin kämppikset. Mies käynyt töissä, tullut töistä kotiin ja loppuillan katsonut tv:tä. Nainen huidellut missä lystää.

Ja totta varmasti tuokin että kun ikää tulee niin sitä oppii paljon sekä itsestään että muista ihmisistä. Minä taidan elää tällä hetkellä ns. toista murrosikää, koska en pidä itsestäni lainkaan. Siihen vielä raskaushormonit päälle, soppa on valmis :/

 

[Aniit]

Mä ajattelen sen niin että sun mies on sun kanssa koska on sut valinnut ja tykkää sun tyyppisestä naisesta. Ootko alkanu enemmän miettiä näitä juttuja nyt raskaana ollessas? Raskaana kun monet asiat saa suhteettoman suuret mittakaavat.

 

["a p"]

Mä ajattelen sen niin että sun mies on sun kanssa koska on sut valinnut ja tykkää sun tyyppisestä naisesta. Ootko alkanu enemmän miettiä näitä juttuja nyt raskaana ollessas? Raskaana kun monet asiat saa suhteettoman suuret mittakaavat.

Kieltämättä nyt raskausaikana on asia enemmän mieltä alkanut painamaan. Tunteet ovat olleet aikamoista vuoristorataa. Välillä tuntuu siltä etten ole yhtään oma itseni.

 

[Aniit]

[QUOTE="a p";25913340]Kieltämättä nyt raskausaikana on asia enemmän mieltä alkanut painamaan. Tunteet ovat olleet aikamoista vuoristorataa. Välillä tuntuu siltä etten ole yhtään oma itseni.[/QUOTE]

Helpommin sanottu kuin tehty mut koita nyt nauttia raskaudesta ja unohtaa tuo ikävä juttu. Kaikki on kuitenkin ilmeisesti muuten tosi hyvin.

 

["a p"]

Helpommin sanottu kuin tehty mut koita nyt nauttia raskaudesta ja unohtaa tuo ikävä juttu. Kaikki on kuitenkin ilmeisesti muuten tosi hyvin.

todellakin vaikeaa. Ehkä juuri sen vuoksi tämä on minulle niin vaikeaa, koska mielessäni pyörii ajatus että onko mies sitten varmasti tosissaan minun kanssani, jos on niin kauan voinut olla yhdessä ihmisen kanssa josta ei sanojensa mukaan ole ikinä edes pahemmin välittänyt. Naimisissa toki ollaan joo, mutta eipä sekään aina kaikkea kerro.. vaikka minua kuinka näyttää rakastavankin, niin miksei olisi voinut samanlainen olla exäänsäkin kohtaan, ei vaan niitä asioita tietenkään minulle kerro. Juurikin tuo jyrkkä suhtautuminen saa minut miettimään että puhuuko edes totta.

 

[ulkonainen]

[QUOTE="a p";25913644]todellakin vaikeaa. Ehkä juuri sen vuoksi tämä on minulle niin vaikeaa, koska mielessäni pyörii ajatus että onko mies sitten varmasti tosissaan minun kanssani, jos on niin kauan voinut olla yhdessä ihmisen kanssa josta ei sanojensa mukaan ole ikinä edes pahemmin välittänyt. Naimisissa toki ollaan joo, mutta eipä sekään aina kaikkea kerro.. vaikka minua kuinka näyttää rakastavankin, niin miksei olisi voinut samanlainen olla exäänsäkin kohtaan, ei vaan niitä asioita tietenkään minulle kerro. Juurikin tuo jyrkkä suhtautuminen saa minut miettimään että puhuuko edes totta.[/QUOTE]

Miehesi ei varmasti kerrro koko totuutta suhteestaan exaan, koska ajattelee etta kertomalla hyvia asioita saisi vain sinun vihat niskaansa.

Mutta onko silla suhteella mitaan valia enaa? Heilla on varmasti ollut niin hyvia kuin huonojakin aikoja, aivan niinkuin joka suhteessa.

 

["a p"]

Miehesi ei varmasti kerrro koko totuutta suhteestaan exaan, koska ajattelee etta kertomalla hyvia asioita saisi vain sinun vihat niskaansa.

Mutta onko silla suhteella mitaan valia enaa? Heilla on varmasti ollut niin hyvia kuin huonojakin aikoja, aivan niinkuin joka suhteessa.

Juurikin näin. Ja koska uskon että asia on todellakin näin että suhteessa on varmasti ollut hyviä asioita, joista ei vain minulle kerro koska ei halua pahoittaa mieltäni. En voi sietää sitä että minulle valehdellaan. Pistää miettimään onko rehellinen sitten muistakaan asioista.

 

["Mina"]

Itselläni oli joskus samantyyppisiä tunteita. Itse olin ensimmäistä kertaa "tosissani" miehen kanssa ja vaivasi hirveästi ajatus siitä, että mies oli kerran ollut jo kihloissa. Ja kerran mies jopa totesi, että hän on kerran ollut jo tosissaan, eikä siitä sitten loppujen lopuksi tullut mitään... Minä tietysti pidin ajatusta ihan käsittämättömänä, että hän olisi jota kuta joskus rakastanut yhtä paljon kuin minua.

Nyt kun olen about 8 vuotta vanhempi, niin en enää mieti mitään tuollaisia. Olen itse siinä tilanteessa, että olen ollut jo kertaalleen tosissani jonkun kanssa ja silti on tullut ero. Ajattelen, että tämän hetkinen kumppanini on minulle rakas ja tässä tilanteessa hyvä kumppani, mutta en usko ihmiselle olevan yhtä "oikeaa". Nautin tällä hetkellä suunnattomasti täysin mustasukkaisuudettomasta ja realistisesta suhteesta, joka luultavasti tulee kestämään paljon pidempään kuin aikaisemmat täydellisen suhteen ja rakkauden tavoitteluni

Kunhan sinulle tulee lisää ikää ja elämän kokemusta, niin tajuat miten hölmöjä tämän hetkiset ajatuksesi ovat olleet. Sitä ennen et oikein voi muuta, kun yrittää unohtaa ne ja päättää tietoisesti, ettet ota enää eksää puheeksi miehesi kanssa.

 

[:-)]

Ei mun eksät ainakaan edusta mun ulkonäköihanteitani, saati luonneihanteita. Niissä on kaikissa jotain hyvää, jotkut on tosi komeitakin jne., mutta on myös syynsä siihen, miksi ovat eksiä. Itse asiassa on aika vaikeaa nyt keksiä positiivista joistain tyypeistä, joiden kanssa on jostain syystä pitkään aikoinaan ollut. Uskon, että miehesi kohdalla on osittain kyse siitä, että ne negatiiviset muistot ovat jyränneet positiiviset, ja on vaikeaa muistaa niitä syitä, miksi oli yhdessä. Lisäksi kun tietää mustasukkaisuutesi, niin yrittää varmaan suojella sua ja vakuutella.

Haluaisin lohduttaa sillä, että nuo mustasukkaiset ajatukset voivat mennä ajan kanssa ohi. Mulla oli pitkään ihan sietämättömiä mustasukkaisuuden tunnetta miehen eksää kohtaan, siis oikein poltti ja raastoi kun se nainen tuli väkisinkin mieleen. Se on todella kaunis ja mikä pahinta, todella mukava myös! Siis siitä naisesta ei voinut keksiä oikein mitään pahaa sanottavaa. Ja mun oli mahdotonta käsittää, miksi mies haluaisi olla mun kanssa, kun itse en ole mikään kedon kaunein kukkanen, vähän ehkä poikatyttökin. Vähitellen nuo ajatukset vähenivät, välillä kyllä pulpahtivat uudestaan pintaan. Nyt viime vuosina mua ei ole juurikaan enää hetkauttanut koko asia. Välillä tavataan samassa porukassa ja olen vihdoin pystynyt olemaan samassa seurassa muina naisina! Itse asiassa musta on ollut nykyään jopa ihan mukavaa tavata tuota naista silloin tällöin, onhan hän tosi mukava, kuten aluksi kuvailin. Ja tän kaiken sivussa mä tiedän mieheni rakastavan juuri mua, juuri tällaisena. Ei sen tarvitse sitä mulle järkeillä tai perustella, mä uskon sen kun se mulle sen joka päivä sanoo ja osoittaa. Olisi epäreilua kyseenalaistaa miehen tunteita, se mustasukkaisuuden aika oli sille tosi raskasta. Toinen rakastaa vilpittömästi ja toinen epäilee ja kyselee.