Meitä on kolme ystävystä. Kahdella meistä lapsia, yksi lapseton. Toinen perheellinen on nyt eroamassa. Toinen tavannut elämänsä miehen ja muuttanut yhteen. Tämä uusi miesystävä on jäänyt aika etäiseksi, yhden kerran yhdessä koitimme iltaa viettää pariskuntaporukalla, mutta tämän jolkeen oli arvostellut kaikki osallistujat ylpeiksi, tyhmiksi, liian nuoriksi what not. No me naiset ollaan sitten tavattu toisiamme ihan normaalisti kahveilla ym.
Mutta nyt tämä lapseton ystävämme on alkanut arvostelemaan ihan kaikkea ja kaikkia aina ohikulkijoiden ulkonäöstä (lihava, ruma mitä milloinkin) toisen ystävättären parisuhteeseen. Paljon myös sellaista arvostelua, millä ei ole mitään todellisuuspohjaa (en pääse koskaan mihinkään, koska mieheni ei ole kotona ikinä ja syötän lapsilleni vain eineksiä jne.).
Nämä toisiamme koskevat arvostelut on silloin kun kolmas osapuoli ei ole ollut paikalla. Tän kaiken olen selittänyt ko. henkilön huonolla itsetunnolla, mutta nyt alkaa riittää. Ei tee mieli tavata, kun kohta on taas jotain kritisoitavaa. Harmittaa, kun ennen pidin hänestä, älykkyydestään ja sarkastisesta huumorintajustaan. Pitäisikö tässä vielä yrittää jotain vai heitänkö hanskat tiskiin?
Mutta nyt tämä lapseton ystävämme on alkanut arvostelemaan ihan kaikkea ja kaikkia aina ohikulkijoiden ulkonäöstä (lihava, ruma mitä milloinkin) toisen ystävättären parisuhteeseen. Paljon myös sellaista arvostelua, millä ei ole mitään todellisuuspohjaa (en pääse koskaan mihinkään, koska mieheni ei ole kotona ikinä ja syötän lapsilleni vain eineksiä jne.).
Nämä toisiamme koskevat arvostelut on silloin kun kolmas osapuoli ei ole ollut paikalla. Tän kaiken olen selittänyt ko. henkilön huonolla itsetunnolla, mutta nyt alkaa riittää. Ei tee mieli tavata, kun kohta on taas jotain kritisoitavaa. Harmittaa, kun ennen pidin hänestä, älykkyydestään ja sarkastisesta huumorintajustaan. Pitäisikö tässä vielä yrittää jotain vai heitänkö hanskat tiskiin?
Viimeksi muokattu: