Miksi ihmeessä kukaan äiti tahtoo käydä töissä? Miten te edes raaskitte?

Mä tykkään siitä vanhanajan käytännöstä, että äiti on kotona ja hoitaa lapset ja tekee kotityöt Mies voi sitten keskittyä uraan eikä haittaa jos vaikka työpäivä joskus venähtäiskin.

Mä sain ensin kaksi lasta 3,5v ikäerolla enkä tossa välillä töihin mennyt. Olin raskaana kun esikoinen täytti 3v ja huonovointinen, että kyllä tosiaan mieluummin jäin kotiin lepäilemään ja kasvattamaan lasta ja hoitamaan 3v:tä. Mies oli samaa mieltä onneksi Hyvä mies mulla onkin

Sitten sain vielä kolmannen lapsen tohon tokan perään pienellä ikäerolla ja nyt kun nuorin on 4v niin edelleen olen "vain" kotona. Minusta kotiäidin työtäkin pitäisi arvostaa ihan kunnolla, sillä isoille lapsille virikkeiden kehittely ja harrastuksissa kuskailukin käy kyllä työstä, lasten kaverisuhteiden hoitaminen jne. Aion olla kotona varmaan kunnes muuttavat pois. Teen kotitöitä, pidän kodin ihanan siistinä, hoidan lapset hyvin. Lämmin ruoka odottaa miestä kun tulee kotiin.

Taidan olla poikkeus, kun ei kaipaa uraa ja töitä. Kaveripiirissä moni on vienyt jo alle 3v hoitoon ja mennyt töihin itse. Itse en millään raaskis.

 

Peesi!

 

peesi!

 

Samaa voisin kysyä sinulta: miten ihmeessä kukaan haluaa losottaa kotona eikä käydä töissä ollenkaan? Miten kukaan nainen haluaa hoitaa kaikki kotityöt?

 

Voi provo mä sanon,miksiköhän vaivaudun vastaamaan edes tätä vertaa...

 

kaikilla ei vaan oo varaa!!!!

 

Ei ole kyse raaskimisesta vaan kylmästä rahasta. Mä venytin penniä kunnes nuorempikin oli 3v ja kyllä tuli palkat tarpeeseen. Kaikki säästöni kuluivat kun ei tuet riitä mihinkään. Sitäpaitsi kaipaan muita aikuisia ympärilleni, pelkkä lasten kanssa oleminen ei tyydytä sosiaalisia tarpeitani.

 

no ehkä jotkut ihmiset tykkää työstään, eikä tee sitä pelkästään rahan takia? jotkut työt on myöskin semmoisia että jos on esim 5-6 vuotta pois ja tekee siinä ajassa 2-3 lasta niin ei sitä työtä enää osaa tehdä kun ala on mennyt niin paljon eteenpäin.
minusta on ihan kiva että mies saa olla vuorostaan kotona, mikä yksinoikeus se mulle on?
minusta on myös kiva ansaita vähän rahaa ja nostaa perheen elintasoa.
on myös yksinhuoltajia, jolla ei ole sitä miestä ansaitsemassa..

ymmärrän silti hyvin että haluat olla kotona ja kunnioitan ratkaisuasi, teidän perheeseen se varmasti sopii oikein hyvin! mutta anna muiden tehdä omat ratkaisunsa!

 

Ihmiset kovin erilaisia.
Minä pidän lapsista ja nautin elämästä suurperheessä, mutta en viihdy pitkiä yhtenäisiä jaksoja ilman töiden ja koulun antamaa lisästimulanssia. Joku toinen taas ei sellaista kaipaa ja hänelle sopii sitten kotiäitinä olo. Kukin tavallaan.

 

kaikilla ei vaan oo varaa!!!!

Kyllä kaikilla on varaa jos järjestää asiansa niin. Elämä on valintoja.

 

Onnea sinulle, hyvä että olet tyytyväinen elämääsi. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja erilaisilla ihmisillä on erilaiset tarpeet. Jotkut kaipaavat elämäänsä esim. enemmän älyllistä haastetta, toiset haluavat rakentaa menestyksekkään uran, joku pitkästyy lasten kanssa, jollain kyse on rahallisesta tilanteesta, jollain kyse on siitä, että ala muuttuu sitä vauhtia, että jo parin vuoden kotona olo on ammatillinen itsemurha. Eli syitä on monia, eiköhän anneta jokaisen nauttia siitä omasta ratkaisustaan.

 

Minä taas en "raaskisi" (ts. en haluaisi) olla pitkään kotiäitinä.

Lisäksi kokisin että mun aivot näivettyy jos päivät täyttyvät kotitöistä, ruuanlaitosta ja lastenhoidosta. Ja jos miehen päiviin ei kuuluisi ko. asiat

Niin me ollaan erilaisia kaikki. Yksi tykkää tästä ja toinen tuosta

 

Paljonko sun miehellä on palkka?

 

MUAHAHAHAAHAAAAAAHAAA! Mikset ole siellä tiskikoneena nytkin vaan tuhlaat aikaa perheeltä.

 

Hienoa, jos itsellesi sopii.

Kysyisin kuitenkin sen verran, että onko sinulla ammatti, työkokemusta? Jos nyt mies lähtisi syystä tai toisesta lätkimään, niin pystyisitkö elättämään itsesi ja lapsesi?

 

Kiva nähä kun aloittajan leuka loksahtaa, jos tulee ero tai miehelle käy jotain. Siinähän sitten vikise työkkärin jonossa ilman koulutusta ja työtä.

En ole koskaan halunnut olla pelkkä äiti, vaan sen lisäksi nainen. Tasavertainen kumppani. Ikinä en suostuis myöskään tekemään yksin kotitöitä, ihan 50-lukua ja ihmettelen, miten joku tohon alentuu tänä päivänä.

 

Itse ajattelen eläkettä ja elämää sen jälkeen kun kaikki lapset ovat koulussa. En jaksa käyttää elämääni paskatöissä vaan olen rakentanut mielenkiintoisen uran, joka palkitsee mieltäni jatkuvasti. Tunnen olevani yhteiskunnan kannalta merkittävä, kun voin antaa usean kymmenen vuoden ajalta työpanokseni. 2-3-vuotias lapsi pärjää aivan hyvin päiväkodissa ja sitä vanhempana lapsi jopa tarvitsee virikkeitä ammattilaisten toimesta.

 

Miten mä veikkaan, ettei ap:lta kovin korkeaa koulutusta löydy...

 

Minä taas en "raaskisi" (ts. en haluaisi) olla pitkään kotiäitinä.

Lisäksi kokisin että mun aivot näivettyy jos päivät täyttyvät kotitöistä, ruuanlaitosta ja lastenhoidosta. Ja jos miehen päiviin ei kuuluisi ko. asiat

Niin me ollaan erilaisia kaikki. Yksi tykkää tästä ja toinen tuosta

Peesi. Mä menisin töihin vaikkei rahallisesti tarvitsisi. Haluan myös aikuisten seuraa ja älyllisiä haasteita. Kotiäitiys nyt on vaan...noh,tylsää. Tai tylsistyttävää.

 

Minulle kävisi oikein hyvin sekin että mies olisi kotona ja minä töissä =) Tiettyyn pisteeseen viihdyn töissäni ja tiedän olevani tarpeellinen, toki näin myös kotona.
Muoks. Eikun miehen kanssa oltaisiin molemmat kotona jos varat antaisi myöten =) Lapset tulisi hyvin hoidettua ja seuraakin olisi =)

 

Ihan ensimmäisenä tuli tuosta kirjoituksesta mieleen, että AP:n pitää perustella omaa valintaansa jopa itselleen.

 

Mä olen niin itsekäs.
Tarvitsen "omaa aikaa", muitakin virikkeitä kuin kodin ja lapset, onnistumisen kokemuksia, aikuista seuraa....

Mun miehelle näyttää sopivan tuo kotona olo paljon paremmin, joten meillä on toiminut vallan hyvin se, että mä käyn töissä.

 

Mä ajattelen ihan samalla lailla kuin ap.. ois niin ihana kun vois olla kotona mahd. pitkään... surukseni emme ole saaneet vielä enempää lapsiä. Ensimmäisen kanssa olin kotona siihen asti kun hän täytti 3v. ja nyt oon ollut työssä reilun vuoden ja kovasti toivon, että saisimme vielä toisen, ja sitten saisin ottaa esikoisenkin pääosin kotihoitoon takaisin.

 

Joskus pitää äidinkin levätä. Siksi käydään töissä.

 

Ihanan siistiä!