Välillä haaveilen kovasti olevani sinkku ja ihastun muihin miehiin. Mitä tehdä?

[blue2]

Asiallisia vastauksia kiitos.

Olen ollut mieheni kanssa jo monta vuotta ja meillä on yksi lapsi 5,5v. Olen kuitenkin "vasta" 25-vuotias. Mies hyväksyy minut tällaisena kuin olen ja monella tapaa mies on juuri sellainen, mitä miehen toivon olevan. Tottakai myös rakastan miestäni.
Mä olen kuitenkin pitkän aikaa haaveillut sinkkuelämästä. Vähän väliä ihastun johonkun tyyppiin. Ihastuksen menee viikossa parissa ohi, eikä ne johda yhtään mihinkään.
Kuuluuko tämä asiaan? Mä en tiedä kannattaako hyväksi todetusta miehestä silti erotakkaan. Hän on hyvä isä ja kohtelee mua ihan hyvin. Mitään intohimoa meidän välillä ei tosin ole, mutta ihan hyvin pärjätään tässä suhteessa kyllä.

 

[armiina]

Koska ihastut muihin, et halua olla sinkku, vaan seurustella jonkun toisen kanssa.

Mitä sellaista kuvittelet jonkun toisen antavan, mitä sinulla ja miehelläsi nyt ei ole?
Intohimoakin voi kehitellä ja kasvatella.

 

[blue2]

Mä tiedän, että esim. "viimeisin ihastukseni" ei pitemmän päälle olisi yhtään mun tyyppiä ja meidän seurustelusta ei todellisuudessa tulisi yhtään mitään. Eikä nämä ihastumiset kestä kauaa, enkä tee niille ihastumisille yhtään mitään. Toki joskus saatan hidastaa ihastuksen duunipaikan kohdalla tms, mutta ei mitään vakavaa.

Mä en ole koskaan kunnolla seurustellut kenenkään muun kanssa, kuin mieheni. Jotenkin kaipaan kauheasti jännitystä ja sitä ihastumisen tunnetta yms. Viat ja virheet meissä on jokaisessa, joten en usko muissa olevan mitään niin erityistä, miksi mieheni kannattaisi jättää.

 

[kalkkeutunut]

eiköhän se kuulu asiaan. jos noin nuori ihminen on intohimottomaan tilaan ajautunut, niin aivo alkaa ehdotella, ettet ihan nunnamoodiin vajoa.

mitä ihmettä on "kohtelee ihan hyvin" - parisuhde on vuorovaikutusta, ei kohtelemista. Kehittäkää sitä sellaiseen suuntaan, että toisen erillisyyttä kunnioitetaan eikä eletä kämppiksen välinpitämättömyyden vallassa. Toista ihmistä ei tunne, vaikka siihen on helppo tottua. Pysy kiinnostuneena.

 

[blue2]

Mä olen enemmän sellainen seikkailija, romantikko ja tykkään tehdä ja mennä.
Mies taas sellainen, jolle kelpaa asioissa mikä vaihtoehto vaan. Hän treenaa paljon ja käy töissä, mutta muuten haluaa aina olla vaan kotona. Ei koskaan halua lähteä mihinkään. Miksi mennä leffaan, kun kotona voi katsoa tv:tä? Miksi lähteä kaupungille kahville, kun kotona on kahvinkeitin? Miksi sanoa, että rakastaa mua, kun kerran on sanonut, niin eikös se riitä? Miksi sitä nyt halailla turhanpäiten?
Lahjatkin mieheltä tulee yleensä paketoimatta, jos on esim. synttärit. Ostaa tasan sen mitä toivon. Jos en toivo mitään, mies ei ostakaan mitään. "Emmä keksi".
Emme ole vielä kihloissa tms, koska miehen mielestä se ei muuta mitään ja ehtiihän tuota.

 

[blue2]

Ja näistä asioista on puhuttu valehtelematta 50 kertaa. Eli hellyyden antamisesta, kehumisesta, tekemisestä jne.

 

[blue2]

Kaikesta olen siis miehelle jo monta kertaa puhunut. En tietenkään niistä ihastumisista, mutta muuten.

 

[armiina]

Mä olen enemmän sellainen seikkailija, romantikko ja tykkään tehdä ja mennä.
Mies taas sellainen, jolle kelpaa asioissa mikä vaihtoehto vaan. Hän treenaa paljon ja käy töissä, mutta muuten haluaa aina olla vaan kotona. Ei koskaan halua lähteä mihinkään. Miksi mennä leffaan, kun kotona voi katsoa tv:tä? Miksi lähteä kaupungille kahville, kun kotona on kahvinkeitin? Miksi sanoa, että rakastaa mua, kun kerran on sanonut, niin eikös se riitä? Miksi sitä nyt halailla turhanpäiten?
Lahjatkin mieheltä tulee yleensä paketoimatta, jos on esim. synttärit. Ostaa tasan sen mitä toivon. Jos en toivo mitään, mies ei ostakaan mitään. "Emmä keksi".
Emme ole vielä kihloissa tms, koska miehen mielestä se ei muuta mitään ja ehtiihän tuota.

Miehesi on mitä on.

Ei minunkaan mieheni tykkää käydä leffassa vaan pötköttää vaan kotona telkun ääressä. Käyn kavereiden kanssa.

Minunkaan mieheni ei halua maksaa kahvista kaupungilla, kun kotonakin on kahvinkeitin. Käyn vetämässä cappucinot kivojen juorujen kera kaverin kanssa.

Ei kannata tehdä ongelmia sinne, missä niitä ei ole. En minäkään tykkää kovinkaan monista miehen mielenkiinnonkohteista ja se puuhaakin niitä sitten omalla ajalla.

 

[turtlesukko]

Sun mies pitää sua itsestään selvänä? Hän ei nää yhtään vaivaa suhteenne eteen, vaan kuvittelee, että hänen pitää riittää ihan millaisena vaan ja otat tai jätät. Oikeasti kyllä parisuhteessa pitää miellyttää toista ja arvostaa toista. Tottakai puolisoa pitää rakastaa sellaisena kun on, mutta parisuhteessa nyt ihminen vaan ei voi olla ihan "minä itse" koko ajan.

 

[blue2]

Meillä siis ei myöskään ole ketään kaveripariskuntaa, koska mies ei kuulemma kaipaa kavereita ja hän ei tarvitse meille vieraita. Tuo on yksi asia, mikä mua vaivaa. Jos mä haluan, että meillä joskus kävisi joku.

 

[armiina]

Meillä siis ei myöskään ole ketään kaveripariskuntaa, koska mies ei kuulemma kaipaa kavereita ja hän ei tarvitse meille vieraita. Tuo on yksi asia, mikä mua vaivaa. Jos mä haluan, että meillä joskus kävisi joku.

Ei meilläkään ole yhtään kaveripariskuntaa, meillä on ihan omat kaverit. Joskus tavataan jomman kumman porukkaa parina, lähinnä jossain juhlissa, yleensä kuitenkin yksittäin omia kavereita.

Minä taas en halua, että meillä käy ketään - en jaksa siivota ja hankkia tarjottavaa. Menen itse mieluummin kylään ja auttelen sitten siellä vaivanpalkaksi tiskaamalla ja muuta. Onnekseni ystäväni ovat sellaisia, että tykkäävät itse kutsua vieraita eikä käydä muualla. Varsinkin kun yhdellä on pienet lapset, joiden kanssa lähteminen on varmasti työläämpää kuin minun mennä sinne.

Tee, miten tykkäät. Olet selkeästi onneton tilanteeseesi, tee joku arvoratkaisu sitten.