Kuinka kaikki voikaan ni hyvin kääntää aina mun syyksi :D

["tiipii"]

Mies on nii hyvä tuossa. Aamupäivällä kävi lasten kanssa ulukona ja pojalla halkes huuli. Mies hermona tullee kottii ja meinaa että mun syy oli, ku tuommosille reissuille hänet pistän! Nyt lähti kauppaan, unohti lompakkonsa ja hermona soittelee kuinka nää on just nii tuhoon tuomittuja nää MUN hänelle pistämät reissut!
Saman tyyppiset tilanteet kääntyy aina mun syyksi.. siis aina.

Että näin. Eikä siis oo ensimmäinen, eikä varmaan viimenenkää kerta. Nykyisin lähinnä naurattaa tuo kouhkaus...

 

[MorbidMama]

Höh. Miehellä ei ole selkärankaa ottaa vastuuta itse. En kyllä itse kuuntelis tuollaista...: /

 

[eevee]

Karsee ukko sori vaan :/

en näe mitään hauskaa tuollaisessa vaahtoamisessa.

 

["alkup."]

Höh. Miehellä ei ole selkärankaa ottaa vastuuta itse. En kyllä itse kuuntelis tuollaista...: /

Sitä kai se on. Hyvin epävarma itsestään ja helepompi pistää syy muille.

 

[Niin tuttua]

Aivan kun meillä. Myös miehen työasiat on usein mun syytä, jne. Itseäni ei tuollainen halvetin draamakuningatar enää jaksa naurattaa...

 

[Anatolia]

Hyrrr...tuollainen on erittäin epämiellyttävä piirre ihmisessä. Jää yleensä siihen n. 3-4 v tienoille ("sun vika kun mä kaaduin koska sä puhuit mulle kun mä juoksin!") mutta joillain vissiin seuraa mukana läpi elämän.

 

["uuno"]

meillä vähän samat vinkeet. mua ainaki ärsyttää.

 

["alkup."]

Karsee ukko sori vaan :/

en näe mitään hauskaa tuollaisessa vaahtoamisessa.

Äkkipikaisen otin ja äkkipikaisen sain.

 

[Anatolia]

Opettaako se lapsennekin yhtä hyviksi häviäjiksi?

 

["alkup."]

Opettaako se lapsennekin yhtä hyviksi häviäjiksi?

Ei vielä oo ainakaa tarttunu. Jospa ne ottas mallia äitistä

 

["alkup."]

Lissäänpä vielä, että loppujenlopuksi kyllä myöntää kauhkonneensa turhaa, mutta eleku mennee aina samalla kaavalla.

 

[No just]

[QUOTE="alkup.";25550062]Ei vielä oo ainakaa tarttunu. Jospa ne ottas mallia äitistä [/QUOTE]

Äidistä joka ottaa aina syyt niskoilleen ja mairee hymy huulillaan sietää miehensä lapsellista kiukuttelua?

 

["alkup."]

Äidistä joka ottaa aina syyt niskoilleen ja mairee hymy huulillaan sietää miehensä lapsellista kiukuttelua?

Ei, kyllä mää teen tiukasti seleväksi oman kantani.Vaikk jäläkeen päi naurattaski..

 

[oho]

[QUOTE="alkup.";25550085]Ei, kyllä mää teen tiukasti seleväksi oman kantani.Vaikk jäläkeen päi naurattaski..[/QUOTE]

no mitäs tapahtuu jos naurat päin näköä?

 

["vieras"]

Mulla oli tuollainen työkaveri. Pari kertaa jäin suu auki kuuntelemaan, mutta stten aloin johdonmukaisesti toteamaan reiluun ääneen että muutkin kuulee, naureskelemaan että "kuulepas, en edes minä ole niin hyvä että sinun tekemisiin voisin noin vaikuttaa" tms. Parin nolostelukerran jälkeen hän huomasi ettei toimi ja lopetti.

 

["alkup."]

no mitäs tapahtuu jos naurat päin näköä?

Miksi nauraisin?

 

["vieras"]

Häntä on kohdeltu samalla tavalla hänen lapsuuden kodissaan, tai hän on nähnyt tämän tyyppistä käytöstä ja pitää sitä asiallisena ja oikeutettuna.

Hän laittaa nyt vaan kokemuksensa kiertoon. Voitko saada hänet näkemään tämän toimintamekanismin, jossa vastuuta siirretään, paoillaan ja haetaan syyllistä tilanteissa, joissa pitäisi toimia ratkaisun löytämiseksi syyttelyn sijaan?

 

[oujee]

Aika tutulta kuulostaa. Meillä vähän samanlaista. Jos ja kun ukolta menee jotain päin puita ja erehdyn siitä sanomaan, niin johan tulee kuittia että "mikset itse tehnyt". Eli mun pitäisi tehdä kaikki, jotta kaikki menis edes jotenkuten hyvin. On se kumma että aikuisen miehen ei tarvitse ottaa vastuuta omista mokailuistaan vaan kierosti vieritetään sit asiat niin että mun oliis pitänyt tehdä ne asiat missä hän itse mokaa. En mä vaan tajua.