Mulla on tälläinen lapsuus, millainen teillä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :/
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

:/

Vieras
Mää sain turpaani äidiltä mennen, tullen ja palatessa.. Joka ilta menin verissä nukkuun millon mistäkin syystä ym... Jos äiti ei jaksanu nostaa persettä sohvalta ni sisko joutu tuleen antaan mulle remmiä ja jos sisko ei tehnyt niinkuin käskettiin niin se sai itse myöskin selkäänsä... Muistan ne monet kerrat jolloin olen itkenyt äitini edessä polvillaan ja rukoillut, että äiti älä enää, mua pelottaa ja sattuu.. Äiti vaan huusi, että turpa kiinni kakara ja jatko hakkaamista ym.. (mun päätä on esim hakattu kaakeli seinään ja lavuaariin ym... Kaikkee paskaa.. Henkistä väkivaltaakin oli, esim. mää vihaan sua, kumpa et olis koskaan edes syntynyt ym.. Niin ja lisäksi molemmat vanhempani on alkoholisteja.. Äiti on pitäny puukkoa isän kaulalla ja istuttanut minut ja siskoni sohvalle katseleen tapahtumaa ja kysynyt meiltä, että haluatteko nähdä isänne kuolevan... Ymm..........






Nykyään olen kolmekymppinen naimisissa oleva 5 lapsen äiti, enkä IKINÄ voisi satuttaa lapsiani
 
no ompa ollut kauhea lapsuus sinulla kyllä. Mietippä oliko lapsuudessasi joku aikuinen joka välitti, antoi rakkautta? tarkoitan että vaikka joku naapuri, mummo tai vastaava, jolta sait jotain vastapainoksi tuolle perhehelvetille?
 
[QUOTE="ap";25901406]Juu oli ja on edelleenkin.. Minun mummu :) Se on ollu mulle äiti enemmän kuin oma äiti...[/QUOTE]

joo , jotain tällaista mä ajattelinkin. Tutkimusten mukaanhan se "riittää", että lapsella on edes yksi aikuinen, jolta saa rakkautta ja huolenpitoa...Jotta voi selvitä tuollaisesta perhehelvetistä. Sinulla se isotekijä siinä on varmasti ollut tämä mummo.

kyllä sitä toisinaan ihmettelee, miten kovista kohtaloista ihmiset voi kuitenkin selvitä ns normaaliin elämään. Sisäiset haavathan sinullakin varmasti on kuitenkin isot lapsuudesta johtuen, mutta ei se niiden olemassaolo tee sinua kyvyttömäksi elämään itse terveempää toisenlaista elämää.

Kaikki eivät selviä sisäisten haavojensa kanssa yhtä hyvin..
 
joo , jotain tällaista mä ajattelinkin. Tutkimusten mukaanhan se "riittää", että lapsella on edes yksi aikuinen, jolta saa rakkautta ja huolenpitoa...Jotta voi selvitä tuollaisesta perhehelvetistä. Sinulla se isotekijä siinä on varmasti ollut tämä mummo.

kyllä sitä toisinaan ihmettelee, miten kovista kohtaloista ihmiset voi kuitenkin selvitä ns normaaliin elämään. Sisäiset haavathan sinullakin varmasti on kuitenkin isot lapsuudesta johtuen, mutta ei se niiden olemassaolo tee sinua kyvyttömäksi elämään itse terveempää toisenlaista elämää.

Kaikki eivät selviä sisäisten haavojensa kanssa yhtä hyvin..

Juu, koskaan ei tulee haavat paranemaan täysin, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa :)
 
Hyvä lapsuus,isä yksityisyrittäjä,äiti hoitoalalla kolmivuorotyössä.Uskovainen koti,turvallinen lapsuus,mitään ei puuttunut.Oli rakkautta ja rajoja.Kaksi sisarusta.
 
Itse asiassa mun siskon tyttö kävi vähän aikaa sitten kylässä mun luona (itselläni ei oo lapsia).
Ja mulla nous tunteet pintaan, kun tajusin että itse olen ollut samanlainen kiltti ja auttavainen lapsi, mutta silti en koskaan kelvannut eikä vanhemmat osoittaneet rakkautta.
Kun katsoin siskontyttöä ja tunsin sen rakkauden häntä kohtaan ja halun tehdä yhdessä kaikkea kivaa, tuntui niin käsittämättömältä miksi itse en lapsena saanut kokea vanhempien hoivaa.
 

Uusimmat

Yhteistyössä