Meidän taloyhtiössä on sellainen mammarinki, joka vahtii toistensa lapsia ja nyt mun oletetaan liittyvän siihen!

Talonvahtimisista ja koiranulkoilutuksista tuli mieleen...


Viimeeksi kun olin ystävän talonvahtina heidän 10-viikkoisen (tms) ulkomaanreissunsa aikana, niin heti tyyliin kolmantena päivänä siellä oli poksahtanut akvaario --> kunnon vesivahinko --> järkyttävää säätöä isännöitsijän, huoltoyhtiön, kuivausfirman, remonttifirman, vakuutusyhtiön kanssa - ja tottakai minä ne asiat hoidin, ei ystävä Välimereltä käsin paljoa voinut tehdä. Kevyt kukkienkastelu, kalojen ruokinta ja postilaatikon tyhjennys muuttuikin ihan joksikin muuksi. Työtunteja riitti.

No, tänään taisin kyllä taas lupautua veljeni ja vanhempieni kämppien vahdiksi heidän reissunsa ajaksi. Ei ole akvaariota onneksi, broidilla vaan on chiliviljelmät automaattikasteluineen ja lämpölamppuineen, kai ne sitten poksahtaa tällä kertaa :xmas:. Tai sitten minä poksahdan kun reissu osuu suht lähelle laskettua aikaani.

Mutta auttavat he sitten minua taas vuorostaan, isompien lasten kanssa varmasti kun synnytän, jne

Kun ulkoilutin yhden ystävän koiraa heidän lomareissunsa aikana, niin eikö se penteleen piski vetänyt itsensä remmistä läpi ja juossut pakoon. Ja minä perässä. Sain onneksi sen lopulta kiinni.

Kyllä lasten vahtiminen on helpompaa

 

Kuka haluaa antaa arvokkaimpansa, oman lapsen, johonkin rinkiin hoitoon ihmisille, jotka juoruavat ja kiusaavat, jos ei siihe osallistu?

Miksi sen ringin pitäisi olla sellainen?

Kait mä olen vähän outo, kun mielestäni naapureidenkin kanssa voi ystävystyä, itseasiassa meidän pihapiirin äidit ovat mielestäni yleisesti ottaen mukavia ihmisiä.

Itse en jaksaisi lähteä säännöllisiin hoitorupeamiin, mutta kyllä tuollainen systeemi mukavalta vaikuttaa jos sellaisesta tykkää.

 

Miksi sen ringin pitäisi olla sellainen?

Kait mä olen vähän outo, kun mielestäni naapureidenkin kanssa voi ystävystyä, itseasiassa meidän pihapiirin äidit ovat mielestäni yleisesti ottaen mukavia ihmisiä.

Itse en jaksaisi lähteä säännöllisiin hoitorupeamiin, mutta kyllä tuollainen systeemi mukavalta vaikuttaa jos sellaisesta tykkää.

Mä olen kanssasi samaa mieltä. Meillä ei tosin aikoinaan mitään virallista mammarinkiä ollut, mutta taloyhtiön asukkaat tutustuivat toisiinsa ja heistä oli monesti toisilleen apua. Ei pelkästään lastenhoidossa vaan muissakin asioissa, missä joku tarvitsi apua. Parasta systeemissä mun mielestäni oli, että avun pyytäminen oli luontevaa. Multakin monesti yksi huonosti liikkuva vanha rouva kysyi, voisinko tuoda kaupasta hänenkin ostoksensa. Ja tottakai se mulle sopi.

Onneksi jokaisella on vapaus itse päättää, miten ja millaisen tukiverkoston itselleen luo. Tai vaikka ostaa palveluna, jos ei halua luoda minkäänlaista tukiverkostoa.

 

Mullekin tuli ensimmäisenä mieleen tätä ketjua lukiessa että lähes päivittäin joku täällä valittaa tukiverkkojen puutteesta ja sitten kun niitä olisi tarjolla niin ei kelpaa..

No ap täällä tuskin on valittanut tukiverkon puutetta..
Ja ei kai sitä siks tarvii suostua, kun jotkut täällä valittaa ettei oo apua tarjolla.. Hohoijaa..

 

Varmaan kiva juttu sellaisille jotka tykkäävät. Itse en oikein noista hoitovuoroista innostuisi (jos siis menevät kalenterin mukaan), mutta aikanaan meillä oli muutaman naapuruston perheen kanssa toimiva yya-sopimus noista lasten hoitamisista kunkin tarpeen mukaan ja muustakin avusta. Muun avun osalta ollaan yhä mukana, meidän lapset eivät vaan enää sovellu tuohon hoitokuvioon.

Jos ap:n tavoin en kokisi tarvetta tuollaiselle ringille niin olisin myös kieltäytynyt kohteliaasti. Jos siitä loukkaantuvat niin en varmaan olisi mitään menettänyt.

Muuten jos omat tukiverkostot olisivat heikot -niin kuin meillä olivatkin- niin pyrkisin kyllä tutustumaan naapuruston äiteihin ja luomaan jotain vastavuoroisuuteen perustuvaa verkostoa. Tai tietty jos rahaa olisi niin palkkausin niitä lastenhoitajia, mitä on sitäkin tehty. Ja juu, en muuttaisi minnekään korpeen kauas sukulaisista ja tutuista paikkakunnalle missä ei ole mahdollista hankkia palkattuja lastenhoitajia eikä naapureihin eikä työkavereihin voi tutustua eikä ole autoakaan vaan on käytännössä kokoajan yksin vankina lasten kanssa paikassa missä ei viihdy ja olisi kova tarve saada omaa aikaa.

 

Joku kokee sen raskaana, joku toinen ei.

Minä ap:nä olisin sanonut että ihan kivalta kuulostaa tuo teidän mammarinkinne, mutta minulla työssäkäyvänä äitinä ei ole sellaiselle aikaa tai tarvetta. Jos kotimammat siitä herneet vetää niin sittenpä vetää, heidän häpeänsä.

Mä haluan tuntea lasteni kavereiden vanhemmat, ja kodit joissa he vierailevat. Suurin osa niistä löytyy joko omasta pihapiiristä tai muuten lähistöltä. Ja tutustuminen alkoi jo vuosikausia sitten, kun lapset oli vielä kotihoidossa & osuttiin samaan aikaan hiekkalaatikolle, tai kun lapset oli pieniä päiväkotilaisia ja samaan aikaan vietiin & haettiin muksujamme.

Tässä on hyvä pointti. Mäkin haluan tuntea vanhemmat ja kodit jossa lapseni vierailevat. Puoli-tutulle tai etäiselle naapurille en tod. veisi lasta hoitoon. Minulle on tärkeää että tiedän millainen ihminen on , ja että hän esim pistää pelin poikki jos lapset kiusaavat toisiaan tms.

Aika epätoivoinen täytyy olla hoitoavun suhteen, että täytyy joku mammarinki olla. Miten siinä sitten kieltäytyy toisten lasten hoitamisesta kun itselle ei sovi tai ei vaan huvita?? En liittyisi moiseen.

 

no toimitte juuri niin kuin teidän perheelle passaa. turha siinä on toisten katsoa nokkavart-
taan pitkin. en mäkään tuollaiseen alkais, vaikka olisin kotiäitikin.

 

Mutta, vaikka tietenkään en ajattele, että jos käy töissä ja mieskin käy ja lapsi on vasta 1-vuotias, ja muitakin tukiverkostoja on; ei tiettykään tarvitse littyä mihinkään hoitorinkiin. Niin silti sen kieltäytymisenkin voi tehdä monella tapaa. Ja mistä me nyt tarkkaan täällä tiedetään, mimmoisia ne rinkiläisten järjestelyt on, kun siitä on nyt vaan aloittajan lyhyt käsitys "niillä on jotkut vuorot" ja "nyt ne puhuu musta pahaa kun en halunnu liittyä".

Mitäs jos "niillä" on ihan ok ja toimiva yhteistyöverkosto? Olisko voinut vastata vaikka että kuulostaa kivalta teidän järjestely, luulen että toi mun on niin pieni ja meillä ollaan näitä omia systeemeitä hakemassai, niin en mä nyt ainakaan vielä, mutta tässä kun nähdään niin jutellaan ja kuulen sitten enemmän näistä teidän systeemeistä..." Tai sitten voi sanoa myös:"Emmää ala mihinkään hoitorinkeihin..." mikä kuulostaakin sitten ihan erilaiselta.

 

Hassu ketju! Ap:han olisi täysin idiootti, jos liittyisi mammarinkiin. Jos ainoa vapaa-aika on viikonloppuisin ja iltaisin, kuka hullu haluaisi niinä hetkinä hoitaa toisten kakaroita? Kun omakin on vasta 1v, joka ei kaipaile kavereita? Ja oma aika oman lapsen kanssa on kortilla.

Tai idiooteilta kuulostavat lähinnä nämä mammat siin ä ringissä, jos nyt ovat vetäneet herneet neniinsä.
Mitä hyvää tällaisessa "yhteisöllisyydessä" muka on? Että aikuiset naiset kiusaavat toisiaan, ja tod.näk.haukkuvat selän takana. Varmasti haukkuvat että "katsotaan sitten miten tilanne muuttuu kun hän saa toisen lapsen, sitten hän tarvitseekin meitä ja tulee anelemaan rinkiin pääsyä." NOT. Jotkut ihmiset osaavat hoitaa omat lapsensa ITSE. Ei siihen mitään mammarinkejä tarvita. (Ellei ole yksinhuoltaja, eikä ole mummuja,vaareja, eikä rahaa...)

 

Mullekin tuli ensimmäisenä mieleen tätä ketjua lukiessa että lähes päivittäin joku täällä valittaa tukiverkkojen puutteesta ja sitten kun niitä olisi tarjolla niin ei kelpaa..

Niimpä :/ Ja sitten vielä palstalla ihmetellään kuinka muka kerrostalossa/rivitalossa ei muka ole naapuria kuka voisi sen gynereissuajan vahtia muksuja.
Että oikea sosiaalisuuden unelma naapuri.

Mutta ei siinä,kyllä ääni kellossa muuttuu kun ne isovanhemmat kuolee tai
itse joutuu vieraalle paikkakunnalle muuttamaan työn perässä jossa ei sitä tukiverkkoa olekkaan enään.

 

[QUOTE="jep";25905331]Tässä on hyvä pointti. Mäkin haluan tuntea vanhemmat ja kodit jossa lapseni vierailevat. Puoli-tutulle tai etäiselle naapurille en tod. veisi lasta hoitoon. Minulle on tärkeää että tiedän millainen ihminen on , ja että hän esim pistää pelin poikki jos lapset kiusaavat toisiaan tms.

Aika epätoivoinen täytyy olla hoitoavun suhteen, että täytyy joku mammarinki olla. Miten siinä sitten kieltäytyy toisten lasten hoitamisesta kun itselle ei sovi tai ei vaan huvita?? En liittyisi moiseen.[/QUOTE]


Varmaan ollaan oltu epätoivoisiakin. Tai siis kun lähellä ei ollut ketään vanhaa tuttua tai sukulaista niin tuntui ihan järkevältä avoimessa päiväkodissa vastaavassa tilanteessa olevien kanssa miettiä miten voitaisiin jeesailla toisiamme. Ei se tarkoittanut että lapsi jätettiin tuosta vaan ventovieraiden ihmisten hoitoon, mutta ei toisaalta edellyttänyt myöskään vuosien tuntemista etukäteen. Pidän itse rikkautena sitä että vielä aikuisiälläkin pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin, kamala ajatus että saisi asua vuosikausia uudella paikkakunnalla tuntematta ketään naapuria.

Muuten vastavuoroisuutta. Yritetään omien mahdollisuuksien mukaan auttaa toisia ja todennäköisesti saadaan itsekin apua kun sitä tarvitaan. Aina ei sovi, mutta jos ei koskaan ole itse valmis auttamaan niin on vähän itsekästä olla vaatimassa muilta apua.

Meillä ei ollut mitään rinkejä sovittuinekö hoitovuoroineen mutta muutamien tuttujen (siis lasten/vauvojen myötä tutustuttu) perheiden kanssa ollaan jeesailtu toisiamme lastenhoidossa ja muussakin. Ehkä epätoivoinen, mutta varsin toimiva ratkaisu.

 

Mietin vaan paljonko niitä lapsia tulisi sitten vahdittavaksi 5? 10? Jos vaikka mammoja on 3-4 joilla 1-3 lasta.. Huh huh ois meininki kuin apinatalossa, hyvästi asunto Kun ei siinäkään ole sitten järkeä että peiltana vahdit Liisan ja Saaran lapsia ja la sitten Elsan ja Sussun, sit on sulla vkloppu lapsivapaa ja yhden viikonlopun oot vaan oman lapsen kanssa

Itekkin olen vuoroin vieraissa kannalla, palvelus palveluksesta en nyt ihan kirjaa pidä vaan jos joku mua pyytää lapsenlikaks/ siivousavus, niin oletan että jos ite joskus tartteen apua sitä myös saa.

Eikä nyt jos on jollain muuta kun apua tertteis vedä hernettä nenään, ellei sitä muuta olis sitten joka kerta. Loppuis hyvin nopeesti munkin avunanto..