Äh, linkki ei pelitä. No, tuossa tuo. STT:n uutinen, haastateltavana professori Marina Heino:
Otsikko: "Luulo lisäaineiden terveysriskistä on järjetön"
"Puolukka, porkkana ja parsakaali. Niissä kaikissa on lisäaineita. Vieläpä ihan niitä samoja, joita moni kyttää ruokapakettien kyljistä yrittäessään syödä terveellisemmin.
"Vaikka porkkanan väri olisi tehtaassa tehty, se on ihan sitä samaa väriä kuin mullassa kasvaneessa porkkanassa", havainnollistaa professori Marina Heinonen Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitokselta.
Ruokatrendien myllerryksessä luonnollisuudesta on tullut myyntivaltti. Ruisleivästä sanotaan "ei lisäaineita", leikkeleestä taas "ei natriumglutamaattia".
Heinosen mukaan on menty hakoteille. Hänen mielestään esimerkiksi puhdas väriaine on jopa turvallisempi kuin värillinen kasviuute, jota ei ole testattu.
"Mitä puhtaampana aine on käytössä, sitä turvallisempaa se on. Silloin tiedetään, ettei siinä ole mitään jäämiä", hän selventää.
Kuluttajien keskuudessa vellova lisäainepelko on Heinosen mukaan täysin aiheeton. Hän arvioi, että noin kaksi kolmasosaa lisäaineista esiintyy luonnossa tai ihmisen elimistössä. Aineet myös tutkitaan tarkasti.
"Viranomainen ei missään tapauksessa päästä markkinoille lisäaineita, jotka eivät ole turvallisia", hän sanoo.
Lisäaineitakaan ei kuitenkaan saa nauttia kohtuuttomia määriä. Tosin Heinosen mukaan ihmisen on hankala syödä niin paljon, että lisäaineita tulisi yliannos.
Ainoat poikkeukset ovat nitriitti ja bentsoehappo: lapset voivat saada liikaa nitriittiä nakeista ja bentsoehappoa mehuista.
Heinonen ei julistaisi pannaan edes valmisruokia. Hänen mielestään teollisuus pystyy jopa kotikokkia paremmin ravintosisällön muokkaamiseen terveyden kannalta parempaan suuntaan.
Tehtaan voi olla helpompi vähentää rasvan ja sokerin määrää kuin tapoihinsa pinttyneen kotikokin.
Luonnollinen ruoka on nyt in, mutta mihin sillä oikeastaan viitataan? Yksiselitteistä vastausta ei ole, huomauttaa professori Raija Tahvonen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta. Luonnollisuus on vaikea määritellä tieteellisesti, eikä sitä tunne lainsäädäntökään.
Tahvosen mukaan termi on lähtenyt liikkeelle mainonnasta. Useimmiten se viittaa säilöntäaineettomaan tai lisäaineettomaan ruokaan.
"Termin käyttö on tosi villiä. Ei kannata luottaa siihen että luonnolliseksi mainostettu tuote on mitenkään parempi kuin jokin toinen", hän sanoo.
VTT:n akatemiaprofessorin Kaisa Poutasen mukaan luonnollisuus liitetään menneisyyteen. Luonnollinen on jotakin, mitä on tehty hyvin kauan sitten.
"Missä muussa teknologiassa haikaillaan sellaista?" hän kysyy.
VTT:n Poutanen huomauttaa, että "luonnollisuushysteriassa" on unohdettu, että ihminen elää nyt toisenlaisessa yhteiskunnassa kuin muinoin. Elintavat ovat muuttuneet.
"Tiedämme, että luonnonvarat ovat rajalliset, tiedämme energia- ja ympäristöuhkat. On mietittävä, mikä on meille luonnollinen syömisen tapa nyt. Eihän se voi olla sama kuin kivikaudella", hän sanoo.
Poutanen epäilee, sopeutuisiko kuluttaja tilanteeseen, jossa lisäaineista luovuttaisiin. Kaikkia lempituotteita ei enää välttämättä olisikaan kaupoissa, kun esimerkiksi tuotteiden säilyvyys kärsisi.
Poutasen mukaan suurin ongelma suomalaisten ruokavaliossa on ylensyönti sekä liiallinen puhtaan sokerin ja liian vähäinen ravintokuidun saanti.
"On helpompi syyttää kaikesta lisäaineita kuin miettiä omaa vastuuta.""
