Eron jälkeen mielummin YH kuin uusioperhe, olenko ainut?

["epäonnistuja"]

Ero kolkuttelee ovella ja lapsethan siinä taas eniten kärsivät... Olenko ainut joka ajattelee niin että vaikka ero on suuri epäonnistuminen elämässä niin vielä suurempi paha olisi ottaa lapsille uusioperhe ja "uusi vanhempi" sekä uudet sisaruspuolet kuvioihin sekä jokaisen "vanhemman" isovanhemmat?

Valitsen mielummin YH:na olon siihen asti että lapset ovat isompia. Jos pienten lasten isä päättää etsiä uuden puolison ja tehdä lapsia, niin se on heidän asiansa mutta minun lapsiani ei noihin uusiohommiin sotketa eli silloin välit menevät lopullisesti ja haen virallista yksinhuoltajuutta!

 

[Ikävä kyllä,]

mutta asiat eivät vaan mene noin yksinkertaisesti! Jos sinä päätät elää noin, niin et voi lastesi isää velvoittaa myös elämään samalla tavalla!

 

[as if]

Plaaplaaplaa.

Älä sit oo katkera ja lapsillesi esitä marttyyria miten olit yksin ihan heidän takiaan.
Ja never say never

 

[aapp]

Plaaplaaplaa.

Älä sit oo katkera ja lapsillesi esitä marttyyria miten olit yksin ihan heidän takiaan.
Ja never say never

En olekaan. Heidän parastaan ajattelen ja siinä omat toiveet jäävät kakkoseksi. Pystyn kyllä olemaan yksinkin, paljon ollut jo ennen eroakin.

 

[as if]

En olekaan. Heidän parastaan ajattelen ja siinä omat toiveet jäävät kakkoseksi. Pystyn kyllä olemaan yksinkin, paljon ollut jo ennen eroakin.

No onnea valitsemallasi tiellä.
Ja tosiaan lapset voi isänsä puolelta kuitenkin saada niitä sisarpuolia ja äitipuolen, jotka voivat oikeesti olla rikkauskin lapsille.

 

["napa"]

No onnea valitsemallasi tiellä.
Ja tosiaan lapset voi isänsä puolelta kuitenkin saada niitä sisarpuolia ja äitipuolen, jotka voivat oikeesti olla rikkauskin lapsille.

osui näköjään arkaan paikkaan. uusioperheet on rikkaus jne

 

["vierastus"]

Minä olen eronnut kolme vuotta sitten, uutta miestä ei ole. Luulen ettei minulle sovi perinteinen parisuhde. Voisi kyllä seurustella mutta saman katon alle en kenenkään kanssa haluaisi muuttaa ennekuin lapset on muuttaneet pois kotoa. Elän lasten kanssa arkea joka toimii, enkä todellakaan halua ketään tähän sotkemaan toimivaa arkea. En ole katkera enkä yksinäinen, omasta halustani elän yksin lasten kanssa. Oma tupa, oma lupa jne.

 

[aapp]

[QUOTE="vierastus";25603206]Minä olen eronnut kolme vuotta sitten, uutta miestä ei ole. Luulen ettei minulle sovi perinteinen parisuhde. Voisi kyllä seurustella mutta saman katon alle en kenenkään kanssa haluaisi muuttaa ennekuin lapset on muuttaneet pois kotoa. Elän lasten kanssa arkea joka toimii, enkä todellakaan halua ketään tähän sotkemaan toimivaa arkea. En ole katkera enkä yksinäinen, omasta halustani elän yksin lasten kanssa. Oma tupa, oma lupa jne.[/QUOTE]

Juuri näin, peesi!

 

["Yh-äiti"]

Jos ainoa peruste hakea yksinhuoltajuutta on tuo, niin et sä sitä tule saamaan. Ja hyvä niin. Sä et voi estää exää elämästä elämää (suosittelen sitä kyllä sullekin ) eikä yksinhuoltajuus tarkoita tapaamisoikeuden loppumista.

Itse olen eronnut ja asun kahdestaan lapseni kanssa. Exällä uusi puoliso ja lapsi hänen kanssaan. Itsellä on ollut pari seurustelua ja kyllä mä olen valmis ottamaan miehen itselleni ja ehkä saamaan lisää lapsia. Mutta mä haluankin elää enkä esittää marttyyria.

 

[as if]

[QUOTE="napa";25603188]osui näköjään arkaan paikkaan. uusioperheet on rikkaus jne[/QUOTE]

Ei oikeastaan, mun miehellä ei ole lapsia ennestään (ja mä olen niin itsekäs ihminen etten olis edes alkanut suhteeseen jossa miehelläkin olis ennestään jälkikasvua) Lasten isän uudella vaimolla on yksi lapsi ennestään ja mun omat lapset ovat uuden veljen kokeneet tosi kivaksi asiaksi.
Mua vaan ärsytti toi ap:n marttyyrimainen asenne aloitusviestissä

 

[peesiä]

Pysy vahvana! Ydinperheen jälkeen on yh paras vaihtoehto. Kuvio jossa sinun-minun-meidän lapset ja sama "toisessa kodissa" on aika karmea, ja lapsille surullinen. Eihän se nyt niin kauaa kestä se pikkulapsiaika, kun mukelot on kaikki jotain päälle kymmenen tai vanhempia niin siitä vaan sitten aikuiseen suhteeseen...

 

[Konservatiivi]

Pysy vahvana! Ydinperheen jälkeen on yh paras vaihtoehto. Kuvio jossa sinun-minun-meidän lapset ja sama "toisessa kodissa" on aika karmea, ja lapsille surullinen. Eihän se nyt niin kauaa kestä se pikkulapsiaika, kun mukelot on kaikki jotain päälle kymmenen tai vanhempia niin siitä vaan sitten aikuiseen suhteeseen...

Nykyään ydinperhe taitaa olla halveksutuin perhemuoto vaikka todellisuudessa sitä tulisi vaalia viimeiseen asti. Ihme perhekuvioita nyky-Suomessa ja sitten ihmetellään kun lapset käyttäytyvät miten sattuu ja nuorina ovat elämästä pihalla. Sillä on yhteys ydinperheiden kasvaneeseen halveksuntaan! Yhdessä vanhempien itsekkyyden ja oman onnen tavoittelun kanssa.

 

[Täh?]

Jaa-has, sädekehän kiillotus menossa. Haluat olla se "parempi" vanhempi. Uskoisin että lapsesi kärsivät vähemmän mahdollisesta uusioperheestä kuin sinun ja exäsi huoltajuustaistelusta. Itsellä vielä ydinperhekuviot vaikka tenavat jo melko isoja, onnellinen saa olla siitä että haluaa vielä toisen kanssa jakaa arkensa. Jos kuitenkin tiemme jossain vaiheessa eroaisivat, niin ne eroaisivat ja piste. Silloin annetaan toisen elää omaa elämäänsä, turha siihen on lasten huoltajuustaistelua viritellä. Joten pyydän, mietipä nyt vähän!

 

[as if]

Nykyään ydinperhe taitaa olla halveksutuin perhemuoto vaikka todellisuudessa sitä tulisi vaalia viimeiseen asti. Ihme perhekuvioita nyky-Suomessa ja sitten ihmetellään kun lapset käyttäytyvät miten sattuu ja nuorina ovat elämästä pihalla. Sillä on yhteys ydinperheiden kasvaneeseen halveksuntaan! Yhdessä vanhempien itsekkyyden ja oman onnen tavoittelun kanssa.

Mä olen täysin eri mieltä että ydinperhettä pitäisi vaalia VIIMEISEEN ASTI. Itse toivoin koko lapsuuteni että vanhemmat erois kun ilmapiiri oli vaan niin kylmä. Erosivat kun olin muuttanut pois kotoa ja ovat molemmat niin marttyyreita kun lapsen takia jaksoivat olla paskassa suhteessa.
Mä myös jaksan epäillä että mun omat lapset olisivat nykyistä onnellisempia jos joutuisivat viikoittain katsomaan äitiinsä kohdistuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Tottakai ydinperhe on ihana asia mutta jos ei toimi niin ei toimi.

 

["NuPPu"]

Mä olen täysin eri mieltä että ydinperhettä pitäisi vaalia VIIMEISEEN ASTI. Itse toivoin koko lapsuuteni että vanhemmat erois kun ilmapiiri oli vaan niin kylmä. Erosivat kun olin muuttanut pois kotoa ja ovat molemmat niin marttyyreita kun lapsen takia jaksoivat olla paskassa suhteessa.
Mä myös jaksan epäillä että mun omat lapset olisivat nykyistä onnellisempia jos joutuisivat viikoittain katsomaan äitiinsä kohdistuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Tottakai ydinperhe on ihana asia mutta jos ei toimi niin ei toimi.

tullaan siihen peruskysymykseen että miksi tehdä sellaisen ihmisen kanssa lapsia jonka kanssa hommat ei toimi. ja aina selitys ei ole aidosti se että puoliso muuttui lasten synnyttyä joskus voisi myöntää oman harkitsemattomuutensakin.

 

[as if]

[QUOTE="NuPPu";25603344]tullaan siihen peruskysymykseen että miksi tehdä sellaisen ihmisen kanssa lapsia jonka kanssa hommat ei toimi. ja aina selitys ei ole aidosti se että puoliso muuttui lasten synnyttyä joskus voisi myöntää oman harkitsemattomuutensakin.[/QUOTE]

Mutta kun se ei niin harvinaista olekaan etteikö se puoliso syystä tai toisesta muuttuisi vaikka vasta lasten saannin jälkeen.
Esim. sairastuu henkisesti, alkaa käyttää alkoholia, huumeita tai hormoneita, ihan mitä tahansa syitä.
Mutta ihan miten vaan.

 

[nöppönen]

Sinä voit olla yh jos haluat, ex-miehesi valintoihin et voi vaikuttaa etkä yhteishuoltajuutta tai tapaamisoikeutta häneltä viedä siksi, ettet sinä halua uusperhekuviota.

 

[chef]

Meidän uusperhe on esikoiselleni rikkaus, sillä ilman miestäni ei esikoisella olisi lainkaan isää.

Mun on siis TODELLA vaikeata nähdä tätä tilannettamme huonona. En kertakaikkisesti pysty näkemään sitä negatiivisenä asiana, että lapsella on yhden rakastavan vanhemman lisäksi kaksi. On se toinen sitten biologinen tai ei.

 

["vieras"]

[QUOTE="vierastus";25603206]Minä olen eronnut kolme vuotta sitten, uutta miestä ei ole. Luulen ettei minulle sovi perinteinen parisuhde. Voisi kyllä seurustella mutta saman katon alle en kenenkään kanssa haluaisi muuttaa ennekuin lapset on muuttaneet pois kotoa. Elän lasten kanssa arkea joka toimii, enkä todellakaan halua ketään tähän sotkemaan toimivaa arkea. En ole katkera enkä yksinäinen, omasta halustani elän yksin lasten kanssa. Oma tupa, oma lupa jne.[/QUOTE]

Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamani. Erostakin suurinpiirtein yhtä kauan aikaa, erosin vähän yli kolme vuotta sitten.

Exäni perusti heti uuden perheen ja tekaisi lapsen uuden vaimonsa kanssa. Nyt siellä on sinun lapsi, minun lapset ja meidän lapsi -kuvio. Kaikki siis hyvin lyhyessä ajassa. Mielestäni tuo kuvio on jo niin iso riski siihen, että lapseni kokevat uudelleen perheen hajoamisen, että itse en uskalla sitä riskiä missään tapauksessa ottaa. Koko sydämestäni toivon, että exäni uusi avioliitto kestää. En haluaisi olla paikkailemassa sen perheen hajoamisen aiheuttamia haavoja lapsilleni.

Toisekseen tulee tuo asia, että meidän arki toimii enkä halua tähän yhtään lisää liikkuvia osia. Nyt jo elämääni (lasten tapaamisiin) vaikuttaa exäni lisäksi tämän uusi puoliso ja hänen exänsä. Jos minun elämääni tulisi mies, jolla lapsi jonkun naisen kanssa jolla olisi uusi puoliso, jolla lapsi jne, sopassa olisi taas muutama ihminen lisää. Ei kiitos. Katsellaan sitten kun lapset ovat aikuisia. Siihen menee enää reilu 10 vuotta.

 

["..."]

Erosin kolme vuotta sitten, mies muutti samantien toisen naisen luo. Se tuntui ihan hirveältä, joutua jo valmiiksi keskellä kriisiä 'jakamaan' omaa lastaan naisen kanssa, josta ajatteli lähinnä että "helvetti mikä selkään puukottava huora." SILTI ymmärrän että en mä olisi voinut exän elämää ohjailla. Lopulta kun erosivat, niin exäkin myönsi toimineensa huonosti, eikä kuulemma enää etenisi samaan tahtiin. Nähtäväksi jää, miten paljon noi sanat painaa... Itse en kaipaa miestä kotiini. Kodin ulkopuolella niitä kyllä pörrää, mutta tänne, mun ja lapsen arkea jakamaan en kyllä tarvitse ketään. Se ei tosin tee musta mitään jeesusta tai edes parempaa äitiä. Skidi nurkuu välillä, että se on ihan tylsää että mä asun yksin, ja että sen mielestä mun pitis löytää joku 'ystävä', ja toisaalta välillä tulee niitä hetkiä, jolloin ajattelee, että tääkin päivä olis mennyt vähän leppoisammin, jos olis ollut joku jeesaamassa ja jakamassa arkea. ...Muistissa on tosin vielä sekin, millaista on jakaa arkea ihmisen kanssa, joka hankaloitaa sitä entisestään... Noh ehkä joku päivä tulee joku sopiva, oikea, vastaan. Siihen asti mennään näin.

 

[Kuumin hiekka aavikolla]

[QUOTE="Yh-äiti";25603217]Jos ainoa peruste hakea yksinhuoltajuutta on tuo, niin et sä sitä tule saamaan. Ja hyvä niin. Sä et voi estää exää elämästä elämää (suosittelen sitä kyllä sullekin ) eikä yksinhuoltajuus tarkoita tapaamisoikeuden loppumista.

Itse olen eronnut ja asun kahdestaan lapseni kanssa. Exällä uusi puoliso ja lapsi hänen kanssaan. Itsellä on ollut pari seurustelua ja kyllä mä olen valmis ottamaan miehen itselleni ja ehkä saamaan lisää lapsia. Mutta mä haluankin elää enkä esittää marttyyria.[/QUOTE]

Eli ei voi elää ilman miestä, tai on marttyyri???

 

["vieras"]

Näin päätin minäkin, kuin sinä ap. Olin tyytyväinen yksin lasten kanssa, päätin että en miestä ota sekoittamaan meidän pienen perheen systeemejä, saati miestä jolla lapsi...mutta kuinkas kävikään
Kun rakastuin, ja tunsin etten voi päästää ihmistä elämästäni, koska hänen kanssaan olo oli hyvä, arvot kohdallaan ja kaikki tuntui kovin oikealta niin parisuhdehan siitä syntyi, jonka kautta uusperhe pistettiin kasaan.

Paljon vaatinut töitä, joustoa, lasten tunteiden huomioimista ja omien tunteiden käsittelyä, sekä yhteenhiileen puhaltamista miehen kanssa, mutta nyt 3 vuoden jälkeen voin sanoa, me olemme erittäin onnellinen perhe, lapset erittäin kiintyineitä toisiinsa sekä myöskin "ei-biologisiin vanhempiin". Onnellisia tasapainoisia lapsia sekä edelleen erittäin rakastuneet vanhemmat

 

["vieras"]

^Lisätään vielä ap:lle, että yksinhuoltajuushan ei tarkoita sitä, että lapsesi eivät tapaisi isäänsä ja tämän mahdollista uutta perhettä. Nyt vaan pää kylmänä ja jos ero tulee, exä elää omaa elämäänsä, sinä omaasi ja yhdessä kasvatatte lapsenne.

 

[mama the strange]

Kestin ihan hyvin yh.n elämää oikeastaan koko lapseni varhaislapsuuden. Pärjäsin hyvin ja olin onnellinen.

Kuitenkin uusi mies käveli elämääni ja muutimme melkein heti yhteen. Nyt ollaan yhdessä oltu kolmisen vuotta ja hyvin menee. Uusi mieheni on lapselle kuin isä. Tosin en tiedä olisinko näin toiminut, jos uusi mies olisi ollut perheellinen.

 

[Neljän Äiti]

Itse olen samaa mieltä, mikäli päädyn eroon.
Tällä hetkellä meillä on uusioperhe, tosin minun nykyisellä miehelläni ei ole lapsia, mutta minulla kolme aiemmasta avioliitosta ja tästä liitosta yksi yhteinen lapsi.
En todellakaan aio sekoittaa lapsiani tätä enempää eron sattuessa. Kenenkään kanssa en enää aio muuttaa yhteen, enenkuin ainakin kolme vanhinta lasta ovat omillaan.