Lapsen piti olla harkoissa...oli ollutkin kaupungilla notkumassa...Rangaistus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
vai ei? Kyse 13 vuotiaasta.

Valehteli kun sain kiertoteitse selville, että ei ole ollut harrastuksessaan, kysyin oliko, väitti että on ollut. Mutta näin heti että valehteli. Myönsi lopulta ettei ollutkaan.

Minua ei harmita vaikka harjoituksista pois olisikin, valehtelu harmittaa ja kaupungilla notkuminen...Miten te toimisitte vastaavassa tilanteessa?...
 
pääseekö se ikinä muuten kavereiden kans kaupungille? ymmärrän kyllä murrosikä ja jos kamutkaan ei mennyt niin en antais rangaistusta mut sanoisin että jos toistuu hja vielä valehtelun kans niin sitten voisin rangaistuksen antaa..
 
pääseekö se ikinä muuten kavereiden kans kaupungille? ymmärrän kyllä murrosikä ja jos kamutkaan ei mennyt niin en antais rangaistusta mut sanoisin että jos toistuu hja vielä valehtelun kans niin sitten voisin rangaistuksen antaa..

Pääsee kyllä. Varmasti kavereiden painostus on tässäkin ollut isoimpana syynä, ettei ole harrastukseensa mennyt. Paljon mieluummin jäänyt kaupungille notkumaan :(.
 
Osoita lapselle mitä valehtelusta seuraa: luottamus menee ainakin joksikin aikaa. Tarkoittaa esim sitä että sinä viet lapsen harrastukseen, tai soitat ohjaajalle/valmetantajalle ja kysyt onko ollut siellä. viet ehkä aamulla kouluunkin (tms mahdollisimman nöyryyttävää..)
 
[QUOTE="vieras";25660993]Osoita lapselle mitä valehtelusta seuraa: luottamus menee ainakin joksikin aikaa. Tarkoittaa esim sitä että sinä viet lapsen harrastukseen, tai soitat ohjaajalle/valmetantajalle ja kysyt onko ollut siellä. viet ehkä aamulla kouluunkin (tms mahdollisimman nöyryyttävää..)[/QUOTE]

ja viet sitä luottamuskeskustelua sitä yhtä tilannetta laajemmalle: tarviiko sun vahtia mitä selaa netissä vai voitko luotta lapsen sanaan. tarviiko sun lukea lapsen tekstareita tai kuunnella salaa sen puhelinkeskusteluja vai voitko luottaa siihen että puhuu totta. jne jne
 
Keeron että valehteleminen ei käy.
Vanhempien pitää tietää missä lapsi on koska lapsi on alaikäinen.
Yleensä rangasitukset vaan kerää uhmaa...
No tuskin ollut sitten kovin kiva harrastus kun sen jätti väliin.
Yleensä harrastukset tuppaavat loppumaan tuossa murrosiassä...
 
No tuota... Pitäiskö suakin rangaista, jos jätät harrastuskäynnin välistä? Valehtelu ei ollut hyvä juttu, mutta mä en kyllä antaisi mitään rangaistusta. Sen sijaan pyrkisin luomaan hyvän keskusteluyhteyden ja selvittämään, että miksei lapsi kokenut voivansa kertoa totuutta. Miksi hänen pitäisi pelätä kertoa sinulle, ettei tahtonut mennä harkkoihinsa. Eihän siihen pitäisi olla mitään syytä, eihän sinun siitä pitäisi suuttua, ettei hän ota harrastustaan tosissaan.

Voisin siis avata keskustelun jotakuinkin tähän tyyliin: "Mua harmittaa, että sä koit ettet voinu kertoa mulle totuutta. Osaatko kertoa mikset sanonut heti, että et tahtonut mennä harkkoihin? Tai vaikka sopinu tätä etukäteen mun kanssa?"

Sitten kyselisin, että oliko kaupungilla kivaa. Mistä kaupungista on muuten kyse? Miksei siellä saisi "notkua"?
 
en rupeiais rankaisemaan siitä ettei mennyt harrastukseen. Sen pitää olla vapaaehtosta. Keskustelkaa syystä miksi lapsi ei mennyt sinne. Haluaako lopetta harrastuksen? Tietysti lapsi valehtelee koska haluaa miellyttää vanhempiaan. Lapsi ajattelee että harrastuksista poisjääminen olisi vanhemman mielestä huono juttu ja ehkä lasten harrastukset ovat tärkeämpiä vanhemmille kuin lapselle itselleen.
 
Niin ja vielä sellasta - lapsi on nyt mun mielestä sellasessa iässä, että viimeistään nyt olisi hyvä keksiä miten selvitä kasvatuksesta ilman rangaistuksia tai ylenpalttista lahjontaa. Lapsi tulee sellaiseen ikään pikkuhiljaa, että voi ruveta kapinoimaan rangaistuksia vastaan ihan urakalla. Mun mielestä hedelmällisempää on luoda luottamukselliset ja kaikinpuolin hyvät välit. Sellaiset, että voit mahdollisimman suoraan kertoa huolistasi (siis lapsen suhteen, lapsellehan eivät ne muut huolet kauheasti kuulu) ja että hän voisi tukeutua mahdollisimman paljon vanhempiinsa. Murrosiässä moni vanhempi ryhtyy ajamaan lasta pois perheestä. Murrosikäinen tahtoo harjoitella itsenäistymistä ja päätöksentekoa. Hän ei kuitenkaan ole valmis luopumaan siitä hyväksynnästä ja rakkaudesta, jota vanhempien tulisi antaa. Jos hän ei saa perheeltään hyväksyntää, ryhtyy hän helposti hakemaan sitä perheen ulkopuolelta. Se yhdistettynä itsenäistymiseen voi olla tuhoisaa. Parasta on jos lapsi uskaltaisi aina kertoa elämästään, virheistään yms vanhemmilleen, ilman rangaistuksen tai hylkäämisen pelkoa. Jos et tiedä mitä lapsesi elämässä tapahtuu, niin et myöskään voi siihen kauheasti mitään sanoa. Jos taas lapsesi uskaltaa aina tulla luoksesi, niin hän tulee myös luoksesi silloin kun tarvitsee neuvoja, ohjausta, tukea ja apua. Minä ainakin tahdon, että lapseni kysyy vaikeatkin kysymykset minulta, eikä luota pelkästään ikätovereidensa mielipiteisiin.

Aurinkoista kevään odotusta :)
 

Yhteistyössä