kamalin asia, joka on sattunut synnytyksessä? EI HERKILLE!!

["vierailija"]

Lapsi ei hengittänyt eikä liikkunut heti synnytyksen jälkeen. Onneksi sai happea ja minun läheisyyttä. Synnytys meni lopulta ihan hyvin. Mitä nyt reilu tunnin ponnistus niin lapseltakin meinasi happi loppua.

 

[Stars Hollow]

Kolme synnytystä takana ja kamalimmat minuutit koettiin ponnistettuani ulos kuopuksen, jolla oli napanuora todella tiukasti kaksi kertaa kaulan ympärillä ja joka oli tästä johtuen tajuton, väriltään valko-harmaa ja täysin elottoman näköinen. Melko nopeasti pikkuinen siitä virkosi lisähapella ja ravistelulla, mutta siinä tilanteessa tuo lyhytkin aika tuntui ikuisuudelta.

 

["Jep"]

Eppari leikattiin ilman puudutusta. Kätilö myös putsasi jollain tupolla epparihaavan synnytyksen jälkeen ilman puudutusta, kovakouraisesti.

Molemmat synnytykset käynnistettyjä ja rajuja. Ekan synnytyksessä olin 17v ja selvästi huomasi kätilön käytöksestä, että ei siitä pitänyt. Ainoa lievitys, mitä sain, oli kaasu. En muista kivun vuoksi synnytyksestä juuri mitään..

Ai että pistää vihaksi tollaset "ammattilaiset"! Siskoni sai esikoisensa saman ikäisenä ja kohtelu oli myös aivan uskomatonta, jouduin marssimaan osastonhoitajan puheille ja sanomaan todella rumasti ennen kuin siskoni oikeus inhimilliseen hoitajaan otettiin tosissaan (minä olen siis isosisko ja toimin doulana)

 

[Flopo]

[QUOTE="Jep";25839593]Ai että pistää vihaksi tollaset "ammattilaiset"! Siskoni sai esikoisensa saman ikäisenä ja kohtelu oli myös aivan uskomatonta, jouduin marssimaan osastonhoitajan puheille ja sanomaan todella rumasti ennen kuin siskoni oikeus inhimilliseen hoitajaan otettiin tosissaan (minä olen siis isosisko ja toimin doulana)[/QUOTE]

Voi ei Onko tapahtuneesta kuinka kauan aikaa? Meillä esikoinen syntyi 2009. Harmittaa, että ei mitenkään olla aikanaan puututtu tapahtuneeseen. Kai sitä vaan yritti hyväksyä sen tilanteen.

 

["jessica"]

Kolme synnytystä takana ja kamalimmat minuutit koettiin ponnistettuani ulos kuopuksen, jolla oli napanuora todella tiukasti kaksi kertaa kaulan ympärillä ja joka oli tästä johtuen tajuton, väriltään valko-harmaa ja täysin elottoman näköinen. Melko nopeasti pikkuinen siitä virkosi lisähapella ja ravistelulla, mutta siinä tilanteessa tuo lyhytkin aika tuntui ikuisuudelta.

Kauanko tuosta on aikaa? Tuliko mitään kehityksellisiä ongelmia? Oma veljeni hapenpuutteen vuoksi, vastaavassa tilanteessa, sai vaurioita jotka ilmeni myöhemmin,nimittäin hän on autistinen(ikää 18v eikä vieläkään esim puhu, 16v kuntoutuksen jälkeen)

 

[Salla07]

ekan kohdalla ponnistusvaihe oli 45min, ja ilm vähän väärä asento. jotain hallaa se lapsi teki, koska toista odotellessa eka lääkäri sanoi että korjausleikkaus kun lapset on tehty. ja vasta kolmosen jälkitarkastuksessa ilmeni että on virtsarakon laskeumaa, jota ei millään jumpalla korjata.
nyt pohdinkin että neljäs lapsi putkeen ja sitten se korjaus, vai jos korjataan niin voinko vielä 10v päästä sen iltatähden saada

 

[InCase]

Kamalinta oli kipu joka kalvojen puhkasun jälkeen sai mut tärisemään tuskasta ja oksentamaan.
Ja se kun vauvan pään annettiin venyttää välilihaa. Ehkä se pelasti mut repeämältä ja tikeiltä mut se tunne et kohta repee perseeseen asti oli kamala.

 

[Salla07]

njoo, myös se että aukeaa vartissa 5cm on aika tuskaa. ja siis ilman epiä tai spinaalia tai ilokaasua..

 

[Phoebsi]

Kipu

 

[Kvart över]

Hui, näitä kun lukee niin pitää kyllä sanoa että omalle kohdalle ei ole kummassakaan synnytyksessä sattunut mitään kamalaa. Eniten olen pelännyt tuota lapsen jäämistä jumiin ja sitä hätää, mikä siinä tilanteessa varmasti on. Onneksi ei ole tarvinnut kokea itse.

Esikoisen synnytyksessä kamalinta oli ponnistusvaihe (reilusti yli tunnin) ja kipu, kuopuksen synnytyksessä se, kun mulle sanottiin että epiduraalia tai spinaaliakaan ei voida enää laittaa. Mutta siis pieniä ovat nämä "kamaluudet".

 

[FANG-ANN-75]

Esikon synnytyksessä kaikki:

-pituus jtn reilu 18h.
-järkyt kivut
-ei kivunlievitystä(joo johdunkaulapuudute joka HIUKAN helpotti n. 1h ajan)
-mun kivuille ääneen naurava mieslääkäri joka oli vielä kovakourainen ja komensi etten saa huutaa
-iso lapsi erityisen isolla päällä
-lapsen pää vinossa
-häntäluu murtui, kohdunkaula repesi ja emätin repesi( ja myös kuopuksen kohdalla kaikki nämä :O!)
-imukupin laitto, sen rikkoutuminen ja uuden survominen sisään kun lapsen pää ei ollut tarpeeksi ulkona
-väsyminen, kun tuntui et lapsi jää sinne eikä tuu ikinä ulos, ponnistin tosi kauan, muistaakseni 2h45min
-verta seinillä asti(ite en tajunnut huomata kun olin ihan ruumis sen jälkeen mutta mies huomasi
-jne..kumpa kaiken herkun muistaisi...

 

[Stars Hollow]

[QUOTE="jessica";25839641]Kauanko tuosta on aikaa? Tuliko mitään kehityksellisiä ongelmia? Oma veljeni hapenpuutteen vuoksi, vastaavassa tilanteessa, sai vaurioita jotka ilmeni myöhemmin,nimittäin hän on autistinen(ikää 18v eikä vieläkään esim puhu, 16v kuntoutuksen jälkeen) [/QUOTE]

Puolitoista vuotta vasta aikaa. Tähän mennessä poika on kehittynyt aivan normaalisti kaikilla osa-alueilla. Kyllähän kauhukuvat vaurioista oli mielessä silloin ja osittain on edelleenkin, vaikka hoitajat ja lääkäri vakuuttelivat, että isompaa hätää ei olis, kun pieni kärsi hapenpuutteesta vain niin lyhyen aikaa.

 

[yäh]

Ponnistusvaihe alkoi, vaikka en ollut auki. Kätilö totesi, että ponnista vaan. Sitten alkoi tutkia ja tulikin kiire saada ponnistustarve loppumaan. Lapsi ei jäi jumiin ja se kipu kun puolet päästä on ulkona. Poltot loppui kokonaan ja se miten äkkiä tuli hyvin lammasmainen olo kaiken sen kivun keskellä. Irrotti itsensä kivusta ja sanoi, että nyt minä luovutan. Olin siis ihan valmis kuolemaan. Kätilöt saivat vatsaa hieromalla työnnettyä lasta, polttoja, mitä lie, lääkäri tavoitti jostain harmaasta massasta pään sisältä ja käski vielä ponnistaa. Imukupilla syntyi kuulemma. Siinä vaiheessa ei enää mitään tuntenut henkisesti, fyysisesti kai jotain. Loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka tulikin hermopunosvaurio lapselle olkapäähän. On täysin kuntoutunut siitä. Ja minutkin saatiin kursittua jotakuinkin kasaan.

 

["pii"]

Mua sattus yhdessä synnytyksessä niin että meni taju monta kertaa, sit kramppasin ja välillä tajusin kyllä kaiken mitä ympärillä tapahtui mutten pystynyt liikkumaan tai puhumaan lainkaan, makasin selälläni ja tunsin että oksennus tulee mutten pystynyt kääntämään päätä ja meinasin tukehtua siihen yrjöön. Pelottavinta on se ettei kukaan vieläkään tiedä miksi niin kävi.
Synnytys kesti 22h ja loppu hyvin kaikki hyvin.

Onneksi kaikki lopulta meni hyvin! Oli varmasti pelottavaa, voin vain kuvitella-

 

["Minä"]

Näin kun mulle tehtiin episiotomia. Just olin ponnistaas ja nips naps. Hätäsektiokaan ei ollut nannaa..

 

[Lisäksi edelliseen]

Tärisin kovasta kivusta. En pystynyt edes puhumaan.

 

[Blue]

Se hetki kun mä olin synnyttämättömien osastolla menossa vessaan ja siinä käytävässä yhden isän ja kahden pienen lapsen edessä meni lapsivedet ja iski maailman järkyin suppari ja en hetkeen päässyt liikkumaan mihinkään. Siihen sitten hoitaja haki sängyn johon jotenkin könysin. Hän kärräsi mut saliin ja alta puolen tunnin päästä poika oli maailmassa.

Ei mitään muuta mutta voi niitä lapsia ja niiden kauhistunutta ilmettä... : /

 

["vieras"]

Täytyy olla onnellinen omasta kohtuullisen kivuttomasta, helposta ja nopeasta synnytyksestä.

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";25840037]Täytyy olla onnellinen omasta kohtuullisen kivuttomasta, helposta ja nopeasta synnytyksestä.[/QUOTE]

Mullakin kolme niitä takana, jo olen kyllä helpolla päässyt kun näitä lukee.

 

["titus"]

Esikoisen synnytys oli pahin.
Siihen asti meni hyvin,mutta kun lapsivedet tuli,vesi oli paksua kuin hernekeittoa.
Sitten rupesi aina supparin tullessa laskemaan sydänäänet.
Sitten tulikin jo lääkäri joka käski kontalleen,ja tunki kätensä sisääni jne.. ronkkas ja roplas.Leikkaussali varattiin varmuuden vuoksi,oli valmiudessa koko loppu synnytyksen.Pelko heräsi siinä vaiheessa kun koko sali tuli täyteen ihmisiä.Tapahtuhaqn siinä kaikkea muutakin vielä ennen finaalia.
Ponnistusvaihe kesti 20min,vauva syntyi napanuora kolmekertaa kaulanympärillä.Vauva oli kuitenkin virkeä ja pääsi heti syliin jne..

 

[kaalimaan vartija]

Esikoisen synnytyksessä se ettei saatu kätilöä kiinni... mies juoksi pitki käytäviä.... ja se kätilönä toimineen ihmisen viha, ja oikeestaan koko käytös....
Kakkosen kanssa koko synnyts oli ... no se oli sellaista. Onneksi oltiin hyvissä ja ammattitaitoisissa käsissä koko ajan... Ja onneksi oli puudutukset kohdillaan. Kipua en tuntenut, mutta se tunne kun tuntee, että paikat repee.. :/ Ja lopuksi se veripahka alapäässä josta lääkärit ja kätilötkin oli aika sanattomia... "pyydä vaan niin paljon kipulääkettä kuin tarttet..." :/ jep jep.
Kolmonen meinasi syntyä sairaalan hissiin...
Nelosen kanssa kaikki menikin rauhallisesti ja hallitusti.

 

["niin"]

Käynnistetty synnytys, laitettiin onneksi tippa käteen epiduraalia varten. Synnytys ei edistynyt, puhkaistiin kalvot vauhdittamaan. Samantein sydänäänet loppu kuulumasta kokonaan. Käskettiin kääntyä ympäri kontilleen ja supistukset lopettavaa lääkettä suoneen. Sydänäänet palas ilmeisesti aika pian, mut lääkäri oli seurana aika kauan siinä. Olis pitäny hätänä siinä kohtaa leikata mut salit oli varattu, tilanteeseen ei oltu osattu varautua.
Synnytys aloiteltiin tavallaan sit uudestaan oksitosiinilla ja lapsesta otettiin useita mikroverinäytteitä, odoteltiin leikkaussalin vapautumista mut arvot korjaantu ennenku päästiin lähteen joten synnytys sai jatkua. Seuraavaksi pahinta oli että kun ponnistustarve tuli, oli ihan sama mitä tein, vauva vaan tuli pihalle ja olikin yllätyssuuri, joten ihan makeet repeämät siitä tuli.

 

["vieras"]

lapsen elvytys

 

["mii"]

seurasin käyrästä 8h kun lapsen sydänäänet laski joka supistuksella.Monta kertaa laitettiin epiduraalia.Lopulta hätäsektio.Vauvalla oli napanuora kahdesti kaulan ympäri.Sai aivoverenvuodon.Cp-vamma ja kehitysvamma.

 

[3 lasta]

Vauva kiidätettiin leikkaussalista suoraan teholle eikä minulla ollut muutamaan tuntiin mitään tietoa onko edes hengissä Heräämöstä eivät kuulema voineet sellaista kysellä vauvateholta, että lääkäri tulee sitten kertomaan. Voi luoja, että pelkäsin!!