"vieras"
Onko tää normaalia? Haluan että ne pärjää koulussa ja harrastuksissa, ehtii lukemaan ja leikkimään ja askartelemaan luovasti, että kehittyisivät kaikessa muita parhaimmaksi. Lapset on innoissaan ("ihanaa että on näitä kivoja juttuja" sanoi tyttö viikonloppuna) mutta mua rasittaa pitää hymynaamaa ja samalla mielessä irvistellä että miksi et juossu kovempaa, soittanut paremmin, hypännyt pidemmälle, saanut 10 kokeesta, voittanut peliä... ja lapselle en sitä toki näytä, ettei into latistuisi, mutta MUA stressaa tämä oma mieli, että oman lapsen pitäisi aina olla parempi kuin muut!
Tykkään kyllä myös muistakin lapsista, lasten kavereista ja seurakavereista, mutta silti toivon että omani olisi paras!
Tykkään kyllä myös muistakin lapsista, lasten kavereista ja seurakavereista, mutta silti toivon että omani olisi paras!