Tehokkain tapa opettaa lapsi kirjoittamaan ja lukemaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Silja.S
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Silja.S

Vieras
Nyt en tarvitse mitään "MEIDÄN LAPSI oppi lukemaan jo kolmevuotiaana!" -kommentteja vaan ihan käytännön niksejä.

Poika on eskarissa, ja tykkää tosi paljon kirjoittaa sellaista omaa siansaksaansa (ilman kirjaimia) vihkoihin ym., ja näyttää siltä, että kovasti tahtoisi oppia ihan oikeitakin sanoja, mutta oppiminen ei ole helppoa senkään takia, että lapsella on hahmottamisen kanssa ongelmia (neurologisia ongelmia, saa toimintaterapiaa). Ollaan paljon kirjoitettu yksittäisiä sanoja, kuten POLIISI, AUTO, REKKA... eli sanoja, jotka liittyvät pojan omiin mielenkiinnonkohteisiin. Tuntee vain muutaman kirjaimen ja osaa kirjoittaa ilman apua vain oman nimensä. Muuten joudun kuvailemaan kirjaimia ("I=tikku,L=tikku ja jalkaterä, K=tikku ja käsi ja jalka, R=tikku-ukko, joka potkaisee, S=käärme" jne.), että hoksaisi mistä kirjaimesta on kyse.

Kysymys kuuluukin: miten voisin auttaa paremmin tuollaista 6-vuotiasta, joka tarvitsee hiukan enemmän ohjausta tuossa oppimisessa? Onko kenelläkään käytännön vinkkejä?
 
Alottaisin harjottelemaan ihan vaan kirjaimista.. Paljon vaan toistamista ja aina ku lasta itteensä kiinnostaa ni sillon on otollisin aika luonnollisesti :) Kyllä se siitä!
Me on harjoteltu kirjaimia nyt sillain, että oma nimi ensin ja mitäs kirjaimia sieltä löytyy, sit oon piirtäny paperille muutamia kirjaimia ja kysellyt, että muistatko missä on M niinkun mummu tai P niinkun pappa jne. sillei ihan ohimennen kun kuljetaan paperin ohi, paperi on seinällä.. sit vaihtanu siihe niitä kirjaimia tai lisäilly kun ne on alkanu muistaa mitä siin on ollut.. Kaikille kirjaimille keksinyt tietyn sanan, jota aina käytetään kysyttäessä, jos ei muuten meinaa muistaa. Sisarusten nimikirjaimet ja Ä niinkun äiti jne. Sit on vähän kyselty, et mitäs eroa on Äässä ja Aassa ja tämmösiä, et muistais sitten kumpi on kumpi.. Nyt osaa oman nimen kirjottaa, ei vielä ihan tajua, et kirjaimet pitäs aina alottaa vasemmalta oikealle, tai menee väärin..
Mut ensin siis kannattaa koittaa opetella kirjaimet hyvin ja sit vasta lähtee yhdistelee niitä :)
 
Askartele aakkoskortit. A-korttiin leikkaat lehdestä/piirrät esim. appelsiinin ja apinan. B-korttiin banaanin jne.

Vuorotellen nostatte kortin ja yritätte keksiä mikä kirjain on kyseessä.
 
[QUOTE="abc";25842802]Askartele aakkoskortit. A-korttiin leikkaat lehdestä/piirrät esim. appelsiinin ja apinan. B-korttiin banaanin jne.

Vuorotellen nostatte kortin ja yritätte keksiä mikä kirjain on kyseessä.[/QUOTE]

Tämän tyylistä on jo kokeiltukin. Hyvä systeemi!
 
jättäisin kokonaan varsinaisen opettamisen eskariopelle ja ekan luokan opelle aikanaan ,etenkin kun on vielä vähän haastellisempi lapsi..
Tämän haasteellisuuden takia juuri tahdon auttaa oppimaan. Poika on kotona vastaanottavaisempi ja rohkeampi oppija kuin eskarissa ja toimintaterapiassa. Monet sellaiset jutut, joita ei ollenkaan suostu tekemään eskarissa, tekee kotona ihan mielellään. En tahdo, että jää hirveästi jälkeen opetuksessa vain sen takia, että on epävarma ryhmätilanteessa.
 
Tämän haasteellisuuden takia juuri tahdon auttaa oppimaan. Poika on kotona vastaanottavaisempi ja rohkeampi oppija kuin eskarissa ja toimintaterapiassa. Monet sellaiset jutut, joita ei ollenkaan suostu tekemään eskarissa, tekee kotona ihan mielellään. En tahdo, että jää hirveästi jälkeen opetuksessa vain sen takia, että on epävarma ryhmätilanteessa.

okei. no kotona voi varmaan sitten käyttää niitä samoja keinoja kuin eskarissa / koulussa. eiköhän se riitä :)
 
Älä itse askertele mitään kortteja, vaan askarelkaa yhdessä. Eli kirjoita kartongille (about 7x11 cm) kirjain yläkulmaan. Tätä kirjainta haette lehdist esim 3 kpl, leikkaatte ja liimaatte kartongille. Lisäksi takapuolelle piiretään tai leikataan ja liimataan 1-3 kuvaa, jotka liittyvät kirjaimeen. Jos on tilaa ja halua lisäätte jommallekummalle puolelle sanoja, lapsi keksii, aikuinen kirjoittaa. Have fun!
 
[QUOTE="abc";25842802]Askartele aakkoskortit. A-korttiin leikkaat lehdestä/piirrät esim. appelsiinin ja apinan. B-korttiin banaanin jne.

Vuorotellen nostatte kortin ja yritätte keksiä mikä kirjain on kyseessä.[/QUOTE]

Lapsi askartelee, ei äiti. Paitsi siinä tapauksessa, että äitikin tarvitsee harjoitusta ;).
 
Ekana tosiaan kirjaimet hanskaan. Mä ostin meidän eskarilaiselle sellaisen tehtävä kirjan,jossa harjoitellaan just kirjaimien tekoa. Sitten kun oppii muistamaan kirjaimet niin lukeminenkin on mahdollista. Kirjaimia voi harjoitella ilman mitään kirjaakin just niin,että yhdeesä piirrätte niitä ja kuvia,jotka alkaa tietyllä kirjaimella. Varsinaisesti ei kannata opettamalla opettaa lukemaan ja kirjoittamaan kotosalla vaan jättää sen ammattilaisille kouluun. Eskarilaisen ei tarvitsekaan vielä osata lukea ja kirjoittaa, koulu on sitä varten. Mutta kiinnostusta oppimiseen kannattaa ruokkia aina kun mahdollista.
 
Voit myös saduttaa, eli lapsi kertoo satua, jonka aikuinen kirjoittaa muistiin - korjailematta. Luetaan yhdessä ja takistetaan, että se sellainen kuin lapsi tarkoitti ja lopuksi lapsi saa kuvittaa satunsa. Kivaa ja hyödyllistä.
 
Lukemaan opettamisessa käytetään muutamia eri konsteja. Monet käyttävät näitä vielä rinnakkain, koska lapset ovat oppijoina erilaisia ja toiselle voi toimia paremmin kuin toinen..

Eskarissa harjoitellaan kirjaimet ja numeromerkit (0-9) ja periaatteessa lapsen tulisi osata nimetä ne loppukeväällä. Jos lapsi on kiinnostunut kirjoittamisesta/kirjaimista, niin kanattaa kyllä tukea oppimista myös kotona. Bongailette vaikka automatkalla kauppojen nimiä, lukemienne kirjojen kansista tutkitte kirjaimia ym. arkeen sujuvasti lomittuvaa kirjainopettelua..

Yleensä eskarissakin kirjainten opettelu aloitetaan lapsen oman nimen kirjaimista, voitte tämän jälkeen tutkia vaikka äitin ja isin kirjaimia tai sisarusten/lemmikkien/isovanhempien jne.. Lapsi voi vaikka piirrellä kuvia läheisille ja kirjoittaa mallista niihin nimet. Pientä harjoittelua siis. :) Kirjainkortit tai kirjainmuistipeli kivoilla kuvilla voi olla myös toimiva keino opetella, ehkä nekin voi lapsen kanssa tehdä yhdessä (lapsi vaikka värittää kirjaimet tms.)

Lelulaatikoihin voi myös tehdä nimet: autot, legot, palikat jne... Oikeastaan koko kodin voi "nimetä" teippaamalla kirjoitettuja sanoja tavaroihin kiinni, näin lapsi saattaa alkaa hahmottaa tiettyjä sanoja ja loogisuutta. Kirjaimet ovat näin ainakin läsnä joka paikassa.

Jotkut lapset oppivat lukemaan tunnistamalla sanahahmoja (tai tavuja), mutta tätä konstia on vähän hankalampi harjoitella kotona (ylläolevien esimerkkien lisäksi syvemmin) jos ei ole tuttu keino.. Toisessa tekniikassa opetetaan lukemaan kirjaimet niiden äänteiden avulla. Varmaan saatte sitten ajallaan koulusta vinkkiä varsinaiseen lukemaan opettelemiseen. Ei ehkä kannata eskarivaiheessa pitää tavoitteena lukemaan oppimista, kirjainten nimeäminen olisi pienempi ja tarkoituksenmukaisempi tavoite.
 
Viimeksi muokattu:
En itse varsinaisesti lähtisi opettamaan lasta.
Lukisin lapselle paljon ja meillä ainakin hyväksi havaittuja kirjoja ovat olleet Pikku Marjan eläinkirja-tyyliset aakkosloruja ja -satuja sisältävät kirjat. Juuri Pikku Marjan eläinkirjasta oma lapseni oppi aakkoset jo aika pienenä. Leikimme myös kirjalla sanaleikkijä. Pojan piti ennen lorun kuulemista keksiä sivun kirjaimella alkava eläin/auto/ihmisen nimi yms. Tästä tuli hauska leikki.
Olemme pelanneet myös aakkosmuistipeliä samalla taktiikalla.

Eskarilaisella ei ole vielä kiire oppia lukemaan. Oppii kyllä sitten, kun on lukemiseen kypsä!
 
Liity johonkin dysleksia- tai lukivaikeusjärjestöön, saat sieltä paljon apua, jota ehkä tulevaisuudessa tarvitset. Nyt älä kiirehdi asioita, pysy lapsen mukana. Kokeile musiikkia ja laulamista sanojen ja tavujen oppimisessa. Meillä lauluja käytetään vieraissa kielissä esim. kuukausien ja pronominien oppimiseen koulussa. Lukihäiriöinen työskentelee äärirajoilla, kiitä vähäisestäkin edistyksestä ja asioista, joista voi muutenkin kehua.
 
[QUOTE="vieras";25843005]Voit myös saduttaa, eli lapsi kertoo satua, jonka aikuinen kirjoittaa muistiin - korjailematta. Luetaan yhdessä ja takistetaan, että se sellainen kuin lapsi tarkoitti ja lopuksi lapsi saa kuvittaa satunsa. Kivaa ja hyödyllistä.[/QUOTE]

Tätäkin on tehty ja on tosi hauskaa, koska itse kirjoitan paljon ja poika tykkää hirveästi saduista.
 
opeta mienkään. lapsen ei tarvitse oppia vilä, annan hänen olla lapsi. Ja koulussa kaikki joutuu kuitenkin opettelemaan koulun mallin mukaan osasi tai ei lukemisen ja kirjoittamisen. Sinä et osaa lapstasi opettaa oikein se on varma. Eli ÄLÄ OPETA. Anna vain itse opetella jos haluaaälä mene häsläämään sinne väliin.
 
Tämän haasteellisuuden takia juuri tahdon auttaa oppimaan. Poika on kotona vastaanottavaisempi ja rohkeampi oppija kuin eskarissa ja toimintaterapiassa. Monet sellaiset jutut, joita ei ollenkaan suostu tekemään eskarissa, tekee kotona ihan mielellään. En tahdo, että jää hirveästi jälkeen opetuksessa vain sen takia, että on epävarma ryhmätilanteessa.


Osaatko opettaa esim äänteet oikein, kuinka koulussa sitten aikanaan opetellaan ääntämään kirjaimet? Osaatko opettaa oikeinkirjoituksen niinkuin se koulussa sitten opetetaan?
En lähtisi etenkään haastavampaa lasta opettamaan ominpäin, koska sitten voi koulussa vaikeuksia hahmottaa se opettajan tapa opettaa --> tulee helposti riitatilanteita ja ongelmia lukemisen, tehtävien tekemisen ja kirjoituksen kanssa.
 
Ootko hankkinut kaupoista eskaritehtäväkirjoja? Niistä helpoimmasta aloittaa? Sitten meillä auttoi pistekuvat aakkosien opetteluun ja siitä sit osa kirjaimesta oli valmiina, piti täydentää jne. Ja ylä- alaviivat piirsin tueksi, ettei kirjaimet olleet megaisoja :)
Mulle toim. terapeutit sanoi ,että saa opettaa kirjaimia kotona, pääasia, että lapsi nauttii tekemisestä ja uuden oppimisesta.
Koulussa sitten alkuäänteet yms.
 
En lähtisi opettamaan minäkään. Toki voitte miettiä, millä kirjaimella mikäkin sana alkaa, tehdä sellaisia tehtäviä, kirjoittaa kirjaimia tai tehdä vaikka netissä "mikä äänne vastaa mitäkin kirjainta" -tehtäviä (esim. pikkukakkosen sivuilla on noita).

Mutta jätä se varsinainen lukemisen opettaminen koululle varsinkin, kun kyse on erityislapsesta: et todennäköisesti kuitenkaan osaa nykyistä "liuúttamistekniikkaa" , joka perustuu äänteisiin, ei kirjainten nimiin ja "opetuksesi" voi tehdä enemmään haittaa kuin hyötyä.
 
Ootko hankkinut kaupoista eskaritehtäväkirjoja? Niistä helpoimmasta aloittaa? Sitten meillä auttoi pistekuvat aakkosien opetteluun ja siitä sit osa kirjaimesta oli valmiina, piti täydentää jne. Ja ylä- alaviivat piirsin tueksi, ettei kirjaimet olleet megaisoja :)
Mulle toim. terapeutit sanoi ,että saa opettaa kirjaimia kotona, pääasia, että lapsi nauttii tekemisestä ja uuden oppimisesta.
Koulussa sitten alkuäänteet yms.

Kiitos kaikille vastauksista. Hyviä vinkkejä tuolla onkin ja osaa niistä olen itsekin satunnaisesti käyttänyt. Tämä eskarikirjan kotiin hankkiminen tuntuu ehkä tämän hetkisessä tilanteessa kätevimmältä ajatukselta. Pojan eskarikirja kun on pääasiassa esikoulussa, eikä käy kuin välillä kotona, eikä siitä voi niitä tehtäviä omin luvin tehdä, joten koti-eskarikirjan hankintaan siis!
 
Itse lähtisin liikkeelle kirjainten opettamisesta. Kannattaa keskittyä yhteen kirjaimeen kerrallaan ja opettaa kutakuinkin järjestyksessä A I S U T O N L E ... ei siis A B C ... Voit askarrella kortteja, joissa lukee kirjain sekä isolla että pienellä kirjoitettuna, A a, ja sitten siinä on joku ilmeinen kuva tukemassa muistia, esim. auto. Sitten opetat, että kyseessä on A-kirjain ja että se lausutaan A (huom. [a] ei siis [aa]) ja sitten toistatte yhdessä a a a a ja harjoittelette sen päivän A-kirjaimen kirjoittamista. Huomioi, että opetat kirjaimet tämän mukaan:
http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/kirjainuudistus/kuvat/tekstauskirjaimet_kaikki_viivastolla.gif

Kannattaa myös ottaa selvää itse, että mistä kirjainten piirtäminen alkaa. Esim. pikku-a aloitetaan luonnollisestikin ylhäältä, mutta lapsi saattaisi aloittaa sen jostain toisesta kohdasta. Tässä täytyy ohjata. Kannattaa ostaa sellainen kirjoitusvihko, jossa on viivat (keskellä harmaa viiva) jolloin on helpompi hahmottaa kirjainten oikea korkeus.

Seuraavana päivänä voi sitten siirtyä seuraavaan kirjaimeen, I, sitten S ja huomaa taas, ettet opeta lasta lausumaan [äs] vaan . i, i, i, s, s, s, is, is, is, isi, isi, isi.

Kannattaa hommata itselle kyseisestä aiheesta (vaikka kirjastosta) opettajan opas, ja mielellään saman sarjan aapinen.

Kannattaa myös tutustua tähän sivustoon:
Opetushallitus - Uudet kirjaimet ja numerot
 

Yhteistyössä