Kaikille äideille joilla on VELI

Hei,

Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla sanotaan että äidit ovat hellempiä pojilleen kuin tyttärilleen, isät tytöilleen. Minulla vain sisko, joten olen pohtinut pitääkö paikkansa, että äidit hellivät ja pitävät pojistaan enemmän.

Vastaisitteko näihin:

1. Onko tämä totta omassa perheessäsi, kun olit lapsi
2. Onko tämä sinusta asiana ihan ok vai koetko jääneesi jostain paitsi
3. Onko sinuakin rakastettu, koetko saaneesi hyvän lapsuuden?

Työpaikalla tiedän monta naista joilla on veli ja he ovat silti ihan onnellisen oloisia, pitävät äidistään. Toivoisin tietenkin kuulevani ettei asia ole niin vakava kuin miltä tuo mll:n teksti sai sen kuulostamaan.

Kiitän paljon vastauksista.

 

1. Ei (tai en ainakaan ole huomannut)
2. En ole jäänyt mistään paitsi
3. Kyllä, kyllä

 

en ole äiti mutta vastaan silti

äidilläni on läheisemmät välit siskojeni kanssa joten MLL:n väite on fiktiota, ainakin meidän tapauksessa

 

1. Ei (tai en ainakaan ole huomannut)
2. En ole jäänyt mistään paitsi
3. Kyllä, kyllä

peesi,ja kaksi veljeä minullakin (+yks sisko myös)

 

1. Kyllä, on edelleenkin vaikka olemme aikuisia, veli on ollut äidin "lellikki"
2. Suht ok. Jos jostain olen jäänyt paitsi niin ehkä rahasta, veljeä on hyysätty enemmän rahallisesti, itse en tosin ehkä ole kehdannutkaan sitä pyytää.
3. Kyllä, kyllä.
Minulla on ihan hyvät välit äidin kanssa, mutta on selkeästi äiti, ei mikään bestis minulle. Ollaan hyvin erilaisia ihmisiä monessa asiassa.

 

Työpaikalla tiedän monta naista joilla on veli ja he ovat silti ihan onnellisen oloisia, pitävät äidistään. Toivoisin tietenkin kuulevani ettei asia ole niin vakava kuin miltä tuo mll:n teksti sai sen kuulostamaan.

EN USKO että asia olisi noin vakava..
Voi tuo siis sillä lailla olla totta, että isa saattaa pitää tytärtä enemmän "kukkana kämmenellä" kuin poikiaan. Äiti taas ei ehkä vaadi pojilta yhtä paljon kuin tytöiltä tms.

No vastaanpa vielä minäkin noihin kysymyksiin:
1. Ei sillain, mut pieniä viittauksia voi siihen suuntaan olla (Isä ei vaadi niin paljon tytöiltä eikä äiti pojilta), mutta meitä kaikkia lapsia on rakastettu tasan yhtä paljon sukupuolesta riippumatta.
2. En koe jääneeni mistään paitsi
3. Sama vastaus kuin ykkösen lopussa Olen saanut hyvän lapsuuden.

 

Veli oli aivan täysin äidin lellikki, on edelleenkin vaikka me lapset olemme jo keski-ikäisiä. Kultapoika ei koskaan voinut tehdä mitään väärää eikä hänen kotona tarvinnut tehdä lainkaan kotitöitä. Ruoka tehtiin hänen mielensä mukaan ja voi sitä hyysäystä jos veli kerrankin aivasti... En todellakaan koskaan kokenut olevani yhtä rakastettu ja jäin paitsi paljostakin. Veljeni pelkästään vittuilee mulle aina, edelleenkin, ja äiti tukee sitä nauramalla aina veljen jutuille joissa pilkataan mua. Toisinpäin ei käy samoin, en siis jää sanattomaksi vaan anna tulla takaisin ja äiti on heti keskeyttämässä että ei noin saa sanoa, lopettakaa. En pidä yhteyttä äitiini juurikaan, enkä pahemmin veljeenikään. Ei meillä ole yhtään mitään puhuttavaa eikä mitään yhteistä.

 

1. Onko tämä totta omassa perheessäsi, kun olit lapsi
Hellyydestä en osaa sanoa, koska olen aika paljon nuorempi muita sisaruksiani. Isin tyttö kyllä olin.. Ja taidan vähän vieläkin olla.

2. Onko tämä sinusta asiana ihan ok vai koetko jääneesi jostain paitsi
Äitini toivoi minusta poikaa ja jostain syystä asian tiedän. Lapsena en välittänyt mistään tyttömäisestä (tyttöjen leikit, prinsessamekot, korut ym.) pienenä. En osaa kyllä arvioida mikä osuus on omilla mielenkiinnonkohteillani ja mikä oli äitini vaikutusta asiaan. Omien tyttärieni kohdalla vasta olen löytänyt oman "prinsessaisen" puoleni.

3. Onko sinuakin rakastettu, koetko saaneesi hyvän lapsuuden?
Molempiin voin rehellisesti vastata kyllä.

 

1. Onko tämä totta omassa perheessäsi, kun olit lapsi
2. Onko tämä sinusta asiana ihan ok vai koetko jääneesi jostain paitsi
3. Onko sinuakin rakastettu, koetko saaneesi hyvän lapsuuden?

1. Kyllä
2.Ihan ok. Vanhin veljemme kuoli vauvana ja sen jälkeen syntynyt veli oli kuin taivaan lahja, Me tytöt synnyimme myöhemmin ja koimme itsemme ihan rakastetuiksi, mutta emme olleet ihan samalla viivalla kuin veli.
3. Kyllä

 

Oli totta lapsuudessani, eikä ole ok. Minä koin saaneeni hyvän lapsuuden, koska olin iltatähti, mutta sisarelleni asia oli vaikea, kun hänen ja veljen ikäero ei ollut suuri.

Minä en toimi samaan tapaan kuin äitini, vaan raivostun, jos hän toistaa asiaa minun lasteni kanssa.

 

Hei,

Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla sanotaan että äidit ovat hellempiä pojilleen kuin tyttärilleen, isät tytöilleen. Minulla vain sisko, joten olen pohtinut pitääkö paikkansa, että äidit hellivät ja pitävät pojistaan enemmän.

Vastaisitteko näihin:

1. Onko tämä totta omassa perheessäsi, kun olit lapsi
2. Onko tämä sinusta asiana ihan ok vai koetko jääneesi jostain paitsi
3. Onko sinuakin rakastettu, koetko saaneesi hyvän lapsuuden?

Työpaikalla tiedän monta naista joilla on veli ja he ovat silti ihan onnellisen oloisia, pitävät äidistään. Toivoisin tietenkin kuulevani ettei asia ole niin vakava kuin miltä tuo mll:n teksti sai sen kuulostamaan.

Kiitän paljon vastauksista.

1. Minulla ja veljelläni on ikäeroa lähes 10 vuotta, hän on siis nuorempi. Luulen, että johtuu osittain tuosta, että on saanut hellemmän kohtelun. Mutta kyllä asiassa jotain perää on muutenkin.
2. On ihan ok. Minusta on ihan luonnollista, että välit eri ihmisten välillä ovat erilaisia. Esim. minä ja siskoni olemme keskenämme läheisempiä.
3. On rakastettu, parhaan kykynsä mukaan siinä tilanteessa. Tässäkin vaikuttaa tuo ikäero, olot olivat kovemmat minun lapsuudessani (raha ym. asiat).

 

Minulla on sisko, enkä ole huomannut mitään erikoista mitä tulee kohteluun. En vaikka kuinka yritän miettiä. Äiti on ihan yhtä rakas meille molemmille, eikä ole edes ikinä tullut puheeksi että meitä olisi kohdeltu jotenkin eri tavalla johtuen sukupuolesta.

 

Vastaisitteko näihin:

1. Onko tämä totta omassa perheessäsi, kun olit lapsi

Kyllä, varsinkin nuorin velipoika oli äidin lellikki ja on sitä edelleen.

2. Onko tämä sinusta asiana ihan ok vai koetko jääneesi jostain paitsi

Ihan ok, en ole äitini kanssa läheinen, sillä hän on alkoholisoitunut eikä tahdo itse olla enää tekemisissä kanssani.

3. Onko sinuakin rakastettu, koetko saaneesi hyvän lapsuuden?

Koen että minuakin rakastettiin, silloin kun olin todella pieni. Elämä oli lapsuudessani aika rankaa, joten lapsuuteni ei ollut hyvä, vaikkei se pelkästään äidistä johtunutkaan.

 

Vastaisitteko näihin:

1. Onko tämä totta omassa perheessäsi, kun olit lapsi
-ei

2. Onko tämä sinusta asiana ihan ok vai koetko jääneesi jostain paitsi
-ei olisi

3. Onko sinuakin rakastettu, koetko saaneesi hyvän lapsuuden?
-on


Meillä oli faija se joka asetti veljeni etusijalle ja myös kasvatti ihan kiitetävästi paineita kaikenlaiseen menestymiseen. Mutsi oli/on tasapuolinen

 

Kiitos, eli ei näytä onneksi aina pitävän paikkansa.

 

Äiti on kohdellut meitä tasa-arvoisesti, molemmilta on vaadittu samanlaisia asioita (iän mukaan) ja molempia on rakastettu samalla tavalla. Isä on hieman lellinyt minua, vaikka toki veljeänikin yhtälailla rakastaa. Hänelle on vaan sellaisena vanhanaikaisena miehenä vaikea osoittaa niitä tunteitaan, niin pikkuprinsessan lelliminen onnistuu helpommin kuin aikuistuvan ja aikuisen miehen ymmärtäminen.

 

Molemmat väittämät pitävät meillä paikkansa. Minä olin/olen isäni lellikki ja veljeni taas on äitini lempilapsi. Tasapuolista? Ehkäpä, mutta ikävää silti.

 

1. Mielestäni oli.
2. Meillä vallitsi kotona ajatusmalli että pojat saa tehdä mitä vaan, ja minä tyttönä en saanut tehdä samoja asioita.
3. On kai minuakin rakastettu. Siltikään en koe saaneeni niin hyvää lapsuutta kuin olisin toivonut.

 

Hei,

Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla sanotaan että äidit ovat hellempiä pojilleen kuin tyttärilleen, isät tytöilleen. Minulla vain sisko, joten olen pohtinut pitääkö paikkansa, että äidit hellivät ja pitävät pojistaan enemmän.

1. Onko tämä totta omassa perheessäsi, kun olit lapsi
- Isä oli aika ankara veljelleni ja hemmotteli minua. Siitä tuli noidankehä, kun äiti sitten hemmotteli veljeä ja minua haukkui isänsuosikiksi ja lellipennuksi. (veli taas otti sen niin, että aina kun isä ei näe niin hän voi kiusata minua niin paljon kuin sielu sietää, kun äiti ei kuitenkaan häntä kovistele -> vanhempien eron jälkeen olikin helvetti irti)

2. Onko tämä sinusta asiana ihan ok vai koetko jääneesi jostain paitsi
- Ei ole ok. Vanhempien pitäisi vetää yhtäköyttä, eikä yrittää päteä toisen lapsen silmissä. Rangaistuksista ja siitä, kuka teki väärin, pitää olla vanhemmilla sama linja.

3. Onko sinuakin rakastettu, koetko saaneesi hyvän lapsuuden?
- Aika paska lapsuus oli, välit vanhempiin heikot. Luottamus miehiin meni, kun isä jätti meidät vaikka olin aina kaikkien mukaan "isän suosikki". Äiti jaksoi vuosia ilkkua vahingoniloaan, kun ei isä ottanut (edes) minua mukaansa.

 

Jos yhtään voi päätellä niin näyttää siltä, että ns. Ongelmaperheissä (alkoholismi, vanhempien huono suhde) äidit suosivat poikia. Pitäisikö tämä paikkansa?

 

mulla ja veljelläni oli kyllä hyvät kotiolot ja rakastavat vanhemmat molemmin puolin. Silti sanoisin että tossa väitteessä on jonkin verran perää.. tosin en tiedä onko merkitystä myös sillä että veli on meistä vanhempi. Ollaan kyllä äidin kanssa läheisiä mutta hellyydenosoituksia on aika rajallisesti

Musta tuntuu että mun mies on myös hyvin lellitty tapaus (äitinsä puolelta) siskoihinsa verrattuna, tosin lapsuudesta en tietenkäään tiedä muuta kun mitä on itse kertonut.

mutta siis sanoisin että ihan ok tossa mittakaavassa mitä omassa perheessäni on ollut. Varmasti väkisinkin vanhemmilla on suhtautumiseroja lapsiin monista eri syistä (esikoinen vs kuopus, poika vs tyttö ja varmaan lasten luonteillakin on merkitystä).

 

Hei,

Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla sanotaan että äidit ovat hellempiä pojilleen kuin tyttärilleen, isät tytöilleen. Minulla vain sisko, joten olen pohtinut pitääkö paikkansa, että äidit hellivät ja pitävät pojistaan enemmän.

Vastaisitteko näihin:

1. Onko tämä totta omassa perheessäsi, kun olit lapsi
2. Onko tämä sinusta asiana ihan ok vai koetko jääneesi jostain paitsi
3. Onko sinuakin rakastettu, koetko saaneesi hyvän lapsuuden?

1. On totta, mutta en usko että veljeni sukupuolella oli asian kanssa tekemistä. Hän oli kolmilapsisen perheen kuopus ja samalla ainoa poika. Lisäksi veljellä oli lievä kehitysvamma josta syystä sai leijonan osan äidin huomiosta.
2. Koen, että veljen syntymän jälkeen sain tehdä mitä vain eikä sitä suuremmin noteerattu. Veljeen kului niin paljon aikaa ja energiaa, että me kaksi tyttöä jäimme kyllä vähemmälle huomiolle.
3. Uskon että minua rakastettiin kyllä. Tilanne ei vain ollut kovin ihanteellinen, eikä äidillä riittänyt energia meille kaikille (isää ei siis enää tuolloin ollut).

 

1. Onko tämä totta omassa perheessäsi, kun olit lapsi
2. Onko tämä sinusta asiana ihan ok vai koetko jääneesi jostain paitsi
3. Onko sinuakin rakastettu, koetko saaneesi hyvän lapsuuden?

Minä olen nainen, minulla on vanhempi sisar ja nuorempi veli. Veljeni sai osakseen jonkin verran hemmottelua, osittain varmaan kuopuksen aseman takia. En kuitenkaan tunne jääneeni mistään paitsi.

Ns. maallista hyvää olemme aina saaneet tasapuolisesti. Etenkin nyt kun olemme aikuisia, vanhempani ovat aivan erityisen tarkkoja siitä, etteivät esim tue yhtä rahallisesti enemmän.

Minua on rakastettu ja rakastetaan, ja minä rakastan sisaruksiani. Minusta meillä oli hyvä lapsuus.

 

Meilläkin (vanhin) poika oli äidin suosikki, ja äiti sanoi sen ääneenkin. Koen kuitenkin tulleeni rakastetuksi, eikä tämä asia ollut ollenkaan isoin murheeni lapsuudessa.

Jonkun tutkimuksen mukaan muuten tyttölapsen myöhemmän elämän, menestymisen ja ihmissuhteiden kannalta isäsuhde on jopa tärkeämpi kuin äitisuhde.

 

1. Onko tämä totta omassa perheessäsi, kun olit lapsi
Ei ole, meillä lapsia kohdeltiin yksilöinä sukupuoleen katsomatta, ennemminkin ehkä se että olin esikoinen on vaikuttamut vanhempien suhtautumiseen ja se on aika luonnollinen asia, niin hyvässä kuin pahassakin eli esikoinen sai vastuuta, mutta myös jotain etuja ja kuopus taas paapomista eniten jne...

2. Onko tämä sinusta asiana ihan ok vai koetko jääneesi jostain paitsi
En koe jääneeni mistään tärkeästä paitsi.

3. Onko sinuakin rakastettu, koetko saaneesi hyvän lapsuuden?
Mun on rakastettu ja rakastetaan edelleen. Varsinkin se, että kun olen tyttö on vaikuttanut suhteeseeni äitiin, äiti on nykyään hyvä ystäväni ja murrosikäisenäkin puuhailin paljon äidin kanssa erilaisia juttuja, enemmän kuin veljeni.