"Irmeli"
Miehellä olisi ensi viikoloppuna suunnitelmissa risteily työporukan kanssa. Itsellä raskausviikkoja 29 ja 2,5v lapsi.
Ongelma on se, ettei minulla ole mitään tukiverkkoa tai ketään, jolle soittaa jos jotain tapahtuu. Ainoat isovanhemmat jotka asuvat tunnin ajomatkan päässä, ovat reissussa eivätkä tavoitettavissa.
Tarkoitan tällä, että jos vaikka kävisi niin huono tuuri että vedet menisi tai muuta komplikaatiota, niin en saisi esikoista minnekkään hoitoon, jotta pääsisin lääkärin. Sairaalaan en lasta tietenkää voisi ottaa yöksi mukaan.
Lisäksi olen ollut erittäin väsynyt ja elän viikot ilman autoa, enkä pääse kulkemaan minnekkään täältä viikolla, viikoloput ovat nyt raskausaikana olleet minulle henkireikä, että jaksan taas tulevan viikon. Mies tekee pitkää päivää arkisin ja olen todella väsynyt. Toki mies on käynyt työmatkoilla ja baarissakin tänä aikana, mutta ei nyt ymmärrä minua ollenkaan kun pyydän häntä olemaan lähtemättä vedoten erityisesti siihen, että olen aivan pulassa, jos jotain tapahtuu ja mies on saavuttamattomissa.
Kerroin myös väsymyksestäni ja sanoin, että minulle on ihan ok että käy vielä muuten ulkona, mutta nin että on sellaisessa kunnossa että voi hoitaa lasta, jos jotain tapahtuu ja että pysyy kohtuullisen matkan päässä kotoa.
Ymmärrystä ei heru yhtään ja olen kuulemma kohtuuton.
Olenko?
Ongelma on se, ettei minulla ole mitään tukiverkkoa tai ketään, jolle soittaa jos jotain tapahtuu. Ainoat isovanhemmat jotka asuvat tunnin ajomatkan päässä, ovat reissussa eivätkä tavoitettavissa.
Tarkoitan tällä, että jos vaikka kävisi niin huono tuuri että vedet menisi tai muuta komplikaatiota, niin en saisi esikoista minnekkään hoitoon, jotta pääsisin lääkärin. Sairaalaan en lasta tietenkää voisi ottaa yöksi mukaan.
Lisäksi olen ollut erittäin väsynyt ja elän viikot ilman autoa, enkä pääse kulkemaan minnekkään täältä viikolla, viikoloput ovat nyt raskausaikana olleet minulle henkireikä, että jaksan taas tulevan viikon. Mies tekee pitkää päivää arkisin ja olen todella väsynyt. Toki mies on käynyt työmatkoilla ja baarissakin tänä aikana, mutta ei nyt ymmärrä minua ollenkaan kun pyydän häntä olemaan lähtemättä vedoten erityisesti siihen, että olen aivan pulassa, jos jotain tapahtuu ja mies on saavuttamattomissa.
Kerroin myös väsymyksestäni ja sanoin, että minulle on ihan ok että käy vielä muuten ulkona, mutta nin että on sellaisessa kunnossa että voi hoitaa lasta, jos jotain tapahtuu ja että pysyy kohtuullisen matkan päässä kotoa.
Ymmärrystä ei heru yhtään ja olen kuulemma kohtuuton.
Olenko?