Onko normaalia että 4,5v ei pysty kertomaan yhtään kaveria päiväkodista?

Tilanne siis sellainen että lapseni aloitti päiväkoti elämän 4vuotiaana, 4vuotiaiden ryhmässä. Ensimmäinen puoli vuotta meni siinä että häntä kiusattiin mm. haukuttiin, ei otettu mukaan leikkiin, joka välissä mollaamista ja vähättelyä ja jopa ainakin kerran lyöminen.
Työntekijät ei voineet kuulemma mitään kun koskaan ei nähnyt ja lupasi seurata. Lapsi ei halunnut päiväkotiin mutta ei halunnut uuttakaan päiväkotia kun yritin ehdottaa jos vaihdettaisiin päiväkotia.
Loppujen lopuksi painostuksen jälkeen työntekijät suostui ottamaan kiusaajat ja oman lapseni puhutteluun jolloin kaikki kiusaajat mhyönsi ja pyysi anteeksi.
Tämän jälkeen ei kuulemma kiusaamista ole ollut.
Olen yrittänyt kysellä että kenen kanssa hän leikkii, yleensä sanoo ettei muista mutta kun koittaa kaivella ja kysellä niin nimiä kuitenkin tulee.
Ne on kuitenkin usein aina eri lapset ja itselle on tullut tunne että lapset leikkii hänen kanssaan vain silloin kun oma ystävä on poissa tai jo kotiin lähtenyt.
Henkilökunnan kanssa tästä on puhuttu je he sanoi että lapseni tulee kaikkien kanssa toimeen.
Mielestäni kuitenkin kaikilla pitäisi olla ne hyvät ystävät eikä olla heitto pussina.
Lapseni ei myöskään pysty kertomaan yhtään nimeä kun kysyn kuka on hänen kaveri, olen myös kysynyt ymmärtääkö hän mitä se tarkoittaa ja olemme sen tarkoituksesta puhuneet. Silti hän ei pysty ketomaan ainutttakkaan nimeä.
Usein hän kertoo että on piirtänyt tai leikkinyt yksin...
Kun haen häntä iltapäivisin niin usein hän ulkona on muiden mukana, mutta nekin on kuka milloinkin sattuu päiväkodissa olemaan.
Olen pyytänyt henkilökuntaa että he koittaisivat tukea lapsen ystävyyttä parin lapsen kanssa, jonka kanssa oma lapseni haluaisi leikkiä. He on luvannut mutta näin ei ole toimittu. Esim kaksi lasta leikkii usein ponileikeissä, enempää ei mahdu. Henkilökunta lupasi tai sanoi että kyllä sinne saa enempikin mennä tallaisissa tapauksissa.
NYt lapseni kuitenkin sanoi että haluaisi leikkiä useimmin poneilla mutta sinne ei koskaan mahdu. Eli ei sitten ilmeisesti mennyt kuten sovittiin.

Olen nyt yrittänyt kysyä että ketä lapseni haluaisi kutsua synttäreille niin hän ei osaa sanoa ketään. Pitkän keskustelun jälkeen hän kaksi nimeä sanoi.
Lapseni osasi kuvasta kertoa kyllä kaikille muille kaverit joiden kanssa he yleensä leikkii. Jos lapseni pyytää jotain leikkimään niin hänelle sanotaan että he leikkii sen oman ystävän kanssa.

Monet ryhmästä on ollut jo pienestä pitäen yhdessä ja ystävystynyt. Oma lapsi tosiaan aloitti päiväkodin 4 vuotiaana, on iloinen ja sosiaalinen lapsi. Hän ei ole mitenkään syrjään vetäytyvä vaan tekee tuttavuutta paikassa kun paikassa...

Mitä ihmettä teen? Olen kysyny lapseltani että haluaisiko hän toiseenpäväkotiin missä oisi kavereita. Hän ei halua toiseenpäiväkotiin mutta haluaisi itselleen kaverin joka leikkisi päiväkodissa.
Mitä tässä voi tehdä kun henkilökunta ei tunnu tekevän yhtään mitään. Kiusaamisen loppettaminenkin oli taistelun tulosta....

 

Tyttöjä siis?

Leikeistä ei saa sivuuttaa, mutta ystävyyteen ei voi pakottaa.

 

Meillä pian poika 4,5v, kerhoilee ja viihtyy siellä useimmiten vain aikuisten seurassa. Muuten on tosi osallistuvainen, touhukas ja puhelias tapaus, mutta leikit muiden lasten kanssa eivät vielä oikein suju. Hänkään ei oikein aiemmin ole osannut nimetä kerhokavereita, mutta nyt vioime aikoina ehkä jonkun nimen mainitsee. Yleensä vaan luettelee kerhotätien nimet kun kysyn leikkikavereista.

Kysyin asiaa neuvolasta ja meillä terkka oli sitä mieltä, että mitään erikoista asiassa ei välttämättä ole. Osa lapsista kuulemma vasta 5-vuotiaana kokee a-haa elämyksen kavereiden suhteen ja kiinnostuu yhteisleikeistä. Ja sitten osa on vaan vähän oman tien kulkijoita, jotka enemmän viihtyvät itsekseen, myös näin lapsuusiällä.

 

Ei ystävyyttä voikkaan eikä pidäkkään pakottaa. Tuntuu vaan ihmeelliseltä että että työntekijät ei tue lapsen ystävyyttä. Varsinkin kun kaikilla on niitä omia kavereita niin luulisi että työntekijät yrittää uuden lapsen saada mukaan. Jos aina jää ulkopuolelle leikeistä eikä mahdu mihinkään mukaan, ei kai se ystävyyskään voi ikinä alkaa kun ei ole mahdollisuutta.

 

tunnetko kenenkään lapsen vanhempia? siis edes että moikkaisitte päiväkotiin viedessänne? oisko mahdollista ehdottaa että joku tulis teille leikkimään jonain päivänä tms niin saisivat tutustuttua paremmin?

minusta lapselle voi sanoa, että ei tarvii suostua siihen että leikeistä sivuutetaan, vaan lapsi voi sanoa että kyllä minä nyt vaan tuun leikkimään. ja harjoittelette sitä vaikka kotosalla.
lapset sosiaalistuu eri tahtiin, ei kaikilla neljävuotialla tarvi olla suurta kaveripiiriä, ethän vaadi lapseltasi liikaa?
voihan se olla että ens syksynä jos ryhmä vähän muuttuu niin kaverisuhteet vaihtuu niin silloin sunki tytölle joku bestis löytyy

 

Lapseni siis kyllä haluaisi leikkiä. Kyse ei ole siitä että hän ei välittäisi muista lapsista.
Ongelma on nimenomaan se että muiden leikkeihin ei mahdu ja haluaisi kaverin mutta koskaan ei vaan mahdu leikkeihin kun muut on jo varannu itselleen sen kaverin.
On siis sosiaalinen ja on pihalla/puistossa kavereita, hakeutuu muiden seuraan kysymällä "mikä sun nimi on" jne.
Ei sitten oisikaan mitään ongelmaa jos se oisi lapsen oma valinta olla ilman ystävää mutta kun toisella on halu leikkiä muiden kanssa eikä vain piirtää yksin

 

Siis onko kyse pojasta vai tytöstä? Olen huomannut, että tytöillä on usein bestis, mutta pojat leikkivät isommissa porukoissa ja leikkikaveri vaihtuu tiuhaan. Näin ainakin meidän lasten kohdalla.

Tuo kiusaamisjuttu on kyllä todella ikävä. Järkyttävää, että jo noin pieniä kiusataan. Meidän päiväkodissa hoitajat ovat ottaneet erityisasiakseen seurata, ettei ketään jätetä leikin ulkopuolelle. Muodostetaan erilaisia pienryhmiä, jotta kaikki 'joutuvat' leikkimään eri kavereiden kanssa.

 

Henkilökunnan kanssa tästä on puhuttu je he sanoi että lapseni tulee kaikkien kanssa toimeen.
Mielestäni kuitenkin kaikilla pitäisi olla ne hyvät ystävät

Jos lapsi tulee kaikkien kanssa toimeen, niin se on tosi hieno asia.
Paljon parempi asia kuin se, että on 1 tai 2 ns. bestistä, ja sitten ollaan kuin orpo piru kun bestikset onkin poissa tai haluavat leikkiä jonkun toisen kanssa jotain muuta.

Henkilökunta ei voi pakottaa ketään kenenkään ystäväksi. Mutta sen verran voisivat tehdä (oman lapsen pk:ssa onkin näin) että rikkovat pareja/ryhmiä ja määräävät ketkä lapset menevät mihinkin leikkiin: muovailemaan, ponileikkiin, kotileikkiin, yms. Näin ei tapahdu sitä, että pari lasta on aina yhdessä, vaan muutkin lapset saavat niinsanotusti mahdollisuuden tutustua toisiinsa. Päiväkodissa ei saa olla niin, että yksi lapsi jää leikkihaluista huolimatta toistuvasti pois leikeistä - joten puhu vaikka johtajalle asiasta jos ryhmän aikuiset eivät tunnu huolehtivan siitä.

Meidän päiväkotilainen on 6-vuotias (poika), ja hän juuri tänä aamuna tyytyväisenä totesi että kannattaa olla kaikkien kaveri eikä vaan yhden kaveri - sai nääs jälleen kerran kutsun synttäreille, ja oli siitä iloinen. Hänellä ei ole mitään 1-2 bestistä päiväkodissa, vaan ystäviä on ainakin 6-7. Poikien leikkikulttuuri on kyllä vähän erilainen kuin tyttöjen, mutta tuolla 8 v tyttärellämme on myös se tilanne ettei ole vain yhtä tai kahta parasta ystävää, vaan niitä on enemmän, ja tulee toimeen & osaa leikkiä kaikkien kanssa. Eli ap, jos lapsesi tulee toimeen ryhmän kaikkien lasten kanssa niin ole onnellinen, se tarkoittanee sitä että hän on oikeasti sosiaalisesti taitava & isompanakaan ei synny suuria draamoja siitä kun se ainoa bestis kääntääkin kelkkansa

 

En vaadi lapselta liikaa. En vaadi että hänellä pitäisi olla ystävä. Mutta jos toinen kokee jäävänsä yksin, ei keksi yhtään kaveria vaikka haluaisi kaverin niin mielestäni se ei ole minun halu vaan lapseni halu.
Olen miettinyt tuota vapaa-ajalla tapaamista.
yhden kanssa ollaan sovittukin mutta tuntuu olevan kaikilla hirveesti kiireitä. Vaikka suht lähellä asutaankin.

Tottakai voi änkeä muiden leikkiin väkisin, mutta haluaako joku väkisin muiden leikkiin jos sua ei haluta sinne? Päiväkodissa pitää valita se leikki ja laittaa oma merkki missä leikeissä on. LEikkeihin on aina tietty määrä leikkijöitä esim juuri se poni leikki mihin mahtuu kaksi. Henkilökunta lupasi että siihen saa mennä useampikin mutta kun säännöt on sanottu lapsille että kaksi vain niin ei ne mene sinne jos ei erikseen luvata.
Silloin kun lastani kiusattiin koitin kertoa kaikkea mitä hän voisi sanoa takaisin, mutta kaikkea ja aina hän ei uskaltanut. Eikä mielestäni ole niin että lapsen velvollisuus on selviytyä isossa lapsiryhmässä. Luulisi että sillä henkilökunnalla oisi jonkin moinen osuus siinä kasvun tukemisessa....

 

Mua nyt ei juuri tuossa huolestuttanut mikään muu kuin se kiusaaminen, onneksi sait sen loppumaan! Hetkeäkään en sietäisi, että mun lastani kiusataan. Kyllä musta on ihan ok, että leikkii eri kaverien kanssa, kunhan leikkii ja osallistuu.

Sen verran muokkaan vielä, että jos sua ei toi tilanne miellytä ,niin mikset vaihda tarhaa (jos siis kerran mahdollista)? Ei kai se 4,5v lapsen päätös voi olla missä päiväkodissa on, kun ei osaa edes yhtä ystävää nimetä, niin tuskin osaa sanoa haluaako toiseen ryhmään vai ei. Ja jos ei halua, niin miksi, jos ei niitä ystäviä kerran ole. Sunhan tuo vastuu kuitenkin täytyy kantaa, ne tarhan tädit ei ole koskaan mua vakuuttaneet ammattitaidollaan ja mun lapset ei mee kunnalliseen.

 

Luulisi että sillä henkilökunnalla oisi jonkin moinen osuus siinä kasvun tukemisessa....

On! Ja aika hitsin iso osuus onkin. Pienten (ja isompienkin) lasten sosiaalinen kasvu on vielä ihan kesken, ja aikuisia tarvitaan näyttämään esimerkkiä, olemaan apuna, ja kertomaan mikä on oikein ja mikä ei.

Ehdota päiväkodille (tai siis vaadi...) tuota pienryhmätoimintaa. Henkilökunnan valitsemat ryhmät siten, että ne aina yhdessä leikkivät eivät ole samassa ryhmässä. Näin kaikki saavat/joutuvat leikkimään yhdessä, ja syntyy mahdollisuuksia uusille ystävyyssuhteille.

Voisit myös kokeilla sitä, että kutsut pk:sta jonkun lapsen teille kotiin leikkimään.

 

Oon kyllä onnellinen että hän tulee hyvin juttuun kaikkien kanssa ja osaa hyvin sosiaalisia taitoja. On vain kurjaa että hän saa kaverin vain silloin kun näillä muilla ei ole sitä omaa kaveria siellä. Hänellä ei siis ole edes 10 kaveria vaan tilanne on se että kun kysyin niin häntä ei pyydetä leikkeihin ja kun hän pyytää leikkimään niin kaverit on jo varattu
Yleensä tosiaan iltapäivisin hänelle riittää kaveri kun osa on lähtenyt jo kotiin. Hänellä kun ei ole ketään jota kutsuisi synttäreille jos ei sitä lasketa että pitkän keskustelun jälkeen ehkä kahta voisi pyytää. Se on toki hyvä alku sekin, mutta tuntuu pahalta jos ei koe että on kaveria vaan usein piirtää yksin tai pelaa yksin.
Päivökodin kanssa jällleen huomenna keskustelen mutta kuten tän kiusaamisen kanssa niin tuntuu olevan enemmän puhetta kun tekoja.

 

Lapsesi on ollut päiväkodissa vasta puoli vuotta ja on muutenkin pieni. Itse antaisin pienelle aikaa löytää kaverinsa, enkä painostaisi jatkuvalla kyselyllä.

Jos haluat ystävyyttä tukea tiettyjen lasten välillä, kutsu heitä teille leikkimään.

 

Ehkä mä sit liikaa vaan panikoin. Monen kuukauden kiusaamisen jälkeen vaan jää liian varovaiseksi ehkä. Varsinkin kun ei mitään henkilökunta asialle tee, käski vaan ite soittaan vanhemmille. Toki sitten kovan painostuksen jälkeen...
Tuntuu vaan niin kurjalta kun toinen haluaisi kaverin mutta sitä ei löydy eikä päiväkoti lupauksista huolimatta tue orastavia ystävyyksiä.
Ehkä se tämäkin hoidetaan sitten kotoakäsin ja pyydetään ystäviä tänne. Mietin vaan mitä virkaa työntekijöillä sitten enään on.

 

Ehkä mä sit liikaa vaan panikoin. Monen kuukauden kiusaamisen jälkeen vaan jää liian varovaiseksi ehkä. Varsinkin kun ei mitään henkilökunta asialle tee, käski vaan ite soittaan vanhemmille. Toki sitten kovan painostuksen jälkeen...

Wtf?! Eihän noin voi olla. Millä oikeudella kukaan kenenkään vanhemmille edes soittelisi, henkilökunnan tehtävä on hoitaa päiväkodissa tapahtuva kiusaaminen.

Ikävä totuus on se, että joka pk:ssa ei ole asiaansa osaavaa ja motivoitunutta henkilökuntaa. Ja nyt alkaa mun korvaan kuulostaa siltä, että teidän päiväkodissa ei sellaista ole : /

Jos tilanne jatkuu, eikä päiväkoti tee mitään vaikka pyydät ja keskustelet, niin ehkä se pk:n vaihto voisi olla ihan hyvä juttu.

 

Anatolia: Olen miettinyt myös tuota päiväkodinvaihtoa. se tuntuu vaan niin suurelta, varsinkin kun meidän elämässä on ollut isoja muutoksia.
Kiusaamisen lopettaminen vaati keskusteluja, huutoa, päiväkodinjohtajan kanssa yhteenottoa, lisää keskusteluja jne. Sitten kun he suostui keskustelemaan, kysymään lapsilta mitä on tapahtunut niin lapset kertoi, pyysi anteeksi ja oman lapseni mukaan kiusaamista ei enään ole.
Lapsi mm. mietti mitä voi laittaa päälle että muut ei kiusaa. No mutta se onneksi nyt tuntuu olevan taakse jäänyt.
Nyt vaan tää tilanne tuntuu niin kurjalta kun toinen kaipaisi kaveria mutta saa leikkiä vaan niiden kanssa joilla ei parempaakaan kaveria oo. En tiedä ajatteleeko tai pystyykö lapsi jo ajattelemaan näin pienenä näin, mutta hän usein osaa kyllä sanoa että "maija" leikki tänään mun kanssa kun "riikka" lähti kotia. Ainakin hän huomaa nää yhteydet ja toivottavasti hänelle ei tule hylkiö oloa.
Toki puhutaan siitä usein että pitää mennä mukaan, mutta silloin kun häntä kiusattiin niin kaikki sanoi mm. et sä tänne saa tulla, me ei leikitä sun kanssa. Sä oot yök jne jne.
Vaikea on varmaan tuon jälkeen tyrkyttää itseään muiden mukaan.
Tietäisi vaan koska oisi se aika että vaihtaisi päiväkotia. En kuitenkaan haluaisi ylireagoida mutta missä menee raja.. Vaikeaa.
Täytyy vaan taas koittaa keskustella ja yksi mikä muutos saattaa tulla on se että työntekijät vaihtuu...
Niin sekavaa tää munkin kirjoitus, koittakaa sada selvää

 

Mun mielestä, niinkuin joku jo kirjoittikin, henkilökunnan pitäisi tukea yhdessä leikkimistä ja sitä että kaikkien kanssa voidaan leikkiä, eikä niin sitä "bestiskulttuuria". Mutta toiset vanhemmat taas on niin kovasti sitä mieltä, että se bestis pitää olla ja oma lapsi saa leikkiä vaan sen yhden kanssa. Mä en ole ikinä tajunnut tuota että jo pienillä tytöillä pitäis olla joku bestis ja sen kanssa melkein panikoidaan, jos ei ole löytynyt.

 

En ainakaan ite bestistä eti lapselle. Mutta oisi se yksi tai kaksi kaveria jotka haluaisi leikkiä myös silloin kun se oma bestis on paikalla. Nimenomaan sitä että leikitään yhdessä eikä vaan niin omien kavereiden kanssa ja sitten yksi jää yksin kunnes toisten bestis on lähteny kotia.
Bestistä ei tarvi olla mutta kaikilla pitäisi olla kevereita...

 

Kun kyse on tytöstä, niin koitappas ehdotella, jos tyttös hakiskin seuraa pojista, ne kun usein on porukassa herkemmin, eikä oo tommosta bestiskulttuuria. Poikien joukkoon pääsee helpommin mukaan! Omat lapset menee vasta syksyllä päiväkotiin, vanhin tyttö on sillon melkein 4,5v.. saa nähdä mitenköhän sielä sitte ystävyyssuhteet järjestyy jne. Toivottavasti lapses kaverustuis jonkun/joidenkin kanssa sielä paremmin! :>