Toggle sidebar

Rippijuhlien järjestäminen avioeron jälkeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja MammaFinlanda
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

MammaFinlanda

Vieras
Niin, siitä on jo aikaa kun olemme eronneet. Mutta emme juurikaan ole olleet koskaan sen enempiä edes puheväleissä eron jälkeen.
Välit ovat näennäisen viileät, lasten takia. Jotta lapset voivat tavata isäänsä. Olen siis yksinhuoltaja.

Noh, kuitenkin ensi kesänä olisi tulossa esikoisen rippijuhlat. Tärkeä juhla. Mua vain itseäni ahdistaa suunnattomasti, kun en tiedä keitä sinne pitäisi kutsua...noh, nuoren kummit tietysti (tulevat isän puolelta) ja isovanhemmat, tietysti isä myös ja siinä samassa tietysti hänen uusi thaimaalainen vaimonsa, jota en ole kertaakaan nähnyt. Mitä helkuttia mä osaisin sille edes sanoa? Että miehesi oli väkivaltainen aiemmin? Eikö ole sinua lyönyt? Hyvä ^^

Olenko outo, kun kutsuvieraslista aiheuttaa minussa kuvotusta? :(
 
Osallistuuko lapsen isä juhlien kustannuksiin mitenkään?

Minua ahdisti aikanaan kutsua lasteni isää kovin nopeasti eron jälkeen tulleisiin isoihin juhliin. Saatikka tämän uutta tyttöystävää - jonka ilmaantuminen kuvioihin oli viimeinen naula eromme arkkuun; vielä tämä tyttöystävää muutti yhdessä rakentamaamme taloon oitis kun itse muutin sieltä pois... Tuntui hankalalta päästää omaan yksityiseen kotiinsa tällaisia ihmisiä, jotka eivät mielestäni sinne kuuluneet.

Asia ratkesi siten, että juhla järjestettiin neutraalilla maaperällä, edullisesti vuokratussa tilassa. Tarjoilutkin maksettiin puoliksi, ja juhlakalu sai itse määritellä kutsutut (toki siinä vanhemmat pikkuisen katsoivat ettei ketään ihan oleellista unohdu). Juhla meni itse asiassa aika hyvin.
 
[QUOTE="eee";25645392]Voittehan pitää kahdet juhlat, molemmille suvuille erikseen.[/QUOTE]

No, tuota pitää kysyä esikoisen isältä. Jos haluaa järjestää tyttärelleen omat juhlat, se olisi toivottavaa. En vain kestä nähdä kaikkia sen suvun ihmisiä ilman pahoivointia :( Kiitos neuvosta....
 
[QUOTE="vieras";25645409]Oletko pojalta kysellyt ketä haluaa kutsua, ja haluaako edes juhlia? Entä syömässä käyminen porukalla: ravintolassa olisi ehkä helpompaa?[/QUOTE]

Siis mistäköhän mä ajattelin että kyseessä oli poika?? En ymmärrä, taitaa kuume nousta: anteeksi!
 
[QUOTE="vieras";25645409]Oletko pojalta kysellyt ketä haluaa kutsua, ja haluaako edes juhlia? Entä syömässä käyminen porukalla: ravintolassa olisi ehkä helpompaa?[/QUOTE]

Esikoinen on tyttö :) Emme ole vielä puhuneet keskenämme kun juhlaan on vielä aikaa useampi kuukausi. Mutta sehän on vain kerran elämässä, joten haluisin tehdä sellaisen joka jää hyvällä tavalla mieleen <3
 
No ei sitä miehen uutta puolisoa ole pakko kutsua, mutta mikäli aikuisia ihmisä olette, miksi ei voi vaan käyttäytyä edes paria tuntia, ja olla samoissa tiloissa.

Oletko varma, että uusi puoliso olisi edes tulossa paikalle?

Ennen kaikkea, mitä itse juhlakalu haluaa, eikö hänellä ole mitään sanottavaa asiaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppäri;25645466:
No ei sitä miehen uutta puolisoa ole pakko kutsua, mutta mikäli aikuisia ihmisä olette, miksi ei voi vaan käyttäytyä edes paria tuntia, ja olla samoissa tiloissa.

Oletko varma, että uusi puoliso olisi edes tulossa paikalle?

Ennen kaikkea, mitä itse juhlakalu haluaa, eikö hänellä ole mitään sanottavaa asiaan?
Click to expand...

Tottakai hänellä on sanottavansa: hän ei halua kenellekään pahaa mieltä eikä viimekädessä kykene sanomaan juuta eikä jaata juurikaan sen takia :) Tottakai voimme käyttäytyä kuin aikuiset ihmiset, mutta pitääkö minun esikoiseni rippijuhlien olla juuri se tapaus jossa joudun kohtaamaan tuon exän uuden naisen ensimmäisen kerran? En hae sääliä. Oikeastaan kihisen kun ajattelenkin asiaa ja kaikki vanhat vääryydet nousee mieleen...vaikka minä olin se joka joutui lasten kanssa lähtemään pois väkivallan alta, näin vuosiakin jälkeenpäin en osaa suhtautua siihen, jos exällä "mukamas" menee hyvin jonkun thain kanssa, asia on käsittämätön...enkä koe asiakseni kestitä hänen uutta vaimoaan tyttäreni juhlissa, tai ylipäänsä exääkään missään juhlissa...

Joo olkoot vaan moni sanoo että en ole voinut antaa anteeksi....no en olekaan....Mutta ehkä ne erilliset juhlat on todellakin paras vaihtoehto.
 
no en mä ymmärrä miksi rikoksen tekijän ja uhrin pitäisi olla samoissa pippaloissa. Voihan sitä antaa anteeksi siinä mielessä, että ei jää muistelemaan ja kaipaamaan kostoa, mutta ei kai sen tarvitse tarkoittaa, että pitäisi teeskennellä ei-kenenkään takia. Molemmat suvut omiin juhliinsa ja se siitä.
 
Mene ja tapaa se nainen jo etukäteen äläkä tee itsestäsi mitään draama queenia tyyliin täytyykö tämän olla ensimmäinen kohtaamiskerta. Sinulla on useita kuukausia aikaa kohdata tämä nainen, jos niin haluat.

Ja ehkä kun asenteesi ja tunnetilasi oikeasti on tuo, niin ne kahdet juhlat on ok järjestely.
 
[QUOTE="höh";25645618]Mene ja tapaa se nainen jo etukäteen äläkä tee itsestäsi mitään draama queenia tyyliin täytyykö tämän olla ensimmäinen kohtaamiskerta. Sinulla on useita kuukausia aikaa kohdata tämä nainen, jos niin haluat.

Ja ehkä kun asenteesi ja tunnetilasi oikeasti on tuo, niin ne kahdet juhlat on ok järjestely.[/QUOTE]

Ei ole mahdollisuuksia tavata etukäteen tuosta vaan. Ellen sitten tarkoituksella menis oven taakse, mihin en ryhdy :)

Joo tämä asenne ja tunnetila ei helposti pois pyyhkiydy. Kaksi eri juhlaa, niin lienee parasta.

Kiitos vastanneille! <3
 
Olen myös vanhempien lasteni yksinhuoltaja. Molempien rippijuhlat olen minä järjestänyt ja vuokrannut tilat ja tilannut tarjottavat. Minusta se on minun velvollisuus yksinhuoltajana ja lapsetkin juhlat halusivat. Isä ei ole lasten kanssa tekemisissä kuin joskus soittaa ja harvoin näkevät. Juhlat pidettiin muualla sen takia etten halua miehen sukua kotiini. Minusta taas olisi tyhmää jättää kutsumatta lasten isää perheineen ja isän puolelta isovanhempia jne. Sen puolen suvun jätin kuitenkin minimiin. Minä maksoin kaiken enkä edes ehdottanut kustannusten jakoa. Toisen lapsen kohdalla isä antoi juhlissa vähän rahaa ja totesi et nämä pidot ei taida ihan halvat olla. Oli ruokapidot ja aika isossa paikassa. Juhlat oli sellaiset kuin lapset halusivat.
Kyllä aikuisten pitää yhdet juhlat kestää seurassa kuin seurassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja gggggggggg:
meillä isä piti omalle suvulle juhlat ja minä omalle suvulle,,, konfirmaatiossa olimme kaikki yhtäaikaa mutta eripuolella kirkkoa:D
Click to expand...

Voi tsiisus....missä tämä rippilapsi sitten juhli? Kyllä minä istuin kirkossa ihan lapsen isän vieressä vaikka erottu oltiinkin jo vuosia sitten ja samoissa tiloissa ruokailtiin tosin eri pöydissä. Eronneet kummitkin tulivat paikalle samalla autolla ja juhlivat fiksusti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MammaFinlanda:
Mua vain itseäni ahdistaa suunnattomasti, kun en tiedä keitä sinne pitäisi kutsua...noh, nuoren kummit tietysti (tulevat isän puolelta) ja isovanhemmat, tietysti isä myös ja siinä samassa tietysti hänen uusi thaimaalainen vaimonsa, jota en ole kertaakaan nähnyt. Mitä helkuttia mä osaisin sille edes sanoa? Että miehesi oli väkivaltainen aiemmin? Eikö ole sinua lyönyt? Hyvä ^^

Olenko outo, kun kutsuvieraslista aiheuttaa minussa kuvotusta? :(
Click to expand...

Ole aikuinen. Ei sun sinne tarvitse ex-miestäsi kutsua elet halua. Mutta toisaalta, eihän sun tartte sanoa sille muuta kuin moi ja heippa, kun tulevat ja lähtevät, muun ajan keskustelkoon muiden vieraiden kanssa. Ja sama silel naisystävälle, ei sun tartte olla ystävä, vain asiallinen.

Omilla vanhemmillani oli aikoinaan isän takia tosi likainen ero, mutta äiti piti aina huolen, että isä kutsuttiin lasten juhliin, joskus tuli joskus ei (väliin äidillä oli miesystävä, mitä isäni ei hyväksynyt, joten silloin jäi tulematta, mutta se oli hänen häpeänsä). Olen kuoiytenkin iloinen että molemmat vanhempame ovat olleet rippi-juhlassa, useimmilla synttäreillä, lakkiaisissa jne.
 
Itse en kutsuisi entisen mieheni uutta vaimoa. Etenkään jos erosta on vain vähän aikaa. Mielestäni se on jotenkin liian kiusallista ja jotenkin kohtuutonta edellyttää, että pitäisi hyväksyä entisten uudet kumppanit niin hyviksi "ystäviksi", että omaan kotiinsa heitä kutsuu.
 
[QUOTE="Misty";25645956]Ole aikuinen. Ei sun sinne tarvitse ex-miestäsi kutsua elet halua. Mutta toisaalta, eihän sun tartte sanoa sille muuta kuin moi ja heippa, kun tulevat ja lähtevät, muun ajan keskustelkoon muiden vieraiden kanssa. Ja sama silel naisystävälle, ei sun tartte olla ystävä, vain asiallinen.

Omilla vanhemmillani oli aikoinaan isän takia tosi likainen ero, mutta äiti piti aina huolen, että isä kutsuttiin lasten juhliin, joskus tuli joskus ei (väliin äidillä oli miesystävä, mitä isäni ei hyväksynyt, joten silloin jäi tulematta, mutta se oli hänen häpeänsä). Olen kuoiytenkin iloinen että molemmat vanhempame ovat olleet rippi-juhlassa, useimmilla synttäreillä, lakkiaisissa jne.[/QUOTE]

Mitä tarkoitat asialla "Ole aikuinen"?

Minusta ei ole siihen tunnetasolla, koska koen luotaan työntävää tuskaa ja fyysistä kipua ja inhoa teeskennellä. Ja hymyillä kuin kaikki olisi hyvin. En vain pysty siihen. Tuosta avioliitosta on ollut vaikutuksensa ja sekä poika että tyttö käyvät terapiassa. Uskon, että tarvisin sitä itsekin, mutta masennuksen takia sitä ei aikuiselle, muuten järkeväle ihmiselle myönnetä. Hyvä että nuoret saavat apua kuitenkin.

Hammasta purren en tämän keskellä kykene niitä juhlia järjestämään, niin että ex ja nuorikkonsa niihin tulevat, ja vanha isoäiti siltä puolelta. Kummit voisin nähdä ilman pahaa oloa. Tuntuu surulliselta, jos esikoisen rippijuhlat menee jotenkin mönkään siksi että en pysty kasaamaan itseäni pokerinaamaksi. :(
 
[QUOTE="äiti";25646055]lapsen juhla ja lapsi päättää kuka läheisistä kutsutaan.Vieraita voi olla vaikka 5, ei määrä korvaa laatua.

Isä pitää omalle suvullee jos tahtoo.[/QUOTE]

Kiitos. Näin se on parasta, uskon että tyttökin haluaa juhlat isän puolen suvulta erikseen, ettei joudu näkemään mun "vaivautuneisuutta" :) Tämä on kaikkein paras ratkaisu!
 
tuota kahdessa eri paikassa juhlien järjestämistä. Pidetäänkö tulevaisuudessa kahdet häätkin lapsille, jottei vanhempien tarvitse kohdata? Meillä ikävä kyllä pidetään kahdet juhlat, kun lapsen äiti ei pystynyt kutsumaan meitä ja mieheni sukulaisia (max. 6 henkeä) kotiinsa. Vetosi tilan puutteeseen. Höpönlöpön! Ehdotimme, että pidetään juhlat meillä ja lapsen äiti sukulaisineen ja uuden perheensä kanssa on myös tervetullut. Tällä ei tehdä kuin hallaa lapselle, näytetään ettei vanhemmat pysty käyttäytymään aikuismaisesti ja kohtaamaan toisiaan. Lapset on aika taitavia varomaan vanhempiensa puolesta asioita. Tämä samainen lapsi ei nuorempana uskaltanut jättää esim. tekemiäni lettejä päähänsä kotiin mennessään, ettei äiti pahastu. Letit kyllä halusi meillä ollessaan. Eipä kovin hääppöisiä eväitä anneta lapselle elämään. Mutta minähän olen vain pakollinen paha eli äitipuoli ja järjestän ihan hyvillä mielin toiset juhlat tänne meille ja kutsun miehen puolen sekä oman puolen sukulaiset tänne. Mutta aikuiset ihmiset voisivat mennä vähän itseensä ja miettiä asiaa lasten kannalta ja sitä, minkä kuvan haluaa lapsilleen antaa elämästä!
 
Omat vanhempani erosivat kun olin 7. Omat rippijuhlani järjestettiin neutraalilla maaperällä ja paikka vuorkattiin. Sinne kutsuttiin niin isän kuin äidin puolen suku.

Itse olen ikionnellinen siitä, että voin kutsua niin äitini kuin isänikin sukulaisia samaan aikaan omiin juhliini ja he kumpikin (uusien perheiden kanssa) voivat istua samaan kahvipöytään.

Kaikilla ei ole asiat näin hyvin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa