Toggle sidebar

4v lapsi joka systemaattisesti hoidossa kiusaa, härnää, rikkoo...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja toisen ketjun inspiroimana..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

toisen ketjun inspiroimana..

Vieras
-jos näkee, että jollain on vaikka hieno legotorni, menee ja potkaisee sen nurin.

-hajottaa toisen tekemän palapelin.

-menee pyyhkäisemään pelinappulat pelilaudalta kesken pelin -on itse mukana tai ei.

-sanoo muita kakkapäiksi ja tyhmiksi.

-tönii, tuuppii, etuilee, mutta ei tee mitään ns.silmien alla vaan ovelasti "piilossa".

eikä siinä mitään, mutta kaikkien näiden "tihutöiden" jälkeen hymyilee onnellisena ja nauraa vaan jos toisia sattuu.
jos kysyy, kuka on hajottanut esim.legotornin, tämä lapsi ylpeänä silmät loistaen sanoo: minäminäminä!

vaikka istuisi jäähyllä tai saisi jotain muita rangaistuksia on kuin teflonia, ei tunnu missään, kaikki on "turhaa".

mistä tämä teidän mielestä voisi kertoa?
 
minkäköhänlaiset olot lapsella kotona, onko vaikeaa aikaa tms? jos tuota on pitkään jatkunut eikä 'toimet' auta, niin psykologille mars tutkimuksiin ja juttusille, ja perheneuvolaan jne
 
Meidän lähistöllä ennen asunut sekopäälapsi oli samanlainen tuossa iässä. Nyt isompana on monenkertaisesti pahempi. Siis ihan oikeasti paha, sadistinen ja täysin empatiakyvytön. Kotiolot aika kehnot.
 
no miten tällaisen lapsen kanssa tulisi teistä toimia?

lasta huomioidaan hoidossa, usein yksi aikuinen "irrottautuu" tämän lapsen kanssa jonnekin kahden esim.pelaamaan, mutta ei vaikutusta.

meillä ei ole ns.pakko ottaa leikkiin ketään jos on meneillään joku selkee hyvä homma, mutta pyrimme siihen, että kukaan ei jää yksinkään (ellei halua.)

tämä lapsi haluaa kaikkien leikkeihin juuri siksi aikaa että saa ne tuhottua, tulee riitaa ja purjehtii tyytyväisenä paikalta aiheutettuaan sekasorron.
pyytää kyllä anteeksi, mutta naamasta näkee miten tilanne tätä lasta suorastaan huvittaa.
on jotenkin ylimielinen.

jos tämä lapsi esim.aikuisen kanssa rakentaa vaikkapa legoista jonkun isomman rakennelman, ei sitä saisi kukaan koskaan enää hajottaa tai tulee itku. heittäytyy maahan ja itkee ja hokee et "se oli mun". siinä sitten koitat selittää, että et leikkinyt sillä enää ja se on hoitopaikan juttu, ei sinun ikioma, mut ei vaikutusta.

lapsi laskee muiden päälle liukumäestä, piilottelee muiden tavaroita esim.lelupäivänä jne.

sattuneesta syystä kukaan ei halua enää leikkiä tämän lapsen kanssa ja itselläkin takki aika tyhjä.
meitä on neuvottu vain huomioimaan ja ohjaamaan lasta, mutta ei auta.
 
on ihan tavallisesta perheestä, vanhemmat tosi mukavia eikä mitään oo ikinä ollu mistä oltais huolestuttu tms.
on ainoa lapsi, mutta sen mitä tuonti- ja hakutilanteissa näkee, niin ei mitään lellimismeininkiä vaan ihan tavallista... jos lapsi kiukuttelee vanhemmille, on vanhemmat kumpikin hyvin johdonmukaisia jne.

neuvolassa ei ole huomattu mitään poikkeavaa, ainoastaan hoidossa tätä tapahtuu...?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anatolia:
Kai kelto on ollut hoidossa seuraamassa lapsen toimintaa? Neuvolan 15 minsaa kerran vuodessa ei todellakaan riitä kertomaan koko totuutta lapsesta.
Click to expand...

jep, vissiin neljä kertaa. mutta tämä lapsukainen on kun herranenkeli kun on joku vieras talossa :saint: esimerkiks jonkun äiti/isä vasukeskustelussa tms...!

kelto kyllä toki uskoo meitä ja olemme tiiviisti tekemisissä, mutta ei hänkään ole sanonut kun "huomioikaa".
jotenkin tympii koko touhu.
 
Erityislastenryhmään mun mielestäni myös.. se olis kaikkien etu. Yleensä kun nuo häiritsevät lapset varastavat koko "show:n jopa ollessaan hiljaa, kun hoitajat ihmettelevät mikä on hätänä. Ilmeisesti olet itse hoitaja? Mikä mielestäsi on vialla?
 
Eiköhän ulkpuolisen ole melko mahdotonta pelkkien lapsen hoitoonjättämis- ja hakutilanteiden perusteella päätellä mitään kotioloista. Fiksukin vanhempi kun joskus tekee virheitä. Ja toisaalta, ongelmainen voi olla hyvä peittelemään tai sokea omille virheilleen.

Jos aloittaja on lastenhoitaja tai päivökodin opettaja, hän varmaan tietää kuinka tulee menetellä. Jos lapsi ei sopeudu ryhmään, keskustelu vanhempien kanssa, ohjaus erityislasten asiantuntijoille ja mahdollinen siirto erityisryhmään. Mieluummin kiusaaja pois ryhmästä, kuin se, että kiusaamiseen reagoivat muut lapset siirretään pois.
 
Eiköhän tuossa tilanteessa pitäisi alkaa tekemään lapselle niinkuin hän tekee. jos käy rikkomassa jonkun rakennelman niin seuraavan kerran kun tekee itse rakennelman se kenen rakennelman rikkoi käy aikuisen luvalla rikkomassa tämän kiusaajan rakennelman. Piilottakaa kiusaaja tossut jne.
Siperia opettaa, ei mikään aikuisten huomiolässytys.
 
Kyseessä on kuitenkin vasta pieni lapsi, vaikka olisi kuinka "vitun ärsyttävä". Nyt asia pikemmiten aktiivisen ja asiallisen selvitystyön alle vanhempien kanssa, ilman syyttävää ja tuomitsevaa asennetta.
 
Taas kerran empatiakvyttömät aikuiset pääsee besserwisseröimään tässäkin ketjussa. "Lapsi on vitun ärsyttävä" aha, jaa, ompa nerokas huomio.

Mä en ymmärrä millä logiikalla te aina vaaditte lasten hyvää käytöstä ja ootte valmiita kivittämään kenet vaan käytöstapojen puutteesta, kun te ite ootte totaalisen kyvyttömiä itse edes käyttäytymään jossain kesksutelupalstalla. Hohhoijaa.. Todella kypsää ja aikuismaista.

Todella toivon apua ton lapsen tilanteeseen ja voimia hoitajille yrittää jaksaa auttaa lasta, joka todella on sen tarpeessa!
 
Mun korvaan kuulostaa tilanne siltä, että lapsi ei suoranaisesti lähde kalastelemaan aikuiselta huomiota, koska sitä tietää varmasti saavansa ja saakin, vaan lapsella on puutteelliset sosiaaliset kyvyt - osallistuu mielellään kyllä toisten lasten kanssa tapahtuvaan leikkiin mutta ei ikään kuin löydä paikkaansa siinä leikissä, hänellä ei ole kykyjä/valmiuksia/taitoja toimia ikätovereidensa kanssa. Eli onkin kenties pohjimmiltaan arka, vaikka esittääkin ja tuo itsensä rajuna, energisenä ja päällekäyvänä.Hakee siis lähinnä kontaktipintaa ryhmän lapsista mutta puutteellisin keinoin. Kerroit, aapee, että lapsi on ainokainen. Tiedätkö, minkälaiset hänen kaverisuhteensa ovat kotioloissa? Käykö heillä kavereita usein leikkimässä? Ovatko samanikäisiä vai kenties vanhempia? Miten silloin käyttäytyy?

Mä en ehkä lähtis eriyttämään lasta aikuisen pariin, koska aikuisten kanssa kuitenkin homma sujuu, vaan lähtisin tekemään töitä siihen ryhmäytymiseen ja sosiaalisen kanssakäymisen tukemiseen. Mitä vahvuuksia lapsella on ryhmässä toimimisessaan? Mitkä asiat sujuvat lapsella? Missä lapsi on hyvä? Näitä pieniäkin onnistumisia sitten lähtisin - jopa hiukan liioitellustikin - kehumaan ja vahvistamaan. Pienryhmätoimintaa suosisin.

Appro po - onko ollut teillä aina hoidossa vai onko uusi? Jos on ollut aikaisemmin hoidossa, niin onko tilanne ollut aina samansorttinen vai nyt tullut muutosta? Jos on uusi, niin miten toiminut aikaisemmassa hoitopaikassa vai onko vasta aloittanut hoidossa?

Ja keltolta lähtisin vaatimaan oikeasti kättä pitempää mukaan tueksi :). Jaksamista ja voimia teille kaikille :)!
 
Tunsin kerran vastaavanlaisen lapsen. Hänenkin vanhempansa olivat tosi mukavia, aivan tavallisia ihmisiä. Tunsin suurta huolta tämän lapsen ja vanhempiensa puolesta. tämäkin lapsi oli vasta pieni ja kotihoidossa , e.i ei ollut mistään voinut oppia tuota käytöstä. Silti niin systemaattisesti kiusasi. Vielä vuosien jälkeenkin mietin joskus, että miksi joku jo lapsena on tuollainen ja olen hiljaa nöyrän kiitollinen, että olen itse välttynyt tuolta surulta elämässäni.

En tiedä näkyykö psykopatia jo lapsena vai mistä noissa tapauksissa kyse ja mikä auttaisi? Ja miten edes nyt psykopatia syntyy? Synnytäänkö sellaiseksi vai muovaako elämä ja kokemukset..?
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytönjapoikienmamma;25732946:
En tiedä näkyykö psykopatia jo lapsena vai mistä noissa tapauksissa kyse ja mikä auttaisi? Ja miten edes nyt psykopatia syntyy? Synnytäänkö sellaiseksi vai muovaako elämä ja kokemukset..?
Click to expand...
Psykopaatiksi synnytään, psykopaattina kuollaan. Siihen ei sairastuta ja siitä ei voida parantua.
 
Tulin todella surulliseksi tata ketjua lukiessani, ja mielipiteeni joistain normaaleina pitamistani palstalaisista muuttui aika rajusti. 4v on viela todella pieni, ja se etta sinun pilttisi ehka osaa kayttaytya ja tulee muiden lasten kanssa toimeen ei tarkoita etta kyseinen lapsi olisi 'vitun arsyttava'. Lapsen kaytoksen takana on todennakoisesti jonkin nakoisia ongelmia, joko kotona tai muutoin. Ei tulisi automaattisesti olettaa etta vanhemmat ovat huonoja ja/ tai lapsi on tuhoon tuomittu kiusaaja/ psykopaatti lopun ikansa.

Onko lapsen koytos vastaavaa kotona vai ilmeneeko sita ainoastaan hoidossa? Miten vanhemmat kuvailevat lapsen temperamenttia? Kuinka kauan ollut hoidossa? Onko lapsi muodostanut kiintymys suhdetta yhteenkaan hoitajaan vai olettavatko hoitajat lapsen olevan syypaa kaikkeen pahaan jonka muutkin lapset helposti huomaavat ja alkavat syyttamaan/ kiusaamaan? Onko lapsi herkka vaihtelulle ja ns 'poikkeuksesta tulee saanto', esim jos kerran on jaateloa niin sita pitaisi olla myos seuraavat 10 paivaa. Kokeileeko rajojaan voimakkaasti hoitajien kanssa, varsinkin jos uusia hoitajia, mutta kayttaytyy ok jos vanhemmat esim vain istuvat samassa huoneessa sauraamassa tilannetta.

Yrittakaa keskittya paljon lapsen positiivisiin piirteisiin ja kannustakaa kehittamaan niita. Jonkinlainen palkkio/ tarrataulu voisi myos auttaa, tiedan esim lapsen jolla oli iso tahti seinalla kun kayttayty kiltisti, mutta jos ei totellut ym tahti otettiin pois. Tama oli juurikin lapsi jonka kanssa kaikki oli kokeiltu ja lahinna nautti rangaistuksista, mutta ihme ja kumma tuo toimi. Jotkin lapset voivat olla myos hyvin ehdottomia siita kenesta pitavat, ja vaikka kaikkien kanssa tulisi tietysti tulla toimeen, olisi hyva jos lapsen 'oma' hoitaja olisi joku joka saa lapsen parhaat puolet esiin.
Hankala tilanne on kaikkien kanssalta, mutta vanhempien ja hoidon yhteistyolla vaativakin lapsi voi kehittya ihan kunnon kansalaiseksi, vaikka voimia se taatusti vaatii kaikilta, eika vahiten lapselta!
 
Mun poika oli tollanen (kutakuinkin) sellasena 5vuotiaana. Säälittää tämä ap:n tapauksen lapsi, hän on luultavasti täysikokoisessa ryhmässä(ilman omaa ohjaajaa jonka tarvitsisi).

Meillä oli just se tilanne että päiväkoti vaan syyllisti vanhempia, eikä järjestänyt sinne päiväkotiin riittäviä tukitoimia. Näin ollen lapsi sitten kärsi, ja oireili koska oli liian suurten haasteiden edessä yksin. Lisäksi meidän pojalla on aistiyliherkkyyksiä joten liikaa meteliä, liikaa kaikkia aistiärsykkeitä.

Myöhemmin hänellä todettiin adhd ja tästä johtuen siirtymät haastavia,sääntöjen noudattaminen hankalaa,tarkkaavaisuus aiheuttaa omat pulmansa ja suurin ongelma kaikista impulsiivisuus!

Eli vaikka en hyväksy tuollaista käytöstä ymmärrän että vanhemmat voi olla täysin syyttömiä tuohon tilanteeseen, samaten lapsi.

Sä voisit sanoa siellä päiväkodissa että sinusta kuulostaa siltä että tuo lapsi tarvitsee pienryhmän ja henk.koht ohjaajan,sekä eriytettyä toimintaa muusta ryhmästä vaikka puolet päivästä.

Valitettavasti oikeilla toimintatavoilla tulosta saadaan vain ajan kanssa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa