3 vaihtoehtoa, kertokees hyviä ja huonoja puolia (asumisesta)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Neith"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";25704477]Tunnin työmatka on oikeasti aika masentavia kaiken kiireen keskellä varsinkin vuorotyöläisellä. Ja siihen pitäisi sitten vielä jaksaa tehdä kaikki omakotitalon työt ja remontit. Aika pian alkaa omakotitaloasumisen romantiikka karisemaan varsinkin, kun sukulaisia ei ole lähellä ja lapselta lähtevät kaverit. Jos vielä joutuu kuskiksi lapselle, kun kasvaa tuosta, niin ei ole aikaa sitten enää mihinkään.[/QUOTE]

Tämä totta ja kun vuodesta toiseen jaksettava...Itse asuin 16km päässä kaupoista jne -34 tehdyssä talossa, ja ihanaa oli, mutta jokapäiväistä hommaa sisällä tai ulkona kesät, talvet. Vuorotyö muutenki sekoittaa elämää...
Ja vaihtarissa 2 on 4 tulisijaa...puun hinta sillä seudulla kannattaa laskea per motti. Myös lapsen kaverijutut miettisin?
3 on yllätys kulujen osalta, mutta jos rivarielämä kyllästyttää, niin sit tuo ok-talo.
 
[QUOTE="Neith";25704484]olen eronnut lapsnei isästä mutta uusissa naimisissa.
tällä seudulla missä nyt asutaan vaihtarit olis kerrostalo (eikä niissäkään tarjonta ole mitään hyvää ollut) tai pienempi ja kalliimpi rivari
mummon lähellä taas rivareita on todella vähän ja omakotitalot maksaa paljon enemmän kuin tämä nykyinen[/QUOTE]

ok. jos teitä on kaks, niin sitten en näkisin mitään esteitä muuttaa vähän kauemmas uuteen kotiin. toki mä silloin vaihtaisin työpaikan))))
tai sitten jos ootte tyytyväisiä nykyiseen elämään jäisin vaihtoehtoon yks...
miksette halu "hyvän" kerrostalohuoneiston, jos muu ei tällä hetkellä "ole mahdollista" saada?
 
ok. jos teitä on kaks, niin sitten en näkisin mitään esteitä muuttaa vähän kauemmas uuteen kotiin. toki mä silloin vaihtaisin työpaikan))))
tai sitten jos ootte tyytyväisiä nykyiseen elämään jäisin vaihtoehtoon yks...
miksette halu "hyvän" kerrostalohuoneiston, jos muu ei tällä hetkellä "ole mahdollista" saada?

mä en ole kerrostalo ihminen, jo tämä rivarin keskimmäisessä asunnossa asuminen on raastanut hermoja välillä :D
oma piha on myöskin jo kissojen kannalta tarpeellinen, jotta niille voi rakentaa häkin, samoin sitten lapsen kanssa on kivempi kun lapsi voi mennä pihalle leikkimään ja silti on näköyhteys
työpaikan vaihto ei oikein onnistu, ehkä sitten joskus jos nykyinen homma alkaa nyppiä niin..
nykyinen elämä on muuten ok, mutta tuo vastike on aika suuri, säilytystila on ongelma, ja onhan tässä asunnossa tekemistä mm kylpyhuone remontti jne
kuitenkaan remontointi ei sinänsä nostaisi asunnon arvoa, ja nythän on hinnat aika tapissa, eli jos halutaan päästä tästä eroon ilman tappiota niin nythän olisi hyvä hetki sitten myydä.. joskin suuri vastike ja kylpyhuoneremontin tarve saattaa hidastaa myyntiä
 
Minä itse henk.koht. valitsisin vaihtoehto nro 2:n. Etenkin jos kyseessä on hirsirunkoinen talo?
Jota ei ole remonteilla pilattu? Asumiskuluihin pystyy itse vaikuttamaan todella paljon vanhassa talossa. Etenkin jos on oma kaivo, vedestä et periaatteessa maksa kuin likakaivojen tyhjennyksen jos on omat jätekaivotkin. Puita jos saa tontilta tai edullisesti ostettua, jaksaa tehdä ruokaa puuhellalla ja mahdollisessa leivinuunissa, säästyy rahaa. Meillä 1948 rakennettu hirsitalo, oma kaivo ja oma iso tontti, sekä piharakennuksia vaikka muille jakaa. Eipä meitä paljoa viikon sähkökatko haitannut, etenkin kun kaivostakin saa käsipelillä nostettua vedet. Pihasaunassa kylvettiin kynttilänvalossa ja ruoat säilyi verannalla :)

Nykyään noihin uusiin rakennuksiinkaan ei oikeasti ole luottamista. Jos talo on kuutisenkymmentä vuotta ja ylikin pysynyt pystyssä ja ryhdikkäänä, siinä tuskin on vikaa. Ellei sitten tietämättään ole joku rempannut väärin. Ei kannata mitään maksullisia kuntotarkastuksia teettää, etsitte jonkun vanhan liiton timpurin tms. joka talon osaa katsoa kriittisiltä osin. Eipä ole meilläkään esim. salaojia, ei tarvetta kun ennen vanhaan on rakennuspaikat osattu katsoa huolella.
 
[QUOTE="Neith";25704320]
2 vaihtarissa asumiskuluja saisi pidettyä pieninä nimenomaan puilla lämmittämällä, edes sähkökatkot ei haittais kun olis puuhella ja puusauna sekä pata siellä saunassa.. [/QUOTE]

Mistä ne puut otat? Jos et niitä omasta takaa saa, niin sekin voi tulla yllättävän kalliiksi.

Kannattaa myöskin selvittää tarkkaan tuosta talosta, miten on tehty. Juuri sodan jälkeen oli pulaa kaikesta rakennusmateriaalista, siellä voi olla mitä oudoimpia virityksiä ja materiaaleina on voitu käyttää mitä mistä vaan on löydetty ja saatu. On tullut joskus tutustuttua miehen isovanhempien juuri sodan jälkeen rakentamaan taloon... Sen remontoiti tulee olemaan loppumaton rahanreikä.
 
[QUOTE="vieras";25705510]Mistä ne puut otat? Jos et niitä omasta takaa saa, niin sekin voi tulla yllättävän kalliiksi.

Kannattaa myöskin selvittää tarkkaan tuosta talosta, miten on tehty. Juuri sodan jälkeen oli pulaa kaikesta rakennusmateriaalista, siellä voi olla mitä oudoimpia virityksiä ja materiaaleina on voitu käyttää mitä mistä vaan on löydetty ja saatu. On tullut joskus tutustuttua miehen isovanhempien juuri sodan jälkeen rakentamaan taloon... Sen remontoiti tulee olemaan loppumaton rahanreikä.[/QUOTE]

Tuo talohan oli rakennettu 40-luvulla.
 
Mä en ikimaailmassa (ellen olisi miljonääri) muuttaisi noin vanhaan ok taloon.
Rivarissa en oo koskaan asunu, mutta en ottaisi sitäkään, jotenkin tylsänoloista asumista, minusta.
Ottaisin ilman muuta uuden omakotitalon, työmatka ei pitenisi, talo vielä rakennusvaiheessa joten kustannukset melko hyvin tiedossa ja pystyy muokkaamaan omien tarpeiden ja mieltymusten mukaan (ainakin jonkin verran).
 
[QUOTE="jep";25705697]Tuo talohan oli rakennettu 40-luvulla.[/QUOTE]

Kirjoitti talon rakennetun vuonna 1945 eli juuri siinä toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Talo voi olla yksi kierrätysmateriaalien sekasotku tuon ajan puutteesta johtuen ja sisältää yllätyksiä joka lähtöön.
 
No mä ottaisin epäröimättä ykkösen, mutta mä en olekaan yhtään omakotiasuja, haluan helppoa ja huoletonta asumista, ja jaettua vastuuta, vaikka se vähän maksaisikin + ihmisiä ympärilleni. Ton kakkosen ottaisin viimeisenä, koska pelkäisin kaikkia vanhan talon "yllätyksiä".
 
[QUOTE="Mie";25705385]Minä itse henk.koht. valitsisin vaihtoehto nro 2:n. Etenkin jos kyseessä on hirsirunkoinen talo?
Jota ei ole remonteilla pilattu? Asumiskuluihin pystyy itse vaikuttamaan todella paljon vanhassa talossa. Etenkin jos on oma kaivo, vedestä et periaatteessa maksa kuin likakaivojen tyhjennyksen jos on omat jätekaivotkin. Puita jos saa tontilta tai edullisesti ostettua, jaksaa tehdä ruokaa puuhellalla ja mahdollisessa leivinuunissa, säästyy rahaa. Meillä 1948 rakennettu hirsitalo, oma kaivo ja oma iso tontti, sekä piharakennuksia vaikka muille jakaa. Eipä meitä paljoa viikon sähkökatko haitannut, etenkin kun kaivostakin saa käsipelillä nostettua vedet. Pihasaunassa kylvettiin kynttilänvalossa ja ruoat säilyi verannalla :)

Nykyään noihin uusiin rakennuksiinkaan ei oikeasti ole luottamista. Jos talo on kuutisenkymmentä vuotta ja ylikin pysynyt pystyssä ja ryhdikkäänä, siinä tuskin on vikaa. Ellei sitten tietämättään ole joku rempannut väärin. Ei kannata mitään maksullisia kuntotarkastuksia teettää, etsitte jonkun vanhan liiton timpurin tms. joka talon osaa katsoa kriittisiltä osin. Eipä ole meilläkään esim. salaojia, ei tarvetta kun ennen vanhaan on rakennuspaikat osattu katsoa huolella.[/QUOTE]

on hirsirunkoinen, remonttia on tehty mm. sisävessa ja pesutilat uusittu/rakennettu, putket ja viemärit on uusittu
 

Yhteistyössä