useat muutot ls-asiakkuuden perusteena?

olen joskus jostain (täältä?) lukenut että jos vanhempi muuttaa usein lapsensa kanssa, se voi olla peruste lastensuojelulle ottaa perhe tarkkailuun.

tuttavapiiriini kuuluu eräs yh-kotiäiti joka muuttaa pienten poikiensa kanssa noin 4-5 krt vuodessa. syynä ilmeisesti on-off suhde toisen lapsen isän kanssa. eli muuttavat saman katon alle, äiti tympääntyy isään ja muuttaa lapsineen pois ja hetken päästä taas ottaa isän uuteen kotiin asumaan heidän kanssaan ja jälleen muuttavat pois.

säälin heitä mutta enemmin mietin että onko tuo ihan oikeasti lastensuojeluperuste? äiti ei ryyppää tai edes polta, selkeästi rakastaa poikiaan ja tekee kaiken lasten ehdoilla. vain tuo vaikeus laittaa välit poikki kelvottomaan isään on ongelma. ja ne muutot.

 

ja siis muuttavat saman kaupungin sisällä etteivät mitenkään jo valmiiksi pakoile ls:ää

 

Onhan se tavallaan.Epävakaata elämää tuollainen jatkuva muuttaminen,aina saman asian takia. Mieheni sisko harrastaa tuota saamaa ja vieläpä samasta syystä. Kuitenkin se mies aina löytää tiensä takaisin.
Lastensuojelu on aikoinaan asiaan puuttunut,koska isä on alkoholisti,mut sama ralli jatkuu.Nyt kyllä ovat ls silmänalla muistakin asioista.

 

tavallaan surettaa, koska äiti on lapsilleen kovin omistautunut, ei vaan tunnu pääsevän siitä miehestä eroon joka sotkee hommat jatkuvasti. että kenen vika tässä nyt sitten on mikäkin. ei tuo lapsen kannalta ole hyvä asia.

lapset eivät ole päivähoidossa koska äiti on kotiäitinä, voiko tällainen tulla muuta kautta ilmi?

 

Itse tiedän tapauksen jossa muuttoja tulee parin kuukauden välein, jopa paikkakunnalta toiselle. Lapset ovat molemmat alle kolmevuotiaita. Äiti istuu päivät pitkät tollottamassa televisiota, ja lapset katsovat äitinsä kanssa koko päivän telkkaria, siis jotain tällaista halpojen mainoskanavien englanninkielistä hömppää.

Eihän tuollaisessa elämässä ole kunnolla pysyvyyttä? Hyvä kun ehtivät tavaransa purkaa, niin koti jo vaihtuu. Voiko tällaisesta koitua lapsille jotain ongelmia? (Itselläni ei ole lapsien kanssa muuttamisesta kokemusta.)

 

no tuollaisessa tapauksessa ja noin usein on mielestäni aika vastuutonta toimintaa ädiltä, ja kyllä voisi olla ihan hyväkin jonkun ulkopuolisen (lastensuojelun) puuttua asiaan.
Ei kuitenkaan esimerkiksi kerran-pari vuodessa muuttava perhe ole mitenkään epätavallinen, jos muuttaminen tapahuu vielä kunnon syystäkin, kuten töiden takia.

 

Joo ja tällaisessa tapauksessa voi olla kyse siitäkin, että tulee häätöjä jonka takia joudutaan muuttamaan usein. Eli perhe sössii raha-asiansa jatkuvalla syötöllä.

Jos tuollainen jatkuva muuttaminen ei ole lastensuojeluasia, niin minusta ainakin pitäisi olla.

 

Miten tuollaiseen sitten voi puuttua? Siis vaikka tapaukseen jossa muutetaan viisi kuusi kertaa vuodessa? Kenen asia sellaisesta on huomauttaa

 

Lastensuojeluasiakkuus saa jotkin perheet muuttamaan jatkuvasti jos sossun kanssa ei tule toimeen.

 

Riippuu muuton syystä. Esim jos työn perässä mennään, ei ole ls asia, mutta jos syy on joku muu epävakaa juttu niin ehkä sitten...

 

Miten tuollaiseen sitten voi puuttua? Siis vaikka tapaukseen jossa muutetaan viisi kuusi kertaa vuodessa? Kenen asia sellaisesta on huomauttaa

No mun mielestä tuohon pitää puuttua koska ei tuo ole lapsille vakaata elämää. Kiertolaisina joutuvat olemaan. Jos ls tuohon puuttuisi niin varmasti yrittäisi saada äidin ymmärtämään, ettei lapsia voi noin repiä paikasta toiseen. Jos puhe ei menisi perille, olisi ääritilanteessa ratkaisu huostaanotto.

Enkä kyllä ymmärrä miten joku voi väittää tuollaisen äidin 'elävän lasten ehdoilla', ei tosiaan elä kun ei tajua ettei tuo ole lapsille hyväksi. Ei taida pahemmin ajatella lastensa parasta.

 

Ristiriitaista holhousta. Toisinaan taas sossu pakottaa ja painostaa muuttamaan koska heidän mielestään yh-äidin vuokra on liian kallis ym. Vaikka äiti yrittäisi perustella asiaa ettei ole hyvä muuttaa eikä löydy sopivaa ja yhtä hyvää paikkaa asua lasten kanssa. Niin, kyllähän tämän yhteiskunnan pitäisi holhota jokaista yh-äitiä, muuttajaa, television katsojaa, väsynyttä, päiväkotiin nuivasti suhtautuvaa jne. En enää keksi yhtäkään syytä mistä ei pitäisi lastensuojeluun ilmoittaa. Jokainen asia tänä päivänä on ls-ilmoituksen arvoinen. Sairasta.

Ymmärrän, ettei ole lasten kannalta hyvä muuttaa yhtenään, eihän se ole aikuisellekaan kivaa. Mutta jos lapset eivät ole kouluikäisiä ja joudu sen vuoksi vaihtamaan jatkuvasti koulua, en näe siinä mitään niin dramaattista että siihen kenenkään tarvitsee puuttua. Elämän ei tarvitse olla täydellistä, ei edes lapsilla. Riittää kun se on tarpeeksi hyvää ja turvallista. Se tuntuu unohtuvan tämän lastensuojeluhysterian keskellä.

 

Me on nyt viikko sitten muutettu puoltoistavuotiaan kanssa, mutta remontin takia entisen asunnon ja nykyisen kodin välillä asuimme vanhempieni luona kuukauden verran ja kyllä on vaikuttanut lapseen. Koko ajan roikkuisi äidissä kiinni, ei malta kuin hetken leikkiä itsekseen ja silloinkin vain jos äiti on näkyvillä. Ennen iltaruokaa kantaa eteisestä omat ulkovaatteensa kun haluaisi takaisin isovanhemmille. Ei ole sisäistänyt vielä, että tämä on nyt meidän koti. Tosin osa omista tavaroista puuttuu vielä, tulee vasta toisessa muuttokuormassa, ja koti on vielä vähän keskeneräinen, joten silläkin kai merkitystä.

Ihan suosiolla en muuttaisi pienen lapsen/lasten kanssa tuolla lailla, eihän siinä tule mitään pysyvyyden tai turvallisuuden tunnetta.

 

Ja edellisen tekstini perusteella suosittelenkin yhtä muuttoa jokaiselle lapsiperheelle. Nimittäin muuttoa ulkomaille kunnes tilanne holhousyhteiskunnassamme muuttuu!

 

En tiedä onko lastensuojelun asia, mutta kyllä tällaiset "heittopussilapset" säälittää.

Itsellä yksi tuttu, joka on 8-vuotiaan tytön yh. En ole enää pysynyt perässä muuttojen
kokonaismäärässä, mutta viimeisten 2,5-vuoden aikana (minkä ko lapsi on ollut eskarissa ja koulussa) he ovat muuttaneet 9 kertaa.

Nainen on asunut avoliitossa kolmen eri miehen kanssa, muuttanut taas lapsen kanssa omilleen ja taas uuden miehen luokse jne. Lapsi oli kolmessa eri eskariryhmässä ja on vaihtanut koulua monen monta kertaa.

Ja lapsi oirehtii tosi kovasti. Käyvät jo psykologin juttusilla ja lapsella myös pahoja kipuja (joihin ei löydy lääketieteellistä syytä).

Kun yritän varovaisesti vihjata, että ehkä pitäisi vähän jarruttaa tahtia ja antaa lapsen sopeutua johonkin paikkaan ja ystäväpiiriin, niin tuttu vaan selittää miten hänen lapsi on niin reipas, että saa ystäviä missä vaan...

No onhan sen lapsen tietysti reippaaksi ollut pakko oppia... Mutta millä hinnalla....

 

Eräs puolituttu sitten jaksaa muuttaa lapsistaan välittämättä. Reilun vuoden ikäinen tyttö on muuttanut jo kuudesti, joissain asunnoissa ovat asuneet alle kuukaudenkin. Vuodenvaihteessa saivat väliaikaisen asunnon, josta ovat taas muuttamassa pois.

Ja ei ole syynä häädöt tai työt, vaan se ettei lapsen äitiä kiinnosta yhtään. Sama lapsi oli isovanhemmillaan hoidossa ns. pitkiä viikonloppuja jo ennen ristiäisiään Nyttemmin on viikkotolkulla mummonsa hoidossa ja kuulemma itkeskelee mummon perään kun joutuu takaisin oikeaan kotiinsa.

 

Useinhan jatkuvasti muuttavilla perheillä on taustalla jos jonkinmoista ongelmaa, joista yhtenä oireena on juuri tuo jatkuva muuttaminen.
Tasapainoiseen lapsuuteen ei kuulu jatkuvat muutokset asuinolosuhteissa tai vaihtuvat isä/äitipuolet yms.

 

Millaisia oireita tuollaiset muutaman kuukauden välein tapahtuvat muutot voivat aiheuttaa lapsessa (siis sanotaan nyt vaikka 0-5-vuotiaassa)?

 

Mä tiedän perheen, jolla monta (nyt muistaakseni 6 tai 7) lasta. He muuttavat n puolen vuoden välein, vieläpä ympäri Suomea. Vanhin oireilee ja varmasti muutkin. En tiedä, miten tuollaiseenkaan voisi puuttua, ei varmaan mitenkään. Äiti todella aggressiivinen ja sen oloinen, ettei heidän asioihinsa puututa. Lapset kyllä säälittää, paljon .

 

UP!