(puhetta siitä, kuinka ensisynnyttäjien keski-ikää pitäisi saada laskemaan) Miten tätä käytännössä saisi laskettua?

["hilipatipippaa"]

Ensimmäinen askel olisi asennemuutos nuoria perheitä koskien. Tähän voi meistä jokainen vaikuttaa. Pakko sanoa että kaikenlaista kuraa on niskaan tullut, olen 25-v. ja odotan tällä hetkellä kolmatta. Mies opiskelee ja valmistuu pian, minä lähden opiskelemaan sen jälkeen. Yhtä aikaa se ei onnistuisi, koska kahdella opintorahalla ei elätä perhettä.

Mulkoilua, kommentointia oliko vahinko, neuvolan th sanoo suoraan että kun olet noin nuori monen lapsen äiti, hän tulisi mielellään kotikäynnille. Synnärillä kysyttiin poltanko tupakkaa koska vauvani olivat pieniä, äitiyskortissa rasti kohdassa "ei". Nyt kolmannen kohdalla minulta vaadittiin klamydianäytettä ja papaa raskauden aikana. Syy oli ikäni. Sitä ei huomioitu että olemme olleet viisi vuotta naimisissa ja seurustelleet kahdeksan. Kysyin syytä, ja kuulemma nuorilla on niin paljon vaihtuvia seksipartnereita että testataan tarkemmin, papa olisi hyvä antaa vuosittain koska sukupuolitse tarttuvat virukset aiheuttavat kohdunkaulaan muutoksia. Ei riittänyt toissavuotinen papa eikä toisen lapsen kohdalla otettu klamydia (kaksi vuotta sitten). Ei kelvannut selitykseksi että on kahdeksan vuotta ollut sama partneri. Neuvolalääkäri kertoi rivien välistä, että te nuoret hulttiot petätte toisianne mennen tullen. Koska olette nuoria.

Tällaisen kohtelun jälkeen sitä kokee itsensä ikärasismin uhriksi, valitettavasti.

 

["vieras"]

Mutta noin ylipäätään näen synnytysiän nousun merkkinä elämänkaaren muutoksesta. Sellainen nuoruus, johon ei kuulu vastuuta toisista ihmisistä, oli sata vuotta sitten tuntematon ilmiö, nykyään se kestää monella sinne kolmekymppiseksi.

Peesi.

Toki tuet ja muut auttaisivat, mutta kyse on enemmänkin asenneilmapiiristä ja trendeistä. Tuet auttaisivat enemmän lapsiköyhyyteen ja jo syntyneen vauvan elämän taloudelliseen helpottamiseen. Pitäisi markkinoida nuoren lapsiperheen elämää helpommaksi, mukavammaksi ja vapaammaksi. Ehkä hienoihin ravintoloihin leikkinurkkaukset pallomerineen, ilmaiset leikkikoulut ja trendikkäät harrastukset ja halpoja ulkomaisia nannyja kaikille.

 

["hilipatipippaa"]

Mulla on kolmekymppisiä äitikavereita, ei heiltä ole vaadittu klamydianäytteitä joka raskaudessa eikä papaa vuosittain, vaikka lapsia on hankittu hyvin lyhyenkin seurustelun jälkeen. Miksiköhän näin.

 

[ulkonainen]

Hassua, koska minusta ensisynnyttajien keski-ika voisi nousta. Varmasti yhteiskunnalle halvempaa jos lapset tehdaan 30 v.+.

 

[Keittiönoita]

Keittis on oikeassa, opiskelevia perheitä pitäisi tukea nykyistä enemmän.

Mutta noin ylipäätään näen synnytysiän nousun merkkinä elämänkaaren muutoksesta. Sellainen nuoruus, johon ei kuulu vastuuta toisista ihmisistä, oli sata vuotta sitten tuntematon ilmiö, nykyään se kestää monella sinne kolmekymppiseksi.
Jos mietin itseäni ja ystäväpiiriäni, meille kaikille lapsi kesken opintojen olisi ollut kauhistus. Silti meistä on hölmöilyjemme ja parinvaihdostemme jälkeen lopulta tullut hyviä vanhempia.

Toki moni jää vastoin tahtoaan lapsettomaksi, kun aloittaa yrityksen liian myöhään. Mutta en näe ratkaisuna sitäkään, että ketään erityisesti kannustetaan "tekemään" lapsia muuten kuin vakaasta omasta halusta ja vakaaseen elämäntilanteeseen.

Mä tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi 26 vuotta sitten ja jos vertaa sitä aikaa ja nykypäivää, niin onhan maailma muuttunut. Ensinnäkin maailma on "pienentynyt". Toki myös mun nuoruudessani jotkut hurjapäät lähtivät Israeliin kibbutsille appelsiineja poimimaan, mutta he olivat aika harvinaisia. Muutkin ulkomaanmatkat oli lähinnä viikon seuramatkoja Mallorcalle tms tai kuukauden Interraileja. Ulkomailla opiskelu ja työskentely olivat paljon vaivalloisempia järjestää kuin nykyisin. Tietoa ja mahdollisuuksia oli paljon vähemmän.

Mun mielestä on aivan ymmärrettävää, että tämän päivän nuoret aikuiset haluavat käyttää mahdollisuutensa ja he myös tiedostavat sen, että puolen vuoden reppumatka Nepaliin ei ole lasten kanssa mahdollista.

 

[Entinen Ksantippa S.]

[QUOTE="hilipatipippaa";25565433]Mulla on kolmekymppisiä äitikavereita, ei heiltä ole vaadittu klamydianäytteitä joka raskaudessa eikä papaa vuosittain, vaikka lapsia on hankittu hyvin lyhyenkin seurustelun jälkeen. Miksiköhän näin.[/QUOTE]

En tiedä, gynekologini mielestä molemmat kokeet ovat erittäin tarpeellisia kaiken ikäisille.

Toki kaikkia odottajia ja ylipäätään terveydenhuollon asiakkaita pitäisi kohdella kunnioittavasti, mutta uskoisin kuitenkin että syy ensisynnyttäjien korkeaan keski-ikään on ensisijaisesti jossakin muualla.

 

[33v ensisynnyttäjä]

Eihän tässä ollut kyse kenenkään pakottamisesta, vaan lähemmin mahdollstamisesta + äitien kannustamisesta opiskeluun mm syrjäytymisen estämiseksi.

Korkea ensisynnyttäjäikä on ongelma Suomessa monestakin syystä. Mutta ei kai tämä ollut väittelyketjuksi tarkoitettu? Vaan niitä keinoja kehiin.

Mutta sehän on ihan oma valinta, milloin haluaa perheen perustaa. Vaikka olisin saanut paritonnia puhtaana käteen hankkiutumalla raskaaksi, en todellakaan olis halunnut lasta alle kolmekymppisenä. Eli ei mulle ainakaan ollut mikään rahakysymys, vaan ihan kypsymiskysymys. Näin kypsemmällä iällä äitiyden ilot kokee, no, eri tavalla. eikä tarvitse haikailla mitään menetettyä nuoruutta sitten nelikymppisenä...

 

[33v ensisynnyttäjä]

[QUOTE="hilipatipippaa";25565433]Mulla on kolmekymppisiä äitikavereita, ei heiltä ole vaadittu klamydianäytteitä joka raskaudessa eikä papaa vuosittain, vaikka lapsia on hankittu hyvin lyhyenkin seurustelun jälkeen. Miksiköhän näin.[/QUOTE]

No eiköhän se ole sen takia, että yleensä sp-taudit iskee nuorempiin (ovat huolimattomampia ja enemmän irtosuhteita).

 

[kelle-sopii-kelle-ei]

Kuinka moni opiskelija on parikymppisenä niin vakaassa suhteessa että haluaa tehdä lapsia? Siis onhan heitä toki! Omissakin tuttavissa on ollut useita, mutta ainakaan omalla kohdallani ei lasten teko ollut tuossa vaiheessa todellakaan mielessä! Ja onneksi ei. Enkä ollut etes mikään "hulivili" vaan itseasiassa hyvin "kunnollinen". Eipä ne opiskeluaikaiset suhteet jatkuneet, ja eihän sitä tiedä olisiko asiat menneet toisin, jos olisin lapsen jonkun kanssa saanut. Kuka tietää. Löysin nykyisen mieheni kun olin 25-vuotias eikä lapset ollu sillonkaan vielä mielessä. Rauhassa tutustuttiin ja katseltiin miltä elämä yhdessä näyttää ja lapset on tehty vasta nyt 30+ ikäisenä.

 

["vieras"]

Mutta sehän on ihan oma valinta, milloin haluaa perheen perustaa. Vaikka olisin saanut paritonnia puhtaana käteen hankkiutumalla raskaaksi, en todellakaan olis halunnut lasta alle kolmekymppisenä. Eli ei mulle ainakaan ollut mikään rahakysymys, vaan ihan kypsymiskysymys. Näin kypsemmällä iällä äitiyden ilot kokee, no, eri tavalla. eikä tarvitse haikailla mitään menetettyä nuoruutta sitten nelikymppisenä...

No niinhän sulle just sanottiin. Sulle se olis yks hailee, jollekkin toiselle se taas on tärkeää että saa lapset tehdä jo nuorena jos tykkää. Toiset kun kypsyy sille ajatukselle jo aikaisemmin.

Mä taas tykkään siitä että mä olen ihan vapaa 40 kymppisenä, kun työkaverilla taas on kaksi leikki-ikäistä ja voivottelee kuinka rankkaa on. Mun ei tartte tippaakaan huolehtia semmoisista jutuista enään ja voin keskittyä uraan ja harrastuksiin. Kolmissa kymmenissäkään ei enään vaipparumbat kiinnostanut. Niin me vaan ollaan erilaisia. Ja äitihän mä olen 40 kymppisenäkin, vaikka lapset olen saanut reippaasti alta 30

 

[Entinen Ksantippa S.]

Mutta sehän on ihan oma valinta, milloin haluaa perheen perustaa. Vaikka olisin saanut paritonnia puhtaana käteen hankkiutumalla raskaaksi, en todellakaan olis halunnut lasta alle kolmekymppisenä. Eli ei mulle ainakaan ollut mikään rahakysymys, vaan ihan kypsymiskysymys.

Yksilötasolla se onkin oma valinta (tai joissakin tilanteissa olosuhteiden pakko).

Mutta jos merkittävä osa ihmisistä jää vastoin tahtoaan lapsettomiksi tai lapsiluku ei vastaa heidän toiveitaan, voidaan varmaankin keskustella siitä, pystyttäisiinkö asiaa muuttamaan esimerkiksi poliittisilla päätöksillä.

Minäkään en halua uskoa, että kukaan "tekisi" lapsia rahasta. Sen sijaan monikin saattaa jättää "tekemättä", jos kokee ettei voi antaa lapselleen sellaista elintasoa, mitä tänä päivänä normina pidetään. Tuollaisia asioita mietitään nykyään varmasti enemmän kuin ennen.

 

[33v ensisynnyttäjä]

[QUOTE="vieras";25565607]No niinhän sulle just sanottiin. Sulle se olis yks hailee, jollekkin toiselle se taas on tärkeää että saa lapset tehdä jo nuorena jos tykkää. Toiset kun kypsyy sille ajatukselle jo aikaisemmin.

Mä taas tykkään siitä että mä olen ihan vapaa 40 kymppisenä, kun työkaverilla taas on kaksi leikki-ikäistä ja voivottelee kuinka rankkaa on. Mun ei tartte tippaakaan huolehtia semmoisista jutuista enään ja voin keskittyä uraan ja harrastuksiin. Kolmissa kymmenissäkään ei enään vaipparumbat kiinnostanut. Niin me vaan ollaan erilaisia. Ja äitihän mä olen 40 kymppisenäkin, vaikka lapset olen saanut reippaasti alta 30 [/QUOTE]

No eikö siinä pitäis sitten tukea molemmin puolin, iästä riippumatta? Minun mielestä nuoret, kouluttamattomat ei tarvitsis saada yhtään enempää tukea kuin vanhemmat, koulunsa käyneet vakkarityössä olevat äidit. Siinähän vaan kannustettaisiin sossujonoon, että vaikket tee mitään, niin kyllä valtio kustantaa!

Ja ihmiset on erilaisia, se on kyllä totta. Parikymppisenä mulla meni festarit vaipparumban edelle, eipä sitä enää nelikymppisenä sinne jaksa

 

["hilipatipippaa"]

No eiköhän se ole sen takia, että yleensä sp-taudit iskee nuorempiin (ovat huolimattomampia ja enemmän irtosuhteita).

Keskimäärin kyllä. Mutta tämäkin ystävä 34-vuotias ensisynnyttäjä, on ollut suhteessa lapsen isän kanssa vaivaiset 6 kk. Sitä ennen 15 vuoden ajalta useita partnereita ja hyvin lyhyitä seksisuhteita. Ei katsottu tarpeelliseksi testata klamydiaa, häneltä ei ole koskaan testattu.

Mä olen ollut vakisuhteessa 17-vuotiaasta saakka, silti pitänyt antaa joka kerta klamydia. Sekä minä että mies olimme neitsyitä suhteen alkaessa. Senkin olen kertonut mutta ei väliä. Kyllä mä koen sen loukkaavana että klamydia ja papa pitää antaa vuosittain _vain_ sen takia että olen 25-vuotias. Joku 20:n miehen kanssa maannut taas ei ole potentiaalista riskiryhmää, koska sattuu olemaan 34-vuotias. Kyllähän tässä nyt joku mättää.

 

["vieras"]

No eikö siinä pitäis sitten tukea molemmin puolin, iästä riippumatta? Minun mielestä nuoret, kouluttamattomat ei tarvitsis saada yhtään enempää tukea kuin vanhemmat, koulunsa käyneet vakkarityössä olevat äidit. Siinähän vaan kannustettaisiin sossujonoon, että vaikket tee mitään, niin kyllä valtio kustantaa!

Ja ihmiset on erilaisia, se on kyllä totta. Parikymppisenä mulla meni festarit vaipparumban edelle, eipä sitä enää nelikymppisenä sinne jaksa

No kun esim. perheelliset opiskelijat ei saa edes niitä samoja tukia kuin opiskelijat. Ja kyllä mun mielestä olisi ihan aiheellista että perheellisiä opiskelijoita tuettaisiin vähän enemmän, sehän on vaan hyvä asia että opiskelee ja on syntyvyyttä. Kyllä nuorilla naisilla on muutenkin vaikeaa, kun miettii näitä kaikkia lapsi,työ ja opiskeluasioita. Onko opiskelu sun mielestä ei-mitään-tekemistä? Ennemminkin nykyinen systeemi jättää lapselliset pois opinnoista, koska se on niin karseaa kituuttamista ettei tee mieli palata sinne koulunpenkille.

Festareille nyt pääsee aina. Menee sitten vaan vaikka yhdeksi illaksi/yöksi. En tiedä kuinka vanha sä olet, mutta en mä ainakaan mikään muumio ole nelikymppisenä

 

[Entinen Ksantippa S.]

[QUOTE="hilipatipippaa";25565690] Kyllä mä koen sen loukkaavana että klamydia ja papa pitää antaa vuosittain _vain_ sen takia että olen 25-vuotias. Joku 20:n miehen kanssa maannut taas ei ole potentiaalista riskiryhmää, koska sattuu olemaan 34-vuotias. Kyllähän tässä nyt joku mättää.[/QUOTE]

Kyllä mättää. Ehdottomasti kannattaisi käydä yksityisellä otattamassa klamydiatesti, jos sitä ei julkiselta puolelta saa. Hoitamaton klamydia kuitenkin on yksi yleisimmistä naisen lapsettomuuden syistä, ja vaarallinen myös sikiölle.

Oma gynekologini muistaa aina painottaa, että sukupuolitaudin voi saada kuka vain koska vain - vaikka sitten omalta kumppaniltaan. Siksi testejä tehdään - ei siksi, että vihjattaisiin jollekulle tämän löysästä seksuaalimoraalista.

 

[Eedla]

En jaksanu lukea koko ketjua mutta mun mielestä pitäis tätä nykyistä ajatusmaailmaa vähä muokata. Nythän on se trendi että lasten aika on sitte kun on tutkintopaperit taskussa, vakituinen työ saatuna, omakotitalo rakennettuna ja hurvittelut hurviteltuna. Eli väkisinkin menee useilla sinne 3 kympin tienoille ennenku on elämässä aika jolloin lapsia voi tulla. Mutta onko noi kaikki edellä mainitut pakollisia saada ensin, entä jos sais siinä samalla lapsiakin?

 

[Keittiönoita]

Minäkään en halua uskoa, että kukaan "tekisi" lapsia rahasta. Sen sijaan monikin saattaa jättää "tekemättä", jos kokee ettei voi antaa lapselleen sellaista elintasoa, mitä tänä päivänä normina pidetään. Tuollaisia asioita mietitään nykyään varmasti enemmän kuin ennen.

Äitiys - tai vanhemmuus - on muutenkin tänä päivänä vaativampaa kuin neljännesvuosisata sitten. Pitää olla sitä ja tätä. Lisäksi lapsia pitää vahtia tarkemmin kuin ennen...jos jätät eskarilaisen yksin kotiin siksi aikaa, että käyt kaupassa, niin jo on joku tekemässä ls-ilmoitusta. Noin niinkuin kärjistettynä. Lapsista tuntuu tulleen monille suoritus, josta pitää selviytyä mahdollisimman hyvin. Lapsesta aletaan jo pienestä pitäen tehdä pärjääjää ja siihen liittyy niin oikeanlaiset vaatteet, harrastukset kuin ihmissuhteetkin. Lapsille pitää antaa aikaa toisella tavalla kuin ennen...enää ei riitä, että puuhastellaan jotain kotiaskareita yhdessä.

 

[33v ensisynnyttäjä]

[QUOTE="vieras";25565729]No kun esim. perheelliset opiskelijat ei saa edes niitä samoja tukia kuin opiskelijat. Ja kyllä mun mielestä olisi ihan aiheellista että perheellisiä opiskelijoita tuettaisiin vähän enemmän, sehän on vaan hyvä asia että opiskelee ja on syntyvyyttä. Kyllä nuorilla naisilla on muutenkin vaikeaa, kun miettii näitä kaikkia lapsi,työ ja opiskeluasioita. Onko opiskelu sun mielestä ei-mitään-tekemistä? Ennemminkin nykyinen systeemi jättää lapselliset pois opinnoista, koska se on niin karseaa kituuttamista ettei tee mieli palata sinne koulunpenkille.

Festareille nyt pääsee aina. Menee sitten vaan vaikka yhdeksi illaksi/yöksi. En tiedä kuinka vanha sä olet, mutta en mä ainakaan mikään muumio ole nelikymppisenä [/QUOTE]

No tarkoitinkin juuri sitä, että en kyllä jaksais enää tämänikäisenäkään lähteä 3 päivän festarireissulle, minkä teki heittämällä parikymppisenä Keikoilla käyn edelleen, mutta eihän se samanlaista rymyämistä ole, kun pitää kantaa vastuu jälkikasvustaankin. Mutta jos et ole kokenut nuorena menemistä, niin ethän silloin voi siitä mitään tietää

 

[Lunatic]

Miksi sitä pitäis laskea? :O

 

[dfvrege]

Loistava ehdotus!
Myöskin se epäkohta että pari jonka mies tienaa vaikka 2500e opiskeleva puoliso ei saa opintotuen asumislisää, mutta samanlaisen samoilla tuloilla elelevä lapseton pariskunta saa. Eli käytännössä lapsi poistaa tuon tuen jonka pitäisi kuulua tasavertaisesti kaikille opiskelijoille, ei niin, että kun sitten onkin se lapsi, meiehn tulot yhtäkkiä vaikuttaakin, vaikka sitä rahaa tarvitsisi enemmän se pariskunta jolla ON SE lapsi. Mielettömän typerää syrjiä tuolla tavalla perheellisiä opiskelijoita. Ei mitään lapsikorotusta ei mitään mikä kannustaisi äitejä opiskeluun. :/

No just joo, eivät tarvi mitään asumislisää kun saavat lapsilisänkin!

 

["poikia3"]

[QUOTE="vieras";25565292]No mä nyt en nähnyt ettäkö alettaisiin keinoilla millä hyvänsä yrittää saada kaikki nuoret naiset tekemään lapsia. VAAN mahdollistettaisiin se lasten tekeminen nuoremmalla iällä, jos siihen on halukkuutta. Monen nuoren naisen on lykättävä lastentekoa ihan muista syistä kun omasta halusta....[/QUOTE]

Mä en ole kyllä nähnyt tai kokenut tälläista lainkaan. Ystäväpiirissäni on ollut vain yksi ihminen, joka on halunnut tehdä lapset nuorena.

Itse en olisi mitenkään ollut valmis hankkimaan lapsia yhtään aiemmin. Halu lapsen saamiseen kasvoi, kun tavallaan oli pesänrakennus tehty. Oli siis opiskelut opiskeltu, olin jo työelämässä, ja vakituinen kotikin löytyi vaikkei se omistusasunto ollutkaan. Opiskelukämppä ei sillä tavalla ikinä tuntunut kodilta. Ja myös parisuhde tuntui olevan vakaalla pohjalla.

 

["vieras"]

En myöskään ymmärrä, miksi näitä ilmaan heiteltyjä nonsense lausekkeita, syntyvyys suuremmaksi - lapsia hankittava nuorempana. Kun kuitenkin on tämä väestöräjähdys olemassa, niin en ymmärrä miksi lastentekoon kannustetaan. Tokikaan en halua rajoittaa kenenkään vapautta toteuttaa biologisia tarpeitaan.
Vähän sama kuin työllisyysasiaissa: työvoimapula uhkaa koko ajan, vaikka työpaikat hupenevat nopeammin, kuin ihmiset eläköityvät.

Tää on niin turhaa, tällaiset ketjut. Kiitos ja anteeks.

 

["vieras"]

No tarkoitinkin juuri sitä, että en kyllä jaksais enää tämänikäisenäkään lähteä 3 päivän festarireissulle, minkä teki heittämällä parikymppisenä Keikoilla käyn edelleen, mutta eihän se samanlaista rymyämistä ole, kun pitää kantaa vastuu jälkikasvustaankin. Mutta jos et ole kokenut nuorena menemistä, niin ethän silloin voi siitä mitään tietää

Ja mistäköhän niin päättelet etten ole kokenut? kyllä ehtisin siinä 18-23 vuoden välillä rymytä riittävästi, ei kaikki tarvitse 15 vuotta nuoruuden rymyämistä. Tosin 3 päivän festarireissu ei ole mulle koskaan ollut mitään rymyämistä, vaan 3 päivää hyvää musiikkia ja ystäviä.

 

["vieras"]

[QUOTE="poikia3";25566181]Mä en ole kyllä nähnyt tai kokenut tälläista lainkaan. Ystäväpiirissäni on ollut vain yksi ihminen, joka on halunnut tehdä lapset nuorena.

Itse en olisi mitenkään ollut valmis hankkimaan lapsia yhtään aiemmin. Halu lapsen saamiseen kasvoi, kun tavallaan oli pesänrakennus tehty. Oli siis opiskelut opiskeltu, olin jo työelämässä, ja vakituinen kotikin löytyi vaikkei se omistusasunto ollutkaan. Opiskelukämppä ei sillä tavalla ikinä tuntunut kodilta. Ja myös parisuhde tuntui olevan vakaalla pohjalla.[/QUOTE]

No mulla ja monella ystävällä onkin tullut se ongelma siinä kohtaa vastaan kun lähtee jatko-opiskelemaan. Kyllähän mullakin on jo 2 koulutusta, mies, koti, työpaikka. Sopiva tilanne lapselle muuten mutta jatko-opinnot on pieni ongelma lapsen kanssa. Jos mä haluaisin käydä ne jatko-opinnotkin loppuun ennen lapsia + muutama työvuosi niin olisin jo yli 30. Ja en tosiaan haluaisi odottaa sinne saakka. Siksi pidän ihan hyvänä jos myös nuoria, perheellisiä, opiskelijoita tuettaisiin.

 

[Kaulin]

Mutta sehän on ihan oma valinta, milloin haluaa perheen perustaa. Vaikka olisin saanut paritonnia puhtaana käteen hankkiutumalla raskaaksi, en todellakaan olis halunnut lasta alle kolmekymppisenä. Eli ei mulle ainakaan ollut mikään rahakysymys, vaan ihan kypsymiskysymys. Näin kypsemmällä iällä äitiyden ilot kokee, no, eri tavalla. eikä tarvitse haikailla mitään menetettyä nuoruutta sitten nelikymppisenä...

Näin minäkin asian näen. Olen ihan kohta 28 v., ja olen aina sanonut että 20 ja 30 ikävuoden välissä on 10 vuotta liian vähän.
Voin sanoa että viimeiset 10 vuotta ovat kuluneet hirveällä vauhdilla. Suurimman osan tuosta ajasta on vienyt opiskelu, ja loppuosan olen metsästänyt haluamaani työtä. Olen voinut välillä matkustella ja oma pikkukoti on nyt hankittuna. Silti tässä vaiheessa minulla on tunne, etten ole valmis edes kuvittelemaan itselleni perhettä vielä piiiiitkään aikaan. Tuntuu että sitten jään paitsi kaikesta kivasta kun joudun vakavoitumaan ja jämähtämään kotiin - ei kiitos.