Ylipainoisille

[Geenit :(]

Ite olen ollut ylipainoinen vasta 25 ikävuoden jälkeen. Sitä ennen pitämällä pidin itseni normipainoisena, joka tarkoitti jatkuvaa liikkumista ja nälässä olemista (siis ihan oikeasti). Kuitenkaan en koskaan päässyt alle 54 kilon (olen 160 cm pitkä). Ensimmäisen raskaus oli todella hankala, turposin ja liikkuminen oli vaikeaa (raskausmyrkytys), kiloja tuli 30 ja niistä 17 lähti ensimmäisen kahden viikon aikana synnytyksestä. Kuitenkin jäi paljon pudotettavaa ja se ei ollutkaan enää niin helppoa. Tuli toinen ja taas lisää kiloja. En syö mitenkään suuria määriä ruokaa, monet hoikemmat ystäväni syövät paljon suurempia annoskokoja. Esim. ravintolaillallisilla jätän alkuruuan ja jälkiruuan pois, kun en jaksa syödä niitä kaikkia tai korkeintaan alkuruokana voi olla salaatti. Pienetkin lisäherkut vaan kertyvät vuosien varrella kroppaan. En syö hamppeja enkä sipsejä, suklaasta kyllä tykkään ja siinähän on pienessä määrässä paljon energiaa. Tälläisen energiakerääjän ei pitäisi syödä yhtään ylimääräistä suupalaa

 

["vieras"]

Oletko tarkistuttani tuon kilirauhasen toiminnan?


Itselläni oli viime vuonna alkuvuodesta ja sitten toukokuussa nutriletin 3viikon ENED dieetit ja en pudottanut kuin n.4 kiloa kummallakin kerralla. Norm. ihminen tiputtaa ainaki sen n.8kiloa.
Syypää lääkereiden mielestä nimenomaan hoitamaton kilirauhasenvajaatoimisuus

sama kohdan 15vieras; sulle on siis käynyt samoin kuin minulle tuon nutriletin kanssa? Käytin omalla kohdallani paino ei pudonnut yhtään sanaa, koska lopputulos oli se. Itse kuurin aikana paino putosi sen jonkun kilon eli sen mitä muuta siellä suolessa jo oli, mutta varsinaisia kiloja se ei vienyt vaan tuo oli sitä "tyhjää suolta".
Kiva kuulla, että jollain muullakin on käynyt samoin eikä tuo ollut itselläni vain kuvitelmaa tms.

 

["aap"]

Kyllä se multa tsekataan säännöllusesti kun on tyypin 1 diabetes mut ei kuulemma ole vajista. Laiska läski vain, niinhän läskit on :saint:

No höpö!
Läski on muutenkin niin halventava sana. Hyi sua

Oletko hoitanut sun masennusta?

 

["aap"]

Ite olen ollut ylipainoinen vasta 25 ikävuoden jälkeen. Sitä ennen pitämällä pidin itseni normipainoisena, joka tarkoitti jatkuvaa liikkumista ja nälässä olemista (siis ihan oikeasti). Kuitenkaan en koskaan päässyt alle 54 kilon (olen 160 cm pitkä). Ensimmäisen raskaus oli todella hankala, turposin ja liikkuminen oli vaikeaa (raskausmyrkytys), kiloja tuli 30 ja niistä 17 lähti ensimmäisen kahden viikon aikana synnytyksestä. Kuitenkin jäi paljon pudotettavaa ja se ei ollutkaan enää niin helppoa. Tuli toinen ja taas lisää kiloja. En syö mitenkään suuria määriä ruokaa, monet hoikemmat ystäväni syövät paljon suurempia annoskokoja. Esim. ravintolaillallisilla jätän alkuruuan ja jälkiruuan pois, kun en jaksa syödä niitä kaikkia tai korkeintaan alkuruokana voi olla salaatti. Pienetkin lisäherkut vaan kertyvät vuosien varrella kroppaan. En syö hamppeja enkä sipsejä, suklaasta kyllä tykkään ja siinähän on pienessä määrässä paljon energiaa. Tälläisen energiakerääjän ei pitäisi syödä yhtään ylimääräistä suupalaa

Niin mutta jos kerran ylipaino on geneettistä niin miksi siitä silloin tarvii stressata? Eikö silloin riitä että terveellisesti ja luottaa että kehoi voi silloin hyvin? Vaikuttaako media oikeasti niin vahvasti että geneettisestikkin ylipainoinen kokee huonoa omatuntoa jos ei ole normaalipainoinen?

 

[Criminal Mind]

Juu depis on ohi elämä ok. Mua läskit haittaa terveyden takia, ei jaksa urheilla niin hyvin kuin kevtempänä ja säälittää hevoset millä ratsastan ja ainoa mikä harmittaa muissa on se että mun selän takana ihmetellään kuinka olen voinut näin lihoa, kukaan ei kehtaa kysyä suoraan. Selän takana taivastelu ja jeesustelu siis. No kyl kai tässä kevennytään. Ens viikolla pyydän taas lekurissa jelppiä kun ite en saa tippumaan.

 

[jösses]

Jos nyt suhteuttaa lapsen koon ja aikuisen koon youknow, niin mulla on KOKO ELÄMÄNI ollut aina se noin 20kg ylipainoa. OLen nyt 36 (pian 37) vuotiaana muuten 2kg tarkuudella ihan samoissa mitoissa, mitä olin rippipäivänäni.

 

["aap"]

[QUOTE="jooo";25631201]Aloittajalle:

Olen 168cm ja 92kg. Käyn salilla 3krt viikossa (yleensä body pump tai spinning) ja kuljen viitenä päivänä viikossa työmatkat pyörällä, eli 7km suunta. Harrastan myös juoksua (jaksan hyvin juosta n 7-8km lenkin). Talvisin hiihdän paljon. Mulla on myös kaksi aktiivista koiraa, joiden kanssa touhaan paljon. Kuntoni on ihan hyvä.
Tässä on tyypillinen päivän ruoka:

Aamulla: Kaksi ruisleipää paahdettuna, päällä levitettä, 1l vettä ja pari kuppia kahvia.
Lounas: Käyn työpaikkaruokalassa. Eli kotiruokaa+salaattia+leipäpala
Iltapäivällä: Hedelmä ja kahvia
Päivällinen: kotiruokaa+salaattia
Iltapala: Juureksia, marjoja ja leipä.

Herkkuja syön aina yövuoroissa. Mulla 4yövuoroa/kk, jolloin on mukana aina hyväskää.[/QUOTE]

No tämä on aika tarkalleen juuri mitä itse syön! Eli en ymmärrä miksi ihminen joka elää terveellisesti joutuu elämään median takia sellaisessa varjossa että muka mässäilisi kokoajan?

Olen hämmentynyt.

 

["pinjata"]

On se henkisesti rankkaa. Mulla ylipaino on rajoittanut merkittävästi sosiaalista elämää, kun en kehtaa näyttäytyä missään esim. hieman vieraammassa kylässä tai tutustua uusiin ihmiseen, koska ajattelen alitajuisesti heidän arvostelevan mua tai miestäni mun kokoni tähden. Mies siis hoikka ja hyvännäköinen ja ajttelen kaikkien miettivän miten olen hänet voinut saada... Jopa ihan tuttujen sukulaistenkin luo lähteminen tuntuu välillä ahdistavalta.

En kehtaa käydä uimahallissa tai mennä edes jumppiin tai kuntosalille vaikka haluaisin! Tosi typerää. Ajattelen aina että jos tiputtaisin ekat 10kg kotona niin kehtaisin sitten mennä salille tiputtamaan loput. Ihan nurinkurista ajattelua. Näin tarkemmin mietittynä ylipaino haittaa onnellista elämää todella paljon, koska joudun joka käänteessä häpeämään ja peittelemään itseäni.

 

[sukluuti nam]

Pakko kyllä sanoa eriävä mielipide tuohon "ylipaino on geneettistä" ja pelkästään kilpirauhasesta johtuvaa. Hidas aineenvaihdunta voi toki joillakin olla, kuten myös mulla, mutta liikunnalla ja muilla keinoin aineenvaihduntaa voi vilkastuttaa ihan kotikonstein. Itse tunnustan syöväni liikaa herkkuja, mutta moni täällä heittelee ihan ideaalisia ruokapäiväkirjoja ja on kuitenkin monta kymmentä kiloa liikaa painoa. Ei mee jakeluun! Taipumus nopeaan painonkerrytykseen varmaan periytyykin, mutta kyllä ne kilot kuitenkin lopulta syömällä ja liikkumattomuudella kaikille kertyy. Ja kaikki ihan varmasti saa ne kilot myös laskemaan, jos vain haluaa (tarpeeksi), ihan ruokavalion ja liikunnan avulla. Ja luulenpa, että suurin osa tästäkin palstalta sen myös tietää...

 

[Miiuska harmailee]

[QUOTE="pinjata";25631493]On se henkisesti rankkaa. Mulla ylipaino on rajoittanut merkittävästi sosiaalista elämää, kun en kehtaa näyttäytyä missään esim. hieman vieraammassa kylässä tai tutustua uusiin ihmiseen, koska ajattelen alitajuisesti heidän arvostelevan mua tai miestäni mun kokoni tähden. Mies siis hoikka ja hyvännäköinen ja ajttelen kaikkien miettivän miten olen hänet voinut saada... Jopa ihan tuttujen sukulaistenkin luo lähteminen tuntuu välillä ahdistavalta.

En kehtaa käydä uimahallissa tai mennä edes jumppiin tai kuntosalille vaikka haluaisin! Tosi typerää. Ajattelen aina että jos tiputtaisin ekat 10kg kotona niin kehtaisin sitten mennä salille tiputtamaan loput. Ihan nurinkurista ajattelua. Näin tarkemmin mietittynä ylipaino haittaa onnellista elämää todella paljon, koska joudun joka käänteessä häpeämään ja peittelemään itseäni.[/QUOTE]


Kuulostaa niin minulta.....

 

["aap"]

Juu depis on ohi elämä ok. Mua läskit haittaa terveyden takia, ei jaksa urheilla niin hyvin kuin kevtempänä ja säälittää hevoset millä ratsastan ja ainoa mikä harmittaa muissa on se että mun selän takana ihmetellään kuinka olen voinut näin lihoa, kukaan ei kehtaa kysyä suoraan. Selän takana taivastelu ja jeesustelu siis. No kyl kai tässä kevennytään. Ens viikolla pyydän taas lekurissa jelppiä kun ite en saa tippumaan.

No hyvä
Miten lääkäri sitten voi auttaa?

Hm... Niin itsekkään en ole kehdannyt kysyä näitä asioita keneltäkään suoraan kun pelkään loukkaavani.

 

[Miiuska harmailee]

Ja kaikki ihan varmasti saa ne kilot myös laskemaan, jos vain haluaa (tarpeeksi), ihan ruokavalion ja liikunnan avulla. Ja luulenpa, että suurin osa tästäkin palstalta sen myös tietää...

Tosin sen verran vaa- haluan tohon sanoo että jos on toi vajaatoiminta niin se on 100 kertaa haaastavempaa saada ne kilot alas kuin että ois kilpparit ok. Jonak tähde ku sä yrität ja yrität ja paino ei liikku mihkää niin sitä ei sit jaksa enää yrittää edes. paino on ja pysyy tai jopa nousee.

 

[Geenit :(]

[QUOTE="aap";25631471]Niin mutta jos kerran ylipaino on geneettistä niin miksi siitä silloin tarvii stressata? Eikö silloin riitä että terveellisesti ja luottaa että kehoi voi silloin hyvin? Vaikuttaako media oikeasti niin vahvasti että geneettisestikkin ylipainoinen kokee huonoa omatuntoa jos ei ole normaalipainoinen?[/QUOTE]

Joo, kyllä se vaikuttaa. Jotenkin sitä vaan on huonompi ihminen muiden silmissä tai ainakin se tuntuu siltä. Olen aina ollut terve, myös lihoamisen jälkeen, paino keikkunut 80-95 kilon paikkeilla vähän riippuen liikunnan määrästä. Meillä äitini ja yksi siskoistani ovat paksuja, muut hoikkia ja esim. isoisäni oli oikea luuviulu.

 

["aap"]

Pakko kyllä sanoa eriävä mielipide tuohon "ylipaino on geneettistä" ja pelkästään kilpirauhasesta johtuvaa. Hidas aineenvaihdunta voi toki joillakin olla, kuten myös mulla, mutta liikunnalla ja muilla keinoin aineenvaihduntaa voi vilkastuttaa ihan kotikonstein. Itse tunnustan syöväni liikaa herkkuja, mutta moni täällä heittelee ihan ideaalisia ruokapäiväkirjoja ja on kuitenkin monta kymmentä kiloa liikaa painoa. Ei mee jakeluun! Taipumus nopeaan painonkerrytykseen varmaan periytyykin, mutta kyllä ne kilot kuitenkin lopulta syömällä ja liikkumattomuudella kaikille kertyy. Ja kaikki ihan varmasti saa ne kilot myös laskemaan, jos vain haluaa (tarpeeksi), ihan ruokavalion ja liikunnan avulla. Ja luulenpa, että suurin osa tästäkin palstalta sen myös tietää...

Mutta kun nyt mun pitää olla eri mieltä. Mulla on kolme lasta joista esikoisella on eri isä. Esikoisen isä on isokokoinen ja esikoinen on paperien mukaan ylipianoinen. On kuitenkin kaikista mun lapsista kaikista liikkuvin ja ei istu oikeastaan hetkeäkään paikoillaan. Syö sama ruokaa kuin me samoissa määrin ja me kaikki muut ollaan hoikkia.
Pakkohan tuossa on olla jotain geneettistä. Mua turhauttaa neuvolassa kun keselevät painosta. Meillä ei juoda limsoja, mehuja ja maitoakin vain ruuan kanssa. Karkkia kerran viikossa ja sekin on se n. 150g per lapsi.

 

[MarieHos]

153cm/80kg.

Olin 65kg ennen raskautta. Raskauden aikaisen komplikaation vuoksi olin loppuviikot vuodelevossa, ei siinä paljoo liikuntaa tullut. Synnytyksen jälkeen painoin 86kg.

Kokonaan raskauden syyksi ei kyllä enää voi loppukiloja laittaa, onhan synnytyksestä jo melkein puoltoista vuotta aikaa..

Ruokavalioni on aika vajaa, ehkä juuri sen vuoksi en laihdukkaan.
Herään n. klo 7, klo 11-12 juon 2 kuppia kahvia.
Klo 15 syön päivällisen (ihan normaalia kotiruokaa)
klo 21 iltapalan. Pari leipää, turkkilaista jugurttia, päivällisen jämiä jos jäänyt tms..

Hyötyliikuntaa tulee päivittäin, ei autoa ja kaksi lasta pitää huolen liikkumisesta. Mitään urheilusuorituksia en kyllä tee... Pitäisi varmaan.
Karppaamalla pudotin vuosi sitten painoa 10kg (painoin 74kg silloin). Heti kun ruokavaliosta lipsui tuli kilotkin takaisin.

 

[Criminal Mind]

En mä tiedä miten se auttais mutta tietääpähän sitten hänkin että tää ahistaa ja jotain tehtävä. Pistäis vaik jollekin enedille, ilman lääkärin valvontaa en voi alottaa etten tapa itteeni

 

[Orion-]

Jos on kilpirauhasen vajaatoiminta, eikö lääkkeet sitte auta?

 

[ihme otus]

Oliko täällä jo mainittu raskaus? minäkin normaalisti alle 60 kg painoinen (pituus alle 160 cm) mutta raskausaikana paino noussut parhaimmillaan (pahimmillaan?) 84:n kiloon. Eikä todellakaan ole jäänyt paino laitokselle vaan painonpudotus on vienyt reippaasti yli vuoden verran ja joka lapsesta on jäänyt jokunen kilo minkä pois saanti kai vaatisi yli-inhimillisiä ponnistuksia. Kyllä on harmittanut raskauden jälkeen olla sellainen läski ja saada kommentteja kaikenmaailman huutelijoilta, mutta onneksi kroppa on sitten lopulta palautunut aina ennalleen.

 

[Miiuska harmailee]

Jos on kilpirauhasen vajaatoiminta, eikö lääkkeet sitte auta?

Mulel aloitettiin Marraskuussa lääkitys ja ei olla saatu vielä arvoja tasaantumaan- sekin kun vie aikansa!

 

["aap"]

[QUOTE="pinjata";25631493]On se henkisesti rankkaa. Mulla ylipaino on rajoittanut merkittävästi sosiaalista elämää, kun en kehtaa näyttäytyä missään esim. hieman vieraammassa kylässä tai tutustua uusiin ihmiseen, koska ajattelen alitajuisesti heidän arvostelevan mua tai miestäni mun kokoni tähden. Mies siis hoikka ja hyvännäköinen ja ajttelen kaikkien miettivän miten olen hänet voinut saada... Jopa ihan tuttujen sukulaistenkin luo lähteminen tuntuu välillä ahdistavalta.

En kehtaa käydä uimahallissa tai mennä edes jumppiin tai kuntosalille vaikka haluaisin! Tosi typerää. Ajattelen aina että jos tiputtaisin ekat 10kg kotona niin kehtaisin sitten mennä salille tiputtamaan loput. Ihan nurinkurista ajattelua. Näin tarkemmin mietittynä ylipaino haittaa onnellista elämää todella paljon, koska joudun joka käänteessä häpeämään ja peittelemään itseäni.[/QUOTE]

Mutta kun se on musta ihan hölmöä että pitää hävetä jotain mitä on luonnostaan. Miksi ei kaikki voisi olla tyytyväisiä toisiinsa ihan sellaisina kun on? Miksi yleensä sillä on muka väliä miltä näyttää? Eikö kaikki ole kauniita omana itsenään?

Miksi tahtoo olla jotakin muuta mitä on?

 

[Geeni :(]

Pakko kyllä sanoa eriävä mielipide tuohon "ylipaino on geneettistä" ja pelkästään kilpirauhasesta johtuvaa. Hidas aineenvaihdunta voi toki joillakin olla, kuten myös mulla, mutta liikunnalla ja muilla keinoin aineenvaihduntaa voi vilkastuttaa ihan kotikonstein. Itse tunnustan syöväni liikaa herkkuja, mutta moni täällä heittelee ihan ideaalisia ruokapäiväkirjoja ja on kuitenkin monta kymmentä kiloa liikaa painoa. Ei mee jakeluun! Taipumus nopeaan painonkerrytykseen varmaan periytyykin, mutta kyllä ne kilot kuitenkin lopulta syömällä ja liikkumattomuudella kaikille kertyy. Ja kaikki ihan varmasti saa ne kilot myös laskemaan, jos vain haluaa (tarpeeksi), ihan ruokavalion ja liikunnan avulla. Ja luulenpa, että suurin osa tästäkin palstalta sen myös tietää...

Tämä on ihan totta, näinhän se on. Olen pystynytkin aikoinaan pitämään tiukalla kurilla itseni hoikkana, mutta en vaan jaksa enää. Siihen geenit vaikuttaa, että toisille painonhallinta on helpompaa ja toisilta se vaan vaatii enemmän työtä. Silloin esim. toisesta mitättömältä vaikuttava herkku päivittäin riittää toisella nostamaan vuosien varrella painoa enemmän kuin jollain toisella.Valintakysymys osittain tämäkin. Harvalla ne kilot ovat muutamassa kuukaudessa tulleet.

 

["aap"]

Mulel aloitettiin Marraskuussa lääkitys ja ei olla saatu vielä arvoja tasaantumaan- sekin kun vie aikansa!

Joo siinä voi mennä vuosikin... Nim kokemusta on.

 

[Pumpe]

Tuohan on kuin suoraan "näin syöt fiksusti"-ravintoterapeutin oppaasta; kasviksia, säännölliset ruoka-ajat jne... Söisimpä ite noin hyvin.

Mulla tuli tän tokan raskauden aikana 16kg ja nyt 8kg lähtenyt (vauva on 2vkoa). En kyllä muista/ehdi syödä päivän aikana usein mitään. Kostautuu siinä että korvaan ruuan esim. mehulla... :/ Olen 165cm ja nyt 75kg.

 

[sukluuti nam]

[QUOTE="aap";25631543]Mutta kun nyt mun pitää olla eri mieltä. Mulla on kolme lasta joista esikoisella on eri isä. Esikoisen isä on isokokoinen ja esikoinen on paperien mukaan ylipianoinen. On kuitenkin kaikista mun lapsista kaikista liikkuvin ja ei istu oikeastaan hetkeäkään paikoillaan. Syö sama ruokaa kuin me samoissa määrin ja me kaikki muut ollaan hoikkia.
Pakkohan tuossa on olla jotain geneettistä. Mua turhauttaa neuvolassa kun keselevät painosta. Meillä ei juoda limsoja, mehuja ja maitoakin vain ruuan kanssa. Karkkia kerran viikossa ja sekin on se n. 150g per lapsi.[/QUOTE]

Sanoinkin, että pelkästään geneettisistä syistä johtuvaa. Itselläni aina ollut hidas aineenvaihdunta ja paino kertyy nopeasti, jos annan itselleni luvan syödä. Siskoni taas voi mässäillä miten haluaa, eikä vaan liho (meillä isä hoikka, äiti pyöreä). Aina olen ollut myös ylipainoinen, lapsena jo pyöreä, vaikka söin samoja ruokia kuin siskoni. Mutta jos oikeasti syö normaalisti ja liikkuu, niin ei sitä ylipainoa kuitenkaan kymmeniä kiloja kerry, tiedät varmaan itsekin. Ja joka kertoi siitä kilpirauhasen vajaatoiminnasta: täydet tsempit sulle, ihan varmasti turhauttaa, kun paino ei vaan laske ja varmasti on hankalampi laihduttaa, en minä halua sitä yhtään väheksyä! Mutta totuus on, että muutama kilo voi mennä geenien piikkiin, loput menee ihan elintapojen piikkiin.

 

[Miiuska harmailee]

[QUOTE="aap";25631567]Mutta kun se on musta ihan hölmöä että pitää hävetä jotain mitä on luonnostaan. Miksi ei kaikki voisi olla tyytyväisiä toisiinsa ihan sellaisina kun on? Miksi yleensä sillä on muka väliä miltä näyttää? Eikö kaikki ole kauniita omana itsenään?

Miksi tahtoo olla jotakin muuta mitä on?[/QUOTE]

Ylipainoisena on hankala päästä mihinkään-
Vaatteet joita haluaisi kaupasta ei mahdu päälle-
vaate valikoimakin on suppeampi, etenki näin nuoren on hankala löytää nuorekkaita vaatteita EDULLISESTI-
Terveyskin keikkuu vaakalaudalla, tottakai! on kaikki diabeettes tms riskit-
Et jaksa liikkua vaikka haluaisit-

Ainakin oma itsetuntoni on kadonnut olemattomiin lihottuani! en näytä hyvältä katsoessani peiliin! onko se jokin ihme? naamassa on yliimäräistä, mahassa on ylimääräistä, joka puolella on ylimääräistä!

Ja en menisi sanomaan että minua itseäni on olla ylipainoinen, ei todellakaan! olen sisimmissäni edelleen hoikka-