Toggle sidebar

Kun monet ovat sitä mieltä että koiranpennun hankkiminen vauva-aikana on liian raskasta ja turha yllimääräinen rasite

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
niin voiko joskus olla myös toisinpäin, eli että äiti saakin koirasta iloa ja voimaa jaksaa paremmin myös muuta arkea? Eli että pennun hoitamiinen onkin äidille "henkireikä" keskellä vauva-arkea?
Erityisesti jos isompia lapsia jo ennestään jolloin vauvanhoito sujuu paremmin jo rutiinilla.
Onko kellään tällaista kokemusta?
Ja vielä kysymys teille jotka koiran vauva-aikana olette hankkineet, saitteko kuulla lähipiiriltä paljon arvosteluja päätöksestänne?
 
Mä oon ajatellut koiran tuovan iloa perheeseen samoin kuin vauvakin ja vauva-aikana koiranpennut ottamista vertaisisin kaksosten saamiseen. Yhtälailla tuo iloa, kuin tuo myös vastuuta vie aikaa.
 
itse kolmen koiran omistajan en kyllä osaisi kuvitella pentuaikaa vauva-ajan kanssa samaan syssyyn, pennussa on kuitenkin niin paljon hommaa, ulkoilutukset, koulutus ja leikkiminen, että sinuna siirtäisin hiukan sitä pennun hankintaa.
 
Hmm, ihana ajatus, mutta kyllä pari kertaa miettisin. Mitenkä esim. hoitaisit aamu-ulkoilutukset, jos mies töissä. Pukisitko lapset mukaan pakkasaamuinakin kukonlaulun mukaan aamulenkille. Itsellä ei kokemusta kyseisestä, mutta suosittelisin kyllä odottmaan vauva-ajan ohi.
 
Hyvin vaikea kuvitella, että kusen ja paskan siivoaminen lattialta, syötyjen huonekalujen katseleminen ja riekkuvan ja haukkuvan pennun opettaminen tavoille olisi siinä kohtaa voimaa ja jaksamista tuova asia, kun perheessä on myös pieni, mahdollisesti koliikista kärsivä vauva, joka herättää yöllä sen seitsemän kertaa ja on ehkä itkuinen päivälläkin :D

Mulle koirat on henkireikä tässä elämässä ja niiden kanssa harrastaminen on siis irtiotto kotiarjesta. Toinen koirani sai viikko sitten tylyn tuomion, jonka tiimoilta se lopetti kisaamisen ja treenaamisen kuin seinään. Itkin koko päivän, koska se oli niin iso paukku. Siltikään en osaa kuvitella, että silloin kun perheessäni on vastasyntynyt, näkisin misään määrin järkeväksi ottaa koiranpentua. En, vaikka ne koirat ovatkin elämäni yksi isoimmista asioista.

Mulla on kertaalleen ollut pentu ja vauva samaan aikaan. Eikä enää toistamiseen tätä tilannetta tule. Ei siinä vaan yksinkertaisesti ole järkeä. Kyllä siitä selviää, mutta kyllä mä sen ihan helvetin raskaaksi koin.

Toki koira itsessään on asia, joka määrittelee sitä miten raskasta se on. Ja toki vauva myös. Rotuvalinnalla voi vaikuttaa koiran aktiivisuustasoon, mutta ei siihen että miten nopeasti se oppii sisäsiistiksi...etkä saa rauhallista vauvaakaan tilauksesta.

Koiranpentu vaatii hyvin paljon ensimmäisen vuoden aikana, kuin myös vauva. Äiti kyllä paljon herkemmin polttaa itsensä siinä loppuun, kuin siten että perheessä olisi vain se vauva. Aloita ennemmin vaikka pitsinnyplääminen ja tee siitä henkireikä elämääsi. Hanki se koira vasta sitten, kun vauva rupeaa olemaan siinä vuoden iän tienoolla :)
 
  • Tykkää
Reactions: himpsis ja Katylina
Mulla taas on 3 pientä lasta ja asutaan rivarissa, enkä voi ymmärtää miten tähän kuvioon jotkut saavat vielä koiran sovitettua. Koiraa ei voisi päästää tarpeilleen pihaan, vaan pitäisi viedä oikein lenkille. Montako kertaa päivässä?? Pukisin 2 uhmaikäistä ja vauvan kenties montakin kertaa päivässä koiran ulkoilutusta varten. Ja entäs siivous...Nytkin on jo tarpeeksi siivottavaa joka päivälle, niin siihen vielä yksi karvapallo pyörimään... En käsitä, miten toiset jaksaa ja viitsii!
 
No, jos koira toimii kuin unelma, ei tuhoa paikkoja, riehaannu lasten leikeistä, oppii helposti sisäsiistiksi ja käyttäytyy kaikin puolin rauhallisesti, niin voihan se onnistua. Mutta kuinka moni pentu oikeasti on sellainen? Ehkä aikuinen rauhalliseksi todettu koira olisi parempi.

Ja toisaalta, jos pentu on äidin henkireikä ja vapaa-ajan harrastus, niin kuinka paljon sitä aikaa kuitenkaan on olla sen koiran kanssa? Muutama tunti lasten nukkumaanmenon jälkeen ei oikein riitä. Ei koiraa voi jättää odottottamaa parempia aikoja vaan myös sen tarpeisiin on vastattava pitkin päivää. Koirasta saattaa ennemmin tulla rasite keskellä vauva-arkea, eikä se kyllä ole optimitilanne kenenkään kannalta. Miksi ottaa turhaa riskiä, että homma ei toimikkaan?
 
[QUOTE="vieras";25670215]Mulla taas on 3 pientä lasta ja asutaan rivarissa, enkä voi ymmärtää miten tähän kuvioon jotkut saavat vielä koiran sovitettua. Koiraa ei voisi päästää tarpeilleen pihaan, vaan pitäisi viedä oikein lenkille. Montako kertaa päivässä?? Pukisin 2 uhmaikäistä ja vauvan kenties montakin kertaa päivässä koiran ulkoilutusta varten. Ja entäs siivous...Nytkin on jo tarpeeksi siivottavaa joka päivälle, niin siihen vielä yksi karvapallo pyörimään... En käsitä, miten toiset jaksaa ja viitsii![/QUOTE]

totta!

Itse kahden lapsen äitinä, kahden koiran omistajana ja kahden pupun omistajana voin kertoa, että sotkua tulee elukoista, on karvaa,puruja ja pentuaikoina pissaa,kakkaa,tavarasilppua yms. joskus se koirakin saattaa oksentaa lattialle ja kiva niitäkin siivoilla. meidän koti on lemmikkikoti, sen tietää vieraat, meillä ei koskaan ole täysin karvatonta, vaikka imuroisi monta kertaa päivässä.
lenkille on lähdettävä oli keli mikä hyvänsä, viikko sitten -30asteen pakkasilla lenkkeilin huivi naamalla kello 6 aamuisin, ei paljon näkynyt muita ihmisiä. onneksi lapset sentään jo sen verta isoja, että voivat jäädä kotiin koiralenkityksien ajaksi. toista se oli muutama vuosi sitten, ostinkin silloin kolmipyöäiset juoksurattaat, lapset vaan kyytiin ja menoksi, ei saanut koskaan aamuisin nukkua pidempään, eikä saa vieläkään, koirat vaativat pihalle viimeistään klo.7.00 joka ikinen aamu. lomareissuja suunnitellessa pitää ottaa huomioon että myös koirat voivat tulla mukaan, tai sitten metsästää hoitajaa.
 
Ei se koiranpennun hoitaminen olekaan se tekijä, mikä tekee ajatuksesta typerän. Koiranpentu tarvitsee KASVATUSTA ja KOULUTUSTA, jotta siitä saadaan yhteiskuntakelpoinen otus. Ei riitä ruokinta ja kusilenkit pikaisesti pihalle. Muutaman koiran kokemuksella en ottaisi koiranpentua odotusaikana tai vauva-aikana. Kun esikoinen syntyi, meillä oli jo reilusti aikuinen koira eikä sen kanssa touhuaminen ollut rasite, joskaan ei mikään helpotuskaan.

Pari kertaa olen nähnyt näitä odotus- tai raskausaikana otettuja koiria. Yhtä monta kertaa niistä on sitten luovuttu 'pitovaikeuksien' vuoksi. Toki joku onnistuukin yhdistämään koiranpennun ja vauvan. Mutta se vaatii muutakin kun sen koiranpennun oston.
 
itselläni oli esikoisen syntyessä puolitoistavuotias koira ja onneksi olikin jo sen ikäinen. Harkitsin toisen koiran ottamista raskausaikana, mutta jätin koska jopa vanhempi koira oli liian nuori, saatikka sitten vauva..
Lapsen ollessa 3v on helpompaa ottaa koira, pikalähdöt pihalle koiran vatsan ollessa sekaisin ym. sujuvat paremmin.
Ja koira todella vaatii kasvatusta, erityisen aktiivista 2 ensimmäistä vuotta!
 
tuli pentu viime kesänä kun vauva oli 3kk, isommat lapset kouluikäisiä ja hyvin on mennyt, toki työtä alussa riitti, kuten joku sanoikin tuntui kuin olisi kaksoset ollut, mutta ei yhtälö ainakaan meillä mikään mahdoton ollut, riippuu niin ihmisestä minkä kukakin rankaksi kokee ja mihin on valmis sitoutumaan
 
Meille syntyi aikanaan 3 lasta vuoden välein ja täytyy myöntää, että olin niin puhki jo lastenhoidon ja loputtomien kotitöiden kanssa, että en olisi ikinä voinut kuvitellakaan siihen koiraa ottavani. Tai ainakin se olisi jäänyt kouluttamatta kokonaan.

Mutta nyt, kun lapset ovat jo ala-asteella kaikki, minuun on iskenyt armoton koirakuume ja sellainen pikkupallero meille on nyt sitten keväällä tulossakin. Sitä innolla nyt odotamme kaikki ja lueskelemme koirakirjoja ym. jotta osaisimme paremmin koiran hoitaa ja kasvattaa ja kouluttaa. Tuntuu, että nyt on siihen enemmän aikaa paneutua, vaikka toki töissä meidän aikuisten on käytävä ja lasten koulussa. Kevään teen lyhennettyä työaikaa, ettei koiran tarvitsisi olla kovin paljon yksin ja sitten jäänkin jo kesälomalle.

Ehkä vauva ja koiranpentu samaanaikaan joillekin käy, mutta ei meille olisi käynyt ainakaan. Kun rankkaa on jo sen vauvan kanssa.
 
Tämä kysymyshän oli kuin minulle tarkoitettu :D

Eli meille tuli koiranpentu vajaa kuukausi sitten. Isommat lapset ovat 5, 3 ja 2 vuotiaita sekä vauva kohta 6kk.
Kaikki on mennyt paremmin kuin uskalsin edes haaveilla. Pentu oppi sisäsiistiksi viikossa (oli tosin jo 14vk meille tullessaan) ja koulutuskin on jo hyvässä vauhdissa. Pentu ei ole tuhonnut mitään paikkoja ja lapset tykkäävät leikkiä sen kanssa. Tosiasiahan on, että pennut nukkuvat todella paljon (n. 20 tuntia/vrk), eikä niiden kanssa voi lenkkeillä kuin pienen korttelikierroksen päivittäin. Kasvavaa pentua ei saa rasittaa pitkillä lenkeillä.
Asumme omakotitalossa, joten ulkoilu hoidetaan omalla pihalla. Vapaanahan pennut saavat liikkua niin paljon kuin jaksavat. Miehen tultua töistä käyn pennun kanssa lyhyellä lenkillä/koirapuistossa, usein ystävien kanssa joilla myös koirat.
Tämä on se henkireikä minulle, on syy lähteä ihmistenilmoille, tapaamaan muita koiran omistavia ihmisiä, sekä nähdä se ilo mikä koirillakin on, kun näkevät lajitovereitaan. Myöhemmin koiran kasvaessa olisi tarkoitus myös lähteä kokeilemaan agilityä.
Pentu on oikeasti tuonut iloa ja vaihtelua meidän perheeseen, tunnen itsekin olevani usein paremmalla tuulella. En koe, että lapset tai koira olisivat jääneet vähemmälle huomiolle näin isossa perheessä, ennemminkin päinvastoin, koiralla on enemmän leikittäjiä. Lasten ja koiran yhteiselo on sujunut hyvin, lapset ovat tottuneet eläimiin, meiltä kun löytyy myös kaksi kissaa.

Kyllä tätä meidän ratkaisua ovat monet ihmetelleet, mutta siinähän ihmettelevät. Minähän tämän koiran hoidan, tiesin jo ennestään vastuun ja työn määrän, koska olen aikaisemmin omistanut koiran. Koira on koko perheen lemmikki, mutta minun vastuullani, minun harrastuskaverini, ei lasten leikkikalu.
 
No riippuu ja roikkuu. Jos perheessä on kaksi aikuista, molemmilla kokemusta koirista ja molemmat vahvasti sitoutuneita sekä koiran että lastenhoitoon niin mikäs siinä.

Jos perheeseen on tulossa esikoinen, jos perheen muut lapset ovat vielä hyvin pieniä, jos perheessä on vain yksi aikuinen tai aikuisilla ei ole kokemusta koirista, niin EI, sanon ma, ei todellakaan kannata. Tai jos toinen aikuisista ei ole valmis sitoutumaan kovin vahvasti koiraan. Mä ajattelen tätä paitsi äidin kannalta, niin myös koiran kannalta. Mä rakastan koiria, mutta vaikka tuo lapsi on jo 4-vuotias, niin en koe voivani tarjota koiralle tarpeeksi hyvää kotia. Olen yh ja ajatus siitä, että roudaisin lasta joka ikinen päivä aamukuudelta puolen tunnin lenkille on aika naurettava.
 
Meillä eletään koiranpentuaikaa (koira nyt 5kk) ja hirveä olis ajatella että tässä olis vielä pieni vauvakin! Onneksi omat lapset on jo teinejä... Ihan vauvaan rinnastettavissa tuo pentu on ollut.
 
Minkäsrotuista koiraa ap on ajatellut?

Se rotukin vaikuttaa aika paljon. Koko, perusluonne, vilkkaus, energian määrä..

Meillä toki on ns. "työkoira" jolla virtaa on vähän keskimääräistä enemmän mutta jos meillä olisi ollut vauva yhtäaikaa tuo pennun kanssa niin voi olla että jommankumman hoito olisi kärsinyt. Ihana pallerohan se oli, mutta kyllä sitä sen 10 kertaa ainakin päivässä vietiin ulos pissille. Oppi nopeasti sisäsiistiksi, mutta ei puhettakaan että olisi nukkunut esim 20h vuorokaudessa niinkun Miiulin koira tuossa yläpuolella. Kyllä se koira yleensä sen huomionsa vaatii, hyvällä tai huonolla.

Meillä lapset oli 2 ja 3 koiran tullessa, koiran hankinta kävi mielessä kuopuksen ollessa vauva mutta onneksi lykättiin parilla vuodella.
 
Viimeksi muokattu:
Me otettiin viime kesänä pentu ja vauva syntyi nyt tammikuussa.Koira on siis 9kk ikäinen nyt.Vanhemmat lapset on 7 ja 4.En olisi kyllä ajatellutkaan hoitaa tätä toisin päin eli että ensin vauva ja sitten pentu siihen.Näinpäin saatiin koira peruskoulutettua ennen vauvan syntymää ja kaikki sujuu oikein hyvin.
 

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa